Kasvarikuulumisia

Tomaatti - Solanum lycopersicum Yellow Pearshaped

Vihdoin kasvarin tomaatit alkavat saada väriä ja kypsyyttä. Ensimmäisiä on jo päästy maistelemaan. Silti kasvarissa on vielä valtaisa määrä tomaatteja ilman minkäänlaista merkkiä kypsymisestä. Viime päivinä lämpöä on riittänyt, aurinkoa ei niinkään. Ilma on ajoittain ollut suorastaan hiostava ja myös kasvihuoneessa kosteus tiivistyy erityisesti kurkkujen lehdille. Aamulla on kiireesti kipitettävä aukaisemaan kasvarin ovi, vaikka ikkuna olisi aivan apposen avoinna. Ylimääräinen kosteus on saatava pois.

Tomaatti - Solanum lycopersicum Gardener's delight

Kasvarissa on keltaisia kirsikkatomaatteja Ildiä ja Yellow Pearshapedia. Yleensä kumpikin kypsyy ensimmäisten joukossa. Punaisia kirsikkatomaatteja on Tiny Timiä ja Gardener's delightiä, joista jälkimmäinen vähän kookkaampi versio. Isommista tomaateista kasvaristani löytyy Moneymakeria, Tanskan vientiä, Ailsa Craigiä ja Tigerellaa. Tigerellaa olen kasvattanut jo ennen kasvaria talon seinustalla ja aina siitä muutamia kypsiä hedelmiä sai korjattua. Tigerella on minusta jotenkin niin viehättävä raakana raitaisine olemuksineen.

Kurkkusato on tänä kesänä ollut todella hyvä. Kurkut alkoivat kypsyä ihan yhtäkkiä ja jötkäleitä tuli niin huimaa vauhtia, että olen lahjoittanut kurkkuja muillekin. Sen huomasin, ettei kannata antaa kurkun kasvaa ihan valtavan suureksi, koska silloin kuoresta tulee turhan paksu ja puumainen. Tämä koskee ainakin Beth Alphaa. La Diva näyttää kasvavan sirommaksi kooltaan ja ohuemmaksi kuoreltaan. Elokuun kosteuden myötä pienet kurkut ovat alkaneet homehtua ennen kunnon kasvua ja kypsymistä.

Chili - Capsicum annuum Hungarian Black

Ukkokulta rakastaa chiliä ja laittaa sitä miltei kaikkiin ruokiin. Hän kylvi muutamia vanhoja siemeniä, joiden nimestä en tiedä. Minä kylvin tummaa Hungarian Blackiä, joka näyttää tekevän hedelmää varsin innokkaasti. Hungarian Blackin kukkakin on kauniin värinen.

Chili - Capsicum annuum Hungarian Black

Hungarian Blackin tulisuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Ylipäätään en ole vihkiytynyt chilien voimakkuuksille. Sopiva määrä chiliä ruoassa maistuu hyvin, mutta joskus tuntuu, että meillä kohta kaikki maistuu lähinnä chililtä. Ihan sama, mitä syö, maku on chilin.

Keväällä rohmusin muiden rouvien kanssa Lidlin kukkamukulatarjouksia. Laarista lähti kotiin myös freesiaa, josta olen aina pitänyt. Valkoista freesiaa oli aikanaan hääkimpussanikin. Lidlin freesiapussi oli sekoitus. Laitoin sipulit multaan ja miltei unohdin ruukun talon nurkalle. Tässä yhtenä päivänä katsoin, että mitä kummaa väriä ruukusta oikein nousee. Freesiat siellä olivat jo aloittaneet kukintansa.

Muutama keltainen oli jo ehtinyt kuihtuakin ja nyt nuppujaan availevat sini- ja punasävyiset. Tuoksu ei ole niin voimakas, mihin freesioissa yleensä olen tottunut. Johtunee pitkälti ulkoilmasta. Siellä voimakkaatkin tuoksut laimenevat siedettäviksi. Sisällä en oikein enää pysty kovin voimakastuoksuisia kukkia pitämään. Sääli sinänsä, sillä etenkin jouluun on aina kuulunut hyasintit. Nykyisin saan niistäkin päänsäryn.

Linnut ovat kuljettaneet auringonkukansiemeniä myös kunnan puolelle ja sinne on kasvanut muutamia auringonkukkia. Kuvan yksilöä peurat ovat käyneet säännöllisesti lyhentämässä. Jännää sinänsä, että latvuksen joutuessa peurojen mahaan, kasvi on haarautunut ja kasvattanut runsaasti uusia nuppuja. Isommat nuput ovat nyt avautumassa ja mielenkiintoista onkin nähdä, ehtivätkö peurat popsia kukat vai joku ohikulkija napsia ne maljakoonsa.

Metsänkaatamisen jälkeen peuroista ei hetkeen näkynyt vilahdustakaan. Vaikka päivittäin meteli ja hässäkkä tierakennusalueella on melkoinen, peurat pitävät tutusta reitistään kiinni. Sateen huuhtoessa vanhat jäljet, uusia löytyy joka aamu. Talvella ne kulkivat meidän alapihan poikki ja siksi olenkin jännännyt, millainen vaikutus alapihan aitaamisella peurojen kulkuun on. 

Aidan korkeus on 150 cm, mikä sinänsä ei peuroja estä. Aitamateriaali on jäykkää ja joustamatonta ja aidan tolppien pystyttämiseen on käytetty betonia, joten aita ei ihan heti anna periksi peuran siihen osuessa. Kun peurat hiljaiseen aikaan ilmeisesti kuitenkin kulkevat kohtalaisen rauhalliseen tahtiin, toivon, ettei niille tule tarvetta ryhtyä loikkimaan aidan yli, vaan niiden kulku ohjautuisi aidan vierustaa pysyttäen eläimet kunnan puolella.

Iltaisin parkkeeraan kottikärryt aukkoon, joka jää puuvajan ja aidan väliin. Kun ruokaa on yllin kyllin myös kunnan puolella, toivon peurojen ajattelevan, ettei kannata turhaan kottikärryjä uhmata päästäkseen minun kukkamailleni. 

Oma karvainen Juuso-peuramme aiheuttaa välillä yläpihan juoksunarussa ollessaan pientä harmia. Enpä ajatellut salkoruusuja olopihan Allaspenkkiin istuttaessani, että Juuson flexi jumittuu juuri korkeiksi kasvaneisiin salkoruusujen nuppuisiin varsiin. Yksi latva on jo katkennut ja muutamia nuppuja irronnut. Oma vika, kukkien vahingoittumisesta ei voi kiissaa syyttää. Puutarhassa pitää ottaa huomioon kaikkien käyttäjien tarpeet.

Karvapeura ei juurikaan pihassa ilman piikaansa enää viihdy. Muutama päivä sitten kaivoin olopihan kukkapenkkiä ja tasan tarkkaan sen ajan Juuso jaksoi päikkäreitään nukkua leikkimökin terassilla. Ehkä minun pitää hankkia itsestäni näköispatsas pihamaalle. Muuten on ihan sama, onko Juuso ulkona vai sisällä. Sen ollessa sisällä ei vaan voi pitää pihaovea auki. Ja kesässä tykkään siitä, että ovet ja ikkunat ovat ulos asti auki. Että kesä pääsee sisälle ja minä ulos ovia liikoja aukomatta.

Tomaatti - Solanum lycopersicum Tigerella

Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista on laatinut oivallisen siemenkylvöjen tilinpäätöksen. Sellaisen tekeminen voisi olla hyvä idea tulevia kylvöjä ajatellen ja ajattelin jossain välissä itsekin tilinpäätöksen toteuttaa. Linkistä pääset katsomaan, josko Piparmintun idea innostaisi sinuakin.

Clematis Rouge Cardinal

Piika Between ja kissansa Juuso toivottavat kaikille mukavaa elokuista viikonloppua!