Ei sentään kesä, mutta ei kyllä talvikaan. Lumesta ei ole tietoakaan ja lämpötila vuorottelee liki viiden plusasteen ja muutamien pakkasasteiden kanssa. Aurinkokin tuossa hetken pilkahti, vaan aika matalalta se tässä vaiheessa vuotta paistaa. Ei jaksa nousta puiden latvuksienkaan tasalle.
Kuvan koivuangervon leikkasin loppukesästä tapille ja pian se kasvatti uusia versoja ja niihin lehtiä. Nuo kuvassa näkyvät lehdet eivät paleltuneet marraskuun pakkasjaksossa. Eivät ole myöskään pudonneet ja liiskaantuneet sen lumimassan alle, joka marraskuun alussa satoi ja myöhemmin sitten suli pois. Minulla on siis talon seinustalla rivi norjan- ja koivuangervoita, jotka vihertävät aivan keväiseen malliin.
Sormustinkukkien lehtiruusukkeita on puutarhan joka nurkassa. Nekin näyttävät kovin terhakkailta ja tuovat lumettomaan puutarhaan raikasta vihreyttä. En tiedä, kärsivätkö ne lumettomuudesta. Ehkä eivät näistä plusasteisista päivistä niinkään, vaan luultavimmin sellaisista pakkasjaksoista, jolloin kasveilla ei ole lumipeitettä suojanaan.
Varjoyrtti vihertää, oli plussakelit tai pakkaset.
Myös rikkaruohot pitävät ohikulkijan mielen virkeänä. Joka kerran tämän ohi kulkiessa mietin, että haenko rikkaruohovekottimen kellarista ja nyppään ärsytyksen pois. En ole tullut niin tehneeksi ja tällä hetkellä maa on vaihteeksi jäässä.
Jänöjussi oli käynyt popsimassa helmililjojen varret tyngiksi. Muutaman pipanankin oli jättänyt minulle kiitokseksi ja lannoitteeksi.
Kasvikuvat on otettu joulupäivänä. Tänään ulkona oli pieni pakkanen, joka on kuurannut märän vihreyden tomusokerilla. En ehtinyt kuvaamaan, eikä näiden säätilojen perässä millään pysykään. Niinpä jouluvieraiden kestitsemisen lomassa olen istunut sohvalla tuhoamassa jämälankakeriä. Siinä puuhassa keittiövaaka on erinomainen vekotin, sillä langan punnitsemalla saa pikkuruiset kerät paremmin jaettua niin, että sukista tulee jotakuinkin symmetriset. Jos sillä nyt mitään merkitystä on. Päätin, että tällä kertaa kaipaan symmetriaa.
Vielä on kaapissa jouluruokia, joten eipä pahemmin tarvitse kauppaan mennä. Charlotte Russesta sen sijaan on enää pienen pieni siivu jäljellä. Kenties Ukkokulta tekee siitä vielä tänä iltana selvää. Vai vienkö alapihan kukkapenkkiin pupusille, kun valtaosa heidän herkuistaan on verkkojen taakse laitettu ja helmililjojen varsista jämät jäljellä.
Tällaista tänään. Taidanpa jatkaa joululomaköllöttelyä postilaatikkoon pudonneen siemenluettelon parissa. Näkyillään taas täällä blogilangoilla, kunhan ehditään.
PS. Tässä samalla lähetän sääherrralle pienen toiveen. Vaikka en siitä lumesta niin tykkääkään, näin tammikuun uhkaavasti lähestyessä toivoisin vaikkapa sellaisen 15-senttisen lumikerroksen ja viiden asteen pakkasen. Surettaa niin nuo vesisateiden ja pikkupakkasten armoilla kärvistelevät kasvit.