Nuutinpäivä - tähän päättyy joulukausi

Nuutinpäivä on kansanomaisesti tärkeä merkkipäivä, johon jouluajan on katsottu päättyvän, kuten osoittaa sananparsi: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.”

Meidän huushollissa joulu lähti osittain jo ennen loppiaista ja loppiaisena sitten loputkin. Kun lähipiiristä puuttuu ne pienet lapset, ei joulukaan tunnu samalta, eikä sitä sitten jaksa loputtomiin koristeina ympärillään katsella. Viime päivinä aurinko on paistanut upeasti ja avannut mielentietä kohti kevättä.

  
Kävimme veljenvaimon kanssa normiristeilyllä Tukholmassa. Kamera oli mukana, mutta räpsyjä tuli kovin vähän. Tukholmassa keskityimme katselemiseen ja kiertelyyn. Kostealla merituulella ryyditetty pikkupakkanen sai näpit ja posket jäätymään ja niitä kävimme lämmittelemässä kuninkaanlinnan aarrekammiossa. Jalokivillä ja kullalla koristellut kruunut ja miekat on nyt nähty, joskin 160 kruunun sisäänpääsy katsottavan määrään suhteutettuna  tuntui aika korkealta. Eikä museon läheisyydestä löytynyt ainuttakaan vessaa. Oli pakko kipittää vanhan kaupunkin Järntorgetin reunalla sijaitsevaan kahvilaan nauttimaan suussa sulavaa belgialaisesta suklaasta valmistettua moussekakkua kera kahvin.

Laivassa söimme ja herkuttelimme pitkän kaavan mukaan mennen tullen. Höpötimme ja juttelimme sydämen kyllyydestä, kun kerrankin oli tilaisuus ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä ja ajanpuutetta. Muistelimme kesällä menehtynyttä veljeäni, matkakumppanini aviomiestä. Välillä kyyneleet silmissä, välillä yhteisiä kommelluksia nauraen. Nukkuminen jäi vähiin, sillä alkuun vähän laimealta vaikuttaneen trubaduurin repertuaaria ei vaan malttanut jättää kesken. Karaokessakin oli varsinaisia laulun ja esiintymisen mestareita. Poissa kaikki humalainen hoilaus ja turha toikkarointi. 

Hytti tosin oli osunut paikkaan, jossa metelistä päätellen konehuone tuntui olevan ihan seinän takana ja ilmastoinnin hurinaan ei vaikuttanut minkäänlainen säätö ja nappulan vääntö. Laivan saapuessa menomatkalla aamuyöstä Maarianhaminaan, kuvittelin marsilaisten laskeutuvan hyttiin, kun laiva kolahti laituriin ja sataman valtaisat spotit räpsäyttivät hytin oranssiseen paloon. Ehkä on sittenkin parempi valita seuraavalla kerralla ikkunaton hytti.

Arkeen palaaminen on jo aloitettu ja ensi viikolla jysähdetään sinne kokonaan. Parin yön reissu muille maille virkistää kummasti, mutta kummasti sinä aikana ehtii kotonurkillakin asiat mennä solmuun. Torstaina vanhempien omaishoitohommat lähtivät loman jälkeen vauhdilla käyntiin, kun samana päivänä piti viedä isä silmäklinikalle, tilata äidille lääkäri ja hoitaa heidän keittiönsä lavuaarin tukkeuma soittamalla paikalle putkimies. Kaiken muun pienen säätämisen lisäksi. Kokopäivähommaa, uskokaa pois. 

Pelkästään huoltoyhtiöön soittaminen on omanlaisensa manööveri, jossa pitää keskittyä kuuntelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja niiden perustella painella numeroita, ruutuja ja tähtiä - ja kuunnella odotusmusiikkia. Kun viimein saa jonkun ihka oikean ihmisen langanpäähän, onkin suorastaan tyrmistynyt siitä, että joku keskustelee vastavuoroisesti kanssani. 

Monet arkipäiväiset ja kriittisetkin palvelut on siirretty nettiin. Jollei ole nettiä tai et osaa sitä käyttää, oletkin pulassa. Silloin, kun putket on tukossa ja vesi tulvii lattialle, haluaisi kyllä mieluummin jutella tietokoneruudun sijasta elävän huoltomiehen kanssa. Netin kautta asioiden hoitaminen on meille nuoremmille helppoa ja yhä nuoremmille itsestäänselvyys.  Keskuudessamme on yhä paljon ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole nettiä, eikä taitoa sitä käyttää. Kaikilla ei älypuhelintakaan. Siksi toivoisi netin rinnalla pidettävän myös mahdollisuuden saada palveluita ja apua puhelimitse. Ja mieluummin soittamalla ihminen ihmiselle, kuin lukuisia nappuloita painamalla ja robotin kanssa puhumalla.

Blogien kommentointi on tällä viikolla takkuillut melkoisesti. Niin omaan blogiin saapuneiden kommenttien vastaaminen kuin toisten blogeihin kommentoiminenkin kyllä onnistuu, mutta hitaasti, hyvin hitaasti. Siksi olenkin etupäässä lukenut teidän blogejanne ja jättänyt kommentoimisen siihen, kun se taas onnistuu ilman pitkiä tuumaustaukoja.

Oikein mukavaa viikonloppua ja Nuutinpäivää kaikille!