Sivut

torstai 9. helmikuuta 2017

Kellarissa heräillään

Pakkaskukkia

Luvattu pakkanen saapui. Kireimmillään meidän nurkilla on ollut -16 astetta, mikä tietenkin tuntuu kylmältä aiempiin plussakeleihin verrattuna. Pitkään näitäkään aurinkoisia talvipäiviä ei jatku, sillä tulevan viikon ennusteessa on pääosin jälleen plussaa. Valo tällaisina auringonpaisteisina päivinä on huikean hienoa. Myös päivän pidentymisen huomaa jo selvästi. 


Kävin kellarissa vilkaisemassa talvetettaviani. Pienimmät pelaguut näyttävät niin surkeilta, että pahoin pelkään niiden olevan kompostitavaraa. Isommissa pelaguissa on ainakin vielä elämää, mutta toistaiseksi jätin ne kellariin.

Ylös toin kaksi purkkihortensiaa, joihin kumpaankin on kasvanut uusia, haaleanvihreitä versoja. Myös osassa puutuneista varsista on pulleita ja vihertäviä silmuja. Rapistelin pudonneet lehdet pois ja laitoin hortensiat ikkunalaudalle sen enempää niitä tässä vaiheessa kiusaamatta.


Samoin toin sisälle kaksi talvetuksessa ollutta verenpisaraa. Aiemmin en ole verenpisaroita talvettanut, mutta nämä kaksi ostin pikkaraisina taimina Plantsusta ja niissä oli niin kauniit kukat, että ajattelin kokeilla. Surkeassa kunnossa on kumpainenkin. Joskin toisessa muutama hentoinen verso. 

En ole erityisen innostunut tulevien viikkojen sisustusratkaisuista, kun kaikki valoisat ikkunapaikat vähitellen täyttyvät kirjavasta valikoimasta raaskun näköisiä kasveja. Se on kuitenkin pieni vaiva siitä ilosta, jos saa edes osan talvetetuista kasveista selviämään ja jopa kukkimaan tulevana kesänä.

   
Yksi kolmesta pikkuisesta kaktusvauvastani on tehnyt ihka ensimmäisen nuppunsa. On tainnut juroa purkissaan varmaan kolme vuotta. Äitinsä kukki jo marraskuussa komeasti. Lapsukaisen ensiaskeliin menee näköjään vähän enemmän aikaa.

Timantteja puuvajan katolla

Niin se sitten iski flunssa minuunkin. Ehdin jo ihmetellä, että meneekö tämä talvi kokonaan niiskuttamatta, vaikka ympärillä ihmiset lakoavat sairasvuoteilleen. Ihan on tavallinen flunssa ja hengissä tästä selviän. Suurin ärsytys lienee hirvittävä yskä, jolta ei saa kunnolla nukuttua. Päänsä kun vaakatasoon laskee, alkaa sellainen takominen, että sen tuotoksilla kengittäisi jo useamman hevosen. 

Milloin metsikön terttuseljaan silmut ovat ilmestyneet?

Kellarissa käydessäni vilkaisin samalla siellä säilössä olevia mukuloita. Daaliat, lukinliljat ja muut vetelivät sikeitä prinsessanuniaan, mutta japaninihmekukan porkkanamaisiin juurakoihin oli ilmaantunut tummasta pinnasta pilkistäviä alkuja. Viime vuonna yllätyin, miten aikaisin mukuloissa alkoi näkyä heräämisen merkkejä. Johonkin sen päivän kirjasin, joten jatketaan etsintää.
 

37 kommenttia:

  1. Toivotan pikaista paranemista! Kevät koittaa kellariin :) Täytyypä käydä pikapuoliin hakemassa kasvit kellarista sisätiloihin kasvua aloittelemaan. Pelakuut talvetin salissa ja ne ovat jo lähteneet rehevään kasvuun, osa kukkiikin. Kohta sisustusta dominoi esikasvatus, sen kanssa on vain elettävä. Sehän osa iloa tuottavaa puutarhanhoitoa ja kasvattamisen riemua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kevät tuntuu yhtä ihmeelliseltä nähdä, miten kasvit heräävät eloon pimeässä kellarissakin. Tämä on kyllä sellaista uudestisyntymisen aikaa, ettei sisustuksen trendikkyydellä ole mitään merkitystä.

      Poista
  2. Täällä on kylmimmillään ollut parikymmentä astetta miinusta, onneksi päivällä aurinko lämmittää :) Mullakin on jotain ruukkuja kellarissa ulkokukkia, mutta pelargoniat on viihtyneet viileässä makkarissa...en tiedä kuinka kauan, kun nyt on pakkasten takia ollut patteri päällä ikkunalaudan alla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse!
      Ikkunalautojen alla olevat patterit tuovat kasveille ongelmia. Sen olen huomannut omassakin huushollissa. Pakkasten on luvattu hellittävän, joten ehkä pelaguusi saavat samalla helpotusta.

      Poista
  3. Uskomattomat silmut jo terttuseljassa - täytyy lähteä tutkimusmatkalle! Meillä ovat kyllä pakkaslukemat olleet parina päivänä yli - 20, joten ehkä täällä ollaan vielä jäljessä. Toivottavasti toivut pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nuo terttuseljan silmut tulivat näitä pakkasia edeltävänä leutona kautena. Huomasin vasta muutama päivä sitten. Niin se kevät alkaa vähitellen lähestyä.

      Poista
  4. Pikaista paranemista! Onpa seljassa isot silmut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Muhkeita silmuja oli koko pensas täynnänsä. Minusta ne ovat tulleet hiljakkoin, sillä tapaan kulkea puskan ohi säännöllisesti, enkä niitä aiemmin ole huomannut.

      Poista
  5. Parane pian! Tuntuu että flunssaa ja vaikka mitä vatsatautia on nyt liikkeellä. Ihan selvät kevään merkit, kun talvetettavat kukkaset tekevät jo lehdensilmuja. Kyllä ne kasvinreppanat nopeasti piristyvät, eikä näytä enää niin reppanoilta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi räkätauti talvessa tuntuu olevan vakio. Ärsyttävää, mutta tuntuupa elämä taas tämänkin köhimisen jälkeen mukavalta.
      Niin, hetken ne kasvit vain ovat reppanoita. Kohta taas pääsee niiden kasvua ihastelemaan.

      Poista
  6. Toipumisia! Minä kans hain eilen pelakat kellarista. Elossa näkyi olevan. Nuo turvonneet vihreät silmut on peräisin jo syksyltä. Hyvin ne talvehtii kuitenkin. Mulla siperianpajut tekivät pajunkissansa jo marras- joulukuussa. Söpöjä pikkukissoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan tämä räkätauti helpottaa, aion hakea ne pelaguuni myös sisälle. Sitten se nähdään, mikä selviää ja mikä ei.

      Poista
  7. Täällä oli alkuviikolla -26 astetta, hrr.. kyllä oli kylmää. Nyt kai alkaa sitten lauhtumaan ensi viikkoa kohti.
    Peukkuja verenpisaroille, pienikin elonmerkki talvetettavassa on suuri ilon aihe. Minulla kellarissa kärhö, tutkailin eilen sen elonmerkkejä mutta ei niin mitään näkynyt, toivottavasti juuresta nousisi elämää kun otan sen keväämmällä lämpimään.
    Niin ne pienetkin kaktusvauvelit saavuttavat jossain vaiheessa aikuisiän, toiset aikaisemmin toiset vähän myöhemmin - ihanaa kukintaa luvassa!
    Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole kokemusta verenpisaroita talvettamisesta, joten en tiedä, miten herkkiä ne ovat. Toivon juurissa olevan yhä elämää. Osa varsista on kyllä aivan koppuraisen kuolleita.
      Meillä talvetusolosuhteet eivät ole kovin suotuisat, joten jokainen onnistuminen tuntuu voitolta.

      Poista
  8. Samoin miettein näitä keväisiä sisustusjuttuja ajatellen. Kiikutin yhden pöydän varastosta ikkunan eteen ja virittelin kasvuvalon taimille. Joo, ei kovin kaunista :)
    Todella hyvä postaus tuo edellinen. Itse mietin tässä joku aika sitten samoja asioita, että tätäkö se talvi sitten jatkossa on; harmaata, vähän lunta, plussakeliä ja pikkupakkasta ja kaikkialla hirmu liukasta. Ja sitten vielä kaaduin tuolla metsälenkillä, jossa polku on samanmoinen kuin kuvassasi. Yritin kulkea lumella polun vierellä, mutta matala hanki oli yhtä kovassa jäässä, ja siihen kaaduin. Tässäkö ne olivat, oikeat talvet, ja pakko kait se on nastakengät etsiä kaupasta, jos meinaa pystyssä pysyä koiralenkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et satuttanut itseäsi kaatuessasi. Viime talvena meinasin kahdesti kaatua. Sen verran sitä horjahtaessaankin jännittää itseään, että joku paikka vähän venähtää. Toisen kerran jälkeen marssin kauppaan ja ostin itselleni ja Ukkokullalle nastakengät. Ovat ehdottomasti hintansa väärtti, sillä hyvin pysyy pystyssä, eikä kaiken aikaa tarvitse pelätä. Jotenkin se nastojen rapina tuntuu mukavalta ja rytmittää liikkumista.
      Tykkään kaikesta kauniista, mutta näissä kasviasioissa on oppinut sietämään mustia muovipotteja ja täyteen ahdettuja ikkunalautoja. Kauneutta saadakseen täytyy näköjään venyttää omia vaatimuksiaan. Ja jatkaa lottovoitosta unelmoimista, sen avulla kun voisi rakennuttaa vaikka ihan oman puolilämpimän lasihuoneen olkkarin jatkeeksi. Pelkästään kasveja varten.

      Poista
  9. Meillä on ollut -20 parhaimillaan. Mäkin odotan vauvakaktuksen nuppua vai tekeekö vain lisää lehtiä ?? Yritin tuoda tänne olkkarin ikkunan eteen kaikki viherkasvit, et saisivat valoa. Noita taimi ongelmia mulla ei oo !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja ne on uudet lehdetkin, mutta nuput ilahduttavat sitäkin enemmän.

      Poista
  10. Voi ei! Flunssan kourissa olet siis, oletkos kokeillut koskaan sinkkisuihketta, sen voimaan on täällä meilläpäin moni luottanut!

    Hiljalleen heräävät kellarin aarteet, osa aina menehtyy, mutta onneksi kaupasta saa uusia, samoilla meillä mennään! Kannoin hissuksiin tyttären vanhaan huoneeseen multapusseja, taimipotteja ja kaikenlaista varustusta, kylvöt meinaan aloitaa 'maltillisesti' kohta :D

    Pikaista paranemista Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, kyllä tästä elävien kirjoihin vielä ponnistetaan. Yleensä yksi flunssa talvessa tulee läpikäytyä, mutta tämä näyttää olevan tavallista rankempi versio. Koko rintakehä on aivan kipeänä yskimisestä ja olo on, kuin jyrän alle jääneellä.

      Tässä vaiheessa kellarista ylös kannetut näyttävät aina enemmän tai vähemmän luovuttajilta. Kummasti niihin raaskuihinkin sitten versoa alkaa tulemaan. Osa kuolee joka vuosi. Sille ei näköjään mitään mahda. Ne selvinneet ovatkin sitten sitäkin suurempi ilo.

      Postaapa sitten niistä maltillisista kylvöistä meille kaikille. Minulla vasta chili kylvettynä, eikä vielä vihreää näkyvissä. Odotellaan...

      Poista
  11. Pikaasta paranemista!
    Käyn kans kellaris pari päivää sitte. Kärhöt on taas teheny valakoosta kasvua. Kirvoja ei ny ainakaa viälä näkyny.

    VastaaPoista
  12. Sievä kaktusvauva :)
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki! Pahin flunssavaihe lienee jo ohitettu.

      Poista
  13. Onpa kauniit purkit! Ja nuo nuput ja silmut on niin toivoa herättäviä, iloisia pienokaisia! Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä se silmujen ja nuppujen seuraaminen vähitellen alkaa. Paras aika vuodesta on edessä...

      Poista
  14. Ihanaa kun omistat paikan, jossa kasveja talvettaa. Pari pelakuuta mulla sinnittelee työhuoneessa, liljakukka ja verivaahtera tais heittää veisinsä. Ei kovasti yllättänyt.

    Flunssassa meillä yksin ensi minä ja sitten jatkoi Husbend. Siinä meni kuukausi, että louskutus hiljeni ja pystyi yönsä nukkumaan. Toivottavasti paranet pian ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo meidän kellari on monellakin tapaa ollut erinomainen sijoitus. Vaikka välillä tuskastun kaikkeen roinaan, jota sinne tuppaa kertymään. Talvettamiseen se on liian lämmin paikka, joten tuurilla mennään. Yleensä osa talvetuksista sentään selviää.

      Epäilenpä, että kohta meilläkin Ukkokulta kaatuu flunssan kourissa sänkyyn. Lähes joka talvi tulee yksi flunssa koettua, mutta tämä on nyt astetta raivoisampi. Rintakehä on ihan hellänä kaikesta yskimisestä. Vaan kyllä se tästä.

      Poista
  15. Paranemisia. Minulla kuume vei peruskunnon ihan pohjille. Ja niiskututtaa ja aivastuttaa silti välillä, vaikka kuumeesta taitaa olla 3-4 viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko on nyt mennyt sairastellessa ja yhä tauti jyllää. Harmittaa, kun en ole päässyt nauttimaan aurinkoisista päivistä. Mutta parempi potea nyt, kuin myöhemmin keväällä, jolloin tekemistä ulkona riittää.

      Poista
  16. Mullakin on yhdessä huoneessa noita raaskuja ja muuta -ei niin esille laitettavaa- purnukkaa. Jossakin niidenkin pitää olla. Mihinkähän nekin siirtäisi, kun sinne pitää saada kohta taimille tilaa...
    Toivotan paranemista flunssasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä tilaa aina jostain löytyy. Kunhan ne raaskut alkavat pörhistyä, niitä katselee jo paljon iloisemmin.

      Poista
  17. Toivottavasti talvetettavasi selviävät kevääseen ja lähtevät hyvin uuteen kasvuun. Ihana tuo vauvakaktus. Pikaista paranemista ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu. Vauvakaktuksen nuppu senkun kasvaa ja pullistuu. Avautuminen on lähellä. Pelkäsin, että putoaa heti alkuunsa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!