 |
| Paeonia Festiva Maxima |
Sydämellinen kiitos kaikille suruuni osaa ottaneille. Niin kipeää asia edelleen tekee ja tekee varmasti vielä pitkään. Arjessa on vain mentävä eteenpäin. Oikein mitään järjellistä en viikonloppuna saanut aikaan. Kunhan vuoroin istuin pergolassa ja vuoroin kiertelin puutarhassa. Toimen ihmisenä työhön tarttuminen on aina ollut minulle keino selviytyä vaikeistakin tilanteista, mutta tämä suru on ollut niin suurta, että se on pysäyttänyt minunkin rattaani totaalisesti.
 |
| Paeonia Duchesse de Nemours - en tosin ole ihan varma. |
Sunnuntaina otin kameran mukaan yhdelle puutarhakierrokselle. Itkuisin silmin kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaaminen ei tuottanut kovin hyvää tulosta, mutta toisaalta kukkien sihtaaminen etsimen läpi sai ajatukset hetkeksi muualle.
 |
| Paeonia Sarah Bernhardt |
Pionit ovat pitkän nuppuvaiheen jälkeen alkaneet aueta. Nuppuja on tänä vuonna todella runsaasti. Nyt on vain toivottava, ettei luvatut sateet tule kaatamalla. Silloin pionien painavat kukinnot taipuvat ja pilaantuvat nopeasti. Nuputkin saattavat mädäntyä ja jäädä aukeamatta, mikäli sateita riittää pitkäksi aikaa.
 |
| Paeonia Sarah Bernhardt |
Keräsin joitakin nuppuisia varsia sisälle maljakkoon. Pelkäsin jo keränneeni ne liian nuppuisina, mutta vihdoin ovat alkaneet aueta nekin. Meni monta vuotta, etten raaskinut varren vartta maljakkoon taittaa, ellei sade uhannut tehdä tuhojaan. Nyt olopihan pionikasvusto on jo niin runsasta, ettei muutaman kukan poimiminen näy missään.
Facebookin eräässä puutarharyhmässä käytiin keskustelua, voiko pioni risteytyä kukkapenkissä ja muuttaa muotoaan. Yksikään keskustelijoista ei ollut minkään sortin asiantuntija, joten mihinkään varmaan loppupäätelmään keskustelussa ei päästy. Jo viime kesänä mietin kuitenkin omaa pionikasvustoani katsoessa, onko sellainen risteytys mahdollista. Tuo ylempänä oleva pioni nimittäin on sellainen, jota takuuvarmasti en ole olopihan pionipenkkiin koskaan istuttanut. Ja sellainen sielä kuitenkin kasvaa ja kukkii nyt toista kesää.
 |
| Paeonia Coral Charm |
Osa pioneista jo lopettelee kukintaansa. Kuten Coral Charm. Pioneissa on runsaasti eri aikoina kukkivia lajeja, mitä en ole niinkään tullut niitä hankkiessani ajatelleeksi. Olen vain ihastunut johonkin pioniin ja sen sitten hankkinut. Sattumalta on samalla käynyt niin, että pionien eri aikainen kukinta pitkittää niistä nauttimista. Toki myös erilaisilla istutuspaikoilla on kukinta-ajan kannalta merkitystä.
 |
| Paeonia Louis van Houtte |
Louis van Houtte oli sunnuntaiaamuna vielä jotakuinkin koossa. Iltapäivällä se alkoi pudottamaan terälehtiään ja varhain tiistaiaamuna tätä kirjoittaessani työhuoneen ikkunasta ei näy enää ainuttakaan terälehteä. Olivat varmasti vieressä kasvavan salkoruusun kanssa sopineet kukkivansa peräkkäin tarjotakseen kauneutta pidempään. Salkoruusussa on nuput, mutta hetki vielä menee niiden aukeamiseen.
 |
| Paeonia Festiva Maxima |
Pian täytyy lähteä viemään isää glaukoomahoitoon silmäklinikalle. Siitä taas pyörähtää tämä päivä käyntiin.
Napsitpa taas upeita kuvia. Pionit ovat tosiaan parhaimmillaan. Suru on surtava...
VastaaPoistaNiin, surulla ei näytä olevan ohituskaistaa.
PoistaTämä on pionienkin osalta kukkea kesä. Kevään koleus taisi kurittaa meitä ihmisiä enemmän, kuin kasveja.
Puutarha antaa voimaa surun keskellä, siihen olen itsekin tukeutunut. Hienot pionit ja onhan se risteytytyminen mahdollista, ei tarvita kuin pionin siemen ja onnistunut itäminen.
VastaaPoistaSen verran on tämä suru vetänyt voimattomaksi, että tähän ei auta rikkaruohojen kitkeminen. Yleensä siihen hommaan saa purettua koko tunneskaalansa.
PoistaKaunis tuo pionipenkkini tulokas, joten alkuperä ei suuremmin haittaa.
Minä luin vasta nyt suuresta surustasi. Kyyneleet tulivat minunkin silmiini Olen pahoillani ja otan osaa. Mutta hyviä kuvia olet onnistunut nappaamaan. Itselläni on pioneja jotka kukkivat parhaimmillaan mökillä. Ja aika kurjissa oloissa tälläkertaa. Sentakia en ole uskaltanut laittaa kuvia tulemaan ennenkuin ovat syksyyn mennessä toivottavasti päässeet parempiin oloihin.Täällä kun kaikilla on pionit hellässä hoidossa ja paraatipaikoilla.
VastaaPoistaKiitos Nila, olen kiitollinen jokaisesta myötätunnon osoituksesta. Näin suurta surua en ole kokenut vuosiin. Tämä on musertavaa.
PoistaRajaa kuvia siten, että pionien ympäristö ei näy. Silloin voit herkutella myös omilla pionikuvillasi ja näyttää niitä meille muillekin. Aika vähän minäkin isompia kuvakulmia esittelen, sillä lähikuvat onnistuvat paremmin ja niitä tykkään eniten kuvata. Bartzellaa en kuvannut laisinkaan, koska se on uponnut väriminttujen keskelle ja odottaa siirtoa.
Kauniit pionit voimia sinulle:)
VastaaPoistaKiitos Ritva. Niin osanotosta kuin pionikehuistakin. Kauniiden kukkien ihaileminen saa ajatukset pois murheen poluilta hetkeksi.
PoistaPionit OVAT ihania. Järjettömän upea tuo valkoinen Festiva Maxima.
VastaaPoistaNiin ovat. Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, että varsi voi tuottaa niin valtavan kokoisen ja kauniin kukan.
PoistaUpeat pionit! Tuo risteytyminen on mahdollista, jos pionit pääsevät kypsyttämään siemeniä ja varistamaan ne maahan. Voi myös olla, että pionin taimen mukana on tullut pieni juurenpala tai siemen jostakin toisesta lajikkeesta.
VastaaPoistaOlen antanut pionien rauhassa tuleentua kukkimaan jälkeen, joten ihan mahdollista, että ovat pudottaneet siemeniään. Uusia pioneja en ole vuosiin tuohon paikkaan istuttanut, joten voisiko juurenpala muhia maassa niin pitkään? Niin tai näin, tykkään heistä jokaisesta.
PoistaTodella upeat pionit. Voimia sinulle.
VastaaPoistaMinä kiertelin puutarsani vuosi sitten kyyneleet silmissä. Siskoni kuoli yllättäin vuosi sitten heinäkuussa. Muistot viime heinäkuusta ovat mielessä.
Pionin siemenistä kasvatet ei tule samanlaisia.
Sylvi, muistan hyvin sinun viime kesäisen surusi. Toivottavasti surusi on edes vähän helpottanut.
PoistaTämä uusi pioni onkin erilainen, joten ehkä on siemenestä kasvanut. Ihan kiva juttu.
Kauniit kuvat pioneista ja voimia surun keskellä. T:Suvi
VastaaPoistaKiitos Suvi! Niin osanotosta kuin pionikuvakehuista.
PoistaSuruusi ja ikävääsi otan osaa :( Tiedän kuinka koskee ja ikävä on vielä kauan, oma veljeni kuoli vuosi sitten, yhtäkkiä, mutta ei aivan odottomati.
VastaaPoistaJaksamista sinulle, katsele kauniita kukkia ja kuljeskele pihalla, jos vaikka minuutiksi suru menis pois.
Kiitos Tuija! Meillä jokaisella on varmasti ollut suuren surun kokemuksia. Lähimenneisyyden suru on usein vielä hyvin pinnalla, kuten sinulla.
PoistaKunhan sade ja tuuli taukoavat, aionkin mennä puutarhaan kiertelemään.
Voimaa ja rohkeutta ja sitä juuri Between olet tällä kuvakierroksella osoittanut, elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Elää juuri tätä hetkeä ja löytää surusta huolimatta tai juuri siksi ihanat kukat puutarhasta on merkki päivien ja viikkojen jatkumisesta ja sen mukana kulkee myös suru ja kaipaus, mutta kuitenkin arki ja siihen liittyvät askareet ovat ne elämää eteenpäin vievä voima.
VastaaPoistaVeljesi on siirtynyt sinussa muistojen, iloisten ja surullisten lokeroon
Kiitos Molley! Senhän tämä yllättävä kuolemantapaus jälleen osoitti, että meillä on vain yksi ja ainut elämä ja se on syytä käyttää hyvin. On elettävä tässä ja nyt ja lopetettava sitku-elämä. Milloinkaan ei tiedä, mikä hetki on viimeinen. Suru on edelleen valtava, mutta arkeen solahtaminen helpottaa.
PoistaKauniita pioneja! Nyt pitääkin kuunnella itseään ja tuntemuksiaan. Jos suru ei anna nyt keskittyä muuhun, tulee kitkemisen aika sitten myöhemmin. Puutarha ei karkaa.
VastaaPoistaEi karkaa onneksi. Se onkin lohduttavaa ja toisaalta asiat asettuvat omaan tärkeysjärjestykseensä.
PoistaBetween, osaat löytää lohtua puutarhastasi, kukkaloistossa kulkiessa saa ajatuksia ja muistoja poisnukkuneeseen. Valkoinen pioni- kaunis. Oma vanhimpani on hyvin vaaleanpunainen ja on vieläkin tiiviillä nupulla. Nyt täällä Pirkanmaalla sataa.
VastaaPoistaPikemminkin yritän hetkeksi unohtaa veljeni, sillä hänet muistaessani vain itken ja itken sitä, ettei häntä enää ole. Se n niin käsittämätön asia. Varmaan tulee se päivä, jolloin kauniit muistot auttavat. Nyt jokainen muisto raastaa kipeästi.
PoistaMeilläkin sataa, välillä kaatamalla, välillä harmaana tihkuttaen. Ja tuulee, mutta aika lämmintä on.
Kuvasi ovat aivan uskomattoman upeita ja kauniita.
VastaaPoistaVoimia sinulle suureen suruusi.
Kiitos Kruunu Vuokko!
PoistaKauniita.
VastaaPoistaOsanottoni suuren suruusi...
Kiitos Pirjo!
PoistaOlen ajatellut Sinua koko päivän, luin vasta aamulla postauksesi ja sain siten tiedon veljesi ikiuneen nukkumisesta. Anna aikaa itsellesi, itke surusta, kauniista muistoista, iloisista yhteisistä hetkistä joita teillä varmasti oli paljon. Aika antaa tilaa, suru häipyy, ikävä vain jää... Onneksi sinulla on voimia antava puutarha, pioneiden upea kukinta lohduttaa - sanoja ei tarvita!
VastaaPoistaVoimia ja enkeleitä polkusi varrelle!
Ihana tuo valkoinen yllätyspioni! Mahdollista on, että se on siementaimi, risteymä jonka voit nimetä veljesi muistolle! Joka kesä pionisi tulee sinua katsomaan, lohduttamaan ja ilahduttamaan!
Kiitos Saila!
PoistaIhana ajatus nimetä uusi pioni veljen mukaan. Sen aion tehdä. Viime kesänä jo sitä katselin ja mietin, mistä se on ilmestynyt. Suru on ollut niin musertavaa, etten ole juurikaan mitään jaksanut puutarhassa tehdä. Eilen menin kuitenkin kitkemään ja huomasin, että pureutuminen niinkin arkisteen hommaan helpotti oloa. Tulipa kasteltua rikkaruohoja samalla kyynelillä.
Ihanat, valkoiset pioninkukkaset tuokoon sinulle voimaa ja uskoa tulevaisuuteen, ei sitä surua voi eikä saakaan jättää surematta... onneksi aina on muistot, jotka säilyvät! Festiva Maximan aion hankkia ehdottomasti seuraavaksi pionikseni!
VastaaPoistaKiitos Sirkku! Jarmon kuolemasta on vasta niin lyhyt aika, että yhä se tuntuu aivan käsittämättömältä. Aika auttaa, tiedän sen. Nyt pitää vain saada aika kulumaan.
PoistaFestiva Maxima on ehdottomasti hankinnan arvoinen pioni. Ihastuttava!
Ihanat, lohoruttavat piooninkukat.
VastaaPoistaKiitos Navettapiika! Pionien kukinta tosiaan lohduttaa.
PoistaIhanat kukat. Pahoittelen veljesi pois menosta. Kevet mullat hänelle.
VastaaPoistaKiitos Amalia!
PoistaPionit ovat ihan parhaita! Meilläkin tumman punaiset jo kukkii,vaaleammat vasta nupulla. Isän pihalta leikon surutta pionit työpaikan maljakoihin, kun ei niitä kotona kukaan ihastele.
VastaaPoistaOnneksi sinulle jää hyvät muistot veljestäsi, se lohduttaa. Suru vie aina aikansa, niin minullakin kesti äidin kuoleman jälkeen pitkän aikaa.
Kiitos Eeviregina! Suru on ollut hyvin massiivista, mutta onneksi on tosiaan hyvät muistot veljestä.
PoistaEilinen kaatosade runnoi pioneja oikein kunnolla, joten nyt on kahdessa maljakossa pioneja tulvillaan.
Voimia sinulle surussasi. Varmasti raskasta. Otan osaa. Jokaisella on oma tapansa surra ja kaikki tavat ovat oikeita. Eikä surun hetkellä tarvitse varmaan olla ahkera, riittää, että hengittää ja elää, koittaa vaan selvitä. Minusta on vaikea ymmärtää, että vielä hetki sitten lihaa ja verta oleva ihminen voi olla noin vain kokonaan poissa. Kuolema on varmaankin elämän suurimpia mysteerejä ja tekee niin kipeää. Ajattelen sinua ja lähetän lohdutussäteitä. Toivottavasti läheisesi ovat läsnä itkusi hetkellä.
VastaaPoistaSinulla on todella kauniita pioneja!
Nyt luin kirjoituksesi puutarhaväsymyksestä, oi ihanaa vertaistukea sain sinulta, kiitos paljon. Kiitos kun annat lämpöä.
Kiitos Sametti Hortensia! Minustakin on niin uskomattoman vaikea ymmärtää, että yhdessä hetkessä jotain ihmistä ei enää ole. Se, ettei voi puhua, soittaa, eikä nähdä enää koskaan. Olemme itkeneet yhdessä ja erikseen. Ja varmasti vielä itketään monen monta kertaa.
PoistaIhania pioneja!!!! Hyvin olet onnistunut vangitsemaan pionit kameran etsimeesi. Toivottavasti eilisen ja viime yön sateet eivät tuhonneet pionejasi.
VastaaPoistaVoimia sinulle! Anna itsellesi aikaa surra, silloin ei ole pakko tehdä mitään, jos istuskelu tuntuu paremmalta.
Kiitos Kaupunkilaistyttö! Eilen sain itseni vähän kitkemään ja huomasin sen helpottavan. Konkreettinen tekeminen vie ajatukset muualle, kunhan saa itsensä kammettua sen tekemisen pariin.
PoistaEilinen kaatosade katkoi monta kukkaan auennutta pionia, joten nyt on kaksikin maljakkoa täynnänsä ihanaa kukintaa ja tuoksua.
Ihanat pionit. Puutarha voi tuoda myös lohtua. Kuten sanoit. Surulle ei ole ohituskaistaa, tiedän tämän. Olen jäänyt leskeksi 27-vuotiaana ja isättömäksi 34- vuotiaana. Suru on kuitenkin myös osa elämää ja sen kiertoa, vaikkakin se joskus kohtaa meidän mielestämme väärään aikaan tai liian varhain. Suru kuitenkin myös kasvattaa. Muista myös iloita pienistä jutuista suuri suru ja suuri(kin) ilo voivat olla aivan rinnakkain eikä siitä ilosta pidä kantaa huonoa omaatuntoa. Voimia!
VastaaPoistaKiitos Sanna! Onpa elämä kohdellut sinua kovasti. Kuten sanoit, suru on osa elämää ja aikanaan se helpottaa. Juuri nyt tuntuu, ettei sen yli tahdo millään päästä, mutta tiedän niin tapahtuvan.
PoistaLämmin osanotto!❤️
VastaaPoistaNiin kauniit pionit!
Ihanat kuvat!
Kiitos Sari!
PoistaOsanottoni suureen suruusi.
VastaaPoistaJa voimia sinulle.
Kiitos Pioni!
PoistaPuutarha on oiva lohduttaja. Upeaa pionien kukkaloistoa. Minulla sade poimi pioninoksan maljakkoon, itse en raatsinut niitä taittaa. Voimia sinulle arjen pyörittämiseen!
VastaaPoistaKiitos Cheri!
PoistaSade teki täälläkin valinnan ja nyt on kaksikin maljakkoa täynnä pioneja. Kylläpä ne tuoksuvat ihanalle.
Pionit ovat kyllä upeita, miehenkin sanoi niiden olevan kukista kauneimpia. Suruun ei ole lääkettä, aika ainoastaan vähentää sitä. Puutarhassa touhuilu tai pelkkä kuljeskelu on jonkinlaista terapiaa.
VastaaPoistaKiitos Konnadonna!
PoistaSuruun ei tosiaankaan ole lääkettä. Aika sen parantaa.
Pionien kukka on jotenkin niin epätavallisen upea valtaisine kokoineen ja näyttävine olomuotoineen.