Sivut

tiistai 2. elokuuta 2016

Valloittajia


Omalla kasvimaalla kurpitsat kukkivat, mutta sen kummempaa siellä ei vielä tapahdu. Sen sijaan naapurin pihamaalla pullistelee aivan ihastuttava jättikokoinen karviaismarja, josta on kehittymässä iso tai sitäkin suurempi kurpitsa. Olisi pitänyt kuvata perinteisesti tulitikkurasian kanssa, jotta kokoa olisi helpompi hahmottaa. Kämmentä suurempi tuo hauska pullero jo on.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Joka vuosi täytyy kytätä ajankohtaa, jolloin jalopähkämöiden kukinnoista muodostuu joukko pikkuruisia linnunsuita. Avomia kitoja valmiina vastaanottamaan emon tuomaa ruokaa. Nämä ovat kyllä ihan hiljaisia. Ei piipitystä, eikä vikinää.


Pergolan seinämään kiipeämään istutin kesäkuussa viiniköynnös Zilgan. Saattaa olla, että paikka on liian varjoinen ja viileä, mutta kiitettävästi köynnös on mittaa kasvanut ja kurkistelee jo pergolassa istuskelijoiden puolelle. Ajatuksena on, että viiniköynnös aikanaan kiemurtelisi pergolan rakenteissa. Kenties tuottaisi jonkun rypäleenkin. Pergolan seinän takana kasvaa tuoksuvatukkaa. Jossain vaiheessa se piti kaivaa kokonaan pois, mutta se on erinomainen näköeste, joten on saanut jäädä. Nyt tuoksuvatukka saattaa häiritä Zilgan kasvua. Seurataan tilannetta ja tarvittaessa täytyy harventaa vatukkaa.


Talomme on olopihan puolelta L:n muotoinen. Sisänurkkaukseen istutin vuosikausia sitten villiviinin. Sen piti olla imukärhivilliviini, mutta se olikin se kärhetön versio. Istutuspaikka on tosi typerä, sillä villiviini tunnetusti kasvaa valtavaksi ja suurena myös varjostaa ja pimentää olohuonetta. Se myös luikertelee talon kattorakenteisiin ja siitä ei Ukkokulta yhtään tykkää. Niinpä leikkaan villiviinin muutaman vuoden väliajoin ihan matalaksi ja välivuosinakin karsin versoja. 

Toisinaan mietin, pitäisikö koko köynnös kaivaa pois, mutta silloin pitäisi myös villiviinin istutuksen jälkeen rakennettua patiota purkaa päästäkseen kunnolla kaivamaan. Villiviini on päättänyt näyttää meille, ettei hänen kulkuaan niin vain määrätä ja se on ryhtynyt luikertelemaan pation alla milloin mihinkin. Sieltä se taas kurkistaa sadepisaroiden täplittämien patiolautojen välistä. Nyppään sen pois, kunhan kasvaa niin suureksi, että saan kunnon otteen.

Pihakäenkaali - Oxalis fontana

Pihakäenkaali on taas ryhtynyt remuamaan pitkin pihaa. Viikolla nyhdin sen taimia hiekkakäytäviltä ja aina ohi kulkiessani tulee napattua jokunen yksilö myös kukkapenkeistä. Ihan joka paikasta en sitä systemaattisesti kitke. Kasvakoon, sillä omalla tavallaan se on aika söpö kasvi. Harmi, että siinä vaiheessa alkukesää, jolloin kesäkukka-asetelmia tehdään, pihakäenkaali on usein vielä pikkuistakin pienempi. Se nimittäin on ihan kiva lisä kesäkukkaruukkuihin.

Vuohenkello - Campanula rapunculoides

Vuohenkello on monen inhokki. Onhan se aika vikkelä leviämään, mutta kukkana kuitenkin nätti. Meidän puutarhassa vuohenkellosta ei ole tullut ongelmaa, sillä vaikka tapaan tunkea kokeeksi kaikkea kaikkialle, vuohenkellon suhteen olen ollut maltillinen. Yläpihalla sitä on yhdessä penkissä, jossa se alkuun yritti rehennellä. Aika pian pusikkonurkaksi nimittämääni paikkaan istutetut norjanangervot ottivat tilan, valon ja vallan, jolloin vuohenkello on tyytynyt kohtalaisen vaisuun kasvuun. 

Varhain keväällä sain vihdoin pusikkonurkan norjanangervot pitkällisen jahkaamisen tuloksena leikattua mataliksi, joten tänä vuonna vuohenkello on yrittänyt niskalenkkiä. Yritykseksi näyttää jäävän, sillä norjanangervot ovat kesässä kasvaneet melkoisesti, eikä vuohenkellolla taida olla mahdollisuuksia.

Ahomansikka rönsyilee

Ahomansikka on löytänyt tiensä vähän joka penkkiin ja istutusalueille. Useimmissa kukkapenkeissä annan sen olla, sillä enpä ole huomannut siitä olevan harmia muille kasveille. Käytäville se rönsyää myös mielellään ja sieltä nappaan versot pois. Ahomansikan kitkeminen ei ole työlästä, sillä se lähtee todellakin kevyesti kiskaisemalla. Tosin perässä saattaa sitten tulla pitkäkin nauha siinä roikkuvine pikkutaimineen. 

Ahomansikat maistuvat makoisilta ja mikäs sen mukavampaa, kuin poimia niitä omasta pihasta. Portaita noustessani huomasin ahomansikan hentoja rönsyjä pitkin poikin oikeassarinteessä ja sieltä käyn ne kyllä poistamassa. Haluan mehitähden poikasten saavan rauhassa kotiutua ja kasvaa varta vasten niille tehtyyn paikkaan. Ei siis ahomansikkakasvustoa tuohon.


Myös ötökät ovat tänä kesänä harrastaneet aikamoista valloitustaktiikkaa. Surinaa ja pörinää kuunnellessa ja jos jonkinlaista mönkijää katsellessa on jo hetkittäin noussut mieleen, pitäisikö ryhtyä niidenkin nimiä paremmin opettelemaan. Ehkä sittenkin pysyttelen kukissa ja puskissa ja tyydyn ottamaan selville, onko kyseessä hyödyllinen vaiko minun ja puutarhani kannalta vähemmän hyödyllinen. Minusta ei oikein ole tappajaksi, oli heidän roolinsa mikä tahansa. Poikkeuksen teen kotiloiden suhteen, sillä niitä hukutan ilman pienintäkään omantunnon tuskaa etikkapurkkiin. 

En myöskään ole aikeissa ryhtyä ötökkäkuvaajaksi, sillä täällä blogimaailmassa on muutamia aivan loistavia sen alan taitajia, kuten Intianminttu Mielen lumoa -blogissa ja Sirpa Kuvien tarinaa -blogissa. Jotka nyt ensimmäisenä mieleen tulivat. Mitä sitä turhaan tehdä sellaista, jonka joku toinen tekee huomattavasti paremmin ja suuremmalla kiinnostuksella.


Valloittajia puutarhassa on moneen lähtöön. Toiset saavat rauhassa kulkea uusille asuinsijoille, toisia on pakko ainakin vähän rajoittaa. Joidenkin reviirivaltausta suorastaan toivoo ja odottaa. Eräs mukavimmista retkeilijöistä on kasvihuonekurkku, jonka kiemuroita kärhiä tapaan käydä kasvarissa ihmettelemässä lähes päivittäin.


Vihdoin on päästy syömään ensimmäisiä kasvarikurkkuja. Tämä on vähän lyhyempää sorttia, mutta maistui ihan taivaalliselta. Niinkuin kaikki itsekasvatetut tuntuu maistuvan. Seuraavia valloittajia odotellessa toivotan kaikille mukavia elokuun päiviä.

25 kommenttia:

  1. Minulla on ulkona laatikossa autotallin seinustalla kasvamassa yksi avomaankurkun taimi ja yksi kesäkurpitsan taimi...molemmat on kukkineet ja kesäkurpitsassa on jo alkuja...saa nähdä miten kurkun käy... Harmi, kun en vieläkään saanut sitä kasvihuonetta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosia sitten meillä oli avomaankurkkuja joka kesä rinteessä. Hyvin kasvoivat ja niitä säilöttiin. Pienikin itse kasvatettu sato maistuu herkulta. Kaipa se johtuu juuri siitä, että sen kurkun on siemenestä saakka kasvattanut.

      Poista
  2. Minäkin kitkin juuri valtavat paalit pihakäenkaalia, se on tehokas leviäjä, mutta helppo kitkeä pois. Vuohenkellot pidän pois kukkapenkistä, niillä on ihan omat paikat muiden valloitushaluisten kilpakumppaneina :) Ihan kivan näköinen helminukkajäkkärän seurassa, se ei vain oikein pärjää jäkkärälle, no, eipä leviä liikaa. Kesäkurpitsaa olen syönyt jo kauan, mutta ainoan ison kurpitsan alun olen ilmeisesti potkaissut irti. Onneksi sillä on vielä aikaa yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kurpitsapaikka on selvästi liian varjoisa ja ensimmäisiä saa sinä odotella pitkään. Sitten niitä alkaa tulla yhtenä putkena.
      Helposti kitkettävä rikkaruoho on melkeinpä mieluisampi, kuin hampaat irvessä kurissa pidettävä perenna. Itse asiassa, onko pihakäenkaali kesäkukka, perenna vaiko rikkaruoho? Kaipa se riippuu siitä, miten sen haluaa nähdä.

      Poista
  3. Mä keräsin kaikki käenkaalit yhteen isoon ruukkuun käytävälle, saavat täyttää koko ruukun. Mansikat olen melkein kitkenyt vuosien varrella tahattomasti. Yhtenä vuonna mulla oli avomaankurkku kasvihuoneessa ja voi hyvänen aika, miten se siellä valloitti ja kuristi kaiken. Hauska tuo jättikarviainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkku on kyllä mahtava valloittaja. Meillä se tunkee jo ulos kasvarin kattoikkunasta. Sen tuotokset valmistuvat kuitenkin niin paljon nopeammin, kuin tomaatit, joten hyötysuhde on parempi.
      Hyvä idea kerätä pihakäenkaalit purkkiin. Laitoin vain yhteen ruukkuun, mutta taidankin huomenna tehdä niistä loppukesän ruukkuistutuksen parin surkean näköisen kesäkukan tilalle. Kiitos hyvästä vinkistä!

      Poista
  4. Nelivyöjäärä siellä piileksii kukkien seassa.:) Tappotuomion saa minultakin etanat ja kirvat:D
    Pihakäenkaali valloittaa täälläkin alaa:)
    Maukkaan näköinen avomaankurkku.

    Mukavia elokuisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Vai nelivyöjäärä. Tulee ihan mieleen itämaisten taistelulajien harrastaja.

      Poista
  5. Vuohenkello vaatii vain tarpeeksi ison pihan. Minä pidän siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Isolla pihalla sille varmasti löytyy sopiva paikka. Meidän piha ei niin kovin iso ole, mutta vuohenkellolla on oma penkki yhdessä elokuunasterin kanssa.

      Poista
  6. Hih, taidan olla ainoa, joka tarkoituksella istutti käenkaalia kukkapenkkiin. Sopii hyvin niittymäiseen tunnelmaan, joka on toiveissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin !minäkin tein aikanaan ja siksi sitä nyt putkahtelee joka paikasta. Mutta kuten sanottu, annan sen kasvaa tietyissä paikoissa ja toisaalta taas miten pois. Pihakäenkaalin hyvä puoli on sen helppo kitkettävyys. Eikä se ole laisinkaan epämiellyttävä.

      Poista
  7. Minulla on tuhatvuotinen sota campanula suvun edustajien kanssa. Raivoisaa kitkemistä vuohenkellon, peurankellon ja pisamakellon kanssa. Toinen ryötti on kasmirinkurjenpolvi. Olen aavistuksen häviöllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän luopua pisamakellosta, joka tuli vääränä kasvina puutarhamme? Onko se yhtä vikkelä leviämään, kuin vuohenkello? Peurankellosta ei ole tullut ongelmaa. Jättitatarin jälkeen tuntuu, ettei mikään ole lähelläkään yhtä karmea pois hävitettävä.

      Poista
  8. Meillä zilga on kasvanut huolettomasti ja runsaasti ehkä kymmenisen vuotta. Rypäleitä pursuaa joka syksy, niin myöhään tosin, että unohtuvat aina aloilleen (ovat tuolla pihan perällä...)

    Vihdoin sain nimen tuolle pihakäenkaalille - kiitos siitä! Vastahan sitä on kolmattakymmentä vuotta ihmetelty ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis meidänkin Zilgalla on toivoa. Vaikka ei syötäviä hedelmiä tekisikään, olisi se mukava vihertävä pergolassa.
      Blogielämä on vertaistukea parhaimmillaan. Kuinkahan monelle kasville minäkin olen tätä kautta nimen löytänyt.

      Poista
  9. Kiitos Between, kun kannustit minua tuolla blogissani! Ja kiitos kun avasit silmäni moneen kauniiseen yksityiskohtaan kuvissasi. En ole ennen nähnyt jalopähkimöä noin kauniina! Julmasti vain olen katkonut vanhoja kukintoja pois. Hävettää ihan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hämmennyn kiitoksistasi. Ihanaa, että sanani kannustavat sinua, sillä juuri se oli tarkoituskin.

      Poista
  10. Joidenkin kasvien kanssa yhteiselo on lähellä taistelua. Varmasti Tatar on ollutkin hyvin vaikea pala. Samaa on niin moni sanonut.
    En ole muiden kokemusten takia uskaötanut ottaa vuohenkelloa pihaani. Tosin se varmasti ehtii vielä jossain vaiheessa ilmestyä muiden taimien mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä kannattaa olla varovainen ja kuunnella herkällä korvalla muiden kokemuksia. Oman puutarhan olosuhteet vaikuttavat paljon kasvien tapaan ja kykyyn sinne asettua. Mistä sen tietää, vaikka vuohenkellosta sinun pihassasi todellakin tulisi riesa. Varsinaisiin kukkapenkkeihin en ole vuohenkelloa laittanut, joten tavallaan sillä ei ole kovin suuria mahdollisuuksia vallata tilaa.

      Poista
  11. Komeita valloittajia puutarhassasi, joukossa oli muutama tuttu ja sitkeä kaveri. Kuten villiviini, meillä on yhtä itsepäinen kasvamassa terassilla. Minusta kurpitsat ja kurkut ovat kukkineet tänä vuonna erityisen runsaasti, onneksi seasta löytyy myös muutamia hedelmän alkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkku ja kurpitsa tosiaan kukkivat runsaasti. Nyt kurkusta on alkanut tulla satoakin. Täytyykin tänään käydä katsomassa kesäkurpitsan tilanne. Pariin päivään en ole ehtinyt hyötykasvimaalle lainkaan.

      Poista
  12. Kesäkurpitsat ovat hieman antaneet odottaa itseään meillä tänä vuonna. Yhden kerran olen saanut laatikkoa tehty ja muutaman purkin pikkelssiä. Vettä on kyllä riittänyt, mutta aikas viileätä on täällä meillä päin ollut, enkä ole mikään harsolla peittelejiä tyyppi.

    Mulla on kans tota pikkukurkkua ja on kyllä tosi maukas. Hopeline oli muistaakseni lajike!

    VastaaPoista
  13. Jättikarviainen. :DD
    Mielenkiintoinen postaus.

    VastaaPoista
  14. Hieno kuva jalopähkämöstä. Ja osuva vertailu!
    Ilman muuta kannattaa ryhtyä ötökkäkuvaajaksi, vaikka taitavia kuvaajia jo löytyisikin :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!