Sivut

lauantai 16. joulukuuta 2017

Juuso-köllykkä


Pikkuveljen Nuno-koira sairastui vakavasti ja se oli päästettävä pilven päälle jatkamaan vahtimistehtäväänsä. Muutamien ihmisten kanssa heräsi taas tässä yhteydessä keskustelu siitä, kuinka tärkeä rooli lemmikillä perheessä aina on. Lemmikin menetys voi tuottaa aivan yhtä suuren surun, kuin läheisen ihmisen menetys. Eipä kai ole edes tarpeellista vertailla erilaisten surujen määrää tai laatua. Oma kokemus ja tunne riittänee.


Juuso-köllykkämme täyttää kesän korvilla 17 v. Se on seniorikissa ja sen korkea ikä alkaa jo näkyä käytöksessä ja toiminnassa. Juuso nukkuu paljon, eikä juurikaan viihdy ulkona. Osittain sen ulkona viihtymiseen vaikuttaa tietenkin myös ympäristössä tapahtuneet suuret muutokset. Mikään talvikissa se ei ole koskaan ollut, mutta nyt se tuppaa kääntymään jo ulko-ovella takaisin sisään aistiessaan märkyyden, tuulen tai kylmyyden.

Epäilen myös, että sillä on kipuja tai jäykkyyttä nivelissä, sillä makuuasentoon asettautuminen on vaikeaa ja hidasta, etenkin etutassujen osalta. Toisaalta se kyllä hyppää keittiön ikkunalaudalle ja sieltä pois varsin sutjakkaasti. Ja kesällä myyrät saivat puutarhassa kyytiä ihan entiseen malliin, vaikka Juusolla on valjaat rajoittamassa sen menoa. 


Muutaman ensimmäisen elinkuukautensa jälkeen Juuso on tehnyt tarpeensa lähes poikkeuksetta ulos, mutta viime kesästä alkaen se on siirtynyt likimain kokonaan hiekkalaatikon käyttöön. Vanhakin siis oppii uusia asioita. Useimmiten se kyllä edelleen pyytää ulos ja saattaa jopa kiertää talon, mutta tulee sitten sisälle ja tassuttelee suoraan hiekkalaatikolleen. Sillä on ärsyttävä tapa tulla meille ilmoittamaan käyneensä hiekkalaatikolla. Yöllä varsinkin ottaa päähän, kun katti naukuu sängyn vieressä, että nyt on pissat pissattu. 


Leikkiminenkään ei enää niin Juusoa kiinnosta. Ennen hiiret ja pallot saivat kyytiä. Usein leikittiin sen kanssa piilosta. Juuso laukkasi hurjaa vauhtia verhon taakse ja odotti, että tulen sitä kurkkimaan. Kun raotin verhoa, kissa jolkotti jo kiireesti sohvan taakse uuteen piiloon odottamaan löytymistään. Nykyisin se saattaa joskus mennä sohvan kulman taakse kurkkimaan, tuleeko kukaan perässä. Kun sitten menen sitä katsomaan, se on sen näköinen, ettei leikki enää vähempää voisi kiinnostaa. 

Minun lankakerääni se sentään välillä paiskoo ja kengännauhoja on toisinaan vaikea sitoa, kun kissa kiskoo nauhan toisesta päästä sidoksen auki. Jos ulkona on rauhallista ja hyvä sää, se on siellä edelleen hyvin kiinnostunut tutkimaan ja nuuskimaan ja saattaa jopa kiivetä metrin verran puuhun.  


Vaikka Juuso ei ole koskaan viihtynyt pitkään sylissä, eikä etenkään vieraiden sylissä, on se varsinainen seurakissa. Aina se tulee sinne, missä muutkin ovat. Iltaisin se valloittaa sohvan toisen pään, kun minä kudon samaisen sohvan toisessa päässä. Kerran pari illassa Juuso tunkee itsensä väkisin syliini. Silloin on vain laitettava puikot ja langat syrjään ja keskityttävä rapsuttamaan pehmoista kissaa. Rapsutustuokio kestää maksimissaan puoli tuntia, jonka jälkeen Juuso joko palaa torkkumaan sohvan toiseen päähän tai lähtee napsimaan keittiöön raksujaan.


Juusolla on ollut luonamme kissanpäivät. Siitä on toki ollut vaivaa ja se on sitonut meidän ajankäyttöämme ja menemisiämme suurestikin. Luultavasti se ajattelee meistä samoin. Juuso on ollut äärimmäisen ihana katti ja se on tuonut perheeseemme valtavasti iloa. Tiedän, että Juuson ja meidän yhteiselo alkaa olla loppusuoralla. En ala vähenevää aikaa etukäteen suremaan, vaan annan Juusolle sen tarvitseman ja ansaitseman hoivan ja hellyyden. Ja nautin sen osoittamasta kiintymyksestä upottamalla sormeni sen lämpöiseen ja pehmeään turkkiin.

50 kommenttia:

  1. Ihana Juuso! Rapsutuksia hänelle😻😻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Juusoni saa rapsutuksesi ja on niistä takuuvarmasti todella mielissään.

      Poista
  2. Kai olet käyttänyt Juusoa lääkärillä nivelkipujen vuoksi? Kuulostaa siltä että sillä niitä tosiaan on eikä kissan saa antaa kärsiä siitä. Kissa on todellä hyvä peittämään kipujaan eli niitä harvoin oikeasti huomaa. Kipulääkettä ja erikoisruokaa nivelkipuihin on saatavilla eli ehdottomasti kannattaa asialle tehdä jotakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä huomiosta! Tarkoitus on mennä heti alkuvuodesta Juuson kanssa eläinlääkäriin. Edellinen käynti oli huhtikuussa ja Juusolle tehtiin perusteellinen lääkärintutkimus. Silloin ei löytynyt mitään muuta, kuin korvatulehdus, joka olikin yksi syy lääkärin varaamiseen. Siihen Juuso sai lääkkeet ja lopetti korvan rapsuttamisen. Juusolle tehtiin myös laajat labrakokeet ja kaikki arvot olivat hyvät. Vasta tuon keväisen lääkärikäynnin jälkeen olen kiinnittänyt huomiota Juuson mahdollisiin nivelvaivoihin.

      Poista
  3. Kyllä eläimistä on valtavasti ikoa, mutta myös suruakin. Jos ne sairastuu, on aina hulluna huolesta, kun ei ne osaa kertoa mitään... Meidänkin kissoilla on jokaisella omat temppunsa. Ellu herättää keskellä yötä, kun haluaa ulos. Mutta sitä ennen on annettava ruokaa ja palvelija odottaa sen ruokailun ajan... Siiri taas menee ulos aina ilman ruokailua ja sisään tullessa on sitten hurja nälkä. Siiri myös menee sohvan alle piiloon, kun ollaan lähdössä kopan kanssa jonnekin. Vaikka koppa ei ole esillä eikä siitä lähdöstä puhuta mitään. Mistä se tietää? Toivon teille vielä paljon mukavia hetkiä Juuson kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän kissoistanne näkee erinomaisesti, miten omanlaisensa jokaikinen kissa on. Toivottavasti ehdit sentään välillä nukkua, ettei joka yö tarvitse kissojen ruokakuppeja täyttää.
      Kissoilla on ihmeellinen kyky vaistota asioita. Olen huomannut tuon saman koppakammon, vaikka koko koppaa ei olisi näkyvissä. Tosin viime aikoina Juuso on saattanut mennä ihan itse koppaansa odottamaan lähtöä, mitä se ei aiemmin tehnyt koskaan.

      Poista
  4. Ihana Juuso saa viettää laatuelämää hyvässä hoidossa. Hauska piiloleikki teillä :) On kova stressin paikka jos lemmikki voi huonosti, mutta kaikki me vanhenemme eikä kirmaushalut ole entisellään. Kaikki vanhukset arvostavat lämpöä ja mukavuutta. Itsekin huomaan tarkkailevani seniori-ikään tullutta kissaa; maistuuko leikki tai onko jotain vaivaa havaittavissa. Kissa rajoittaa elämää, mutta vastapainoksi elämän laatu kohenee kissan seurassa. Paljon onnellisia ja terveitä kissanpäiviä Juusolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti se ylenmääräinen seniorikissan tarkkailu kumpuaa siitä tiedosta, että yhteinen taival rakkaan lemmikin kanssa on väkisinkin päättymässä. Meille Juuso on aivan varmasti antanut enemmän, kuin ottanut.

      Poista
  5. Niin ihanaa ja samalla haikeaa luettavaa. Tuo tarpeilla käynnin ilmoittaminen kuulostaa hupaiselta, mutta yöllä siihen herääminen ei liene kovin mukavaa.
    Meilläkin 8 vuotta täyttävällä sakemannilla on jo nyt harmaata leuan alla!!
    Lemmikki on useimmalle hyvin rakas perheenjäsen ja siitä luopuminen on raskasta. Toivon teille kuitenkin vielä yhteisiä vuopsia. Juusolla on ihana ja rakastava perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan ole kiva herätä yöllä siihen, että kissa raportoi tekemisistään. Onneksi sitä ei sentään ihan joka yö tapahdu.
      Eikö olekin jännä, miten myös eläimet saavat ikääntyessään selkeitä vanhuuden merkkejä. Kuten nyt teidänkin sakemannin harmaantuva "parta".

      Poista
  6. Kyllä Juuson kelpaa - palvelusväki on tehtäviensä tasalla! Vanhan kissan/koiran viisautta arvostan kovasti, mutta tunnen tuon hiljaisen surun ystävän vanhetessa. Meillä vanhin kissa on kuitenkin vasta 8-vuotias, joten toivottavasti on pitkään yhteisiä vuosia. Nuorin on 1,5 vuotias - ihan pentu vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 8-vuotiaalla on varmasti vielä monen monta komeaa vuotta edessään. Ja 1,5-vuotiashan on suorastaan vauva vielä.
      Vanhassa eläimessä on todellakin viisautta. Oli sitten kyse koirista, kissoista, hevosista tai muista elukoista.

      Poista
  7. Juuso on ihana ja niin meidän Hipsun näköinen, voisivat olla vaikka veljeksiä. Hipsu on noin 7 vuotias ja Rasmus pari vuotta nuorempi. Toivottavasti Juuso on ilonanne vielä monta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on todellakin aika lailla Hipsun näköinen. Olen sitä monesti blogisi kuvista katsellut. Teillä on vielä paljon yhteistä elämää lemmikkienne kanssa.

      Poista
  8. Toivotaan Juusolle lissee terveitä vuosia!Vanhuuvelle ei voi mittään. Ymmärrän hyvin miten suuren surun lemmikin menettäminen tuop. Mie oon kokenu sen kahesti, ensin meijän punanen Juuso poika, ol melekein 18 vuotta muatilan oiva hiirenpyytäjä, pojat eivät muistaneet aikoo jottei Juusoa ollu, elläinliäkär nukutti ikiunneen ja ol meille kaikille suur suru, pit Ronjan (Venäjänajokoiran) kurissa ja nuhteessa. Serbiankuusen juurelle hauvattiin ja sitten kaks vuotta sitten Ronjan vuoro tul. Se ol mehästyskoira ja uskollinen pihanvahti, ilives piäs sitä kerran rintaan puremaan ja tikata pit, siitä sen luonne vähän muuttu ja ei niitä mehästysmiehiä tuppaan laskenu, ennen kun Ville komenti. Mie tiällä Rannanpihassa kuuntelin kun se haukku kumealla iänellään ja haukkunu ei muuta kun ol assiita. Ajattelin silloin onko lehmät irti. En ois uskonu miten suuren surun se Villelle ja miulle tek. Piäassii jotta kumpikaan ei kitunu. Toiselle puolelle kuusta tul Ronjalle paikka ja siellä ne ovat nyt lähekkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikistä tulee rakas ja tärkeä perheenjäsen. Niillä on paikkansa ihmisen sydämessä. Mukavaa, että Juuso ja Ronja pääsivät nukkumaan ikiuntaan toistensa läheisyyteen. Veljeni kertoi eilen, että hänestä on outoa olla kotona, kun lattialla ei kuulu koiran kynnen rapinaa, eikä kukaan makaa jaloissa. Pienistä asioista huomaa lemmikin puuttuvan. Onneksi suru siinäkin suhteessa helpottaa ajan kanssa.

      Poista
  9. Onpas vanha kisuli ja niin hyvän näköinen. Näyttää nauttivan täysin siemauksin elämästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on edellen komea kolli, vaikka ikää onkin jo karttunut. Ja osaa myös nautiskelun taidon.

      Poista
  10. Ihana kuvaus Juusosta <3 Tiedän nuo tunteet, sillä olen joutunut myös luopumaan monista rakkaista eläimistä. Perheenjäsenen menettäminen on aina tosi iso asia. Toivottavasti saatte vielä pitkään nauttia Juuson seurasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt lukemassa postauksiasi pikkuisista kisuistanne ja niiden myötä monta mukavaa muistoa Juuson pentuajoilta on noussut mieleen.
      Mekin toivomme, että Juuso saisi viettää vielä muutaman terveen vuoden kanssamme.

      Poista
  11. Kissat antavat uskomattoman paljon, niistä tulee yhdellä tapaa osa perhettä. Ja tottakai sellaisen menettäminen koskee. Koirien kanssa sama juttu. Pitkän yhteiselon olette saaneet nauttia ja jos olen oikein ymmärtänyt on Juuso ollut todella terve kissa. Toivottavasti sama terveys jatkuu ja saatte nauttia vielä monta puutarhakesää yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on todellakin ollut hyvin terve yksilö. Se ei tietystkään ole samalla tavoin vaaroille altis, kun se ulkoilee valvotusti. Kerran eräs naapuruston kissa tappeli meidän pihassa Juuson kanssa sillä seurauksella, että Juuso piti viedä eläinlääkäriin paikattavaksi. Tuossahan tuo katti taas istuu työpöydällä ja kuvittelee jälleen kerran olevansa lasimestarin jälkeläinen. Ei näy näyttö sen karvojen läpi.

      Poista
  12. Toivottavasti Juusolle on varattuna vielä paljon aikaa luonanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Ja kun sen aika tulee, toivottavasti lähtee lempeästi.

      Poista
  13. Ihanainen Juuso!
    Täällä läppärini takana köllöttelee Maija ja pää on painettuna koneen ilma-aukkoja kohti, Maija tykkää lämmöstä mutta mitähän vanha läppärini tykkää hidastuneesta ilmankierrosta!?
    Lemmikin todellisen merkityksen tuntee ja tietää vasta kun sen on menettänyt ja vielä vuosienkin takaa lemmikin muisto on haikeutta tulvillaan.
    Juusolle toivon lempeitä ja lämpöisiä päiviä ja taas kun kesä koittaa intoa ulkoiluun ja metsästykseen.Tsemppiä kollipojalle täältä meiltä.♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää hyristen tsempeistä ja lähettää puskut teidän kissoille!
      Olen usein miettinyt, tykkäävätkö kissat tietokoneesta huokuvasta lämmöstä, vai onko kyseessä silkka huomion kerääminen. Juuso ainakin istuu usein näytön edessä ja yritä siinä sitten tehdä töitä.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Näin on. Ja niin ajattelevat omista lemmikeistään ihan kaikki omistajat.

      Poista
  15. Voi suloisuus tuota Juusoa,on niin ihana♥ Kiva oli lukea tätä kuvausta! Eläimet tuovat niin paljon iloa ja ovat niin viisaita! Hyvää kolmatta adventtia sinne teille ja Juusolle paljon rapsutuksia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde!
      Juusosta on ollut meille valtavasti iloa ja toivottavasti niin jatkuu vielä hyvän aikaa.

      Poista
  16. Voi miten ihanaisen pehmeä Juuso onkaan ja varmasti tekee hyvää sylissä sitä pitää ja hiljalleen rapsutella - laatuaikaa molemmille ilman muuta. Kaikki ikäännytään, askel lyhenee ja kangistuu niin meillä ihmisillä kuin rakkailla kotieläimillä, niin se vain menee. Mutta Juuson elämä on varmasti ollut laatuaikaa kokonaisuudessaan, se on saanut elää hyvää elämää ja on varmasti tuottanut niin paljon iloa. Kotieläimen tuottama rajoitus on niin suhteellinen. Jos ajatellaan ajan rajoittamista niin tottakai sitä rajoittaa työ, perhe, vanhemmat, valoisuuden määrä, sää...vaikka mikä siis ja onko kissan tuottama rajoitus merkittävä suhteessa siihen iloon, jonka hän tuottaa...laatuaikaa - laatuaikaa. Ja mitä rakas eläin on opettanut, minulle vaikka mitä - pääasiassa hyvää! Varmasti kun eläimen aika on siirtyä pilvenreunalle, ikävä ja tyhjyys on suuri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä seuraan Juuson ikääntymistä senkin vuoksi niin tarkkaan, kun tässä oman elämäni ohessa aktiivisesti autan vanhempiani. Isän muistisairaus tuntuu etenevän hurjaa vauhtia ja usein kotisohvalla istuessani ja Juusoa katsoessani näen kissassa jotain samaa, kuin isässä. Korkean iän mukanaan tuomaa väsymystä ja luopumisen läheisyyttä. Joka aamu herätessäni ajattelen, ettei tänäkään yönä onneksi tullut isää koskevaa hätäpuhelua, eikä tänäkään aamuna tarvinnut viedä Juusoa eläinlääkäriin. Jotenkin sen vaikean päivän läheisyys on niin konkreettisesti läsnä, eikä sitä kuitenkaan voi mitenkään ennnustaa.

      Poista
  17. Kissanelämä on minulle vähän vieras alue, mutta pitkään ikään ehtineen lemmikin merkitys perheenjäsenenä on mittaamaton, se yhteinen ymmärrys, että molemmat antavat ja saavat toisiltaan jotakin sellaista hyvää, mitä kukaan toinen ei voi tarjota. Ja pitkä historia tuo pajon muistoja! Juuson rooli teidän perheessäänne on varmasti ainutlaatuinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasit kiteyttää asian todella hienosti. Noin se menee. Eläin ei tietenkään koskaan korvaa ihmissuhdetta, mutta monin tavoin antoisa ja korvaamaton ihmisen ja lemmikin suhde on.

      Poista
  18. Juuso näyttää niin tyytyväiseltä elämäänsä, eikä ihmekään, kun on saanut elää noin lokoisia kissanpäiviä :) Rapsutus suloiselle Juusolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusolla on tosiaankin ollut hyvä elämä ja kissanpäivät luonamme. Juuso kiittää rapsutuksista tyytyväisenä hyristen.

      Poista
  19. Ihana Juuso <3 - hyvää joulua hänelle kuten myös Sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Samoin sinulle hyvää joulua minulta ja Juusolta.

      Poista
  20. Ihana Juuso <3 Rapsutuksia!

    Muruseni on ollut kolmisen vuotta jatkoajalla erittäin vakavan akuutin munuaisten vajaatoiminnan takia. Iloitsen joka päivästä, jonka se luonani viettää ja vaikka kuinka yritän välttää, olen myös jo niin monet kerrat surrut sitä tosiasiaa ettei yhteiselomme jatku ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja, onko Murusella lääkitys, vai miten hoidat sen sairautta? Etukäteen sureminen on tietenkin ihan pöhköä, mutta minkä sitä itselleen voi. Onneksi se sureminen ilmenee lähinnä ylimääräisinä hellyys- ja rapsutusannoksina.

      Poista
    2. Viimeisessä kontrollissa munuaisarvot olivat normaalit, mutta syötän edelleen eläinlääkäriasemalta ostettavia erikoisraksuja. Muuta hoitoa ei (toistaiseksi) ole tarvittu. Onneksi.

      Poista
  21. Suloinen Juuso, on niin onnellisen näköinen tuossa nukkuessaan. Toivon vielä paljon lokoisia kissanpäiviä hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että Juuso on onnellinen ja tyytyväinen. Ainakin teemme parhaamme sen vanhuudenpäivien olosuhteiden parantamiseksi.

      Poista
  22. Juusolla on varmasti ollut hyvä olla luonanne. Jokainen päivä on lahja ja voitte nauttia kaikista jäljellä olevista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusoa on tosiaankin pidetty kaikin tavoin hyvänä ja sillä on ollut todelliset kissanpäivät.

      Poista
  23. Ihana Juuso kissa!❤️
    Näyttää tyytyväiseltä ja onnelliselta kissalta!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!