 |
| Pakkaskukkia |
Luvattu pakkanen saapui. Kireimmillään meidän nurkilla on ollut -16 astetta, mikä tietenkin tuntuu kylmältä aiempiin plussakeleihin verrattuna. Pitkään näitäkään aurinkoisia talvipäiviä ei jatku, sillä tulevan viikon ennusteessa on pääosin jälleen plussaa. Valo tällaisina auringonpaisteisina päivinä on huikean hienoa. Myös päivän pidentymisen huomaa jo selvästi.
Kävin kellarissa vilkaisemassa talvetettaviani. Pienimmät pelaguut näyttävät niin surkeilta, että pahoin pelkään niiden olevan kompostitavaraa. Isommissa pelaguissa on ainakin vielä elämää, mutta toistaiseksi jätin ne kellariin.
Ylös toin kaksi purkkihortensiaa, joihin kumpaankin on kasvanut uusia, haaleanvihreitä versoja. Myös osassa puutuneista varsista on pulleita ja vihertäviä silmuja. Rapistelin pudonneet lehdet pois ja laitoin hortensiat ikkunalaudalle sen enempää niitä tässä vaiheessa kiusaamatta.
Samoin toin sisälle kaksi talvetuksessa ollutta verenpisaraa. Aiemmin en ole verenpisaroita talvettanut, mutta nämä kaksi ostin pikkaraisina taimina Plantsusta ja niissä oli niin kauniit kukat, että ajattelin kokeilla. Surkeassa kunnossa on kumpainenkin. Joskin toisessa muutama hentoinen verso.
En ole erityisen innostunut tulevien viikkojen sisustusratkaisuista, kun kaikki valoisat ikkunapaikat vähitellen täyttyvät kirjavasta valikoimasta raaskun näköisiä kasveja. Se on kuitenkin pieni vaiva siitä ilosta, jos saa edes osan talvetetuista kasveista selviämään ja jopa kukkimaan tulevana kesänä.
Yksi kolmesta pikkuisesta kaktusvauvastani on tehnyt ihka ensimmäisen nuppunsa. On tainnut juroa purkissaan varmaan kolme vuotta. Äitinsä kukki jo marraskuussa komeasti. Lapsukaisen ensiaskeliin menee näköjään vähän enemmän aikaa.
 |
| Timantteja puuvajan katolla |
Niin se sitten iski flunssa minuunkin. Ehdin jo ihmetellä, että meneekö tämä talvi kokonaan niiskuttamatta, vaikka ympärillä ihmiset lakoavat sairasvuoteilleen. Ihan on tavallinen flunssa ja hengissä tästä selviän. Suurin ärsytys lienee hirvittävä yskä, jolta ei saa kunnolla nukuttua. Päänsä kun vaakatasoon laskee, alkaa sellainen takominen, että sen tuotoksilla kengittäisi jo useamman hevosen.
 |
| Milloin metsikön terttuseljaan silmut ovat ilmestyneet? |
Kellarissa käydessäni vilkaisin samalla siellä säilössä olevia mukuloita. Daaliat, lukinliljat ja muut vetelivät sikeitä prinsessanuniaan, mutta japaninihmekukan porkkanamaisiin juurakoihin oli ilmaantunut tummasta pinnasta pilkistäviä alkuja. Viime vuonna yllätyin, miten aikaisin mukuloissa alkoi näkyä heräämisen merkkejä. Johonkin sen päivän kirjasin, joten jatketaan etsintää.