Talvi saapui luvatusti

Ville de Lyon taipui lopulta talven tahtoon

Hyvin ovat säätiedotukset viime aikoina pitäneet paikkansa. Tiistaiksi luvattiin lunta ja niin sitä sitten tuli. Ei nyt mitään kaoottista määrää kerralla, kuten iltapäivälehtien lööpeistä olisi voinut kuvitella, mutta meidän kylällä on kyllä aivan talviset olot. Tiistaiaamuna ei vielä kovin paljon lunta pyryttänyt, mutta illansuussa sitäkin enemmän ja liukasta oli. Kotiin palatessani oli kotitielläkin yhden vanhan papan auto ajautunut tiukassa mutkassa ojanpohjalle.

Ehkä näitä lumiuhkauksia on suomalaisille nykyisin syytäkin laittaa enemmänkin liioiteltuun tyyliin, sillä kesärenkailla luistelijoita näytti olevan liikenteessä runsain mitoin. Mattimyöhäisiä riittää aina joka paikkaan ja joka asiaan, mutta pikkaisen on ehkä uusavuttomuutta liikkeellä, kun espoolaiseen renkaanvaihtoliikkeeseen ihmiset ovat parina päivänä jonottaneet neljä tuntia. Toki täällä etelärannikolla kesäkelejä riittää usein joulukuullekin, mutta silloinkin aamuisin saattaa olla petollisen liukasta. Ei voi talvi näillä meidän leveysasteilla ketään yllättää, vaikka kuinka siten uutisoidaan. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta välimerelliset talvet ovat yhä varsin kaukana.

Kovasti uhkailevat, että tämä lumi myös jää maahan eli meidän nurkilla se tietää aikaista ja pitkää talvea. Tänään on mittari ollut koko päivän pakkasen puolella, aamulla -3 astetta, josta se on kivunnut lämpimimmillään -1 asteeseen. Vähän täytyi jo lumitöitä tehdä, kun postilaatikolle ei enää päässyt puukengillä. Kävin katsomassa alapihalla, miten jänöjussit ovat alkaneet luoda vakiopolkujaan. Jokaisen puskan ja puun kupeessa oli käyty tutkimassa, millainen tarjonta tänä vuonna tästä puutarhasta löytyy. Onneksi verkot on laitettu paikoilleen. Eilen luin, että pupujussi saattaa yhdessä yössä järsiä hedelmäpuun kuoliaaksi.

Sen verran on kiirettä pitänyt, etten ole ehtinyt juurikaan mitään kuvaamaan. Nyt kävin pikaisesti ennen pimeyden laskeutumista muutaman kuvan räpsimässä. Juuso pyysi mukaan, mutta pitkään se ei ulkona viihtynyt. Hirveä naukuminen, kun en heti vessareissun jälkeen sisälle häntä tuonut. 

Sain loppukesällä synttärilahjaksi pari lahjakorttia, joille en vain meinannut keksiä käyttöä. Tuntui, että jotain vähän isompaa niillä voisi ostaa. Jotain, mitä muuten en ehkä tulisi ihan heti hankkineeksi. Päädyin uuteen kameraan ja nyt olen sen kanssa täysin pihalla. Merkki on sama kuin vanhakin, mutta toimintoja ja säätöjä pilvin pimein entistä enemmän. Olen tässä manannut, että pitikin mennä hankkimaan itselleen uusia päänsäryn aiheita juuri, kun aloin vanhan kameran kanssa tulla jotakuinkin juttuun. Leikki leikkinä. Olen tosi iloinen uudesta kamerastani. Totuus kuitenkin on, että olen äärimmäisen surkea kaikkien teknisten vempainten kanssa ja ottaa aikansa päästä niiden toiminnasta perille.

Viime päivinä ei ole ollut aikaa uuden kameran käytön opiskeluun, mutta sitkeästi olen sen tarvittaessa mukaani napannut siitä huolimatta, että tässä vaiheessa vanhalla onnistuisin paljon paremmin ja vähemmällä vaivalla. Samalla tavoin tunsin olevani ihan pulassa neljä vuotta sitten vanhan kameran kanssa ja niin vain tulimme tutuiksi. Elän siis siinä toivossa, että tästä osaamattomuuden alhosta vielä noustaan. Edessä on talvi aikaa opetella, jotta keväällä nousevat versot pääsevät kuvissa parhaiten oikeuksiinsa. 

Viikonloppuna on kaksoispyhä eli lauantaina vietetään pyhäinpäivää. Pitkästä aikaa on vieraita tulossa, joten seuraavat vapaat hetket taidankin viettää keittiöpuuhissa.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja rauhallista pyhänseutua. 
Samalla toivotan blogiini lämpimästi tervetulleeksi Beaten Varjoista valoon -blogista.