Sivut

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Voi ihanuutta, liljatkin vielä!

Tarhasarjaillja 'Sweet Surrender'

Puutarhaihmisen kesä on yhtä ilotulitusta. Pikkusipulien ja tulppaanien aloittaessa keväisen kukintansa sitä kulkee nenä kiinni kukkapenkeissä ja henkäilee ihastuksesta kukka toisensa jälkeen. Ehkä hetken jopa ajattelee, ettei kauniimpaa voi olla. Sitten tulevat kirsikankukat, rhodot, pionit, ruusut ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kukat, joita itse kukin on puutarhaansa istuttanut. Jokaisen lajin kukinnan ollessa parhaimmillaan, tuntuu, ettei hienompaa voi olla olemassakaan. Vaan edelleen iloa riittää. Miten sitä joka vuosi jaksaakaan yhtä innokkaasti vastaanottaa kaikki puutarhan ihanuudet. Ei niihin kyllästy, ei.


Puutarhassani liljoja on vähän joka nurkalla. Niiden sipuleita on siirtynyt erilaisissa kaivuu- ja kunnostustöissä vähän omituisiinkin paikkoihin. Eikä kyllä menneinä vuosina aina ajatus ole ihan kulkenut virtaviivaisesti istutustouhuissa. Usein minulla on tosi hienoja suunnitelmia aloittaessani jonkun penkin rakentamista tai kunnostusta. Tuohon istutan sitä ja tuohon tätä. Ja korkeat tuonne keskelle tai taakse ja eteen sitten matalammat. Vaan, kun työ etenee ja penkki täyttyy, uusille pitää löytää paikkansa jostain ja sitten niitä tulee tyrkättyä sinne, missä juuri sillä hetkellä parhaiten tilaa löytyy. Aina se käsillä oleva tyhjä tila ei jatkossa ole kaikkein parhain.

Kuningaslilja - Lilium regale

Kovasti aina kaikille kehuskelen itseäni listaihmiseksi. Miten minulla on asiat järjestyksessä alusta loppuun ja lopusta alkuun. Pitää paikkansa noin pääpiirteissään, mutta taitava olen lipsumaan hienoista periaatteistani. Etenkin kasveja siirrellessä taimilaput ja -nimet sekoavat ja katoavat ja kirjanpito laahaa pahasti jäljessä.

Kuningaslilja - Lilium regale

Vuosien mittaan kiinnostuksen kohteet ja tärkeysjärjestys elää ja muuttuu. Mikä on ollut olennaista kolme vuotta sitten, ei sitä olekaan enää tänään. Joku muu asia on ehkä noussut pinnalle ja tärkeämmäksi. Toisinaan sitä kuitenkin toivoo, että olisi ollut tarkka ja huolellinen katkeamattomalla innolla, sillä jälkikäteen monien asioiden selville ottaminen on ellei mahdotonta, niin ainakin hankalaa.

Lilium Spring Pink

Jostain kumman syystä juuri liljojen kohdalla muistinpanoni ovat melko vajavaiset. Olenko kenties jossain vaiheessa mieltänyt sipuleista kasvatettavat kukat jotenkin eri kastiin kuuluviksi, kuin taimena hankitut perennat, pensaat ja köynnökset? Monet liljat kukkivat samoilla paikoillaan vuosi toisensa jälkeen eli ihan ne ovat perennoja siinä, kuin muutkin puskat.


Tuskin se niin tärkeää on, vaikka jonkun liljan nimi uupuisi kokonaan tai kahden vaaleanpunaisen liljan nimet menisivät sekaisin. Viime syksynä ostin useamman mix-pussin, joissa kussakin oli erilaisia liljoja. Eipä pusseissa ollut mitään selostusta liljojen nimistä. Ehkäpä pussin täyttäjä ei itsekään tiennyt lajikkeiden nimeä ja päätti antaa oman mieltymyksensä mukaan pussille nimeksi Oriental.

Lilium Mapira tai Night Flyer

Monta liljaa olen istuttanut muiden syyssipulien ohessa puutarhatöiden loppumetreillä. Silloin, kun koko kasvukauden uurastus alkaa lähennellä loppuaan ja puutarhurin mieli leijailee jossain muualla, kuin seuraavassa kesässä. Loka-marraskuun koleudessa olisi toki viisasta suunnata katse tulevan kevään ja kesän kukintaan ja keskittyä suunnittelemaan sipuli-istutukset huolella. Näin on ehkä sipuleita tilatessa tai kaupasta hankkiessa ajatus ollutkin, mutta lopulta minulle tulee aina kiire saada ostokset multaan, ettei ainakaan kovin suurta taloudellista hävikkiä syntyisi. Tarmo vaan tuppaa loppumaan siinä, kuin vuosikin.


Elokuista liljojen kukintaa katsellessani ajattelen, että kaikki yksittäiset, siellä täällä kasvavat ja kukkivat liljat pitäisi kaivaa ja istuttaa johonkin uuteen paikkaan yhtenäiseksi ryhmäksi. Joillakin niistä on kaveri tai kavereita aikanaan ollutkin, mutta mikä lie jättänyt heidät yksinään kukkimaan. Ja toiset taas ovat juurikin niitä, jotka ovat muuttaneet paikkaa muun mullanmylläyksen yhteydessä.


Myönnän, että juuri sipulikasveissa minulla on luvattoman paljon niitä hankintoja, jolloin olen nähnyt mieluisan sipulipussukan ja ostanut sen ajatellen, että kyllä sille jostain paikka löytyy. Usein lähdenkin lapion ja sipulipussukan kanssa päättäväisesti jonkun kukkapenkin ääreen ja siinä sitten seison tyhmänä todeten, ettei tämä nyt tuohon mitenkään sovi. Ettei ajatus ole laisinkaan hyvä ja perusteltu.

Lilium Elite

Sitten pyörinkin pitkin pihaa edelleen lapio ja sipulipussukka kourissani etsimässä uutta ja parempaa istutuspaikkaa. Joskus käy niin oivallisesti, että lamppu syttyy juuri sopivassa paikassa ja sipuli löytää erinomaisen kodin itselleen. Varsin usein näin ei todellakaan käy. Ei, vaan sipuli tungetaan jonkun penkin nurkkaan pelkästään jo sen vuoksi, ettei ihminen voi koko päivää kulkea puutarhassaan lapion ja sipulipussukan kanssa.


Edellinen kuvaa ehkä juuri sitä kasvi edellä menemistä, mitä tuppaan liiaksikin harrastamaan. Ensin siis löytyy kasvi, joka pitää ehdottomasti ja sillä minuutilla saada ja vasta sitten alkaa pienessä päässä pyörimään ajatusrata, mihin kummaan sen kasvin nyt tyrkkään.

Keltaiset liljat sopivat hyvin vihreiden omenaminttujen kumppaniksi.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka piirtävät huolellisesti istutussuunnitelmansa värikynillä pihansa pohjapiirrokseen lisäten kuvaan kasvien nimet suomeksi ja latinaksi. Sen jälkeen he tekevät tarkan ostoslistan ja googlettavat lisäksi taimimyymälät, joista kutakin listalla olevaa kasvia löytyy. Myymälästä ostetaan vain ja ainoastaan listatut tuotteet. No, kenties yksi laventeli ja pari muuta kesäkukkaa, kun kerran auton takakontissa vielä on tilaa.

Lilja Oriental Mix -pussukasta

Minä hörhö taasen marssin kulkureittini varrella olevaan lähimpään kasvimyymälään aikomuksenani ostaa jokin kasvi, jonka olen hiljan jossain nähnyt tai jota niin monet bloggarit ovat kesän mittaan hehkuttaneet ja siten tartuttaneet minuunkin hillittömän halun saada juuri se tietty kasvi. Ja niinhän siinä usein käy, ettei hakemaani kasvia ole siinä lähimmässä taimimyymälässä, eikä seuraavassakaan. Ei ehkä koko Uudenmaan läänissä, ei ole ollut tänä kesänä laisinkaan.


Arvatkaa vain, lähdenkö kaupasta tyhjin käsin kotiin googlettamaan, mistä etsimäni kasvin saisin. Ei, minä jään myymälään pyörimään ikiliikkujan lailla ja ostan sitä ja tätä ja vielä tuonkin. Sillä vaikka taimimyymälässä näkemistäni kasveista olisin vain hämärästi joskus jossain kuullut, kaupassa ne näyttävät niin ihanan kutsuvilta ja juuri sellaisilta, joita ilman en enää siitä hetkestä pysty olemaan. Näin tapahtuu sitä ilmeisimmin, mikäli kasveissa on jokin alennus.

Lilium Peach Dwarf

Niin sitten kotiin saavuttuani ja purettuani kasvilastin terassinkulmalle, alan hiljakseen toipua hetkellisestä, mutta niin usein aiemminkin tapahtuneesta kasvihumauskohtauksesta ja ensimmäisenä mietin, mihin ihmeeseen nämä kaikki taas tungen. Miksi ihmeessä kerta toisensa jälkeen hommaan itselleni lisää kaivamista, kastelemista ja huolehtimista?  


Jokainen hankkimani tai saamani kasvi on paikkansa löytänyt. Siitäkin huolimatta, että joidenkin kohdalla olen pyörinyt pitkin pihaa lapio kädessäni kerta toisensa jälkeen, kunnes viimein sopiva paikka on löytynyt. Eikä se ensimmäinen istutuspaikka välttämättä ole ollut kyseisen kasvin viimeinen, vaan karuselli on pyörinyt ympäri pihaa ja tonttia. Jokunen kasvi on sanonut kasvusopimuksensa kanssani irti joko jo seuraavana kesänä tai ehkä vähän myöhemmin. Useimpien kanssa ollaan sentään tultu juttuun hyvin pitkän aikaa. Onneksi en sentään kuule, mitä kasvit minusta poissa ollessani puhuvat. Ehkä keskenään manaavat minut Saharan aavikolle, missä ei monikaan kasvi elä. Eikä sen puoleen ihminenkään.

Lilja Oriental Mix -pussukasta

Nyt eksyi juttu ihan omituisille poluille, sillä piti vain kirjoittamani liljojen elokuisesta ihanuudesta. Siitä, kuinka upeaa tarjottavaa puutarhalla meille koko kesän onkaan. Siitäkin, että vaikka näin elokuussa alkaa hissukseen tuntua kesän lopun olevan käsillä, ei niin kukkien kannalta välttämättä laisinkaan ole. Vielä on edessä leimut ja punahatut ja monen monet syyskukkijat. Hortensiatkin. Kesä on loppu vasta, kun ensimmäiset pakkaset huurruttavat maahan pudonneet vaahteranlehdet. Eikös niin!

Tarhasarjalilja Sweet Surrender

Mukavaa elokuun puoliväliä ja alkavaa viikkoa kaikille!
 

36 kommenttia:

  1. Minä toimin ihan samoin taimiostoksilla :D Nyt olen suunnitellut tulevan kasvihuoneen edustan istutuksia toisin mutta saapa nähdä toteutuuko säntillinen ajatus ja istutus vain tuleeko taas kasveja jotka vain tupsahtavat eteen.
    Liljojen määrää omassa puutarhassa pitää taas lisätä, hienoja kasveja. Tuo valkoinen Sweet Surrender pitää laittaa muistiin, on se niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sweet Surrender on osoittautunut todella onnistuneeksi hankinnaksi. Kaunis, runsaskukkainen ja kukkiikin tosi pitkään. Tykkään siitä hurjan paljon ja suosittelen lämpimästi muillekin.
      Minulla tuo säntillisyys toteutuu ehkä alkuun, mutta kun kasvihulluus iskee, sen vaikutukset ulottuvat myös kukkapenkkien järjestykseen.

      Poista
  2. Voi että miten tunnistinkaan itseni kirjoituksestasi! Olen halunnut ottaa oppia sinusta kukkapenkkikartan teossa (mulla on oikein vihko) ja järjestelmällisyydessä, olen vain niin onneton, ettei se onnistus - ollen viettelyksen uhri! Olen yrittänyt (kaksi kertaa) tehdä kauppalapun taimistolle mennessä, niin ja viime reissulla kauppalappu oli kultaisin kirjaimin kirjoitettu aivoihin - ha-haa, taimet viettelivät taas kerran, mutta kaikille paikka on pihalla ja iloisesti kukkii. Värimaailman kanssa koitan olla säntillinen kuitenkin, sillain ehkä joku järjestys säilyy! No yksi parannus kuitenkin - laitoin eilen pioneita kukkamaahan ja kaikille tein pienen nimilapun viereen, se on ehkä pieni edistysaskel :D :D :D.

    Sinulla on pihassa upea liljojen meri, pitäisi varmaan meillekin liljoja lisäillä. Mulla on vain marhanliljoja ja kanadanliljoja joihin olen erityisesti rakastunut!

    Ihanaa aurinkoista pyhää ja alkavaa lämmintä kesäistä viikkoa, syksy ja talvi tulevat joskus marraskuussa, nautiskellaan kukkien kauneudesta ja tuoksuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on niin upean runsas puutarha ja nimet hyvin hallussa, ettei minusta oppia tarvitse ottaa.
      Minullakin odottaa muutaman pionin istutus ja uudelleenistutus. Pitäisi vaan saada penkki niitä varten perustettua.
      Suosittelen lämpimästi tarhasarjaliljoja ja erityisesti tuo Sweet Surrender on aivan ihastuttava.
      Tänään on niin märkää eilisen myräkän jäljiltä, että päivä näyttää menevän tietokoneen äärellä. Mukavaa, jos alkava viikko sallii taas möyrintäpuuhat. Siis mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Onpa kauniita liljoja niin monta lajiketta. Mukavaa alkavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva, samoin sinulle mukavaa alkavaa viikkoa. Liljoja on tullut hankittua ja varmaan tulee hankittua jatkossakin.

      Poista
  4. Upeita liljoja, niin paljon erilaisia!

    Tuohan on ihan mukava taktiikka. Noin minäkin välillä teen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilinkin, etten ole ainoa "kasvi edellä" -ihminen. Ihan kiva omata hyviä tavoitteita, vaikka aina niihin ei pääsekään.

      Poista
  5. Voi mikä määrä erilaisia upeita kukkijoita,että voikin olla kauniita nuo liljat😍👌Tuo Night flyer on ihan maagisen värinen..upea! Kaunista elokuun jatkoa sinne🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Night flyer on todellakin hyvin intensiivisen värinen.
      Tulevalle viikolle on luvattu aika mukavia ilmoja, joten puutarhatyöt jatkuvat.

      Poista
  6. Voi että miten ihanat Liljat! Meillä Liljat on jotenkin kitusia tänä vuonna. Sade on piiskannut ne ruskeiksi ja kasvavat vähän savimaassa. Taidan ottaa ne ylös ja laittaa parempaa multaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin yläpihan liljat ovat enimmäkseen vähän raaskuja. Luultavasti niilläkin on huonot olosuhteet, eikä sade todellakaan liljojen oloja paranna.

      Poista
  7. Kasvikaruselli. Tuttua. Ja sekin on tuttua, että ensin ostaa kasvin ja sen kanssa sitten pyörii puutarhasssa ympyrää. Koska ympyrää ei voi kulkea puutarhassa iän kaiken, saattaa jossain vaiheessa jopa lapio iskeä maahan uuden istutusalueen. Ihan vain sen takia, kun ei voinut itseään hillitä taimiostoksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee. Loputtomiin ei kasveja voi niihin olemassa oleviin penkkeihin tunkea, joten jossain vaiheessa syntyy taas uusia kukkapenkkejä. On siinä se hyvä puoli, että nurmikko vähenee vauhdilla.

      Poista
  8. Voi voi miten tuttua tarinaa, tuo lapio ja pussukka ja ympäriinsä haahuilu on niin tuttua - onkohan puutarhaihmiset jotenkin oma lajinsa ja nuo mainitsemasi tuntomerkit lajityypillisiä piirteitä:)) Mutta upeaa on liljojesi määrä ja lajit ja värit ja..! Minulla vielä muutama viime talvena hankkimani on avutumatta, en edes tiedä, mitä odottaa. Nimet hukkuu, mutta mitä väliä, pääasia, että itse tykkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan lohduttavaa kuulla, että meitä haahuilijoita on muitakin. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla istutukset puutarhassa hoituvat täsmällisesti ja suunnitellusti.
      Ihan kaikki minullakaan ei vielä ole auki. Piti mennä nyt illalla kuvaamaan, mutta ulkona tuulee hurjasti. Eivät taida kasvit pysyä kuvassa.

      Poista
  9. Ompas siulla paljon ja kauniita liljoja! Miullakin on kirjanpittuu ollu ja männy. Liljaostoksille minkin pittää männä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta aina pitää muutama uusi liljasipuli multaan kätkeä. Ei niitä voi liikaa olla.

      Poista
  10. Ihana lilajvalikoima ja niin herkästi kuvattu! Pidän eniten noista kaikista vaaleista ainakin kuvissa! Ne ovat niin kuulaita ja keveitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kermanvaalea tarhasarjalilja Sweet Surrender on minun suosikkini. Pidän siitä aivan valtavasti.

      Poista
  11. Ei kasvit sinua Saharaan lähetä. Näyttää niin hyvin hoidetuilta ja kauniilta nuo liljat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu. Ja jos lähettävätkin, taidan ottaa muutaman liljan mukaani. Ei sitä ihminen ilman kukkia pärjää missään päin maailmaa.

      Poista
  12. liljat ja kärhösi ovat ihastuttavia. mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
  13. Upeita!! Mulla on tosi vähän liljoja liljakukkojen vuoksi. Valkoiset liljat ovat minusta ihania ja niitä haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna ei ole ollut liljakukkoja, ihme. Joinain vuosina niitä on ollut paljonkin, mutta onnellisesti unohdan sen aina kauniita liljoja nähdessäni.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Vau, siinäpä on paljon eri lajikkeita, toinen toistaan hienompia! :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräilijäluonne näkyy tässäkin asiassa. Vaikea vastustaa, kun jonkun kauniin liljan näkee.

      Poista
  16. Ihan valtavasti ihania liljoja! Minullakin tuo puutarhasuunnittelu tarkoittaa yleensä sitä, että laitan kasvin kasvamaan siihen mihin se mahtuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten sinulla on pitkälti sama taktiikka, kuin minullakin.

      Poista
  17. Liljat ovat kyllä todella upeita kukkia <3

    VastaaPoista
  18. Ihania liljoja! Haluan saada ainakin nuo kaikki, joissa on vaaleanpunaista.. Niin tuttua tuo, että taimimyymälöistä tulee ostettua jotain ihan muuta kuin sitä, mitä alunperin meni hakemaan. Ihme kyllä parilla viimeisellä ostosreissullani olen onnistunut pysymään listassani. Lienee siksi, että tila alkaa oikeasti loppua, ellen rupea kaivamaan uusia penkkejä. Siihen taas aika ei nyt millään riitä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!