 |
| Sormustinkukka taistelee jään vallasta omenapuun alla |
Ei ole elämä ihan reilua, kun kaikkialta muualta lumet ovat sulaneet kohisemalla, mutta meidän pihassa sitä riittää. Ja jäätä myös. Hiekkakäytäviltäkin löytyy vielä paksua ja kovaa jäätä. Olen sitä käynyt hakkaamassa pois, mutta ei siihen mikään tehoa. Päivittäin on ollut lämpöasteita, joiden vaikuttavuutta kova tuuli on madaltanut. Ja kun yöksi menee pakkasen puolelle, tarvitaan taas puoli päivää aurinkoa, jotta sulaminen käynnistyy uudelleen.
Monet ovat jo esitelleet kukkivia krookuksia ja sinivuokkojakin lumikelloista puhumattakaan. Ihan en sentään suurennuslasia mukaan ottanut, mutta tehokkaasti etsimällä löysin talon päädystä muutaman mullasta esiin tunkevan piipon. Kirjanpitoni mukaan juuri tuossa paikassa ei mitään sipulikasvia edes pitäisi olla. Pitänee vaihtaat tilitoimistoa tai tehdä vähintäänkin reklamaatio epätarkasta kirjaamisesta. No, itseäni saan syyttää.
 |
| Kevätkaihonkukka |
Muutamista paikoista sentään lumi alkaa vähitellen vetääntyä, mutta sen alta paljastuu yleensä sitten jäätikköä. En ole "ennen oli kaikki asiat paremmin" -ihmisiä, mutta talvet ovat kyllä muuttuneet ihan ihmeellisiksi. Ensin ei tule lunta laisinkaan ja sitten, kun se tulee, sen alla ja päällä ja varmaan välissäkin on jäätä. Kevätkaihonkukka sentään jaksaa tunkea itsensä ylös ihan mistä tahansa. Kaipa se kasvaisi napajäätikölläkin.
Kun kerran pihalla ei mitään voi tehdä, päätin ryhtyä maalauspuuhiin. Eteisen ja olohuoneen ruskealla tehostevärillä maalatut seinät saivat jälleen valkoisen pinnan. Kylläpä tuli valoisaa. Siinä ohessa tuli sitten sudittua muutama muukin seinä. 15 vuotta on olohuoneen edellisestä maalauksesta ja päällisin puolin seinät näyttivät ihan siisteiltä. Vaan niinhän siinä aina käy, että juuri maalatun rinnalla vanha näyttää todella kulahtaneelta.
Kyllähän sitä maalia seinälle sutii, vaan kaikki suojateippaaminen, tavaroiden siirtäminen ja listojen irroittelu vasta aikaa viekin. Maalauksen jälkeen sama homma taas toisinpäin. Kaksi päivää maalaamiseen ja oheistoimintoihin vähintäänkin tupla-aika lisää.
Rempan jälkiä siivotessani vaihdoin vielä lakanat ja vein pyykin ulos kuivumaan. Kevään ensimmäinen lakanapyykki kuivui maanantaisessa myrskytuulessa hetkessä. Mikä ihana puhtaan pyykin tuoksu leijailikaan kotiin, kun mankeloin lakanoita takaisin liinavaatekaappiin laitettavaksi.
Juurii eilen Intianmintulle hänen Mielen lumoa -bloginsa sepelkyyhkykuvaa kommentoin, etten vielä ole niiden huhuilua onnistunut kuulemaan. Eikös sitten tänä aamuna Juuson kanssa pikaisesti metsikössä pyrähtäessäni kyyhkynen aloittanut huhuilunsa. Mustarastaiden lurituksesta on saanut iloita jo pidemmän aikaa. Ja viime viikon lopulla sattumoisin vilkaisin työhuoneen ikkunasta, kun kolme joutsenta lensi talomme yli. Sääli, etten ehtinyt ulos kuulemaan niiden ääntelyä. Se vasta kevätmielen saakin nousemaan.
Meinasin tässä jo viikonloppua kaikille toivottaa. Vasta eletään alkuviikkoa, joten ei sentään kiirehditä. Mukavia arkipäiviä siis teille jokaiselle!