Sivut

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kasvatusastia kasvariin - pohdintaa

Tilli

Multaa ja mukuloita -blogin Piparminttu pohti postauksessaan 20.3.2017 kasvihuoneen kasvatusastioiden hankintaa. Pienen kennokasvarini keskikäytävä oli aiemmin ladottu tiilistä ja mulloksella olevat sivut oli erotettu keskikäytävästä lankulla. Mulloksen päälle laitoin keväisin laastilaatikot, jotka täytin mullalla ja istutin kasvit niihin. Näin siksi, että sain kasveille syvemmän multatilan ja toisaalta mullan vaihtaminen ja muokkaaminen oli helpompaa, kun laatikot saattoi syksyllä nostaa ulos ja kipata käytetyn mullan pensaiden alle.


Laastipaljut eivät ole kalliita, mutta niistä mahdollisesti liukenevat epäterveelliset yhdisteet ovat koko ajan mietityttäneet kovasti. Laastipaljut on valmistettu polyeteenistä. Kun syksyllä uudistin kasvihuoneen lattian kiveämällä sen kokonaan, päätin myös vaihtaa kasvien istutusastiat. Mullalla täytetty iso laastipalju oli painava ja sen liikuttaminen työlästä. Lisäksi tyhmyyksissäni porasin vedelle poistoaukot suoraan paljun pohjaan, jolloin kaikki kasteluvesi holahti suoraan maahan. Se lisäsi kastelutarvetta ylenmäärin, vaikka toisaalta minun tomaattini eivät milloinkaan seisoneet varpaat vedessä.


Piparmintun kasvatusastiapohdinnasta on ollut minulle paljon apua. Olen seikkaillut netissä etsien mahdollisia vaihtoehtoja. Samalla olen tutustunut erilaisiin muovilaatuihin. Jotenkin on tullut sellainen tunne, ettei turvallista muovia ole olemassakaan. On vain vähemmän haitallista muovia ja sellaiseksi ilmeisesti luetaan polypropeeni, jota käytetään elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevissa tuotteissa.


Löysin muutamia ehdokkaita istutusastioiksi - pitkälti Piparmintun tekemän pohjatyön ansiosta. Suorakaiteen muotoinen astia on tilankäytön kannalta parempi. Kirkas astia ei ole hyvä, koska silloin kasvin juuret ovat alttiita valolle. Muutenkin mieluummin valitsen tumman värin, koska se on pidempään siistin näköinen. 

Termoruukut ovat ulkonäöltään hienoimpia, mutta hinta on sen verran korkea, että luulenpa termoruukun jäävän valitsematta. Termoruukku vaikuttaa styroxilta, mutta se on solumuovia (polypropeenia sekin). Termoruukun hyvä puoli siistin ulkonäön lisäksi on siinä, että se suojaa kasvien juuria hyvin kylmältä. 


Vielä en ole tehnyt päätöstä istutusastioiden suhteen. Sen päätin, että teen hankittaviin astioihin "salaojapatjat" ompelemalla hallaharsosta pussit, jotka täytän lecasoralla. Tämän vinkin muistelen bonganneeni Suvikummun Marjan blogista (en löytänyt postausta, johon olisin voinut linkata). Näin lecasora ei sekoitu multaan ja on helposti käytettävissä yhä uudelleen. En myöskään enää poraa ylivuotoreikiä istutusastioiden pohjaan, vaan astian reunaan jonkun sentin pohjasta ylemmäs. 

Herne

Koska kennokasvari ei ole kovin viihtyisä fiilistelypaikaksi ja kuumakin se tuppaa olemaan, on tarkoituksenmukaisempaa käyttää kaikki tila kasvien hyödyksi. Sen verran tykkään järjestyksestä ja käytännöllisyydestä, että tässä kasvariasiassa ne elementit menevät ehdottomasti ulkonäköseikkojen edelle. Kasvarin kasvit kukkineen ja hedelmineen saavat hoitaa silmänilon ja muutkin aistinautinnot.

Mangoldi

Niille, jotka nyt pohtivat kasvihuoneen hankintaa, kehottaisin valitsemaan mieluummin isomman mallin. Jos kasvihuoneessa meinaa tosissaan jotain viljelläkin, on oviaukon oltava riittävän leveä ja kynnyksenkin sellainen, että kasvariin helposti pääsee vaikkapa kottikärryillä. Valot ja lämmitys sekä vesipiste lähistöllä ovat myös tärkeitä asioita, mikäli haluaa mahdollisimman pitkän kasvuajan ja hyödyn kasvihuoneesta.


Oma 5.4 neliön kennokasvarini on ihan liian pieni, vaikka siellä ei ole tarkoitus iltapäiväkahveja nauttia eikä vappujuhlia viettää. Yläpihalle mahtuisi kookkaampi lasikasvari, mutta silloin pitäisi leikkimökki hävittää. Kasvarillani on viides kesä edessä. Se on pieni ja vaatimaton. Koska alapihalla ei ole sähköliittymää, hoidan lämmityksen kahden polttimon valopetrolilämmittimellä, mikä ei alkuunkaan tahdo riittää. Valo tulee taivaalta ja vettä letkutan kaivosta säännöllisin välein kesäksi kasvarin kulmalle viemääni 200 litran tynnyriin. Viime kesänä hommasin kasvariin Blumat-kastelujärjestelmän, jota varten ostin myös 150 litran vesitynnyrin kasvarin sisänurkkaan. Kastelujärjestelmän säätämisessä meni tovi jos toinenkin, mutta saatuani säädöt paikalleen kastelu helpottui merkittävästi.


Tässä polypropeenista valmistettuja laatikoita, jotka soveltuisivat kasvatusastioiksi. Kunkin kuvan alla on tiedot ja lihavoidun tekstin linkistä pääset katsomaan lisätietoja.

AJ:n harmaa muovilaatikko 35x40x60/55 l, hinta 8,50, johon on lisättävä alv sekä rahtikulut.
Clas Ohlsonin kirkas säilytyslaatikko Smart Store, 72x40x39. Hinta 24,95 €. Laatikossa on pyörät ja siihen on saatavissa kansi.
Ikean tummanharmaa Trofast -säilytyslaatikko (lasten piensäilytys), 42x30x23, hinta 3 €
 Motonetin valkoinen muuttolaatikko 58x38x41,5/45 l, hinta 12,90 €
Landen, Terracce termoruukku 55 l, 90x40x35. Hinta 79 €. Termoruukkuja myyvät myös monet muut liikkeet.
 
Kasvarin väki valmiina kevääseen

Tässä vaiheessa vuotta on vielä hyvää aikaa pyöritellä näitä kasvariasioita suuntaan ja toiseen. Jos sinulla on hyviä vinkkejä kasvarin kasvatusastioiksi, otan niitä mielelläni vastaan. Ylipäätään kaikki keskustelu ja kommentointi on aina mukavaa ja tervetullutta. Tässäkin asiassa.

Hyvää loppiaista kaikille!
 

47 kommenttia:

  1. Meillä kasvariin tuli lavakauluksista tehdyt kasvatusalueet. Ei ehkä se siisteimmän näköinen ratkaisu, mutta helppo ja toimiva. Matalahan se toki tuppaa olemaan, mutta allahan on vielä maata. Itse en meinannut joka vuosi kaikkia multia vaihtaa. Saa nähdä osoittautuuko huonoksi ratkaisuksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Puuta mekin ensin mietimme kasvatusalueiden rajaamiseen, mutta multatila ei olisi riittänyt, kun kasvarin kohdalla on savi aika pinnassa. Kaikkea multaa ei varmaan joka vuosi tarvitsekaan vaihtaa. Se vaihtoehto lienee paras, mihin itse on tyytyväinen.

      Poista
  2. Tuas onki mukavaa tuumaamista ennenku kasvukausi käynnistyy. Moon teheny lecasorapatjoolle pussin katekankahasta. On kestävempää ku hallaharso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika, hyvä huomio. Katekangas on todellakin parempi ja kestävämpi vaihtoehto. Ehkä niin oli Suvikummun tapauksessakin, josta idean bongasin.

      Poista
  3. Minulla on kasvihuoneessa maapohja ja sen alla savi, multaa ei ole kovin syvästi, kohdasta riippuen n. 30-50cm. On kyllä silti kasvit viihtyneet savi kun pidättää kosteutta, maapohja säästää kastelulta paitsi pahimpina hellejaksoina. En vaihda multaa koskaan, lisään vain uutta päälle. Muutama tomaatti on joka vuosi kasvamassa vanhoissa peltiämpäreissä, sellainen riittää yhdelle tomaatille hyvin.

    Pohdintasi tuli hyvään aikaan sillä uudessa kasvihuoneessa ei tule omaan maapohjaa, tai en tiedä olisiko se mahdollista, pitää miettiä. Mutta enemmän silti tarvitaan kasvatuslaatikoita tms. Nyt alkoi minuakin arveluttaa laastipaljut. Toimisikohan pyörillä olevat puulaatikot? Toisaalta niihinkin olisi laitettava joku muovi puuta vasten ettei vety. Salaojitukseen tuo sorapatja kuulostaa hyvältä idealta, tomaatien ämpäreissä minulla on pohjalla sepeliä ja sen päällä sanomalehti, se toimii pienessä astiassa hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvien kannalta varmasti paras ratkaisu olisikin maapohja ja jos tontti riittäisi, hommaisin ison ja kunnollisen maapohjaisen kasvarin.

      Puu ei pitkän päälle kestä, joten se on vuorattava jollain kosteutta kestävällä ja eristävällä materiaalilla. Aina päädytään muoviin ja sen terveellisyyteen/haitallisuuteen.

      Pieniin kukkaruukkuihin olen jo vuosia laittanut lecasoralla täytettyjä sukkahousumakkaroita. Siinä mielessä tuo patja on vain parannettu ja suurennettu versio. Sanomalehtikin varmasti toimii, mutta miten helppoa onkaan napata koko patja pois tarvittaessa.

      Poista
  4. Viime kesänä valmistunut kasvi-/huvitteluhuone sai erillisen kehikon, johon laastipaljut upotettiin. Laitoin lecasorat alle, nutta vain harson siihen päälle. Voi, olisinpa tiennyt tuosta lecasorapussista viime keväänä, täytyypä korjata asia seuraavan mullanvaihdon yhteydessä vuoden, parin päästä. Varmasti muovimyrkkyjen irtoamisessa on teoreettiset riskinsä, mutta nyt meillä jatketaan näillä. Hyvin tuntuivat kasvaneen ja hyviltä maistuivat:) Tiedä sitten, mitä myrkkyjä elimistöön on jäänyt. Tuota sinun kastelujärjestelmääsi seurasin ja mietinnässä on, laittaako itsellekin joku automaatti... Hyvissä ajoin olet liikkeellä nässä pohdinnoissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehikoita mietin pitkään. Silloin kasvatusastian ulkonäöllä ei ole niin väliä. Kennokasvarissa toisaalta estetiikalla ei ole niin väliä, kun se on lähinnä kasvatukseen tarkoitettu tila, eikä siellä tee mieli kahviteltu tai istua ystävien kanssa - eikä ole tilaakaan.

      Tutkin viime vuonna erilaisia kastelujärjestelmiä, mutta kovin vähän löytyi vaihtoehtoja. Blumatin säätämisessä meni aikansa, mutta kun sen kanssa tuli sinuiksi, se toimi hyvin. Aloituspaketti maksoi muistaakseni 59 e ja se riittää hyvin minun tarpeisiini. Lisä- ja varaosia on hyvin saatavilla. Uskallan suositella.

      Tykkään olla ajoissa siten, että suunnitelmat ja mahdollisesti myös hankinnat on tehty silloin, kun niitä tarvitaan. Tässä on ollut sopivasti pyhiä pohtia näitäkin asioita.

      Poista
  5. Ne lämpöruukut ovat kyllä ehdottomia, minulla on kaksi sellaista suorakaiteen muotoista. Parasta niissä on se keveys, lisäksi niissä on aluslautaset, joihin ylimääräinen vesi pääsee valumaan. Minulla on niissäkin leca-sorasta salaojat ja koska multatila on melko syvä, multa pysyy sopivan kosteana pitkään.
    Nämä lämpöruukut minulla on lasikasvarissa, viime keväänä kun innostuin erilaisista tomaattilajikkeista, istutin niitä myös muovikasvariin. Muovikasvarissa tomaatit kasvavat puusta tehdyissä 40x60 cm laatikoissa, joiden korkeus on n. 30 cm. Jokaisessa laatikossa on 3 tai 4 tomaattia kasvamassa. Nämäkin laatikot olen vuorannut maisemointikankaalla ja pohjalla on leca-soraa. Näistä kasteluvesi pääsee valumaan lattialle, mutta siellä muovikasvarissa se ei haittaa.
    Laitoin tuohon alle linkit niihin lecasorapussukkapostauksiin, postauksissa on myös kaikkea muuta juttua, mutta kyllä niistä ne pussukatkin löytyvät:).
    Niin ja käytän niissä maisemointikangasta, se on kestävämpää kuin hallaharso. Samat pussukat ovat olleet käytössä jo ainakin 6 kesää ja vielä oat moitteettomassa kunnossa.
    https://risusydan.blogspot.fi/2014/05/pikaiset-kuulumiset.html
    https://risusydan.blogspot.fi/2017/05/marketanpuiston-bloggaajatapahtuma-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin niitä sinun lämpöruukkujasi ihaillen jo silloin blogitapaamisessa. Kerrankin käytännöllisyys ja ulkonäkö yhdistyy loistavasti. Meidän alapihan kennokasvariin ne ovat kuitenkin turhan kallis investointi. Jos minulla olisi puoleksikaan niin hieno lasikasvari, kuin sinulla, tai vaikka lasiterassi, en miettisi hetkeäkään. Nuo maisemointikankaalla vuiratut puulaatkot voisivat olla vastaus siihen, miten voisin ratkaista pation kesäkukkaistutusten yhtenäisen ulkoasun. Kiitos!

      Muistin siis oikein, että sinulta tuon lecasorapatjaidean sain. En vaan millään löytänyt oikeaa postausta. Piti jo sen lukiessani ottaa idea käyttöön, mutta minne unholaan lie painunut. Maisemointikangas on tosiaan ehdottomasti hallaharsoa parempi ja kestävämpi materiaali. Kiva kuulla, että nuo patjat ovat pitkäikäisiä. Pienemmissä kukkaruukuissa olen käyttänyt lecasoralla täytettyjä sukkahousuja, jotka nekin tuntuvat kestävän vuodesta toiseen. Eipä vaan ole tullut mieleen ottaa malli käyttöön suuremmassa mittakaavassa.

      Poista
  6. Kiinnostavaa lukea pohdintojasi ja sitten valintasi ja kokemuksesi. Kasvarissa olisi kiva mahtua istumaan vaikka vaan yhdellä pienellä tuolilla, nuuhkia ihanaa vihertuoksua ja nauttia lämmöstä keväällä... Sitten joku päivä, kun rakennan omani :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset keskustelut avaavat uusia näkökulmia, joista osa helpottaa päätöksentekoa, mutta osa myös sekoittaa päätä entisestään. Hyviä ideoita näyttää tulevan kiitettävää tahtia.

      On minulla kennokasvarissani yksi tuoli, jolla tapaan istua välillä ihan vain nuuhkiakseni ja nauttiakseni. Tykkään todella paljon tomaatinvarkaiden nyppimisestä silloin, kun lämmin kesäsade ropisee kasvarin kattoon. Kosteudessa tomaatinvarsien muutenkin ihanan aromikas tuoksuu tuntuu voimistuvan. Istun siellä omassa pienessä maailmassani itse kasvatettujen tomaattien katveessa ja tunnen itseni hyvin onnelliseksi.

      Poista
  7. Mukavia pohdintoja, joista varmasti on apua kasvihuoneen omistajille. Meillä ei sellaista ole, mutta siitä huolimatta luin postauksesi tarkkaan. Niin kauniit kuvat. - Mukavaa loppiaista ja kiva kun liityit lukijaksi kirjablogiini. Toivottavasti saat sieltä kirjavinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä olikin osasyy pohdinnan toteuttamisessa postauksena; jotta moni muu samoja asioita miettivä saisi ideoita - kuten minä sain Piparminun postauksesta. Eihän sitä tiedä, vaikka jokin asia tässä postauksessa olisi jossain toisessa tilanteessa ja hetkessä sinullekin hyödyksi.

      Kiitos, samoin sinulle mukavaa loppiaista. Kirjablogiisi on pitänyt liittyä siitä asti, kun siitä kerroit, mutta asiat tuppaavat unohtumaan, ellei niitä heti pääse toteuttamaan.

      Poista
  8. Aiheellista pohdintaa. Pikkukasvarissa meillä on lankulla rajattu maapohja. Isommassa kasvattelen ruukuissa. Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, samoin sinulle mukavaa loppiaista!
      Teillä on sitten pikkukasvarissa sama ratkaisu, kuin meillä viime syksyyn saakka. Ehkä yritän uudella ratkaisulla luoda kennokasvariin vähän hienompia olosuhteita. Aika näyttää, kuinka siinä käy.

      Poista
  9. Aiheellista mietiskelyä sinulta, mulla ei taas ole ollenkaan ajankohtaista. En nimittäin omista kasvihuonetta enkä laita siemeniä etukäteen itämään.
    Kiva seurata silti kasvien kasvua keväällä ja kesällä.Ja minkälainen sato tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään minäkin pärjäisin ilman kasvaria. Nyt olen iloinen ja onnellinen pienestä huoneestani ja tykkään myös esikasvatuksesta. Enemmän se iloinen harrastus, kuin esimerkiksi taloudellinen hyöty.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Tärkeää pohdintaa.
    Meillä kasvihuoneessa on tomaateilla ja kurkuilla käytetty laastipaljuja. Pohjalla on reilu kerros leca-soraa jonka päälle on sitten asetettu kasvusäkit, joiden pohjaan on tehty pienet viillot mahdollisen ylimääräisen veden poistamiseksi. Kasvit eivät siis ole suoranaisessa kosketuksessa itse paljuun. Eri asia on sitten, onko tietoa itse kasvusäkkien muovin turvallisuudesta.
    Mukavaa loppiaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä minäkin mietin, että mistä muovista mahtaa kasvatussäkit olla valmistettu. Saattaa mennä vaikeaksi ja monimutkaiseksi näiden terveellisyysnäkökohtien haarukointi. Mietin tosiaan sitäkin, että laittaisin kasvusäkit niihin vanhoihin laastipaljuihin. Toisaalta, ne on muutenkin isoja ja painavia, joten pienemmät kasvuastiat puolustavat paikkaansa. Kasvusäkeissä multa ei varmaan kuivu samalla tavoin, kuin astiaan laitettu multa?

      Mukavaa loppiaista sinulle!

      Poista
  12. Unohtui vielä sanoa, että leca-sora on pysynyt suht' puhtaana ja sen on voinut mainiosti käyttää samaan tarkoitukseen uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti ne kasvusäkit päästävät sen verran vähän multaista vettä läpi, että se pitää lecasoralla puhtaana. Noita kasvusäkkejä pitääkin pohtia vielä tarkemmin.

      Poista
  13. Itse luovuin laastipaljuista kasvihuoneen kasvatusaltaina muutama vuosi sitten juuri niiden ainesosien vuoksi. Nehän haisevatkin ihan kamalalle kaupassa, kun niiden ohi kävelee. Kuitenkin nuo laastipaljut ovat sadevesiastioina. Niistä kastelen kukkapenkkejä. En tiedä onko sekin huono asia ja liukeneeko sadeveteen jotain aineita jotka kulkeutuvat maaperään.
    Itselläni on laudasta tehdyt kasvulaatikoa kasvihuoneessa. Ne olen vuorannut sisäpuolelta multasäkeillä. Mitä niistä sitten irtoaa, siitä ei minulla ole mitään tietoa. Muovisäkkikin voi olla liian tiivis, eikä kasteluvesi pääse pois. Viime kesänä kurkuntaimet saivat turhan paljon vettä lomakastelijalta kun olimme reissussa ja kurkunkasvatus jokseenkin epäonnistui pelastusyrityksistä huolimatta. Tuo Lecasorapussi voisi olla kätevä kaikkiin ruukkuistutuksiin.
    Mukavaa alkanutta vuotta ja ihanaa kevään odotusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin osa laastipaljuista valmistetaan huonompilaatuisista raaka-aineista, koska tarkoitus on kestää ihan jotain muuta, kuin elintarvikkeille sopivia ainesosia ja rasitusta. Meillä on saeevesitynnyreinä kaksi 200 litran harmaata tynnyriä, jotka hankittiin rakennusaikana. Niitä ei varsinaisesti juomavettä varten ostettu, mutta ne on elintarvikekäyttöön soveltuvaa muovia.

      Tuossa Suvikummun Marjan kommentissa oli hyvä idea sinunkin käyttöösi: puulaatikoiden vuoraamisessa on käytetty maisemointikangasta. Se hengittää ja päästää vettä läpi, mutta suojaa puuta ja pitää mullan kurissa.

      Lecasoraa olen jo vuosia käyttänyt kukkaruukuissa. Teen sukista ja sukkahousuista lecasoramakkaroita. Toimii vuodesta toiseen.

      Poista
  14. Olemme samoilla paljuilla tomaattimme kasvattaneet, minä jo monta vuotta. En ole huolta suuremmin kantanut haitta-aineista. Uuden kasvattajan kannattaa pohtia kasvatusastian turvallisuutta.Nyt kyselyitä puutarhaliikkeisiin ym. tuosta astioiden myrkyttömyydestä. Minulla on kaksi kasvihuonetta, toinen yli 12 neliön lasinen Juliana, juuri heiteltiin lumet pressunpäältä pois ja huomattiin kolmen lasin rikkoutuneen. Eli kennolevyjen kannattajakaartiin tulen liittymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaliikkeissä on yllättävän vähän isompia kasvatusastioita. Ruukkuja ja puisia altaita koristekasveille löytyy, mutta kasvihuoneeseen tarvittavia astioita ei juurikaan tunnu löytyvän. Ehkä ihmiset ovat tyytyneet omiin rakennelmiinsa ja noihin laastipaljuihin.

      Kennolevy tuntuu olevan aika kestävää. Painavan lumenkin alla se joustaa, vaikka ei tietenkään loputtomiin sitäkään kestä. Vihreää kasvustoa on alkanut ilmaantua joihinkin kohtiin, eikä sitä saa millään pois, koska vihreys on kennoston sisällä. Toistaiseksi se ei haittaa. Kummallakin on puolensa: lasikasvarilla ja kennokasvarilla.

      Poista
  15. Laastipaljuja olen kyllä itsekin käyttänyt. Iik! Enkä ole kyllä pohtinut, mitä kaikkea niiden valmistukseen on käytetty. Paljut ovat jo vanhoja ja vuosia sateissa ja säissä lilluneet, muttei se taida asiaa helpottaa. Pääosin paljuissa on viime vuosina ollut kukkia, Sillä laatikot kiertävät terassia (upotettu puukehikoihin) ja siten kaunistavat reunamia. Hyvä kirjoitus tämä postauksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkia harvemmin syödään, joten eiköhän paljuja silloin voi huoletta käyttää. Itsekin mietin, että siirtäisin kasvarissa olleet laastipaljut kukkakäyttöön. Upottaisin ne puulaatikoihin ja laittaisin kiertämään terassia, kuten sinäkin olet tehnyt.

      Poista
  16. En ole muuten kuullut kenenkään harmittelevan liian isoa kasvihuonetta. Harmi, että itse en kasvihuonetta voi vieläkään hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran tyyris hankinta kasvari on, ettei niitä yhden ihmisen elämässä kovin montaa hommata. Omani on pieni, mutta onneksi valitsin pienistäkin vähän isomman version. Olen omastani kovin iloinen.

      Poista
  17. Oi voi, tämä alkaa olla sillä tasolla kasvien kasvattamista että en koskaan pääse samalle tasolle. Onnea projekteille! Sieltä se uusi kesä ja kasvukausi taas pinnistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna ja terveiset sinne uudelle mantereelle!
      Tämän päivän pikkupakkasessa ja viimassa kesä tuntuu olevan aika kaukana, mutta varmasti sitä kohti mennään. Mieli on jo siirtynyt uuden kasvukauden tunnelmiin.

      Poista
  18. Minulla oli kasvihuoneessa multapenkit yli 15v, kunnes kyllästyin kantamaan vettä sanko kaupalla. Kasvihuone laatoitettiin kokonaan ja kasvatusastioina minulla on suurkeittiön konetiskin huuhteluaine kanisterit. Kanisteri on kyljellään, korkkipuoli alhaalla, liikakastelun pelossa vedenpoistamiseksi, mutta en ole tarvinnut avata kertaakaan. Yläosasta puukolla pala pois. Kanisteri vetää 20L multaa ja on valkoinen, en ole tehnyt ympärille puukehikoita vaikka aikomus oli. Vettä ei tarvitse enää kantaa kuin murto-osa entiseen verrattuna! Olisin halunnut ostaa Biolanin kastelualtaat ja niihin kasvusäkit, mutta se hinta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahaa on rajallinen määrä ja sekin pitää saada riittämään niin moneen, joten pakko miettiä vähemmän kalliita ratkaisuja. Loppujen lopuksi tärkeintä lienee, että kasvit viihtyvät ja tekevät hedelmää ilman, että kasvattaja joutuu raatamaan itsensä täysin uuvuuksiin. Kotikasvatuksen täytyy olla myös mukavaa ja mielekästä. Ei hampaat irvessä tekemistä.

      Poista
  19. Minulla on kasvihuoneessa laastipaljut, joissa on pohjalla leca-soraa ja ylivuotoreiät noin 5 cm:n korkeudella. Lisäksi laatikon kulmassa on kasteluputki eli tomaattini kasvavat altakasteluruukuissa. Mutta sinähän et tarvitse kasteluputkia yms, kun sinulla on Blumat.

    Päädyin valitsemaan laastipaljut, vaikka ne eivät olekaan elintarvikemuovia. Saattaa niistä jotain liueta tomaatteihini, mutta kaikenmoisia saasteita saan muualtakin. Esittelemistäsi laatikkovaihtoehdoista hylkäisin Ikean Trofastin, koska se on niin ohutta muovia, joten epäilen, ettei se kestä multakuormaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että kaikenmaailman myrkkyjä ja saasteita imemme monessa muodossa. Valtaosasta elimistöömme tunkemista haitta-aineista emme edes tiedä. Tieto lisää tuskaa ja joskus tuntuisi helpommalta vain ummistaa silmät ja korvat.

      En ole käynyt aikoihin Ikeassa ylipäätään, enkä noita laatikoita katsomassa. Isot kukkaruukut olisivat varmaan paras ratkaisu, mutta pyöreinä ne vievät paljon tilaa - ja ovat myös raskaita.

      Poista
  20. Tärkeää pohdintaa! itse varmaan päätyisin lavakauluksiin ja ruukkuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lavakaulus pienessä kasvarissa ei ole oikein toimiva ratkaisu. Ruukut ovat kauniita, mutta pyöreät vievät paljon tilaa ja painavat. On tämä vaikeaa, mutta eiköhän ajatukset vähitellen kirkastu.

      Poista
  21. Miten hienoa, että mietit ekologisuutta. Joskus tuntuu, että se usein unohtuu, kaikki kyllästetään muovilla. Miksi kaikki pitää olla aina muovia...Ystäväni osti parvekkeelleen isoja termoruukkuja, jotka olivat tosi edullisia (alle 20e), Bauhausista löytyi. Tiedä sitten mitä tuo materiaali mahtaa olla. Minulla kasvihuoneessa istutusastiat ovat terästä ja sinkkiä. Tuntuvat turvallisemmalta kuin muovi ja ovat tosi nättejä. Onnellista kasvatusvuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Sametti Hortensia! Täytyypä kurkata Bauhausin valikomaa. Termoruukut ovat olleet kalliita, mutta jospa niiden tarjonnan lisääntyessä myös hinta laskeaa.
      Mukavaa kasvatusvuotta sinullekin!

      Poista
  22. Samanlaiset mietinnät sinulla, kuin mitä minäkin olen pohtinut. Toistaiseksi olen kasvattanut kasvihuonekasvit 10l ämpäreissä, mitkä sinällään pitäisi olla riittävän turvallisia, koska ovat elintarvikekäyttöön sopivia. Taitavat vain olla hiukan liian pieniä esimerkiksi tomaateille? Hyvin ovat kuitenkin niissä kasvaneet.

    Tuo Blumat kastelujärjestelmä on tosi hyvä. Minulla isoin hankaluus on ollut, että vesitynnyrin vedenkorkeus vaikuttaa kastelun määrään. Eli jos tynnyri pääsee tyhjenemään paljon, Blumat ei enää kastele riittävästi ilman lisäsäätöä. Helpompaa on pitää tynnyri riittävän täytenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tomaatti kasva ämpärissä siinä, kuin jossain muussakin astiassa. Suorakaiteen muotoinen kasvatusastia olisi tilankäytön kannalta minusta parempi.
      Kiinnitimme Blumatin letkun vesitynnyriin aika lähelle pohjaa. Muistaakseni ohjeessa kehotettiin niin. Ja sitten tynnyri nostettiin tiilistä kootun korokkeen päälle. Se toimi hyvin ja kastelu hoitui ihan siihen saakka, kunnes tynnyrissä oli viitisen senttiä vettä pohjalla.

      Poista
  23. Minun kasvarissa on rajoitettu laudoilla maapohja ja olen aivan tyytyväinen siihen
    Mukavaa alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen meilläkin oli vielä viime kesänä, mutta pienessä kasvarissani se ei oikein toiminut. Katsotaan, miten käy uusien systeemien kanssa. Ainahan kiveykset voi purkaa kasvarista, jos tulen toisiin ajatuksiin (vaikka siinä kyllä iso urakka onkin).

      Poista
  24. Laastipaluasiaa olen minäkin pohtinut, kysyinkin asiasta puutarhanetistä, vastaus löytyy täältä:
    https://puutarhaonkotini.blogspot.fi/2017/02/laastipaljut-kasvatusastioina_25.html
    Viime kesänä käytin tomaateilla Orthexin ämpäreitä ja paprikoilla mainitsemiasi Ikean Trofast -laatikoita.

    VastaaPoista
  25. Ehdin vasta nyt lukemaan postauksesi. Kiva, jos googletuksistani on ollut hyötyä. Millaisiin laatikoihin lopulta päädyit vai onko hankinta vielä auki? Se on kyllä totta, että on olemassa vain enemmän ja vähemmän haitallista muovia. Mukavaa kasvukauden odotusta!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!