Hiivatin sade, lopu jo!

Kiiltotuhkapensas - Cotoneaster lucidus

Pihan syystyöt eivät etene. Sade ja tuuli tyhjentävät puita lehdistä ja vaahteranlehtien massa kasvaa kulkuväylillä. Pakko on ylimääräisiä lehtiä ohikulkiessaan potkia sivuun, sillä haravoiminen sateessa on vähemmän miellyttävää touhua. Muutaman kerran olen ikkunasta katsoen arvioinut sateen vähäiseksi ja rynnännyt oitis pihalle jotain tekemään. Lyhyiksi ne tuokiot ovat jääneet, sillä pian on taas vettä tullut sellaisella voimalla, ettei enää eteensä näe.

Kiiltotuhkapensas - Cotoneaster lucidus

Tyhjensin kasvihuoneen syyskuussa ja samalla purin keskikäytävän tiilet pois. Sivut ovat olleet mulloksella, vaikka tomaatit ja kurkut ovatkin kasvaneet isoissa paljuissa. Kasvihuoneen tilankäyttö on ollut hankalaa lattian tasoerojen vuoksi ja niinpä olin päättänyt uusia lattian käyttämällä saamiamme pihakiviä.

Kun ei sitä sateetonta päivää ole tullut, päätin ryhtyä kivihommiin sateessa. Ajattelin, että kasvarin suojissahan minä enimmän aikaa olisin. Kastuin sitten kuitenkin ihan kunnolla, koska kivilattian perustamiseen tarvittava kivituhka oli kärrättävä yläpihan varaparkkipaikalle tilaamastani suursäkistä. Samoin pihakivet oli pinottu talon varastoseinustalle. Joka on kivituhkaa ja kiviä joskus siirrellyt, tietää, että jo muutamasta kivestä kottikärryille tulee painoa melkoisesti. En siis voinut ajatellakaan siirtäväni kiviä kokonaista isoa kuormaa kerralla, vaan pienemmissä ryppäissä ne oli työmaalle rahdattava. Muutaman kerran lastasin kärryt liian täyteen ja jouduin juoksemaan painavien kottareiden perässä alamäkeä, etteivät päässeet kopsahtamaan nurin. 

Kyllä taas kunnan tontilla suhaava kaivurikuski pääsi ihmettelemään, kun meikä-muija kärräsi kaatosateessa vesi otsatukasta ja nenänpäästä norona valuen materiaalia alapihan kasvihuoneelle. Täytyy välillä järjestää työmiehille tositv-ohjelmaa, kun mekin saamme päivä toisensa jälkeen kummastella kaivuri-rekka-showta. 

Kun kerran hommaan ryhdyin, sisukkaasti tein lattian päivässä loppuun. Onpa ainakin yksi syksylle suunniteltu urakka pois päiväjärjestyksestä. Keväällä pääsen aloittamaan kasvihuonekasvatukset niin sanotusti puhtaalta lattialta. Selkä oli pari päivää jäykkä ja liikkeet hidastetut, mutta ei onneksi kipeytynyt sen enempää. 

Siirsin alapihalta muutamia koristeita talvehtimaan kasvariin. Niitä olisi pitänyt vähän putsata, mutta millään en enää jaksanut vetää letkua kellarista alapihalle. Jos vaikka vielä aurinko ennen lumia ja pakkasia paistaisi ja pääsisin pesemään kesätarvikkeita.

Terassin ja pihan kaikki kesäkukkaruukut on tyhjennetty ja kasvit pilkottu kompostiin. Mullat ruukuista sirottelin kukkapenkkeihin. Myös parimetriset kosmoskukat leikkasin viljelylaatikosta. Nuppuja oli vielä jonkin verran, mutta eivät enää olisi tainneet avautua. Ja kuka niitä näissä jatkuvissa sateissa edes kävisi ihailemassa. Nyt on viimeinenkin kasvimaalaatikko tyhjennetty. Tarkoitus olisi pilkkoa daalioiden ja kosmosten varret oksahakettimella pieniksi ja kääntää kasvimaalaatikoiden multaan. Siellä ne saavat talven aikana muhia ja muuttua mullaksi.

Pikkusydän - Dicentra

Nurmikko on leikkaamatta pidemmältä ajalta. Viime viikon lopulla oli yksi vähän pidempi sateeton hetki, jolloin olisi voinut nurmikon leikata. Kuulin lähinaapurin pörisyttävän ruohonleikkuriaan, mutta oma reaktioni oli liian hidasta ja hetki jäi käyttämättä. Nurmikko pitäisi saada vähän lyhyemmäksi ja myös sinne pudonneet lehdet silputuiksi. Isojen vaahteroiden lehtimassaa ei vain voi jättää sellaisenaan sen enempää nurmikolle kuin muuallekaan. 

Langennut sormustinkukka

  
Jotakin kukkivaakin puutarhasta vielä löytyy. Muutaman kuvan kävin räpsimässä, mutta sitten sade yltyi niin kovaksi, että säälistä kameraa kohtaan kuvaaminen sai jäädä. Pari sipulipussukkaakin tarttui taas kaupasta mukaan ja ne odottavat autotallissa pääsyä multaan. Olen tavannut yhden tai kaksi myrkkyliljaa joka syksy istuttaa. Vihdoin muistin kotimatkalla poiketa Puutarhanikkareille katsomaan, vieläkö syysmyrkkyliljoja olisi jäljellä.  Valikoima oli kuulemma ollut laajempi, mutta olin iloinen niistä Waterlilyistä ja Albumista, jotka vielä löysin.

Kielo - Convallaria majalis

Kahden vanhuksen omaishoito on viime aikoina ollut aika rankkaa. En koe itseäni stressaantuneeksi, mutta ilmeisesti niin kuitenkin on, sillä nukun äärimmäisen huonosti. En millään saa unta, vaan vuoroin luen ja vuoroin pyörin pimeässä unta odotellen ja miettien ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Yhden tai kaksikin yötä pystyn valvomaan sillä ajatuksella, että uni kyllä aikanaan tulee. Kun valvottuja öitä alkaa olla jonoksi saakka, pinna kiristyy ja mieli on kaikin puolin herkässä. 

Puutarhassa olen aina saanut purettua turhautumistani ja raittiissa ilmassa työskentely on auttanut myös illalla nukahtamaan. Nyt tämä iänikuinen sade ei salli minun käyttää luonnollisia ja hyväksi havaittuja itsehoitokeinoja. Pikkuisen tympii, joten lopu nyt hiivatin sade ja äkkiä!

Marja-aronia - Aronia mitschurinii

Nytpä tuli agressiot purettua tähän postaukseen, joten toivotaan kaikki kimpassa sateen loppumista ja vaihteeksi vähän aurinkoa. Oikein leppoisaa viikonloppua teille kaikille, ystäväni!