Sivut

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pitkäperjentain reippailua


Pääsiäisenä oli tarkoitus tehdä yhtä sun toista pihamaalla. Pariin otteeseen yritinkin, kun aurinko välillä paistoi niin kauniisti. Pian pihalle päästyäni taivas meni pilveen ja ajoittain maahan leijaili valkoisia lumihiutaleita. Tuuli on puhaltanut taatusti Jäämereltä, eikä lämpötila parhaimmillaankaan ole paljon nollan yläpuolelle kivunnut. Öisin on ollut ihan kunnon pakkasia. Aamullakin vielä -6 astetta. 


Pitkäperjantaina ohjelmamuutoksia tuli kesken kylämatkan ja teimme pikapäätöksen kurvata kotiinpaluun sijasta Nuuksion kansallispuistoon. Peruuntuneen pihagrillikauden avajaisten vuoksi olimme pukeutuneet ulkoilutamineisiin ja repussa oli tuliaisiksi tarkoitettuja eväitä. Kun vielä kamerakin oli matkassa mukana, päätös oli helppo.


Jos rauhaa ja hiljaisuutta kaipaa, Nuuksioon ei kannata mennä viikonloppuna eikä pyhinä. Silloin sinne ovat päättäneet mennä kaikki muutkin pääkaupunkiseudun luontoelämyksiä kaipaavat ihmiset. Aamuvarhaisella saattaa vielä pysäköintipaikan löytää helposti, mutta me emme ihan aamusta olleet liikkeellä ja hetken saimme pähkäillä, mihin auton tyrkkäisimme. 

Haukkalammen pysäköintipaikalle johtavan Haukkalammentien varressa pysäköinti on kielletty, sillä se on kapea ja Nuuksion kupeessa on myös kyseistä tietä käyttävää asutusta. Lisäksi pysäköinti saattaa tukkia reitin pelastusajoneuvoilta. Tästä huolimatta pysäköityjä autoja oli pitkin tien vartta. Ironisesti ajattelin, että pitäisikö metsää kaataa, jotta sinne saataisiin isompi parkkipaikka kaikille metsään haluaville?


Edellisen kerran Nuuksiossa olin puolitoista vuotta sitten. Sitä aiemmista käynneistä onkin sitten kulunut huikea määrä vuosia. Lapsuudessa Nuuksion kupeessa asuessa metsässä tuli käytyä marjastamassa joka kesä. Silloin se ei ollut kansallispuisto ja siellä saattoi kävellä tuntikausia törmäämättä ihmisiin. Ei myöskään ollut valmiiksi pohjustettuja ja merkittyjä kävelyreittejä, vaan silloin oltiin ihan aidosti aarniometsässä.

70-80-lukujen taitteessa kävin myös muutaman kerran marjastamassa Nuuksiossa. Edelleen metsäalue oli tuolloin melko koskematon, eikä mitenkään massojen suosima luontokohde. Sitten tulikin pitkääkin pidempi tauko, jolloin en Nuuksiossa käynyt ja jonka aikana siitä tehtiin kansallispuisto (v. 1994).


Haukankierros, n. 4 km.


Päätimme Ukkokullan kanssa aloittaa pitkäperjantain retkemme kävelemällä Haukankierroksen. Se on noin neljän kilometrin pituinen sinisellä merkitty Haukkalammen kiertävä rengasreitti, joka antaa ehkä parhaimman kuvan Nuuksion luonnosta. Alkutaipaleella muitakin kävelijöitä oli runsaasti, mutta pidemmälle päästyämme saimme nauttia myös ihan aidosta metsän hiljaisuudesta. Haukankierroksella korkeuserot ovat suuria ja kivien ja juurakoiden välissä mäkiä ylös tarpoessa pääsee kestävyyttään kokeilemaan ihan kunnolla.


Polut olivat pääasiassa sulat. Vain muutamissa varjoisimmissa paikoissa oli edelleen lunta ja jäätä. Siellä täällä purot kuljettivat rinteiltä lumesta sulanutta vettä iloisesti solisten kohti alavia maita ja ympäristön lampia. Jalkojen kastumista ei tarvinnut pelätä, sillä isompien purojen ja kosteikkojen yli on rakennettu siltoja ja pitkospuita.




.  







Minusta näytti, kuin edellisen käynnin jälkeen kaatuneita puunrunkoja olisi ollut enemmän. Pienen suoalueen kupeessa maahan romahtaneita kuusia oli sikin sokin ja pari polun yli kaatunutta oli selvästi sahattu poikki aivan vastikään. Kulkua haittaamattomat rungot saavat jäädä maatumaan ja muodostamaan osansa monimuotoisesta metsäelämästä. Paikoin oli aivan upeasti sammaloituneita runkoja.


Haukkalammen länsipuolella on noin 30 metrin pituiset teräsportaat. Ilman portaita kallion ylitys ja laskeutuminen sen toiselle puolelle olisikin aika hankalaa.









Haukkalammen alussa on komeat näkymät alas Haukkalammelle ja oheisessa kuvassa taasen reitin loppupuolella avautuva maisema Myllypuron laaksoon. Haukankierros jyrkkine nousuineen ja laskuineen tuntuu paljon pidemmältä, kuin vajaa neljä kilometriä. Huonokuntoisen ja jalkavaivaisen kannattaa miettiä, kokeileeko jaksamistaan ensin lyhyemmillä reiteillä.


Punarinnankierros, n. 2 km


Saavuttuamme Haukankierroksen päätteeksi jälleen Haukkalammen rantaan, päätimme kulkea vielä helpomman Punarinnankierroksen. Se on noin 2 km:n mittainen rengasreitti, jonka maasto on helppokulkuisempaa. Siellä on vähemmän jyrkkiä nousuja ja polut usein paljon leveämpiä. Kiviä ja juurakoita tämänkin reitin poluille osuu, joten ei se ihan helppo ole lastenrattaiden kanssa kulkijoille, vaikka niitäkin muutaman näimme.


Punarinnankierroksen opasmerkki on punainen. Sen varrelle osuu kuivaa kangasmaastoa ja tasaista kalliopintaa. Kiersimme reitin myötäpäivään siten, että kulku Valklammen rannalla osui matkan loppupäähän ennen saapumista Mustalammen nuotiopaikoille. 


Tuntui mukavalta, että lähes kaikki vastaantulevat kulkijat tervehtivät. Kuka milläkin kielellä. Useimmilla koiranomistajilla lemmikki oli sääntöjen mukaisesti kytkettynä, mutta aina joukossa on niitäkin, joiden mielestä säännöt eivät heitä koske. Eräs tällainen isompi naisporukka tuli vastaan lapsineen ja koirineen. Ensin pari kymmenvuotiasta poikaa hakaten ja ruhjoen kepeillä kaikkea ympärilla olevaa. Heidän perässään koirat irrallaan ja lopuksi naiset tyttöjen kanssa. 




















Punarinnankierroksen päätteeksi nälkä kurni vatsassa. Metsän suojissa kulkiessa kylmyys ei ollut haitannut, vaikka ajoittaisesta auringonpaisteesta huolimatta tuulikin välillä navakasti ja lämpötila oli aavistuksen nollan yläpuolella. Nuotiopaikalla oli paljon ihmisiä, joista useimmat tekivät jo lähtöä pois. Meidän ei tarvinnut sytyttää tulta, eikä hakea puita. Niitä oli jo valmiina. Tarvittaessa klapeja ja kirves löytyvät Mustalammen rannalla olevien nuotiopaikkojen kupeessa olevasta vajasta.
 

Saimme sopivasti suojaisan paikan ja pääsimme paistamaan makkaramme. Miten ruoka voikaan maistua taivaalliselta ulkona raittiissa ilmassa pitkän reippailun jälkeen. Makkarat syötyämme teimme tilaa seurueelle, joka nakkasi kilon painoisen marinoidun naudan ulkofileen makkararitilälle ja monenmoista pientä ruokakattilaa sen viereen. Sen verran hitaasti meidänkin makkarat paistuivat, että tuumasimme seurueen kenties yhä odottavan nuotiopaikalla lihansa kypsymistä.



Haukkalammen infopiste ja luontotupa olivat kiinni. Tarvittaessa aukioloajat voi tarkastaa Nuuksion kansallispuiston verkkosivuilta. Nuuksioon pääsee hyvin myös julkisilla, mutta esimerkiksi Haukkalammen luontotuvalle, josta meidänkin kiertämät rengasreitit lähtevät, on lähimmältä bussipysäkiltä matkaa noin 2 km. Voimat täytyy siis mitoittaa siten, että itse retken lisäksi jaksaa vielä kävellä takaisin bussipysäkille.


Nuuksion kansallispuisto on hieno luontokohde, jonne meneminen ja jossa kulkeminen on tehty tosi helpoksi. Samanlaisia luontoelämyksiä löytyy varmasti monesta muustakin paikasta ja ehkä aidompana, kuin mitä Nuuksio tänä päivänä edustaa. Itselleni oli toissasyksyinen Nuuksiokäynti täysine parkkipaikkoineen ja kaikkialle levittäytyvine ihmismassoineen aikamoinen pettymys, sillä muistin lapsuudestani sen koskemattoman ja aidon aarniometsän, jonka kauneus ja kesyttämättömyys veti hiljaiseksi ja nöyräksi. Kun sitten aikuisiän uusintakäynnillä törmäsin kaikkialla näkyvään kuluneisuuteen, ihmisten taukoamattomaan pölinään ja heidän jättämiinsä jälkiin, tunsin jonkun tärkeän illuusion lopullisesti särkyneen.


Maailma muuttuu, niin hyvässä kuin pahassakin. On hienoa, että meillä on kansallispuistomme ja että niihin meneminen ja niissä kulkeminen on tehty helpoksi. Kaikista ei ole extreme-retkeilijöiksi, mutta kaikille luontokokemukset tekevät hyvää. Vaikka Nuuksio nykyisessä olotilassaan saakin minut hiukan surulliseksi, olen siitä silti ylpeä. Jollei siitä olisi tehty kansallispuistoa, rakennusmaata hamuavat pääkaupunkiseudun kunnat olisivat varmasti sinne jo rivitaloalueineen ja marketteineen levinneet. Nykyisellään se on aikamoinen hengitysaukko ruuhkaisimman Suomen sydämessä. Vaikka olen asunut vuosikausia aivan Nuuksion kupeessa, en ole siellä käynyt. Nyt, kun olen sen löytänyt ikäänkuin uudelleen aion varmasti vierailla siellä säännöllisesti. 
 

34 kommenttia:

  1. Metsässä ja luonnossa kyllä rentoutuu ihan eri tavalla kuin missään muualla. On hienoa, että näitä henkireikiä on vaalittu ja niitä on säilytetty.
    Metsässä näkee kevään tulonkin jotenkin niin erilailla. Siellä ne ojat ja purot virtaa, vaikka luntakin hieman olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puroissa soliseva vesi loi aivan ihanan tunnelman metsään. Muutenkin tuon reippaan metsäkävelysession jälkeen oli mukava olo, joten ihan omakohtaisesti saattoi todeta metsän tervehdyttävän vaikutuksen.

      Poista
  2. Nuuksio on kyllä ihan oiva paikka ja kuten kirjoitit ehkä aina silloin tällöin liiallisella väkimäärällä kuormitettu.
    Minulla oli ilo tutustua Nuuksioon joskus aikaa ennen kansallispuiston perustamista. Meitä oli ryhmä tunturilatulaisia tunturikerho Kavtsin vieraana ja silloin sen viikonlopun aikana tuli alue osittain tarkastikin kierreltyä.
    Sinne jonnekin suorämeen reunalle hukkasin lukulasini eli olisivatko vieä kunnossa jos joku sattuisi ne ohikulkiessaan löytämään!!
    Tuollainen erämaa lähellä isoja asutuskeskuksia on aarre ja varmasti vain juuri kansallispuistona se sellaisena säilyy, muutoin kuten kirjoitit sen ajanmyötä olisi jokin taho muuttanut omia tarkoituksiaan palvelevaksi ja näin sen erämaaluonto olisi pirstoutunut ja kokonaan hävinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin artikkelin, jonka mukaan Nuuksiossa oli 2014 käynyt yli 285 000 retkeilijää. Kasvua edellisestä vuodesta oli 7 %. Nuuksio on maamme kansallispuistojen kävijämäärässä 3. tilalla.

      Täytyypä seuraavalla Nuuksio-retkellä tiirailla suoalueilla, josko jostain silmäkkeestä sinun lukulasisi pilkahtaisivat. Tai sitten joskus vuosisatojen kuluttua joku arkeologi löytää ne ja ihmeissään arvuuttelee, millainen on ollut niiden käyttäjä.

      Nuuksion kansallispuistoksi pääsy oli aikanaan aikamoisen kädenväännön paikka. Onneksi suunnitelmat toteutuivat ja nyt meillä on pääkaupunkiseutulaisille upea ja ainutlaatuinen paikka.

      Poista
  3. Olen käynyt Nuuksiossa vuosia sitten. Se oli varsin rauhallinen erämaametsä silloin. On kiva, että tuollaisia hienoja metsäalueita on säilynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikanaan Nuuksio onkin ollut rauhallinen ja syrjäinen paikka. Vasta kansallispuistona se on löytänyt uuden suosion. Hyvä, että siitä tehtiin kansallispuisto, sillä muutoin se olisi kyllä pian pilkottu jos jonkinlaisiin tarkoituksiin.

      Poista
  4. Nuuksio on käymisen arvoinen paikka! Viime kesänä ei tullut käytyä kertaakaan, mutta tänä kesänä otetaan vahinko takaisin.
    Tuolla viihtyy pienemmätkin vaeltajat:)

    Hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuuksiossa on hyvät mahdollisuudet kulkea myös pienten lasten kanssa. Punarinnankierros on mm. sellainen, joka käy hyvin pikkuväelle.

      Poista
  5. Nuuksiossa en ole koskaan käynyt, mutta muissa maisemissa on tullut vaellettua. Kuvat on kyllä niin houkuttelevat, että lähipäivinä on jokin luontokohde koettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kotinurkillasi on yhtä vaikuttavia metsäkohteita, kuin tuo meidän Nuuksiomme. En kyllä yhtään ihmettele, että ulkomaalaiset ovat niin ihastuneita meidän metsiimme. On siellä ihan omanlaisensa fiilis. Ja kyllä maistui kesäkauden ensimmäinen grillimakkarakin tosi hyvältä...

      Poista
  6. Nuuksia näyttää mukavalta paikalta! En ole tosin käynyt. Olen kulkenut enemmän pohjoisen luonnonpuistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on onneksi useita suuria ja hienoja kansallispuistoja. Ja myös monia metsiä, joissa voi vapaasti kulkea. Nuuksio ei välttämättä ole hienoin paikka, mutta meille se on melkeinpä lähimetsä.

      Poista
  7. Luonnossa liikkuminen ja viihtyminen taitaa olla koko ajan nouseva trendi.
    Onneksi pääkaupunkiseudulla on tuollainen mahdollisuus noikin lähellä.
    Kuluminen ja roskaaminen, se tietysti on harmittavaa, niinhän puhutaan Repovedestä ja monesta muustakin paikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä trendi, jos ihmiset viihtyvät luonnossa. Yllättävän hyvin ihmiset ovat Nuuksiossa roskat kuskanneet mukanaan. Ainakin tällä kertaa näimme vain muutaman nenäliinan, jotka ovat saattaneet pudota taskusta epähuomiossa.

      Poista
  8. Meillähän on reipas ja mukava ulkoilupäivä!

    Totta varmasti että ellei alueesta olisi tehty kansallispuistoa, siellä olisi tosiaan automarketit ja asuinalueet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi mukava reippailupäivä. Ja lämmin makkara maistui taivaalliselta tuulensuojaisassa paikassa.
      Luultavasti myös kaikki pikkulammetkin olisivat täynnä kesämökkejä, eikä rantaa lähellekään muut pääsisi.

      Poista
  9. Voi hyvää päivää että on taas oikeen suomalaista niuhottamista..mikä muu paikka on olis luonnollisempi ulkoiluttaa koiraa vapaana kun metsä?? Kyllä Suomessa metsää riittää muttei niissä missään sais koiris pitää vapaana, voi luoja että ollaan vieraannuttu luonnosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä ja metsä, niillä on eroa ja säännöillä merkityksensä. Nuuksio on kansallispuisto, jossa vallitsee ihan oma, monista muista metsistä eroava säännöstönsä. Jotta siellä olisi kaikkien hyvä liikkua, on kaikkien myös noudatettava yhteisiä pelisääntöjä. Siellä oli runsaasti ihmisiä koiriensa kanssa ja näitä paria koiraa lukuunottamatta muilla koirat oli kytkettyinä. Koirilla ja koirien ulkoiluttajillakin on omat sääntönsä, eikä kaikki koiranomistajat välttämättä halua omansa joutuvan jonkun toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi. Siinä olet oikeassa, että luonnosta ollaan vieraantunut. Siellä ei enää osata liikkua metsää ja sen eläimiä ja kasveja kunnioittaen, vaan sinne pitää jokaisen päästä toteuttamaan omia yksityisiä mielihalujaan muista piittaamatta. Kuten esimerkiksi sinä ja kaltaisesi.

      Poista
  10. Onneksi metsästyslaki suojelee luonnoneläinten lisääntymistä. On todella ikävää, että irtaallaan juoksevat koirat häiritsevät pesiviä lintuja sekä nisäkkäiden pieniä poikasia ja karkoittaa emot pois poikastensa luota. Mielestäni ne ihmiset, jotka eivät tätä osaa huomioida, ovat vieraantuneet luonnosta. Kiitos Between, kun huomioit tämän asian blogissasi. Kopsasin tähän pienen pätkän kennelliiton sivulta.

    Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkaa tiistaina 1.3. Lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta aina elokuun 19. päivään asti. Kiinnipitoaika varmistaa rauhan luonnoneläimille niiden lisääntymisajan aikana.

    Kiinnipitoaikana koira on pidettävä aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Kiinnipitoaikana koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Kiinnipitoaika ei koske poliisin, tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen työtehtävissä olevia koiria tai paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävien koulutustilanteita.

    Kiinnipitoajan ulkopuolellakin metsästyslaki määrää pitämään koiran kytkettynä, ellei vapaana pitämiseen ole lupaa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Lisäksi mm. Nuuksiossa ja monissa muissa kansallispuistoissa koirat on AINA pidettävä kytkettyinä.

      Poista
  11. On jo aikaa siitä, kun siellä päin olen liikkunut. Silloin Nuuksio oli vieläaika lailla "erämainen". Hienoa seutua. Hienoa sekin, että meillä Suomessa on mahdollisuus liikkua metsissä näin. Mutta yllättävän iso osa ihmisistä ei tajua tähän liittyvää vastuuta. Luonnosta vieraantumista, ehkä. Eräs rouva sanoi kerran, että kyllä kissa luonnosssa pärjää (kissansa kävi syömässä lintuja ja oravia naapurin pihalta). Luonto ei ihan pärjännyt sen katin kanssa... Taidan olla niuhottaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Nuuksiossa edelleen erämaan löytää, vaikka se onkin täynnä isompia ja pienempiä polkuja.
      Vastuunsa tunteva ihminen osaa käyttäytyä niin luonnossa kuin pihapiirissäkin. Myös naapurin pihaa ja eläimiä kunnioittaen. Kissalla on paikkansa hiirestäjänä maalaisympäristössä, mutta tiheään rakennetulla alueella kissa on jo omankin turvallisuuden kannalta parempi ulkoiluttaa valvotusti. Kuten me teemme.

      Poista
  12. Kylläpä alkoikin tehdä mieli oikein kunnon metsäretkelle näitä kuvia katsellessa. Melkein saattoi kuvitella sen ääni- ja tuoksumaiseman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virve, sitä äänimaailmaa en tähän postaukseen saanut ympättyä, mutta purojen solina muuten hiljaisessa metsässä oli kaunista kuultavaa.

      Poista
  13. Miten mukavasti kerroit ja kuvasit tämän teidän retkenne. Olemme joskus käyneet siellä kauan sitten poikien ollessa pieniä. Nyt kun mies tulee töistä pitää näyttää hänelle tämä sinun kirjoituksesi. Hän on muuten töissä Kirkkonummella. Meidän pitää mennä pika pikaa uudelleen käymään, kun se on näin lähelläkin. Olin jo melkein siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän Nuuksio on teille tuttua paikkaa. Se on paikka, jossa voi käydä monta kertaa vuodessa. Viimeksi olin syysaikaan ja näin keväällä ihastuin purojen solinaan. Tuli kyllä aivan satumetsätunnelma.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Nuuksio on hieno paikka, jossa kannattaa vierailla.

      Poista
  15. Kiitos hienosta retkestä Nuuksioon. En ole käynyt siellä koskaan, vaikka olisi pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai Nuuksioon mikään pakko ole mennä, mutta jos haluaa retkeillä isossa metsässä ja Nuuksio sattuu olemaan sopivan matkan päässä, niin mikä ettei...

      Poista
  16. kiitos kuvaretkestä! Minulla on jäänyt tuolla käymättä juuri siitä syystä, että siellä on useimmiten niin paljon väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kyllä joka kerran häiritsee ihmispaljous. Useimmat jäävät kuitenkin siihen lähimaastoon ja kauempana saa olla melkein itsekseen. Ehkä seuraavalla kerralla lähdemme liikkeelle vähän toisesta nurkasta, jolloin ei tarvitse murehtia esimerkiksi auton pysäköimistä.

      Poista
  17. Siitä onkin todella kauan aikaa, kun on tullut käytyä Nuuksiossa.

    VastaaPoista
  18. Kaunis paikka. Mun Nuuksion reissusta alkaa olla parikymmentä vuotta. Kävimme Helsingin Yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan luennon merkeissä tuolla retkeilemässä. Se onkin ainoa kerta, kun olen tuolla käynyt.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!