Kelloköynnöstuttavuutta

Viime kesänä onnistuin kelloköynnösten kasvatuksessa peräti yhden yksilön verran. Sen ainokaisen sain hengissä ja hyvissä voimissa pihamaalle ja ruukussa se kasvoi ja rehotti upeasti. Päätin, ettei ensikokeiluni missään nimessä tule jäämään viimeiseksi. Ei, vaikka, yksilöni teki yhden nupun, joka sekään ei ehtinyt syksyn tullen avautumaan. 

Kelloköynnös on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka blogimaailmassa jaetut kasvi- ja muut ideat lisäävät meidän kaikkien kasvivalikoimaa ja tuovat uusia kivoja ehdokkaita oman puutarhan repertuaariin. Kelloköynnös oli minulle uusi tuttavuus, vaan toivon mukaan ei mikään yksittäinen tähdenlento.

Kelloköynnös syyskuussa 2017

Olin valmistautunut uuteen kelloköynnöskokeiluun kahden siemenpussin voimin. Yhdessä pussissa oli kokonaista kahdeksan siementä. Kylvin ensin ensimmäisen pussin kaikki kahdeksan siementä. Itäminen oli hidasta ja siitä suivaantuneena tein toisen kylvöksen. Kaikki eivät siitäkään itäneet, mutta nyt minulla on kuitenkin seitsemän komeaa yksilöä ja kolme vähän hitaammin kehittyvää tainta. 

Jotkut ovat kertoneet latvovansa kelloköynnöksensä. Osa taasen kertoo, ettei ole latvonut koskaan. Ajattelin, että tekisin kokeilun ja latvoisin puolet taimistani. Aikomus on kuitenkin jäänyt jonnekin tekemättömien töiden listaan, kunnes hiljan törmäsin Hernepensaskujanteen postaukseen kelloköynnösten latvomisesta.  

Kevät on edennyt varsin hitaasti, mutta kelloköynnökset eivät siitä ole piitanneet. Ikkunalaudalla osa on venynyt mittaa kiivaaseen tahtiin ja osan köynnöksistä olen kieputtanut jo pariin kertaan tukensa ympäri. Niinpä sitten napsaisin poikki eli latvoin osan kelloköynnöksistä. Pääosin siksi, että kohta ne olisivat kietoutuneet sälekaihtimiin ja osaksi ihan vain testatakseni latvomisen vaikutusta. Pari isointa oli jo niin sotkussa kärhöjensä kanssa, että saivat jäädä latvomatta. Kolme pienintä saavat puolestaan vielä kasvaa ja niiden kohdalla päätän latvomisesta myöhemmin. 

Facebookin puutarharyhmässä oli aivan upea kuva viime vuoden syyskuisesta terassista, jonka tukipylväät kelloköynnökset olivat vehreyttäneet yltympäriinsä. Tekstistä kävi ilmi, että taimia oli kaikkiaan 27 kpl ja ne oli istutettu terassin kupeeseen maahan, muhevaan multaan. Kuvan kelloköynnökset toivat terassille viidakkomaista vihreyttä ja vehreyttä niin paljon, että innostuin entistä enemmän näistä köynnöksistä. Toivon omieni ensi kesänä kukkivan. Vaan elleivät kuki, olen niistä silti iloinen ja ylpeä. Toki kukat olisivat kaunis lisä ja kiitos kasvatuksesta, mutta jokus sille rehevälle vehreydellekin kannattaa antaa oma painoarvonsa.