Sivut

tiistai 28. marraskuuta 2017

Metroajelulla


Länsimetrosta on puhuttu niin paljon ja sen liikkeelle lähtöä odotettu hartaasti, joten pitihän minunkin käydä vekotin testaamassa. Omaan kulkemiseen metro ei sinänsä suuria muutoksia tuo, sillä meidän kylältä suora bussiyhteys Helsinkiin säilyy vuodenvaihteen jälkeenkin. Monilla muilla sen sijaan bussilinjat muuttuvat metroasemille ajavaksi syöttöliikenteeksi. Joillakin siis työ- ja muut matkat ainakin ajallisesti pidentyvät. Toivon mukaan useammilla sentään nopeutuvat.


Nousin metroon Tapiolasta ja ajoin ensimmäiselle uudelle asemalle eli Lauttasaareen. Sieltä palasin kohti Matinkylää jääden välillä tutustumaan uusiin väliasemiin. En noussut väliasemilla maan pinnalle, vaikka vaihtolipulla olisin maksutta voinut palata takaisin metroon. Enemmän tällä kertaa kiinnosti maanalaiset asemat ja niiden arkkitehtuuri.

Kim Simonsson: Emma jättää jäljen

Tapiolan asemalla metroon menijöitä tervehtii Kim Simonssonin suurikokoinen veistos "Emma jättää jäljen". Tapiolan metroaseman suunnittelusta vastaa APRT Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy. Asema on valoisa ja valkoinen (kuvissa valoisuus ei taida välittyä oikeassa määrin). Laiturialueen katossa on 108 valaisinkupua, joissa on led-valaisinnauha, akustinen vaimennin, sprinklerisuutin ja osassa myös kaiutin.

Emma on jättänyt kädenjälkensä seinään.

 Simonssonin Emma-patsaan kädenjälki löytyi paristakin paikasta Tapiolan asemalla.


Koivusaaren metroasema on maailman ainut merenalainen asema. Asemalla on Suomen pisimmät liukuportaat: ne ovat 76,2 metriä pitkät.

 
Kuvien nimeäminen meni vähän sekaisin, joten ihan varma en ole siitä, ovatko nämä rullaportaat juuri nuo pisimmät. Epäilen. Olin liikenteessä päiväaikaan, jolloin kulkijoita oli aika vähän. Jonkun aikaa jouduin odottamaan, että sain napattua kuvan ilman kulkijoita.



Metro kiemurtelee maan alla enemmän, kuin mitä linjakartasta voi päätellä.

 

Urheilupuiston metroaema oli minusta mielenkiintoisin. Kuuntelin muiden ihmettelijöiden kommentteja seinän ja katon kuvioinnista. Arvailtiin, onko kuvissa kenties pyyhekumeja, tarralappuja vaiko liitulakuja. Hetken mielessäni välähti, että kyseessä saattaisi olla myös katkaistuja sormia. Olenkohan lukenut liikaa dekkareita? Seinien ja katon kuvio toistui heijastumana katosta roikkuvien valaisinten metallireunuksessa.  


Kaikki metrojunat eivät jatka Tapiolasta Matinkylään, vaan matkustajia kehotetaan poistumaan vaunusta ja vaihtamaan toiseen metrojunaan. Junia kulkee sen verran tiheään, ettei pitkään tarvitse odottaa itselleen sopivaa junaa, jolloin välttyy junanvaihdolta.



Pidin myös Matinkylän asemasta, joka oli valoisa ja avaran tuntuinen. Odotin kyllä, että asemat poikkeaisivat enemmän toisistaan ja yksilölliselle vaihtelulle olisi annettu mahdollisuuksia. Isot hallit ovat myös erinomaisia julkisen taiteen sijoituskohteita. Jospa niitä ajan kuluessa saataisiin näytille. 

Nykyisellään ei kyllä parane metrossa torkkua, sillä asemat sujahtavat ohi niin samankaltaisina, ettei ulkonäön perusteella voi sijaintiaan mitenkään päätellä. Kuulutukset ja vaunujen näyttötaulut onneksi ohjeistavat kulkijaa.


Tapiolan metroasemalla on toki useampia uloskäyntejä. Minä sukelsin maan pinnalle hiukan outoon ympäristöön. Onneksi tuo pallokuvioinen pysty- ja vaakapömpeli sisältää hissit, sillä vähänkin jalkavaivainen ei noita portaita nouse. Tapiolan asemalle pääsee myös uudemman kauppakeskus Ainoan sisätilojen kautta. Tapiolan metroaseman ympäristö tulee vielä muuttumaan, sillä sen yhteyteen on rakenteilla bussiterminaali, joka valmistuu 2019.


Metrosta ollaan montaa mieltä. Aikoinaan itämetroa vastustettiin voimallisesti. Nykyisin se on paikkansa lunastanut, enkä usko kovinkaan monen siitä haluavan luopua. Uskon näin käyvän myös länsimetron kanssa. Metrolle tuli hintaa järkyttävän suuri summa, mutta siitä ei voi syyttää itse metroa, vaan enemmänkin huonoa johtoa ja suunnittelua. Metro on erinomainen väline isojen ihmismassojen nopeaan liikkumiseen.


Metro tuo Espooseen paljon muutoksia, joista osa alkaa vasta hissukseen konkretisoitua. Metron kustannuksia tullaan osittain kattamaan tiiviillä rakentamisella ja sen myötä voimakkaasti kasvavalla väestömäärällä. Se näkyy jo metroasemien läheisyyteen kiivasta tahtia nousevina korkeina taloina ja vanhojen maisemien muuttumisena yhä kaupunkimaisemmiksi. Myös kaupalliset palvelut tuntuvat keskittyvän yhä enemmän metroverkon yhteyteen. Pääkaupunkiseudulla muutenkin korkeat asuntojen hinnat ovat metron vaikutuspiirissä nousseet melkoisesti. Kaikella kehityksellä on myös negatiiviset piirteensä. Aika näyttää, tuleeko metrosta suosikki vai inhokki.