Pionien paukahduksia

Paeonia lactiflora Coral Charm

Tillipioni - Paeonia tenuifolia

Ensimmäisenä pionina kukkaan ehti tillipioni, mutta sen kukkaa en ehtinyt kuvata. Tillipionin ostin vuosi sitten Türista. Sen pitäisi kasvaa noin 40-senttiseksi, mutta omani saavutti nippanappa 15 sentin korkeuden. Viime kesänä se hävisi kukkapenkistä ja epäilin jäniksen tai peuran sen syöneen, mutta yllättäen pioni nousi keväällä kukkapenkistä. Ei siis ainakaan juurineen tullut napostelluksi. Tillipionille pitänee keksiä jokin sellainen paikka, jossa se ei jää muiden kasvien jalkoihin ja toisaalta sillä olisi tilaa kasvaa maksimimittoihinsa niin halutessaan.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kivipellon Sailalta saatu kuolanpioni ei muodostanut ainuttakaan nuppua. Siitä sainkin impulssin kohentaa Kivipenkin reunuksia saadakseni veden ja mullan pysymään paremmin hieman kaltevassa penkissä. Ehkä kuolanpioni jo ensi kesänä kukkii, kun sen kasvuolosuhteita on nyt parannettu.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kuolanpionin kanssa samassa Kivipenkissä asustaa kaksi Coral Charmia. Toiseen ei tullut nuppuja ollenkaan, mutta onneksi toinen kukkii yhden kukan voimin. Coral Charm on todellakin niin korallinen, kuin nimi antaa ymmärtää. Eri valaistuksissa värisävy tummuu ja vaalenee, mutta yhtäkaikki, ihastuttava pioni. 

Paeonia Louis van Houtte

1003puutarhaa -blogin Sirpalta sain viime kesänä hänen itsensä kasvattaman Louis van Houtten. Väri on kaunis. Tämänsävyistä pionia minulla ei aiemmin ollutkaan. Kukka ei ole aivan niin kerrottu, mitä nettikuvissa näkyy, mutta ehkä pionin ikääntyessä terälehtien kerroksiakin tulee lisää.

Paeonia Louis van Houtte

Louis van Houtte on kuin valtava ruusunkukka. Tänä vuonna varsille ei vielä paljon korkeutta tullut, mutta toivottavasti tulevina vuosina yltää paremmin kilpailemaan vieressä asuvan nuokkuluppion kanssa.

Paeonia Festiva Maxima

Vanhoista pioneistani ensimmäinen nuppunsa poksauttaja on Festiva Maxima. Useita muita on viittä vaille auki. Kunhan pionipenkissä on reilusti avoimia kukkia, käyn poimimassa muutamia nuppuisia maljakkoon. Sitä hetkeä olen odottanut.

Paeonia Karl Rosenfield

Hyvänä kakkosena mukaan kukintaan kirii punainen Karl Rosenfield. Se kasvaa pionipöheikön keskellä, joten sen lähelle ei tahdo kameran kanssa päästä murskaamatta samalla jotain toista pionia jalkoihinsa. Nyt jos pionipenkkiä tekisin, rakentaisin sen niin, että pääsisin ympäri penkkiä helposti kävelemään.

Paeonia Duchesse de Nemours - ehkä

Aurinkoisessa Kurgaanissa terälehtiään availee valkoinen pioni, jonka nimestä en ole varma. Vuosia sitten kävin Taivassalossa, Pionien kodissa ja ostin sieltä kolme pionia. Taimipurkeissa ei ollut nimilappuja, enkä kirjoittanut nimiä myöskään mihinkään muistiin. Olin varma siitä, että muistan ne myöhemmin kotiin palattuani. Vietin vanhempieni silloisella kesämökillä muutaman päivän ja niinhän siinä kävi, että kotiin päästyäni ja ryhtyessäni pioneja istuttamaan niiden nimet olivat unohduksissa. Tai sen yhden tiedän varmasti. Jan van Leeuwen ei kuitenkaan ole vielä tiukkaa nuppuaan ryhtynyt auki käärimään.
 

Paeonia Sarah Bernhardt

Aikanaan pioneja pihaamme hankkiessamme Sarah Bernhardt oli ensimmäinen ja ehdoton valinta. Jotenkin se vain on sellainen must-pioni vaaleanpunaisine runsasröyhelöisine prinsessakukintoineen. Ehkä jo huomenna Sarah avaa ensimmäiset nuppunsa.

Ruusupioni - Paeonia veitchii

Viime kesän Vakka-Taimen vierailulta kotiin tuli ruusupioni, joka kesäkuussa kukki ensimmäisen kerran yhden kukan voimalla. Kovin pitkäksi senkään varsi ei vielä kasvanut. Tietojen mukaan siitä pitäisi tulla noin 60-senttinen "aikuisena". 

Viime kesänä hankin myös keltaisen Bartzellan ja Bowl of Beautyn. Kumpikaan ei kuki tänä kesänä. Keväisiltä Turun messuilta ostin Alexander Flemingin. Se viettää toistaiseksi kesäänsä ruukussa ja pääsee maahan, kunhan kerkeän paikan sille valmistaa. Myös Bartzella täytyy siirtää pois Kiemurapenkistä, jossa värimintut uhkaavat jättää pionin jalkoihinsa. Monia muitakin, ihan käytännön syistä johtuvia siirtosuunnitelmia muhii päässä. Kunhan kerkeän. Parempi antaa suunnitelmien kehittyä rauhassa, ettei samaa kasvia tarvitse kovin montaa kertaa uudelleen ylös kaivaa.