Laukkoja ja muuta mukavaa

Allium Purple Sensation valkoisen kaverinsa kanssa

Versoja Vaahteramäen Riina kysyi laukkoja käsittelevässä postauksessaan, tykkäävätkö muut laukoista. Yhtään miettimättä vastaan, että tykkään ja paljon. Olen kaikenlaisten sipulien ystävä. Lapsena inhosin sipulia ruoassa, mikä varmaankin johtui siitä, että äiti ei pilkkonut sipulia esimerkiksi lihapulliin riittävän pieneksi, vaan vaaleat sipulipalat törröttivät selvästi näkyvissä. Sipulin makuun ihastuneina niin isä kuin äitikin olettivat, että sitä pitää olla runsaasti ja näyttävästi ihan kaikessa tarjolla. Ajan myötä inho väistyi ja teini-iän ohitettuani olin jo täysin sinut sipulin kanssa. Onnekseni olen puutarhaharrastuksessa tutustunut myös kaunistukseksi istutettaviin laukkoihin ja varmasti sillä saralla uusia tuttavuuksia on yhä edessä.

Wikipediasta lainattua:
Sipulit eli laukat (Allium) on narsissikasvien heimon suku, johon kuuluu noin 1 250 lajia. Ne kasvavat luonnonvaraisina pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla. Monia niistä viljellään ja käytetään ruoaksi. Lajeille on yhteistä voimakas, "sipulimainen" tuoksu. Ne ovat monivuotisia ja talvehtivat sipulinsa eli turvonneen lehtiruusukkeen tyven avulla.  

Ukkolaukka - Allium Purple Sensation

Eniten olen istuttanut ukkolaukkaa ja siitäkin lähinnä Purple Sensationia. Valkokukkaista versiota laitoin mm. viime syksynä, mutta jostain syystä siitä nousi vain yksi vana Purple Sensationin kainaloon. Myös lehtolaukkaa (allium oreophilum) on monessa paikassa. Yksi laukkasuosikeistani on pallerolaukka (allium sphaerocephalon), joka kukkii yleensä elokuussa.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

Ruohosipulia minulla kasvaa kasvimaalla ja kukkapenkeissä. Tämän olen kertonut ennenkin, mutta tulkoon toistamiseen. Vierailin muutama vuosi sitten puutarhassa, jossa vaimo oli syntyisin Virosta. Hän oli istuttanut ruohosipulia reunustamaan ja ympäröimään monia perennoja. Hän kertoi sen olevan vanha tapa Virossa ja ruohosipulin toimivan perennojen ötökkäkarkoittimena. En ole väitteeseen muualla törmännyt, mutta kauniilta se näytti. Siksi olen kylvänyt ruohosipulia myös kukkapenkkehin. Mitään massiivisia määriä sitä minulla ei sentään ole, vaikka eipä sekään haittaisi. Kiva on taittaa ruohosipulin varsia pureskeltavaksi puutarhassa kierrellessä.

Mahonia aquifolium

Mahoniani kuuluu ikivihreisiin, jota kevätahava jonkin verran jälleen kerran suojauksesta huolimatta kuritti. Leikkasin kaikki kuivat ja kuolleet oksat pois ja kas, miten mahonia yltyi kasvattamaan uusia versoja. Tappotalven 2015/2016 kurimuksen jälkeen mahonia ei ole kukkinut. Se kukkii, kunhan ehtii ja haluaa. Nyt iloitsen sen kauniin kiiltävistä ja eheistä lehdistä ja tarmokkaasta innosta uuteen kasvuun.

Hyasinttipapu - Lablab purpureus

Hyasinttipapu on minulle uusi tuttavuus, jonka bongasin muutamista puutarhablogeista. Löysin sen siemeniä rautakaupasta ja päätin kokeilla. Se iti nopeasti, joskin kasvuvauhti on ollut hidasta. Istutin neljä itänyttä tainta jokin aika sitten pohjastaan rei'itettyihin laastipaljuihin, jotka sijoitin alapihan aitakulmaukseen. Siellä kasvaa iso vaahtera, jonka juuristo täyttää maan. Siksi kulmaukseen ei voi mitään monivuotista istuttaa. Ajattelin paikan viherryttämistä hyasinttipapujen avulla täksi kesäksi. Seuraksi hyasinttipavuille laitoin multaan myös ruusupavun siemeniä, joista osa on itänyt. Aitakulmaus jää lehtikompostien ja vadelmien taakse, joten aina pitää itseään muistuttaa istutusten kastelemisesta.

Töyhtövana - Eucomis bicolor

Lidlin keväisestä perennatarjonnasta mukaan lähti Eucomis bicolor, joka ei kuvan tai nimen perusteella sanonut minulle mitään. Googletin ja löysin nimeksi töyhtövana. Istutin sipulit purkkiin ja hyvä niin, sillä töyhtövana ei talvehdi maassa ja se olisi joka tapauksessa nostettava syksyllä mullasta. Periaatteessa kasvin voisi ruukussa sijoittaa syksyllä viherkasvina vaikka ikkunalaudalle, mutta se tarvitsee kuitenkin oman lepokautensa pimeässä. Töyhtövanan sipulin suositeltiin nostettavan syksyllä mullasta ja istutettavan taas keväällä uuteen kasvualustaan. Kukka on aika jännä, jonka tietysti toivon näkeväni.

Vuorimänty - Pinus mugo

Jotta vuorimänty pysyisi sopusuhtaisena ja tiheänä, sen vuosikasvusta suositellaan typistettävän puolet tai keskimmäisten poistamista kokonaan. Tavallisesti tämän operaation olen tehnyt vähän ennen juhannusta. Lämmin toukokuu on laittanut muiden kasvien ohella vauhtia myös vuorimäntyyn. Parista vuorimännystä napsin vuosikasvuja jo muutama päivä sitten ja pian on vuorossa loputkin. 

Puutarhassani on pari vanhaa vuorimännyn käkkyrää, joista laiskuuteni ja osaamattomuuteni näkyy jo kauas. En siis alkuvuosina ymmärtänyt leikkaamisen merkitystä ja kauaskantoisuutta. Nyt nuo vuorimännyt ovat rumia ja honteloita, eikä niistä millään ilveellä parempia saa. Tarkoitus oli poistaa käkkyrät jo tänä keväänä, mutta en ole ehtinyt. Saavat kyllä ajallaan lähteä ja jotain muuta mukavaa tulee varmasti tilalle.
 

Keltapäivänlilja - Hemerocallis lilioasphodelus

Keltapäiväliljat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa. Kukkavanojen kasvutapa on hauskan hujoppimainen ja usein kukat katsovat kukin omille tahoilleen. Iltaisin näistä keltaisista päivänliljoista leviää hyvä tuoksu.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjoliljojen nuppujen aukeaminen on lähellä. Netissä moni oli huolissaan varjoliljan nuppujen "karvaisuudesta" ja kyseli, millä nöyhdän saisi pois. En tiedä karvaisuuden syytä, enkä myöskään löytänyt selitystä tuolle karvaisuudelle. Minun varjoliljoissani näin on aina, eikä se  ymmärtääkseni ole millään tavoin haitallista tai vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä. Sieltä ne kauniit turbaanimaiset kukat aikanaan avautuvat ja ihastuttavat meitä nuppujen karvaisuudesta huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi.

Metsäruusu - Rosa majalis

Viikonlopuksi on luvassa kesäisempää ja aurinkoisempaa. Nauttikaamme kesäisestä viikonvaihteesta!