Kesäkukkablues

Daalia Fascination

Pahimman kastelurumban aikaan ajattelin, että ensi kesänä en taatusti laita näin paljon kesäkukkaistutuksia, kuin nyt on ollut. Auringon paahtaessa ja tuulen tuivertaessa isotkin ruukut ovat kuivuneet hetkessä ja kasvit lurpahtaneet nääntyneinä. 

Onnekseni suurin osa kesäkukista on kuitenkin suhteellisen pienellä alueella eli terassilla ja sen välittömässä läheisyydessä. Se on helpottanut kastelua, sillä painavia kannuja ei ole tarvinnut pitkiä matkoja kantaa. Kaikkein helteisimpään aikaan vedin letkun terassille ja kastelin sillä suoraan ruukkuihin.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Luultavasti en näistä väsähdyksen hetkiin nivoutuvista ajatuksista mitään opi, vaan tulevina kesinä ruukkuja on vähintäänkin tämä määrä, ellei jopa enemmän. Samalla, kun muun puutarhan kasvit ovat kuivuuttaan roikottaneet olemustaan maata kohti, on pergolassa ollut kiva istua katselemassa vihreitä, kukkivia ja kaikinpuolin elinvoimaisia kesäkukkia. Melkoisesta kastelutarpeesta huolimatta ne ovat virkistyneet heti vesiannoksensa saatuaan ja jatkaneet ilahduttamistaan.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Vaikka jääräpäisesti tulevinakin kesinä täyttäisin terassin ja pergolan kasteltavilla kesäkukilla, on silti aiheellista joitakin korjausliikkeitä tehdä. Itseni kokoiseksi puskaksi kasvava japanin ihmekukka on ehdottomasti istutettava jykevään saviruukkuun. Tämän kesän isossa, mutta keveässä muoviruukussa asuessaan se on heti multatilan kuivuttua ollut altis tuulille ja kupsahtanut monta kertaa päivässä makuuasentoon. Oksia ei sentään ole katkennut, mutta tuskin yksikään kasvi jatkuvista kellahduksistakaan hyvää tykkää.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Japanin ihmekukan suhteen olen edelleen kaksijakoinen. Sorruin totaalisesti messumyyjän markkinapuheisiin, sillä niin loistelias se ei suinkaan ole, mitä myyjä antoi ymmärtää. Toisaalta kasvi on todella helppo ja kukkia on aina paljon. Kukat avautuvat illan tullen ja ne tuoksuvat hyvälle. Tosin toukokuisen aivovamman vuoksi hajuaistini on edelleenkin aivan olematon. Olen talvettanut ihmekukan mustat mukulat daalioiden tapaan kellarissa jo usean talven ajan.

Kultapiisku - Solidago virgaurea

Jokin aika sitten pohdin, löytyisikö puutarhasta sopivaa maapaikkaa daalioiden kesäasunnoksi. Kasvimaan kupeessa on ollut tila, joka on pitkään kaivannut uudistusta ja sitä katselin nyt "daaliasilmällä". Kaivoin kultapiiskun ja lipstikan pois. Tai minä kaivoin kultapiiskun ja Ukkokulta lipstikan. Kultapiisku on vuosien saatossa kasvanut aikamoiseksi pöheiköksi, mutta nyt keksin siirtää sitä pienemmiksi mättäiksi pilkkomalla aidan viereen. Siellä se korkeaksi kasvaessaan muodostaa hieman näkösuojaa ja samalla myös matalammille kasveille tuulisuojaa.

Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle, joka kommentoi kultapiiskun juuripaakun olevan helposti kaivettavissa. Melkoisesta koostaan huolimatta puska nousi helposti ylös. Yleensä leikkaan uudelleen istutettavia kasveja reippaasti, jotta ne voisivat käyttää olemassa olevat voimansa juurtumiseen. Nyt kultapiiskujen leikkaus on edelleen tekemättä.

Daalia kasvimaalla

Kultapiiskulta vapautui reilusti tilaa, jota muokkaan myöhemmin syksyllä käytettäväksi jatkossa daalioiden kesäpaikaksi. Nyt siellä asustaa yksi ainoa daalia, jonka syksyisin kaivan ylös ja keväällä taas takaisin. Daaliaressukan olemus on vähän laiha ja aneeminen, mikä johtunee pitkälti kultapiiskun kyljessä asumisen ahtaudesta. Aika näyttää, kuinka pitkään jaksan daalioiden kanssa vehtaamista, vaan sitähän se on niitä ruukuissa kasvattaessakin.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös on tuottanut tänä kesänä iloa valtavasti. Ihan kirjaimellisesti, sillä köynnöksellä on hurja kasvun voima ja vauhti. Istutin kahteen isoon ruukkuun kolme tainta kumpaankin. Ruukut asetin pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. Alkuun jouduin virittelemään tukinaruja, koska näytti, ettei köynnös millään halua tarttua puiseen tukipylvääseen. Sittemmin kiipeämisessä ei ole ollut mitään ongelmia. Välillä versoja rehottaa sivuillekin ja ohi kulkiessa ne tarttuvat hiuksiin ja vaatteisiin.

Ensimmäiset nuput ilmestyivät köynnöksen ala- ja keskivaiheille. Nyt niitä kukkii vähän joka paikassa ja paljon myös köynnöksen yläosassa. Köynnös on kasvanut pergolan kattoon ja kiemurtelee sielläkin jo vaakatasossa etsien uusia ulottuvuuksia. Pergolan valokate tulee sen verran pitkälle, että kelloköynnösruukut jäävät sen suojaan. Ruukuissa on toki reiät pohjassa, joten eipä ainakaan liika vesi pääse köynnöstä kiusaamaan.

Istutin viime kesänä viiniköynnös Zilgan pergolan toiselle puolelle siinä toivossa, että se joskus vihertäisi pergolan ja kenties tuottaisi rypäleitäkin. Kuten ystäväni kesäkeittiössä. Tänä kesänä Zilga on venynyt mittaa melkoisesti, mutta vielä saan sen rehevää olemusta odotella. Zilgan kasvua odotellessa aion nauttia kelloköynnöksen seurasta. Toivottavasti onnistun sen kasvattamisessa myös ensi vuonna.