Sivut

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Ei enää vettä, please!

Valkoinen viiva kuvan keskellä on Juuson juoksunaru

Jos yhtenä päivänä paistaa, niin takuuvarmasti seuraavana sataa. Kovaa ja paljon. Jos aamulla paistaa, niin illalla sataa. Kovaa ja paljon. Jos illalla paistaa, niin aamulla sataa. Kovaa ja paljon. Puhumattakaan öistä, jolloin avoimesta ikkunasta kaikuu sateen ropina, lorina, suhina ja sen märkyyden suorastaan aistii tyynylle saakka.


Sateen keskellä, sitä ennen ja sen jälkeen on saatu myös kunnon ukkosia. Tiistaivastaisena yönä talon päällä rytisi siihen malliin, että kissa tärisi peloissaan sängyn alla ja salaman aiheuttama piikki ohitti ylijännitesuojan rikkoan yhden tietokoneen purkeista. Onneksi kotona oli varapurkkeja, eikä sentään tietokoneet hajonneet. Sen siitä saa, kun laiskuuttaan ei viitsi illalla käydä ottamassa nettiä pois päältä. Tosin tällä kertaa yöukkosta ei näkynyt ennusteissa.


Futiksen seuraaminen yömyöhäiseen on sekoittanut unirytmin ja muutenkin väsyttää niin vietävästi. Juuri, kun sain kaikki purkeissa istutusta jonottavat kasvit tungettua multaan, niitä tuli haalittua lisää. Vaikka jo useampaan kertaan olen päättänyt, että nyt täytyy vähän hillitä hankintaintoa ja keskittyä välillä vähän muuhunkin. Mihinkäs muuhun sitä nyt sitten keskittyisi?


Vaikka herukoiden poimimiseen, sillä tämän kuvan ottamisesta ne ovat merkittävästi lisää punastuneet. Ajattelin odottaa, että pensaat vähän kuivahtaisivat edellisten sateiden jäljiltä. Turha toive, sillä sadetta luvataan päivä toisensa jälkeen. Ei enää vettä, please!