Sivut

maanantai 17. lokakuuta 2016

Vesipisaroita syyspuutarhassa


Jestas, miten 4-5 astetta tuntuu kylmältä, kun lähtee kumisaappaissa ilman villasukkia kiertämään pihaa ja mittaamaan tiluksiaan. Varpaat ovat vielä tunninkin jälkeen vähän kohmeessa sormista puhumattakaan. Aina tämä syksyn tukevamman pukeutumisen sisäistäminen vie oman aikansa ja liikkeelle tulee lähdettyä aivan liian vähäisin taminein.

Pisarat nuokkuluppion lehdillä

Muutamana yönä mittari on laskenut nollan tietämille, ehkä pakkasellekin, mutta yläpihalla ei vielä valkoista kuuraa ole ollut. Ei siis sellaisia ihania sokerikuorrutettuja ruusunlehtiä eikä valkoisin pitsireunoin varustettuja poimulehtiä. Kosteutta kyllä nyt riittää, mutta lähinnä timanttisina pisaroina kasvien lehdillä. Sadetta ei juurikaan ole tullut. Jokunen harvakseen patiolle pudonnut pisara ja ehkä viime päivinä ilmassa aistittavaa kosteutta.

Pisarat hämähäkinverkolla

Pihamaalla kuvaaminen on vähentynyt oleellisesti. Osittain siksi, etten oikein aina tiedä, mitä siellä kuvaisin. Ne vähäiset ja viimeiset kukkijat on ikuistettu kymmeniä kertoja, eikä mielikuvitukseni riitä näkemään loputtomiin taiteellisuutta ja kuvauksellisuutta pudonneilla lehdillä. Oman vaikeutensa kuvaamiseen tuo myös yhä vähenevä valoisan ajan osuus päivästä. Kahden viikon päästä siirrytään taas talviaikaan ja silloin illan hämäryys ja pimeys alkaa aina vain aikaisemmin.


Pikkulinnut ovat viime päivinä koputelleet ikkunaruutua sen verran ahkerasti, että oli ihan pakko käydä laittamassa niille murkinaa. Varastosta löytyi muutama talipötkylä, talipalloja ja vajaa pussi auringonkukansiemeniä. Suosio ruokintapaikoilla on tarjoilun aloittamisen jälkeen ollut taattua. Tinttejä pörrää joukoittain ja tänä aamuna ensimmäinen oravakin oli löytänyt tiensä keittiön ikkunan edustan lintulaudan katolle istumaan.


Oravan nähdessäni kipitin pikapikaa työhuoneeseen noutamaan kameraa, mutta sälekaihdinta en ennättänyt ylös nostamaan. Orava tarkkaili minua ikkunan läpi ja säntäsi heti pois tehdessäni isompia liikkeitä. Ei minusta tule sen enempää tintti- kuin muidenkaan vikkelien eläinten kuvaajaa, mutta todistusaineiston nappaaminen on sentään luvallista mämmärikuvaajallekin.

  
Paljon on jo lehtiä puista pudonnut, mutta aika lailla niitä vielä siellä korkeuksissa killuu. Etenkin vaahteroissa ja lepissä lehdet näyttävät olevan tiukassa. Puhumattakaan omenapuista ja syreeneistä, jotka perinteisesti pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Aika paljon olen jo pihaa ja puutarhaa siivonnut, mutta kyllä siellä vielä tekemistäkin löytyy. Tämän päivän pihakierroksella löysin leikattavia perennanvarsia ja tietenkin sitä lehtien silppuamista nurmelle ruohonleikkurillakin on vielä kerraksi tai kahdeksikin.

Pisarat pihakäenkaalin lehdellä

Sinne tänne jätän niitä talventörröttäjiä, mutta esimerkiksi yläpihan sisäänkäynnissä se on aivan turhaa, sillä perennapenkkeihin kolataan lunta. Runsaslumisena talvena ei ole toivoakaan päästä ihailemaan minkäänlaisia talventörröttäjiä, sillä kukkapenkeissä saattaa lunta olla toista metriä - ellei enemmänkin. Enköhän taas lähipäivinä laita oksasilppurin laulamaan ja tunge sen kitusiin perennanvarsia. Silputut varret kippaan sitten kukkapenkkiin. Siellä muhikoon, kunnes keväällä sirottelen päälle tuoretta multaa. Ei siis mitään kukkapenkkien haravointia. Käytävien siivoamisessa on ihan riittävästi puuhaa.

Lisää pisaroita hämähäkinverkolla

On muuten ollut opettelua pysyä haravan kanssa poissa kukkapenkeistä. Perfektionistin silmää ilman muuta miellyttää viimeisen päälle puhtaaksi raavittu multapinta, mutta kasvit siitä tuskin ihan yhtä paljon tykkäävät. Syksyllä kukkapenkkien haravoimisen välttäminen onnistuu vielä sen vuoksi, että silloin pihan siivoamista on muutenkin riittävästi. Keväällä sen sijaan kaiken vihreän näkemiseen on niin suuri kaipuu, että sitä haluaisi edistää kaivamalla vaikka pikkusormen kynnellä esiin mullasta esiin pilkistäviä versoja. Kun aikansa kevään paljaudessa pihalla pyörii, tulee mahdoton halu tehdä siistiä ja silloin se haravan varteen tarttuminen on hyvin lähellä. Miten ihmeessä sitä taas malttaa mielensä ja jaksaa uskoa siihen, että hyvin ne kasvit sieltä maatuvien lehtien alta esiin ponnistavat.

Clematis Ville de Lyon

Harmaan ja ruskean vähitellen vallatessa puutarhaa, sieltä sentään löytyy vielä joitakin väripilkkuja. Kärhö Ville de Lyon on näköjään jälleen kerran päättänyt voittaa viimeisen kukkijan tittelin ja aukaisee nupun toisensa jälkeen. Viime vuonna pakkanen lopulta vei sen viimeiset nuput. Katsotaan, miten nyt käy.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina, joten julkaisun aikaan sää saattaa olla ihan erilainen. Mitä kyllä sääennusteiden perusteella epäilen.

48 kommenttia:

  1. Ei oo aurinkoa näkynyt monena päivänä. Tuhnuttanut vaan ja ollut pimeetä. Mä oon ollut tosi laiska ja kukkapenkit odottaa tekevää kättä. Voisitko tulla tänne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kutsusta, mutta niin paljon en pihatöitä rakasta, että vielä muidenkin pihat siivoaisin. Eiköhän nuo kerkeä keväälläkkn. Silloin on ainakin valoisaa ja sen myötä uutta innostusta.

      Poista
  2. todella upeita pisarakuvia!

    Minulla on vielä tulppaaninsipuleita istuttamatta, joten toivottavasti ei vielä saada pakkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin mitään kummoisia pakkasia näillä leveysasteilla tähän aikaan on, joten varmasti ehdit vielä tulppusi istuttaa. Tosin iltapäivälehti hehkutti, että olisi tulossa ennätyskylmä talvi. Aika näyttää.

      Poista
  3. Ihanat pisara kuvat, ei ole vielä täällä linturuokinta alkanut kyllä niitä jo tuossa pyörii. Mukavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva! Ihan sitä ehti kesän aikana unohtaa, miten kiva noita tinttejä on seurata.

      Poista
  4. Upeita pisarakuvia! Kuuraa odotellaan täälläkin...kuvien takia:)

    Sää on samanlainen ja taitaa samanlaisena jatkuakin...pah.
    Oravaa ei vielä ole meillä näkynyt, mutta käpytikka käy ahkeraan siemeniä verottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikkoja olen meillekin odotellut, sillä yleensä niitä pörrää pihassa useampia. Ääniä olen kuullut, vaan yhtään en ole nähnyt.

      Poista
  5. En oo ensimmäästäkää perennaa penkiistä siivonnu - enkä siivuakkaa. Päivastoo, oon lisänny roskia ja kärränny kaikki terijoensalavan leheret kukkapenkkiihi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon, kun pääsisi, mutta aina tulee pihalla jotain nypittyä. Vaahteranlehtiä on kyllä pieni pakko penkeistä siivota, sillä ne muodostavat paksun ja hitaasti maatuvan maton.

      Poista
  6. Meilläkin lintujen talviruokinta on aloitettu noin kolme viikkoa sitten. Kuhina laudalla on ollut melkoinen ja viikonloppuna vierailleet pienokaisetkin saivat ihastella ja ihmetellä keittiön ikkunan takana pihan pieniä siivekkäitä.
    Meillä lähes kaikki perennanvarret on kyllä katkottu ja kärrätty kukkapenkeistä kompostiin ja ylimääräinen komposteihin mahtumaton aines viety maankaatopaikan puutarhajäte pisteeseen. Muutoin penkkejä ei ole sen kummemmin haravoitu.
    Kiva kurrekuva.
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen touhuja on kiva seurata, niin isojen kuin pienien. Onpahan taas jotain uutta huvia, kun pihalla oleskelu on ohi. Perennanvarret menee oksasilppurilla pieneen tilaan ja kippaan ne takaisin kukkapenkkiin. Säästyy kompostitilaa kummasti.

      Poista
  7. Heh, sää lienee aivan samanlainen kuin on ollut koko viime viikon ja tulee olemaan tämänkin viikon - kaivattu sade kai viimein tulee, täällä ainakin on rutikuivaa. Siinä on yksi hyvä syy jättää lehdet rauhaan, pidättävät kosteutta maassa, jos siellä nyt mitään kosteutta on. Tänä syksynä on kukkasipulien istuttaminen ollut kiinnostavaa, on kuin tuhkaämpäriin niitä istuttaisi; multa ei edes tunnu mullalta, se vain pölisee.
    Perfektionismi on kaukana omista luonteenlaaduistani, joten ehkä siksi ihastelen kuivien lehtien seasta nousevia tuoreita versoja, se kontrasti elävän ja kuolevan välillä on niin vahva. Nytkin syysssahramit nostavat päätään lehtien keskeltä, ja keväällä muut sipulikukat - hienon näköistä.
    Aivan ihanat pisarakuvat!! Hämäryys haittaa kuvaamista, todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei ihan rutikuivaa ole, vaikka pitkään onkin ollut lähes sateetonta. Silti kastelin istutuskuoppia sipuleita istuttaessani.
      Onneksi luonto kasvattaa perfektionistiakin ja mullan raapiminen on oleellisesti vähentynyt. Tai sitten luontainen laiskuus syrjäyttää ylenpalttisen tekemisen.

      Poista
  8. Pisaroissa puutarha kauneihin on!<3

    VastaaPoista
  9. Villasukka-kausi aloitettu täällä jo viikkoja sitten. Melko vähän on kuvattavia kukkia pihassa tällä hetkellä. Joten on siirryttävä kuvaamaan jotain muuta, vaikka luontoa taikka eläimiä ja olitkin saanut ihanan kuvan oravasta ja pisaraseiteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukissa minäkin pääsääntöisesti kuljen, mutta piti vain pihalla pikimmiten piipahtaa ja sukat unohtuivat.
      Aina sitä jotain kuvaamista löytyy, mutta se vaatii oman inspiraationsa, sekin.

      Poista
  10. Kauniita kuvasi ovat! Sadepisarat eivät ole jäätyneet kuitenkaan. Meillä on joinakin aamuina ollut maa kuurassa. Sää tuntuu melko kolealta, lämmintä päälle vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime päivinä yölläkin on ollut plusasteita, joten pisarat eivät ole jäätyneet. Saappaihin on villasukat laitettava. Miten nyt unohtuivatkin.

      Poista
  11. Oli tosi kiva postaus ja hienot kuvat. Meilläkin täällä vähän ylempänä (II) on samanlainen sää. Aurinkoa kaivattaisiin ainakin valokuvauksen ajaksi :) Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Onneksi oli pitkään aurinkoista ja lämmintä, joten niillä muistoilla jaksaa hetken ajan tätä harmauttakin.

      Poista
  12. Tosi komeita noi vesipisarat. Jännän näköisiä tuossa hämähäkkiverkossa. On muuten yllättävän kylmä, kummisaapas tarttee minusta aina villasukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Tuija, kumisaappaat vaativat villasukat. Muuten jalat palelevat.

      Poista
  13. Meillä on ollut aivan muunlaisia koputtelijoita, jotain pojankoltiaisia pahuuden teossa. :( ja juuri aina illalla pimeän aikaan. Minä kun vielä pelkään kaikkea tuollaista, joku voisi sanoa että mitä sitä pelkäämään ne mitään tee, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Ja juurikin tuo pimeän ajan lisääntyminen ahdistaa minua. Täällä on ollut kuiva ja lämmin syksy. Nyt sitten tuli sateet ja lumenahan ne tulee kun on niin viileää. Joten postausta odotellassa. ;) Täällä ei sen vuoksi ole juurikaan ollut kuura-aamuja, juuri tuon lämpimän ilman takia, että olisi voinut kuvata. Yksi aamu oli kaunis, mutta silloin oli muuta, ettei ehtinyt kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisen ajattelematonta kiusaamista. Kuvittelevat varmaan olevansa vitsikkäitä. Kyllä minuakin pimeään aikaan oudot äänet pelottaisivat, jos olisin yksin. Meidän kylällä on viime aikoina ollut paljon ilkivaltaa ja tarpeetonta yhteisten alueiden sotkemista ja rikkomista. Asumme kyllä vähän sivussa, joten toivottavasti eivät tänne tule tekemään tuhojaan.
      Tässä ihan lähipäivinä katselin säätiedotusta ja ihmettelin, kun aivan pohjoisessa oli lämpimämpää kuin täällä etelässä.

      Poista
  14. Kauniita pisaroita ja söpö kurre.

    VastaaPoista
  15. Kyllä kuvattavat on jo tosiaankin vähissä. Viikonloppuna oli niin synkän hamaita päiviä, ettei mökillä tehnyt mieli kameraa käyttää. Ihana tuo kärhö, upea väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn vähäisten värien keskellä Ville de Lyon suorastaan loistaa.

      Poista
  16. Aikas samalla viivalla ollaan monen kirjoittajan kanssa; kuvaamiset on vähissä eikä oikein edes inspiroi mennä ulos harmaaseen säähän. Mutta tuollaiset taitavat kuvaajat loihtivat sateestakin kauneuden esiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sama kuvaamiskohteiden puute on meillä kaikilla, mutta aina sitä jotain mielenkiintoista löytää.

      Poista
  17. Upeat vesipisarakuvat! Mukavaa viikkoa =)

    VastaaPoista
  18. Villasukat on jo käytössä ei auta muukaan. Kivaa silti puuhastelu ulkona vaikka onkin viileää ei ainakaan tuu umpi hiki.
    Kuivaa on täällä mutta pisaraiset kuvat upeita!
    Minä vielä pitkitän lintujen ruokinnan aloittamista. Jospa nuo punarinnat ensin häipyisivät..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään touhuta pihassa pikkuisen viileällä juurikin siksi, ettei tule hiki. Sisällä olen muistanut vetää villasukat jalkaan jo viikkoja. On tosi mukavaa, kun jalat on lämpimässä.

      Poista
  19. Näin ne puutarhatyöt kohta loppuva.
    Villasukat on täälläkin otettu käyttöön.

    Kaunis kärkö sulla vielä kukkii.
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi!
      Puutarhurillekin tekee hyvää välillä levätä. Jaksaa taas keväällä pakertaa. Vaikka kivaahan kaikki pihapuuhat on.

      Poista
  20. Kauniita syyskuvia. Kiva kuva oravasta :)

    VastaaPoista
  21. Ihania kuvia. Minulla on syystyöt lähes tekemättä, on niin kylmää ja kosteaa. Keväällä asia tuntuu mukavammalta. Kutominen viehättää nyt enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä pihatyöt tosiaan innostavat enemmän. Näin syksyllä se menee ulkoilun ja kuntoilun piikkiin.

      Poista
  22. Kauniita pisarakuvia! Erityisesti nuo hämähäkinseittiä koristelevat pisarat, ihan taidetta! Enpä olisi muistanut ollenkaan, että talviaikaan siirtyminen koittaa sekin ihan kohta. Huh, kuinka aika kuluu nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee tosiaan hurjaa vauhtia. Sinulla on siellä kotona se pikkuinen, jonka kasvussa ja kehityksessä ajankulun huomaa vielä selkeämmin.

      Poista
  23. Kuura oli maassa meillä aamulla, mutta onneksi aurinko tuli päivällä esiin.
    Yöpakkaset saivat todellisen lehtimyrskyn aikaiseksi. Jotkut puut pudottivat aamulla saman tien kaikki lehtensä. Täytyykin pohtia, miten ne kannattaisi käyttää hyväkseen tänä syksynä.
    On se kurjaa taas tuo ylenmääräinen pukeminen. Kesällä oli niin helppoa kulkea ovesta ulos.

    Pisarakuvat ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tänään ensimmäinen kuura-aamu ja sen myötä lehtisato on kiihtynyt. Eipä enää paljon lehtiä puissa näy.
      Tykkään kulkea keveissä vaatteissa, joten lämpimästi pukeutumiseen joutuu aina asennoitumaan ihan uudella tavalla. Siksi kai ne käsineet ja pipot tuppaavat ensimmäisillä kylmillä unohtumaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!