Visiitti Vanha Raumassa

Vaikka olen syntyisin satakuntalainen ja seudulla asuu edelleen melkoinen joukko sukulaisia, tulee siellä päin vierailtua luvattoman harvoin. Ja silloinkin, kun auton nokan Satakuntaan suuntaa, kohteena on suvun vanhukset, joiden luona aika hurahtaa niin, ettei mihinkään kotiseuturetkiin mahdollisuuksia jää.

Kun tieto bloggaajatapaamisesta Raumalla tuli, päätin oitis yhdistää reissuun myös omia tutkimuskohteita. Tässä tapauksessa Vanhan Rauman, jossa tapahtuneesta edellisestä reissusta taitaa jo kohta olla 7-8 vuotta.

Edellisen Rauma-reissun aikaan taisi olla helteinen heinäkuun lauantai. Kaupunki kuhisi ihmisiä, niin suomalaisia kuin muualta tulleita turistejakin. Kuvaaminen oli silloin hankalampaa, kun aina oli jonkun käsi tai pää etsimessä. Nyt sai lähinnä väistellä pysäköiviä autoja, joita kapeillakin kaduilla kulki ihan riittämiin. Muuten oli melkeinpä aavemaisen tyhjää ja hiljaista.

Vanha Rauma on Raumalla sijaitseva vanha puutalokaupunginosa. Se on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue, jonka asemakaava periytyy jo keskiajalta. 

Vanha Rauma valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ja se on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Vanha Rauma on vilkas kaupankäynnin keskus, jonka katukuvaa värittävät useat pikkuliikkeet sekä kahvilat ja ravintolat. Alue on Rauman tunnetuin ja merkittävin matkailunähtävyys, joka on Unescon maailmanperintöasemansa vuoksi myös ulkomaisten turistien suosiossa. Lähde: Wikipedia.

Yksi kolmesta Vanhan Rauman aukioista eli Hauenguano

Kitukränn on tiettävästi Suomen kapein katu ja sen leveys on noin kolme metriä. Se taisikin olla yksi niitä harvoja paikkoja, jonne kukaan ei ollut autoaan parkkeerannut.

Kitukränn Kuninkaankadulta katsottuna

Netistä luin, että Vanha Rauma voitti Porvoon vanhan kaupungin kisassa maailmanperintöluetteloon pääsystä, koska museovirasto piti sitä maltillisemmin restauroituna sekä vilkkaan liike-elämänsä ansiosta sosiaalisempana. 

Minustakin Rauma on eheämpi puutalokokonaisuus Porvooseen verrattuna, mutta vilkkaassa liike-elämässä se kyllä näin vierailijan näkökulmasta jää tänä päivänä kirkkaasti jälkeen porvoolaiselle meiningille. Kävin edellisen kerran Porvoossa viime elokuussa ja vaikka pienillä kaupoilla ja kahviloilla meneekin uutisten mukaan aika heikosti, oli Porvoossa kivoja putiikkeja toinen toisensa vieressä. Itse asiassa kummastelin, miten vähän Vanha Raumalla oli myymälöitä ja kahviloita. Mistähän ne ulkomaalaiset turistit ostavat postikorttinsa ja turistikrääsänsä, kalliimmista design-esineistä puhumattakaan? Ajavat varmaan jonkin matkan päässä sijaitsevaan jättikokoiseen Prismaan tai Citymarkettiin.

Vanhan Rauman jokaisella talolla on oma nimensä, jotka on kirjoitettu talon julkisivuun kiinnitettyyn soikeaan kylttiin. Nimet ovat kaupunginvaltuuston suosituksen mukaan yleensä Rauman murteen genetiivimuodossa.

Vaaleanpunaisessa rakennuksessa sijaitsee Rauman taidemuseo. Se meni kiinni klo 15, kuten moni muukin paikka kesäisenä perjantaipäivänä. Jälkikäteen huomasin, että Vanha Rauma avautuu toden teolla ulkopuolisille vasta juhannusviikolla, jolloin aukioloajat hieman pitenevät. Onko kaupungin hiljaisuuteen syynä lyhyet aukioloajat vai aukioloaikojen lyhyyteen vähäinen asiakaskunta? Muna-kana -kysymys kaiketi.

Kauppakatu ja Kuninkaankatu pääkatuina ovat aika leveitä ja niissä pysäköinti oli järjestetty vain kadun toiselle puolelle. Vanha Rauma on asuttu kaupunginosa, asukkaita siellä on noin 800. Siltä osin ymmärtää, että autolla pitää päästä kotiovelle saakka. Silti minua häiritsee, että noinkin ainutlaatuisen paikan jokaisella kujalla on voitava kulkea autolla. Hyvin siellä nyt mahtui kulkemaan niin jalkaisin kuin autollakin, mutta pahimman turistitulvan aikaan varmasti nyppisi jatkuvasti väistellä kaupunkimaastureita. Paikka on sen verran pieni, että tuskin kenenkään elämä kovin paljon vaikeutuisi autoilun rajoittamisesta.

Puutarhahörhön näkökulmasta jäin kaipaamaan myös kukkalaatikoita ikkunoiden alle, amppeleita ovenpieleen ja kesäkukkaistutuksia rappusille. Niitä oli äärimmäisen vähän. Viime kesänä Porvoossa ihastelin ihmisten kekseliäisyyttä ja luovuutta sisäänkäyntiensä koristelemisessa niin kesäkukilla kuin muillakin tavoin. Samasta ilmiöstä pääsee nauttimaan jo Helsingin kivisessä ytimessä käydessäänkin, joten raumalaisten koristelemattomuus vuoden kukkaisimpana ajankohtana tuntui hieman oudolta.

Paikallislehtiä Raumalla lukiessani saatoin todeta, että kaupunki on siellä laittanut viherrakentamisen ja kesäisen ympäristönhoidon säästöbudjetille. Kesäkukkia istutetaan aiempaa vähemmän ja kesätyöntekijöitä puistoihin palkataan niinikään vähemmän. Kaupunkilaiset ovat jo heränneet aiheesta nurisemaan nähdessään hoitamattomia tienvarsia, mutta minkäs teet. Vanha Raumalla talot ovat useimmiten kuitenkin yksityisessä omistuksessa, joten kesäkukkasilla somistaminen on kunkin omassa päätäntävallassa.

Vanha Raumalla kulkiessa kannattaa mahdollisuuksien mukaan kurkistella sisäpihoille ja sivukujille. Elämää löytyy sieltäkin. Taiteilijoiden työhuoneita, yhden kahvilankin näin ja yhden kiinalaisen ravintolan, joka oli koristellut pihapöytien taustaseinän muovisilla hedelmillä. Olisivatko olleet rypäleitä. En tykännyt. Villiviini tai jokin muu köynnöskasvi olisi ollut monin verroin fiksumpi ratkaisu.

Rakennuksissa kannattaa kiinnittää huomio myös niiden hienoihin yksityiskohtiin. Puuleikkauksia, ikkunaristikoita, koristeellisia ovia. Upeaa puusepäntyötä.

Viime kesäisen Kotkaan tutustumisen jälkeen Rauma kaikkinensa vaikutti viherrakentamisen takapajulalta. Tosin Kotka on ehkä siinä mielessä huono vertailukohde, koska siellä on nimenomaan panostettu julkisiin puistoihin ja se panostus on alkuaikojen vastustuksen jälkeen saanut voimakasta kannatusta. Sapokka ja muut puistot ovat tuoneet Kotkalle runsaasti mainetta ja kunniaa ja sitä myöten myös rahaa tuottavaa turismia.

Kiertelin aika paljon Vanhan Rauman lisäksi myös muita osia kaupungista, enkä juurikaan törmännyt ihastuttaviin puistoihin ja monipuolisiin viheristutuksiin.

Kaupungintalolla oli kahdessa laatikossa kesäkukkaistutukset. Kanaalin varren puistoalueilla lähinnä nurmikkoa ja joitakin isompia puita. Teatterin edustalla kasvoi muutama valtava rhodo, jotka parhaillaan kukkivat. Ne jäi kuvaamatta, kun paikallinen puskaholistiporukka pörräsi turhan aktiivisesti vieressä.

Kerttu Horila: Rauman Flikk (2014), teatterin edustalla

Raumalla käydessä täytyy aina käydä katsastamassa kaupungintalon kohdalla, kanaalissa kylpevää Kolmea sulotarta, joka on myös Kerttu Horilan teos. Nyt sillä kohdalla olikin iso siltatyömaa, jonka johdosta ilmeisesti patsas on kuljetettu jonnekin toiseen paikkaan.

  
Vanhan Rauman kupeessa sijaitsevaan Pyhän Ristin kirkkoon piti käydä tutustumassa, mutta suunnatessani kulkuani sinne päin, kello olikin jo lähes viisi, jolloin kirkon ovet sulkeutuisivat. Olen toki käynyt siellä aiemminkin. Niinpä vaihdoin suuntaa ja lähdin tapaamaan 93-vuotiasta tätiäni.