Helsingin kevätmessut

Kuten jo eräässä aiemmassa postauksessa totesin, kevätmessuille mennään, vaikka kuinka edelliskeväänä olisi toisin sanottu. Ilman ennakkoasenteita ja -odotuksia, ettei ainakaan pettyisi. Väkisinkin niitä odotuksia kuitenkin itselleen kasaa ja yhtä väkisin näyttää myös pettymyksiä tulevan. Perjantaina kiersin messut ja ihan se työstä kävi.

Suomi 100 -teemalla toteutettu yleiskoristelualue oli minusta aika vaisu. Mielenkiintoisinta siinä taisi olla alueen rakentumista esittelevä video, joka havainnollisti mm. suuren vesiaiheen ja alueella kohoavan kummun läpi kulkevan tunnelin konkreettisen toteutuksen. Tunnelista en saanut ainuttakaan onnistunutta kuvaa, sillä tuskastuin odottamaan hetkeä, jolloin ihmisiä olisi ollut kolme tai vähemmän, tai mieluummin ei ainuttakaan.

Hienot rakennelmat osoittatutuivat tekokasveiksi.

Yleensä kevätmessuilla keskityn etupäässä kasveihin, mutta nyt taimistojen standeja oli tosi vähän. Perennataimisto Ekman ja Tommolan tila löytyivät ja jälkimmäiseltä tein joitakin ostoksiakin. Pääkaupunkiseudun kukka- ja perennakauppiaita oli useampia. Useimpien tarjontaan messuilla kuului lähinnä ruusu- ja tulppaanipuntit, hortensiat, jouluruusut sekä keväiset sipulikukkatarjoukset. Puutarhanikkareilla (Taimia Oy) oli myös pelargonian ja verenpisaran pistokkaita.

Plantagenin palloamppelit

Kuntta näyttää edelleen pitävän pintansa kevätmessuista toiseen. Sen sijaan en löytänyt ainuttakaan kunnon piharuukkua tai edes esitettä sellaisista. Ehkäpä täytyy vuokrata iso pakettiauto ja lähteä Välimeren maihin ruukkuostoksille. Joitakin pieniä, sieviä kukkapurkkeja ja suojaruukkuja oli, enemmänkin rekvisiittana.

Edelleen jäin kaipaamaan oksasaksien valmistajia/maahantuojia/myyjiä. Kotimainen brändi eli Fiskars oli täyttänyt osastonsa televisiossakin mainostettavalla uudella letkukelasysteemillä. Kiersin osaston läpi löytääkseni edes yhdet oksasakset ja lopulta nurkassa oli kottikärryt lastattuna pinkin värisillä pikkuharoilla, lapioilla ja olihan siellä joukossa sitten samaan sarjaan pikkuiset oksasaksetkin. En ostanut. Olisi ollut mukava kokeilla omaan käteen erilaisia vaihtoehtoja ja malleja, joita yrityksen kotisivuilta löytyi ainakin 15 erilaista. Harva kauppa pitää monia malleja hyllyssään ja verkkokaupassa on hankala tuntumaa kokeilla. Messut olisivat olleet siihen oivallinen paikka. 

Löysin kuitenkin saksalaisen Gardenan osaston, jossa malleja löytyi ja myös pätevä esittelijä kertomaan niin materiaalista, varaosista, takuista kuin tuotteiden jälleenmyyjistäkin. Olisi kiva suosia kotimaista, vaan välillä se on käytännössä aika vaikeaa. Mietin myös, mikä osuus kotimaisen tuotteen hinnasta jää tänne, jos tuote valmistetaan Aasiassa. 

Pakilan kukkatalo

Yleensä näillä kevätmessuilla panostan vähemmän puutarhan sisustukselliseen puoleen. Ilman muuta tykkään kauneudesta ja kaikenlaisista kivoista härpäkkeista. Olen vain äärimmäisen huono muokkaamaan ideoita omaan pihaani. Lisäksi koen muutenkin jatkuvaa tuskaa ilmastomuutoksesta ja maapallon tilasta. Se taas on johtanut yhä harkitsevampaan kulutuskäyttäytymiseen. Tavaran kuin tavaran kohdalla nousee kysymys, tarvitsenko tätä todella. Pitääkö minun joka vuosi vaihtaa puutarhaankin väriä ja mallia? Mikä on puutarhani tarkoitus? Kasvit, hyötypuutarha, niiden tuottama ilo, kauneus, mielenrauha ja mahdollinen lisä ruokapöydässä? Vai vuosittain vaihtuvat trendit?

Asetelma: Bloomingday

Autuaan olon Cheri pohti omassa blogipostauksessaan, kuinka messujen läpikäyminen vaatii omanlaistaan kuntoa ja kestävyyttä. Niin mukava, kun kaikkea uutta onkin katsella ja ideoita itselleen ammentaa, hälyssä ja tungoksessa kulkeminen on äärimmäisen uuvuttavaa. Olin varannut Helsingin messuille runsaasti aikaa, sillä ajatus oli mennä vielä päivän päätteeksi ystävän kanssa erään kirjan julkaisutilaisuuteen ja näin kuvittelin kätevästi yhdistäväni kaksi Helsinki-reissua yhteen päivään. Ei erityisen fiksu ratkaisu, mutta ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.

Se apu kaksista peräkkäisistä puutarhamessuista on, että jälkimmäisellä kerralla tiesin melko tarkkaan, mitä haluan katsoa ja mihin panostaa. En siis käyttänyt minuuttiakaan hollantilaisiin sipulikauppiaisiin, ranskalaiseen salamitarjoukseen tai porvoolaisiin pitsitunikoihin. En käynyt ainoassakaan iglusaunassa ja jätin suosiolla kirjakauppiaatkin rauhaan. 

Luomuruokastandit kiersin ylimalkaisesti ja sieltä täältä nälkäiseen vatsaani maistiaisia napsien. Ostin kotiintuotavaksi pussillisen juuri paistettuja karjalanpiirakoita ja maustettuja ruislastuja. Kiertäminen alkoi tuntua uuvuttavalta ja mielenkiinto mihin tahansa hiipui. Palasin kasviosastojen pariin ja tein suunnittelemani ostokset eli Tommolalta mantelityräkin, lilan kolmilehden, lilan tarhakylmänkukan ja valkoisen palloesikon. Toisesta paikasta ostin sekä vaalean että tumman jouluruusun (isokokoiset, kympin kappale). Lopuksi vielä 50 kpl:n puntti tulppaaneja 15 eurolla.

Kädet kasvipussukoista venyen mietin hetken, veisinkö ostokset autoon ja palaisin messuhalliin syömään jotain. Auto oli kuitenkin parkkitalon perimmäisessä nurkassa ja tunnetusti messuhallin ruokapaikkojen hintataso on melkoinen. Niinpä päätin, että eiköhän se ollut tässä ja suuntasin autolle.

Messuhallin ja parkkitalon väliin oli sijoittunut vielä muutama kasvikauppias ja niinpä kahmin viimehetken ostoksina kannettavaksi vielä kaksi vaaleanpunaista lemmikkiä ja yhden kaunokaisen. Suuntasin autonnokan kohti keskustaa ja tapaamista ystävän kanssa.

Vasta illalla kotiinpalattuani kuulin Tukholman terrori-iskusta ja ajattelin sydän kylmäten monia blogiystäviäni, joiden tiedän lähteneen puutarhamessuille. Toivottavasti heistä jokainen on selvinnyt loukkaantumatta. Tukholman tapahtumat eivät hetkessä unohdu, kuten eivät unohdu muutkaan viime aikojen hirvittävät teot. Osaltaan ne vaikuttavat myös siihen, miten ihan jokaista asiaa tässä elämässä jatkossa tulee mitattua.

Niin pelottavia kuin nämä väkivallan teot ovatkin, ei anneta niiden lannistaa meitä. Toinen toistamme vastaan tapellen emme voita mitään. Jaksakaamme uskoa, että hyvä lopulta voittaa ja tehkäämme kukin kaikkemme sen eteen.

Lopuksi vielä kiitos Katjalle Kotipuutarhuri -blogiin ja Sussille Förmaaki ja puutarha -blogiin. Kumpaisenkin suosiollisella arvontaonnella saatoin käyttää messulippurahat Tommolan taimiin. Teidän henkenne tulee siis asustamaan puutarhani uusissa kasveissa. Kiitos!