Sinivaleunikko kera kaverien

Sinivaleunikko - Meconopsis 'Blue Fertile'

Lauantaina hän avautui ja minä olen ihastuksesta polvillani. Kirjaimellisesti, sillä minulle sinivaleunikon kukkiminen omassa pihassa on työvoitto. Olen ostanut taimia ennenkin ja kasvattanut niitä siemenistä, mutta yhden kukan jälkeen ovat kadonneet. Ilmeisesti ainakin istutuspaikka on ollut väärä ja sen vuoksi kokeilupaikkana on nyt alapihan Päivänliljapenkkiä. Siellä ilmeisesti viihtyvät paremmin. Kuvan yksilön ostin viime kesänä Vakka-Taimesta.

Lilakukkainen sinivaleunikko - Meconopsis

Tylsä Mörökölli -blogista sain muutama vuosi sitten valkoisia sinivaleunikon siemeniä. Tai niin pussissa luki, mutta kukkien avauduttua ne ovatkin liloja. Ei haittaa laisinkaan. Kauniita, tosi kauniita. Minulla on vielä muutama siemen pussissa ja tarkoitus olisi laittaa ne jossain vaiheessa multaan. 

Olen todennut, että itse siemenestä kasvatettuja perennoja kannattaa pitää purkissa kesän ajan ja istuttaa ne syksyllä maahan. Silloin ne ovat vahvistuneet riittävästi jaksaakseen juurtua ja pitää puolensa kukkapenkin muiden asukkaiden valtausyrityksiä vastaan.

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Kurjenmiekan väritys ja kuviointi aiheuttaa samanlaista ihmetystä, kuin kirjopikarililjan ruutukuosi. Näyttävyyden perimmäinen tarkoitushan on houkutella pölyttäjiä, mutta kyllä tällainen kauneus laittaa ihmisenkin pörräämään innokkaasti kasvin äärellä.

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Kesä etenee vauhdilla ja viime päivien lämpö on saanut nuput kehittymään ja myös avautumaan. Juhannusviikolle on luvattu sateita ja viileämpää ilmaa. Vaikka mieluummin nauttisin auringonpaisteesta, viileys sentään pidentää kasvien kukintaa. Jotain positiivista on viileydestäkin löydettävä.

Isotähtiputki - Astrantia major

Myös tähtiputkessa on jo nuput. Ostin toissa kesän Kotkan reissulla kaksi tähtiputkea, joissa ei kummassakaan ollut nimilappua. Toisessa on valkoreunaiset lehdet ja luultavasti se on punatähtiputki (Astrantia major 'Sunningdale Variegated').

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Punapäivänkakkara on myös nupulla. Tämä kaveri täytyykin käydä tukemassa, sillä pitkänhuiskeana se on pian kukkien avauduttua pitkin pituuttaan muiden kasvien päällä ja seassa.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtuse

Myös Kiemurapenkin nuokkuluppiosta löytyi ensimmäinen nuppuvana. Nuokkuluppio on puutarhani viime kesäinen hankinta. Ostin kaksi tainta, joista toisen istutin alapihan Kiemurapenkkiin ja tosien yläpihan Allaspenkkiin. Joskus teen näin nähdäkseni, mikä olisi kasville otollisin paikka olla ja elää. Näyttää siltä, että kumpikin paikka miellyttää nuokkuluppiota. Yläpihan kaverissa ei vielä ole nuppuja, mutta hyvin se heräsi talven jäljiltä ja on mukavassa kasvussa.
 

Kaunokuusama - Lonicera x bella 'Zabelii'

Joskus olen siirrellyt kasveja puutarhassani paikasta toiseen niin ahkerasti, että ovat kyllästyneet ja kuolleet. Joskus taas kasvi on siirroista tykännyt ja kiittänyt runsaalla kasvulla ja kukinnalla. Kaunokuusama vietti pari vuotta etupihalla, mutta oli kaiken aikaa sen näköinen, että se oli aikeissa sanoa hyvästit. Viime kesänä siirsin sen alapihan Mustikkapenkin päähän ja nyt siinä on ensimmäiset kukat. Valitettavasti paikka ei nytkään ole lopullinen, sillä laitoin pensasmustikoille lavakauluksen helpottaakseni niiden talvisuojausta. Kaunokuusamalle jäi liian vähän tilaa ja siirto odottaa jälleen. Uusi paikka on jo katsottuna. Yritin kaunokuusamalle kertoa, että nyt se saa vihdoin eläkepaikkansa ja paljon paremman, kuin kumpikaan aiemmista. Toivottavasti ei kovin suutu.

Vuorimänty - Pinus mugo

Perjantaina käytin valtavasti aikaa napsiakseni vuorimännyistä vuosikasvuja lyhyemmiksi. Vieläkin on käsivarret pihkassa. Osa vuorimännyistäni on hirvittäviä känkyröitä ihan vaan sen vuoksi, etten ymmärtänyt niitä alkuvuosina typistää. Rumimmat hujoppirangat olen poistanut kokonaan, mutta siedettävämmät ovat saaneet jäädä. Rinteessä vuorimännyillä on jo kokoa joka suuntaan ja niiden typistämisen osasin aloittaa sen verran ajoissa, että niitä voi kutsua jopa komeiksi. 

Leikkaamistöissä voi toki tehdä paljon vahinkoa, mutta leikkaamattomuuskin kostautuu myöhemmin tavalla tai toisella.

Ensimmäisiä makupaloja kasvimaaltakin on jo voinut noutaa. Ruohosipuli on monivuotista ja sitä kasvaa useassa paikassa. Sehän on nätti ihan jo koristeenakin. Sitä on tullut napsittua salaattiin ja voileivän päälle. Viikonloppuna keräsin hyvän sadon retiisejä, joita täytyykin muistaa kylvää lisää. Tammenlehtisalaattikin on jo poimintakokoista.

Jossakin blogissa tomaatitkin olivat jo kypsiä. Minun tomaattini aloittavat vasta kukintaansa. Enpä olisi uskonut, että tämän kevään pienistä rääpäleistä tulee niin nopeasti komeita kasveja. Kurkkukin kukkii kasvarissa jo runsaasti. Täytyypä muistaa käydä kuvaamassa, että on jotain konkreettista muistin tueksi.

Tulipa Blueberry Ice

Ja vaikka lupasin, että tulppaanipostaukset on tältä kesältä postattu, oli ihan pakko laittaa tämä viime hetken nousija. Ehdin jo murehtia, mikä meni Blueberry Icen kanssa vikaan, kun yhtään ei noussut. No, ainakin kaksi niistä on päässyt nuppuvaiheeseen. Katsotaan, mitä siitä avautuessaan syntyy.