Piian kanssa pakkasessa

Voi hyvä tavaton tuon piian kanssa! Lähes 17 vuoden koulutuksellakaan se ei ole oppinut ymmärtämään, ettei kissojen paikka ole pakkasen huurtamalla pihamaalla. Saikohan se jonkun aktiivisuuskohtauksen vai päättikö kenties kokonaan muuttaa elämänsä suuntaa - kissaa ulkoiluttamalla?

Nyt se kulkee perässäni musta kameranmöhkäle käsissään ja komentaa pysymään paikallaan. Poseerattava muka, höh. Tasan tarkkaan en sen käskyjä noudata. Tämä kissa kulkee omia polkujaan. Nyt ja ikuisesti.

Ei kuulemma ole kuin -10 pakkasta. Tassuttelisi itse paljailla varpaillaan, jos sellainen mukamas on niin mukavaa. Vietävä, miten näitä tassuja palelee. Kuvitteleeko tuo piika, että minä olen joku sirkuskissa, joka kykenee pitämään kaikki neljä tassua yhtäaikaa ilmassa? 

Nyt mamma, hippulat vinkuen sisälle sieltä! Minä olen jo menossa. Ovi auki ja ruokakuppi täyteen. Johan tässä on riittävästi ulkoiltu. Ja jos pakkasessa pihalla pällistely tuntuu niin mukavalta, niin piika on hyvä ja tekee sitä itsekseen. Ei siihen kissaseuraa tarvita.

Ei se piika tajunnut. Mitä ihmettä nyt teen? Polkuanturat on ihan jäässä ja nälkä kurnii vatsassa. Olisi niin mukavaa kellahtaa ikkunalaudalle patterin päälle lämmittelemään. Siinä torkkujen lomassa voi välillä tsekata tinttitilanne ja muksahtaa taas takaisin lentävistä paisteista unia katselemaan. 

Eipä näy tieremppamiehiäkään. Niiltä olisin voinut naukua hätäapua. Kyllä tätä voi jo kutsua heittellejätöksi. Pitäisiköhän tehdä valitus EU:n kissojenoikeustuomioistuimeen? Ai, sellaista tuomioistuinta ei vielä ole. Johan on sitten aika perustaa. Kyllä ne siellä Brysselissä ymmärtää, ettei pakkasilma ole kotikissalle suotava oleskeluympäristö.

Ei se piian kutale kuule tai sitten ei ole kuulevinaan. Vai onko piialta mennyt ymmärrys täysin? Kissojen ymmärrys. Jospa tepastelen sen edellä kotiovea kohti. Ehkä se sitten tajuaisi lähteä seuraamaan ja avaisi sen hiivatin oven.... Anteeksi voimasanat, mutta johan tässä pinna palaa fiksummaltakin kissalta.

Tämä temppu saattaa tepsiä. En suostu näyttämään naamaani kameralle. Ei se piika kauaa jaksa pelkkää takaprofiilia kuvata. 

Haa, se toimii! Jo loppui kameralla tähtäily ja pääsen vihdoin sisälle. Johan tässä vartti ehdittiin pihalla pyöriäkin. Ei myyriä, ei hiiriä. Tintitkin suhahtivat lentoon, kun niitä lähestyin. Yes, meinaan maistella muutaman suupalasen pussiruokaa ja sitten vilkkaasti sohvakaiteen yli ikkunalaudalle.

Mikä onni ja autuus päästä vakiopaikalle nauttimaan lokoisesta kotikissan elämästä. Alla hohkaa patteri ja selkäkarvoja hivelee ikkunan takana talvinen aurinko. Takassakin rätisee tuli iloisesti, joten kaipaamaani lämpöä riittää joka suunnasta. 

Tämän postauksen tein pari päivää sitten ajastettavaksi. Eilen, tiistaina, Juuso alkoi aristaa oikeaa takajalkaansa. Katsoin parhaaksi viedä kissa eläinlääkäriin. Mitään murtumia ei jalasta onneksi löynyt ja lääkäri arvioi ontumisen syyksi venähdyksen ja nivelrikon. Juuso sai kolmen päivän kipulääkekuurin ja nesteytyksen, sillä kipulääke rasittaa vanhan kissan munuaisia. Mikäli ontuminen ei parane, viikon päästä otetaan röntgenkuva. Nivelrikkoa ryhdytään hoitamaan neljästi viikon välein annettavalla pistoksella. 

Tämä lääkärireissu maksoi 455 euroa. Illalla eläinlääkäristä lähtiessäni en edes huomannut kysyä, mitä pistoshoito tulee maksamaan. Ja vielä on jokakeväiseen tapaan hoidettava Juuson hampaat ja rokotukset, joiden aika on sitten, kun akuutit ongelmat on selätetty. 

Juuso ikkunalaudalla ulkoapäin kuvattuna

Juusosta on vanhemmiten tullut uskomattoman hellyydenkipeä. Se haluaa olla lähellä minua ja iltaisin sen on ehdottomasti päästävä viereeni nukkumaan. Usein se kuitenkin lähtee jossain vaiheessa yötä muualle. Nyt heräsin siihen, että tuntui, kuin kissa ei olisi nukahtamiseni jälkeen liikkunut laisinkaan. Yleensä se kurnahtaa, kun kosketan sitä sen ollessa unessa. Nyt ei niin tapahtunut, mutta oli se ihan lämmin ja hengitti rauhallisesti. Ilmeisesti eilinen lääkärireissu tutkimuksineen ja hoitoineen ja lääkitys väsytti Juusoa ja se nukkuu nyt raskaammin.

Juusoa ennen eläinlääkärissä oli 21-vuotias kissa viimeisellä käynnillään. Juuson elämä on selvästi kääntymässä iltapuolelle, mutta voi meillä vielä olla Juuson kanssa jokunen yhteinen vuosi edessä.

Pitäkää itsenne lämpiminä, kyllä se kevät sieltä tulee!
Toivottelevat Juuso ja piikansa Between!