Kesäkukkien suhteen tämä kesä ei mennyt aivan putkeen. Vaikka joka vuosi päätän etukäteen miettiä ja suunnitella kesäkukkahankintoja ja -istutuksia, tuppaavat ne aina jäämään lapsipuolen asemaan. Petuniat ovat kukkineet jotenkin vaisusti ja lumihiutaleetkin näyttävät vasta nyt yltyvän kunnon kukintaan.
Sen sijaan mukulana hankittu valkoinen begonia kukkii ja kukkii ja kukkii. Pergolassa roikkuessaan se näkyy myös olohuoneeseen ja aina ohikulkiessa on pakko vilkaista begonian valkoista kukkasadetta. Ainut huono puoli on roskaavuus ja päivittäin saakin käydä lakaisemassa lattialle putoilevia kukkia pois, etteivät ne kulkiessa liiskaannu lautoja vasten.
Sisäänkäynnin valkoinen begonia osoittautuikin sitten keltaiseksi. Pitkään kukka vain olla möllötti ja keskittyi kasvattamaan lähinnä lehtiä. Vasta heinäkuun lopulla siihen ilmestyi kukkanuput, joita se onkin sitten kehittänyt ja availlut tasaiseen tahtiin. Ei hullumman näköinen.
Itse asiassa monta vuotta suorastaan inhosin begonioita. Jotenkin begoniasta tuli aina mieleen sellainen kirkkaanpunainen ruukkukasvi, joka parhaimmillaankin homehtui ja mätäni alle aikayksikön. Nyttemmin olen todennut riippuvat begoniat varsin otollisiksi ja helpoiksi kesäkukiksi, etenkin meidän varjoiseen sisäänkäyntiimme.
 |
| Pelargonia 'Inspire Salmon* |
Pelargonit ovat tykänneet tästä kesästä. Aloitettuaan kukinnan ne ovat jatkaneet sitä tauotta. Olen kasvattanut siemenestä sekä kuvan Inspire Salmonia että Inspire Pinkiä. Salmon talvehti viime talven ja Pink on selvinnyt kellarissa jo kolmen talven yli. Lisäksi valikoimaani kuuluu tummakukkaista, rentovartista pelaguuta, jonka nimeä en tiedä. Sen ostin vuosi sitten jostain kaupasta ja yllättäen sekin selvisi talven yli kellarissa.
Meidän kellari on kukkien talvetukseen ehkä liian lämmin, sillä lämpö nousee siellä +15 asteeseen. Autotalli on taasen liian kylmä ja pakkasilla palelluttaa nopeasti kaiken elävän. Huonojen talvetusolosuhteiden vuoksi en ole lähtenyt keräilemään belargoneja tai muitakaan talvetettavia. Niin kiinnostavaa kuin se olisikin.
Japanin ihmekukan pötkylöitä laitoin kahteen isoon terassiruukkuun ja muutaman pötkön myös kasvimaan kupeeseen. Ruukkuihin istutetut aloittivat kukinnan aikaisemmin, mutta maassa kasvi näyttää kuitenkin viihtyvän paremmin. Jonkun verran etanat ja kotilot ovat sen lehtiä nakertaneet, mutta eivät läheskään niin tehokkaasti kuin daalian lehtiä.
Japanin ihmekukan olen ostanut muutama vuosi sitten kevätmessuilta. Porkkanan näköiset mukulat kaupattiin niin tehokkaasti, että menin helposti halpaan. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, miten hyvin mukulat ovat säilyneet talven yli ja miten sinnikkäästi ne kevät toisensa jälkeen jälleen lähtevät kasvuun ja kukkimaan. Kukissa on lisäksi mukava tuoksu. Japanin ihmekukkaa näin paljon Berliinin matkalla ulkoistutuksissa. Mahtaakohan se talvehtia Saksanmaalla maassa?
Daaliaa minulla on tänä kesänä vain kahta sorttia. Toinen, oranssikukkainen asustaa piharuukussa ja sen lehdet ovat aivan härmäiset. Tämän isokukkaisen laitoin kesäkuussa maahan ja se ryhtyi vasta hiljakkoin kukkimaan. Sen kukat ovat ruokalautasen kokoisia ja niin myös niiden paino aiheuttaa haasteita tuennalle. Vieressä kasvava metsäkuusen taimi on tässä lupautunut toimimaan daalian olkapäänä.
Ensi keväänä täytyykin kunnostautua etsimään daalioista matalampia versioita. Mielellään ottaisin sellaisen kermanvärisin kukin kukkivan, tummalehtisen, jollaisen näin taannoisella Helsingin reissulla Kansallismuseon edustan istutuksissa.
Monissa blogeissa on viime päivinä saanut ihailla upeita kesäkukkakylvöksiä. Mm. Intianmintun "Sekakylvöstä lisää silmäkarkkia" -postauksessa oli niin ihastuttavia kesäkukkanäkymiä, että sellaisia mielellään järjestäisi omaankin puutarhaan. Kesäkukkien kylvämistä myös perennojen joukkoon voisi harkita. Toisivat uusia väriyhdistelmiä, paikkaisivat väliaikaisesti aukkoja ja jotkut tanakat kasvit saattaisivat jopa toimia muiden kukkien tukena.
 |
| Maurinmalva |
Maurinmalva kuuluu jokakesäiseen repertuaariini. Maurinmalvan esikasvatan sisällä. Se on takuuvarma ja kukkii runsaasti ihan koko kesän. Eikä se näytä olevan kovin moksiskaan edes runsaista sateista.
Kasvimaalaatikkoon kylvin tänä kesänä erilaisia unikoita, kesämalvikkia ja kosmoskukkaa sekä tietenkin myös kehäkukkaa ja tuoksuhernettä. Unikoiden kukinta on jo aikaa ollut ohi. Sen sijaan kesämalvikki on kukkinut aivan upeasti ja todella pitkään. Kosmoskukkakin alkuun päästyään on tarjonnut iloa jo jonkin aikaa. Kylvin myös harjaneilikkaa talven tuiskeisiin menehtyneiden tilalle ja leijonankitaa. Leijonankidan siemenet olivat nauhassa, eikä se itänyt laisinkaan. Harjaneilikka näyttää vasta nyt heränneen.
Isosamettikukkaa olen myös kasvattanut monta kevättä peräkkäin. Nyt huomasin kerätä kuihtuvia kukkia ja niistä siemeniä. Ei tarvitse keväällä siemenpussukkaa kaupasta metsästää.
Verenpisaroita ostin pistokkaina. Ne eivät millään tahtoneet aloittaa kukintaansa. Ja kun aloittivat, vein ne talon sisäänkäynnin kupeeseen, johon ei kyllä aurinko paista milloinkaan. Verenpisaran sanotaan viihtyvän myös varjossa, mutta ilmeisesti meidän sisäänkäyntimme on varjoisuuden lisäksi myös tällaisina kosteina kesinä kylmä. Ei siellä mikään kukka oikein viihdy ja kukkiminenkin on vähän niin ja näin. Toin verenpisarat pergolan viereen ja nyt ne ovat intoutuneet kukkimaan runsaina ryppäinä.
Joka syksy yritän siirtää ja siirtää isojen ruukkukrysanteemien hankintaa. Joskus ovat jääneet hankkimatta. Ne ilmestyvät kauppoihin jo elokuussa ja viestivät muhkealla olemassaolollaan syksyn saapumista. Kesän ja valon ihmisenä krysanteemien ilmestyminen on kuin viimeinen niitti kesän päättymiseen. Enää sitä ei voi mitenkään ohittaa, vaikka kuinka aurinko paistaisi ja lämpö meitä hellisi. Sisäänkäynnin ruukut ovat olleet jo jonkin aikaa tyhjillään. Olen miettinyt, hankinto niihin krysanteemeja laisinkaan, vai siirrynkö suoraan johonkin talvenkestävään ratkaisuun?
 |
| Kesämalvikki |