Ei sentään kesä, mutta ei kyllä talvikaan. Lumesta ei ole tietoakaan ja lämpötila vuorottelee liki viiden plusasteen ja muutamien pakkasasteiden kanssa. Aurinkokin tuossa hetken pilkahti, vaan aika matalalta se tässä vaiheessa vuotta paistaa. Ei jaksa nousta puiden latvuksienkaan tasalle.
Kuvan koivuangervon leikkasin loppukesästä tapille ja pian se kasvatti uusia versoja ja niihin lehtiä. Nuo kuvassa näkyvät lehdet eivät paleltuneet marraskuun pakkasjaksossa. Eivät ole myöskään pudonneet ja liiskaantuneet sen lumimassan alle, joka marraskuun alussa satoi ja myöhemmin sitten suli pois. Minulla on siis talon seinustalla rivi norjan- ja koivuangervoita, jotka vihertävät aivan keväiseen malliin.
Sormustinkukkien lehtiruusukkeita on puutarhan joka nurkassa. Nekin näyttävät kovin terhakkailta ja tuovat lumettomaan puutarhaan raikasta vihreyttä. En tiedä, kärsivätkö ne lumettomuudesta. Ehkä eivät näistä plusasteisista päivistä niinkään, vaan luultavimmin sellaisista pakkasjaksoista, jolloin kasveilla ei ole lumipeitettä suojanaan.
Varjoyrtti vihertää, oli plussakelit tai pakkaset.
Myös rikkaruohot pitävät ohikulkijan mielen virkeänä. Joka kerran tämän ohi kulkiessa mietin, että haenko rikkaruohovekottimen kellarista ja nyppään ärsytyksen pois. En ole tullut niin tehneeksi ja tällä hetkellä maa on vaihteeksi jäässä.
Jänöjussi oli käynyt popsimassa helmililjojen varret tyngiksi. Muutaman pipanankin oli jättänyt minulle kiitokseksi ja lannoitteeksi.
Kasvikuvat on otettu joulupäivänä. Tänään ulkona oli pieni pakkanen, joka on kuurannut märän vihreyden tomusokerilla. En ehtinyt kuvaamaan, eikä näiden säätilojen perässä millään pysykään. Niinpä jouluvieraiden kestitsemisen lomassa olen istunut sohvalla tuhoamassa jämälankakeriä. Siinä puuhassa keittiövaaka on erinomainen vekotin, sillä langan punnitsemalla saa pikkuruiset kerät paremmin jaettua niin, että sukista tulee jotakuinkin symmetriset. Jos sillä nyt mitään merkitystä on. Päätin, että tällä kertaa kaipaan symmetriaa.
Vielä on kaapissa jouluruokia, joten eipä pahemmin tarvitse kauppaan mennä. Charlotte Russesta sen sijaan on enää pienen pieni siivu jäljellä. Kenties Ukkokulta tekee siitä vielä tänä iltana selvää. Vai vienkö alapihan kukkapenkkiin pupusille, kun valtaosa heidän herkuistaan on verkkojen taakse laitettu ja helmililjojen varsista jämät jäljellä.
Tällaista tänään. Taidanpa jatkaa joululomaköllöttelyä postilaatikkoon pudonneen siemenluettelon parissa. Näkyillään taas täällä blogilangoilla, kunhan ehditään.
PS. Tässä samalla lähetän sääherrralle pienen toiveen. Vaikka en siitä lumesta niin tykkääkään, näin tammikuun uhkaavasti lähestyessä toivoisin vaikkapa sellaisen 15-senttisen lumikerroksen ja viiden asteen pakkasen. Surettaa niin nuo vesisateiden ja pikkupakkasten armoilla kärvistelevät kasvit.
Nyt on ihanan keväistä, kun pakkasta on ollut vain nimeksi. Toivon hulluna, että pakkasherra kääntää sivun ja päättää talven olleen tässä. Olisi niin ihanaa, kun sitä luntakaan ei ole - maa lämpenisi ja kevät tulisi nopsaan... siis jos aurinko olisi korkeammalla... No joo, epätoivoista, kyllä...
VastaaPoistaAivan ihanan näköinen charlotte russe! Niin kaunis. Siskoni on aina tykännyt kokkaamisesta ja teki tuota joskus teininä useaan otteeseen. Se oli mahtavan hyvää.
Sen verran olen pessimisti, että uskon sen talven aina tulevan. Tulkoon siis nyt, eikä maalis- tai huhtikuussa. Silloin lumi ja pakkanen musertaa mielen ja kevättoiveet totaalisesti. Mieluummin edes vähän lunta, kuin pakkasia lumettomaan maahan. Ihan vain kasvien vuoksi. Minä kyllä selviän lumesta ja pakkasesta, kasvit kenties eivät.
PoistaCharlotte on tosi helppo tehdä ja siitä on muodostunut meidän joulujälkkärimme. Kunhan ensin on syöty Viktoriankiisseli kera mansikkasoseen.
Kylläpä siellä vihertää keväisesti! Ihan samalaista keliä on täällä meillä.
VastaaPoistaMinäkin niin haluaisin lunta tammi- ja helmikuuksi, täällä rannikolla taitaa olla turha toivo, taas kerran!
Täällä eivät vielä sentään helmililjat, eivätkä muutkaan piipat ole tulleet kurkkimaan maan pinnalle.Ymmärtäisivät nyt vaan pysyä siellä mullan alla vielä. Muutamia sipuleita eilen istuttelin uudestaan, kun kissat olivat käyneet vessassa kukkapenkissä. Täytyy varmaan niiden sipulien päälle laittaa vähän havuja. Ei tarvitse kovin montaa uudelleen istuttaa.....
Täällä on myös köllötelty niin jouna kuin nyt välipäivinäkin, Flunssasta ei tahdo millään päästä eroon, piti siirtää Tukholman-reissuakin viikolla eteenpäin, kun miehellä on se MIESflunssa ja silloinhan mies ei pääse edes sängystä ylös :DD
Mukavia köllöttelyhetkiä sinulle!
Minun helmililjani tekevät lehdet joka vuosi jo loppusyksystä. Silti ne kyllä kukkivat keväällä. Nuo pupujussin syömät helmililjat on istutettu toissa syksynä. Sen sijaan omppupuiden alle niitä on levinnyt ihan omatoimisesti, ja siellä ne nyt vihertävät verkkojen takana. Marraskuussa sai sipuleita käydä alituiseen tunkemassa takaisin multaan, mutta silloin asialla olivat mustarastaat ja muut linnut. Peittelin suosituimpia paikkoja lehdillä ja havuilla.
PoistaMiesflunssa onkin todella hankalaa sorttia. Silloin matka on parempi peruuttaa, sillä nuhainen ja yskäinen mies tekee kuolemaa ja vaatii kaiken huomion osakseen.
Kiitos, tämä viikko vielä otetaan loman kannalta ja sitten palataan taas arkeen.
Voi noita pupujusseja!
VastaaPoistaAikamoisia selviytyjiä nuo kasvit taitavat olla, mutta aina niistä pitää huolta kantaa. Tekisi mieli peitellä :)
Herkulliset sukkalangat!
Viime talven aiheuttamat pahat kasvituhot on vielä tuoreessa muistissa. Eiköhän monet kasvit ole jo jonkin verran sopeutuneet näihin etelän lumettomiin talviin.
PoistaJämälankoja oli iso pussillinen. Jaoin ne väriryhmiin ja ryhdyin tuhoamishommiin. Ihan mukavalla menestyksellä.
Piti ihan katsoa uudemman kerran, että kuvat ovat tältä ajalta; niin keväiseltä siellä näyttää. Meillä on puoli metriä lunta ja lisää tulee koko ajan. - Charlotte Russse näyttää niin herkulliselta. - Ihania loppuvuoden päiviä sinulle!
VastaaPoistaPihakuvat otin joulupäivänä. Aattona täällä satoi vettä kaatamalla, joten kuvaaminen ei senkään vuoksi onnistunut. Tapaninpäivän vastaisena yönä tuli muutama aste pakkasta, joka on kuurannut maan. Lumesta ei ole tietoakaan. Lumen lapioimisesta en välitä, mutta kyllä sitä lunta sentään vähän saisi tännekin tulla.
PoistaCharlotte on helppo ja myös helposti muunneltava herkku. Meille siitä on tullut jouluperinne.
Toivottavasti kasvit saisivat lumipeitettä! Täällä sitä riittää.
VastaaPoistaLoppuja Jouluruokia syötiin tänään, ja tein vielä uuden rosollin, kun oli punajuuria vielä. Hyvää oli :)
Herkullisia jälkiruokia näkyy siellä olleen.
Kauniit sukat tulossa! Minä yritän välillä tehdä ihan erilaiset sukat :)
Jouluruokia on nyt syöty aatosta saakka, joten saavat jo vähitellen loppuakin. Rosolli on niin hyvää, että sitä syön muulloinkin.
PoistaJämälankoja oli kertynyt iso pussillinen, joten päätin käyttää ne pois. Yllättyin, miten monta kerrosta kutoo 4 gramman pikkuisesta lankapallosta. Itse asiassa oli aika kiva sommitelma värejä ja punnita pieniä keriä. Jännittävääkin, kun kerä hupeni hurjaa vauhtia ja sitä katsellessa mietti, riittääkö vielä kerroksen viimeiseen puikolliseen.
Ihana tuo varjoyrtti, kun pysyy kauniin vihreänä koko talven. Sitä pitäisi minunkin hankkia. Kiitos vaan kesällä saadusta taponlehtituposta. Sekin on niin kauniin vihreä.
VastaaPoistaJänö on nyt syönyt ihan vääriä eväitä. Tykkäiskö se Charlottesta? Se on näyttävän näköinen ja herkullinen jälkkäri.
Varjoyrtti on kiva kasvi, suosittelen lämpimästi. Tykkään noista ikivihreistä, niin varjoyrtistä kuin taponlehdestäkin. Taponlehti olla möllötti minulla pitkään ja sitten se ryhtyi kasvamaan ja rehottamaan. Haravoimisen ja muurahaisten ansiosta se on tehnyt tuppaita myös viereiseen kunnan metsikköön, josta niitä kaivelin pitkin kesää muille jaettavaksi.
PoistaEipä taida jänöt Charlottesta tykätä. Meillä siitä on vuosien mittaan muodostunut joulun perinnejälkkäri kahvin kera. Muutan välillä hieman aineksia, mutta perusidea pysyy samana.
Meillä onneksi säilyi lumet ja vähän lisääkin on sadellut. Lumi pehmentää maisemaa, valaisee ja vaimentaa akustiikkaa. Niin ja suojaa kasveja. Se tärkein. Mukavaa Vuodenvaihdetta!
VastaaPoistaKiitos Tita! Taas on vaihteeksi plusasteita. On tämä jälleen kerran kummallinen talvi.
PoistaMinä olen ihan väsynyt tähän liukkauteen! Jalat ja selkä on ihan kipeenä hipsuttelusta. Vaikka nastaa onkin kengän alla, niin silti varoo koko ajan liukastumasta!
VastaaPoistaKyllä sitä vähän lunta kaipaisi, jos ei muuten, niin noitten kasvireppanoiden takia!
Välillä on tosiaankin ollut pääkallokelejä. Niin autoilijoilla kuin jalankulkijoillakin. Ilman nastakenkiä ei olisi tullut toimeen.
PoistaKylläpä siellä vihertää kovasti. Kuvistasi tuli jo ihan keväinen olo. Täällä meillä on lunta noin 30cm.
VastaaPoistaVihertää, vihertää. Vaan ihan ei taida vielä olla ajankohtaista ja sitä lunta toivoisin pariksi kuukaudeksi.
PoistaSullahan on oikea viherpiha!
VastaaPoistaOn totisesti, varsinainen viherpiha. Tänään myös melko märkä, kun sää muuttui plussan puolelle.
PoistaNo, sitä samaa toivon minä: että tulisi lunta ennen kovia pakkasia! Meillä on maa juuri ja juuri lumen peitossa. Hyvää vuoden vaihteen odottelua!
VastaaPoistaKiitos Vilma! Sää on mitä on, mutta onneksi aina saa sentään parempaa toivoa.
PoistaMinäkin toivon että tulisi kunnon pakkaset ja reilu lumikerros maahan. Meilläkin lumikello-reppanat puskevat jo näkyviin, luulevat että on kevät. Nyt kun on harmaat kelit ja pimeää, mikäs sen mukavampaa kuin tehdä käsitöitä :)
VastaaPoistaEi tuonne harmauteen paljon tee mieli mennä iltapimeällä lenkkeilemään, joten tämä sohvaperuna keskittyy käsitöihin.
PoistaOlipa ihana tupsahtaa blogiisi pitkästä aikaa! Oikein hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaulkona on kieltämättä melkoisen luotaantyöntävä keli. Lätäköitä ja lillinkiä, viimekesäistä vihreää. Tajusin jänön vierailusta pihassasi, etten ole vielä tehnyt kivikkomaan puiden suojaamiseksi jäniksiltä yhtään mitään. Pitänee ryhdistäytyä ja lähteä ulos. Tekisi kyllä suklaaähkylle hyvää vähän ulkoilla. Loistotuuma tuo langanpätkien punnitseminen, pitääkin kokeilla sitten kun seuraavaksi käyn lankojeni kimppuun.
Minä kokeilin uutta aloitusta ja uutta blogia. En osannut oikein enää tarttua vanhaan blogiin. Katsotaan mitä siitä nyt sitten tulee. Halusin saada uuden sykäyksen blogin kirjoitukseen, ja alkoi olla jo ikävä blogistaniaa ja kaikkia teitä rakkaita blogiystäviä. Osasin vielä liittää kuvia koneelta ja linkittää. Ei kai paljon muita taitoja tarvita. Bloggeri ei ole paljonkaan puolessa vuodessa muuttunut. Paitsi että näyttää tulleen joku oikolukuominaisuus, joka kirkuu punaista kun tulee kirjoitusvirhe. :)
Voi hyvin!
Voi hyvin!
Hei Laura!
PoistaHienoa, että päätit palata blogistaniaan, sillä huomaan usein miettiväni sinua. Jotkut ihmiset onnistuvat jättämään jälkensä toisen sieluun ja sinä näytät kuuluvan juuri siihen ryhmään.
Lankajämien punnitseminen ei ole minun ideani, mutta siitä on tosissaan paljon hyötyä juuri silloin, kun lankaa on vähän ja se täytyy saada jotakuinkin tasan kahteen sukkaan (tai lapaseen). Digitaalinen keittiövaaka toimii hyvin, sillä se punnitsee pienetkin määrät tarkasti. Teen jossain välissä postauksen viimeisimmistä aikaansaannoksista ja siihen laitan sitten parit jämälankasukat.
Blogger on sinänsä tosi helppo ja yksinkertainen. Itse en erityisiä kummallisuuksia edes kaipaa, sillä sisällön tulee olla pääroolissa. Google uudisti ja yhdisti toimintojaan syksyllä, jolloin bloggeriin tuli joitakin uusia ominaisuuksia ja myös kummallisuuksia. Joitakin niistä on täällä kimpassa ratkottu.
Huomasin uuden blogisi osoitteen, jonka jo olen tallentanut seurattaviin. Täällä blogistaniassa on valtavasti ihania ihmisiä ja tämä on kyllä aivan ihana harrastus. Mutta mitään painetta blogista ei pidä ottaa. Silloin siitä menee ilo. Kivojen blogien kohdalla tauotkaan eivät ole ongelma. Kun jostain blogista ja sen takana olevasta ihmisestä tykkää, postauksia oppii odottamaan ja kun sellainen sitten ilmestyy, on kuin taukoa ei olisi ollutkaan.
Toivotan sinulle oikein mukavaa alkanutta vuotta ja ilolla odottelen uuden blogisi postauksia!