Leimuavaa väriä ja katoavaa aikaa

Syksy etenee niin vauhdilla, että kukkien esittelykin kulkee ihan jälkijunassa. Viime aikoina ei ole juurikaan ollut rankkasateita, joten leimutkin seisovat edelleen ihan nätisti pystyssä. Ilmeisesti kosteuskin on ihan sopivissa lukemissa, sillä myöskään härmää ei ole näkynyt. Sehän on hyvin tavallinen syysleimuissa.

Pihalle en ole päässyt läheskään siinä määrin, kuin mieli sinne tekisi. Pikkaisen kiireisyys harmittaa, koska puutarhatöitä tekemällä saan mieleni rauhoittumaan ja ikävät asiat uppoamaan multaan. Tukka putkella juokseminen saa olon stressaantumaan ja jollei stressiä pääse mitenkään purkamaan, ei kohta viitsi kuvaansa peilissä katsella. Naama on sen verran mutkalla ja otsa rypyssä.

Iltaisin pimeys laskeutuu humahtamalla aivan yhtäkkiä. Lauantaina 9.9. aurinko laskeutuu Helsingissä klo 20 ja joka päivä tuo lukema aikaistuu kolmella minuutilla. Aamuisin päivä taasen lyhenee kahdella minuutilla. Aika tuntuu katoavan ihan käsittämättömällä vauhdilla.

Phlox Sherbet Blend

Sen verran yhtenä päivänä ehdin puutarhan pariin, että sain Pikkupuutarhan siivottua. Kaivoin siellä myös uuden penkin alkua alapihan penkeissä hujoppina tilaa huutaville syysastereille. Maa oli todella kuivaa, mutta ei täällä tosiaan kovin paljon ole viime aikoina satanut. Aamulla sääkarttaa katsoessani kyllä näytti, että sipulien istuttamisen saa aloittaa vesisateessa. Sen verran runsaasti sadetta on luvassa vähän joka päivälle. Onneksi meitä ei sentään uhkaa minkäänlaiset trooppiset Katiet eikä Joset. Kotoisista sadekuuroista selviää sopivalla pukeutumisella.

Monta kertaa olen kiertänyt puutarhaa ympäri ja miettinyt, mihin kummaan saan syysasterit tungettua. Vanhoissa penkeissä ei ole oikein sopivaa tilaa. Minkäänlaista ideaa ei ole noussut myöskään uusien penkkien sijoituspaikoista. Toisaalta Pikkupuutarha on pitkään mietityttänyt ja olen sen olomuotoon ollut tyytymätön. Kun sitten lopulta iskin lapion Kriikunapenkkiin, tunsin luissa ja ytimissä, että tästä se taas lähtee. Tässä on hyvä paikka astereille ja vihdoin saan Pikkupuutarhaan kauan kaipaamaani järjestystä. Aina ne asiat järjestyvät, kunhan malttaa odottaa idean puhkeamista.

Jännä muuten, että välillä on niin uskomattoman vaikea saada itsensä aloittamaan pihalla jotain projektia. Vaikka sitä olisi kuinka kauan suunnitellut ja tietää lopputuloksen tuovan parannusta entiseen ja lisäksi ilahduttavan melkoisesti. Kun sitten vihdoin saa itsensä motivoitua pihalle ja työn touhuun, uppoutuminen projektiin on usein ihan sataprosenttista, eikä millään malttaisi sitä kesken jättää. Pitänee varmaan rakentaa ulko-ovelle jonkinlainen katapultti, johon asettumalla vekotin ampuu puutarhurin suoraan työn ääreen ilman sen kummempia kysymyksiä ja perusteluita.

Ystävät, oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille! 

PS. Keijunkukkanen kysyi kirjavan syysleimuni nimeä. Postausta tehdessäni en leimuille nimiä laittanut, sillä olen mennyt niistä totaalisesti sekaisin. Keijunkukkasen kysymys jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä ja kaivoin istutuslistat esille. Olen kuvan syysleimun ostanut Lidlistä Miss Pepperinä. Kuvahaun perusteella ei kuitenkaan kyseinen neiti ole, vaan Sherbet Blend. Kiitos siis Keijunkukkaselle inspiroivasta kysymyksestä. Itseänikin on vaivannut, kun nimi on ollut kadoksissa.