Syksyn sävyt -haaste

Pensasmustikka - Vaccinium angustifolium North Blue

Sain Syksyn sävyt -haasteen Rosanpunaista kultaa -blogin Maaritilta. Kiitos sinulle Maarit. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista. 

Haasteen tarkoituksena on tehdä postaus itselle rakkaimmista syksyn sävyistä. Minä tykkään enemmän punaisen kuin keltaisen sävyistä, mutta tämän syksyn leiskuvassa ruskassa on ihan mahdoton määritellä jotain tiettyä mielisävyä. Kokonaisuus on niin kaunis ja sitä katsellessa on ihmetystä ja ihastusta täynnä.

Köynnöshortensia - Hydrangea petiolaris

Sää on ollut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä, mutta ei sentään niin lämmintä, kuin iltapäivälehtien lööpeissä luvattiin. +15 astetta kolkutellaan aurinkoisella säällä, pilvisinä päivinä muutaman asteen vähemmän. Ja etupäässä pilvistä meidän kylällä on ollut. Paitsi keskiviikkona, jolloin ennen auringonlaskua talon päädyn köynnöshortensia oli kultaa täynnä.

Purppuraomenapuu 'Royalty' – Malus Purpurea-ryhmä

Ihan liian kauan meni, ennenkuin löysin pienet koristepuut. Jos olisin tiennyt, miten onnelliseksi ihminen tulee katsoessaan ikkunasta syksyisenä aamuna ulkona loistavaa purppuraomenapuuta, olisin istuttanut sellaisen jo vuosia aiemmin. Punertavia ovat Aamurusko ja Musta Rudolfkin, mutta Royalty suorastaan säkenöi. Kuinka kaunis näky se onkaan muutaman vuoden päästä saatuaan enemmän mittaa varteensa.

Kiiltotuhkapensas - Cotoneaster lucidus

Pihaa rajasi tiestä ennen korallikanukka ja toisella puolella kiiltotuhkapensas. Kanukka kasvoi isoksi, valtasi liikaa tilaa  ja räntälumessa se röhnötti pitkin pituuttaan. Keväällä 2009 kaivoin sen pois ja yhtenäisyyden vuoksi myös kiiltotuhkapensaat. Istutin lehtipensaiden paikalle tuija-aidan. Ilmeisesti kaivoin tuhkapensaan huolimattomasti, sillä muutama verso  kasvaa tuijien tyveltä tyytyväisenä ja punastuu tänä syksynä kainon neidon tavoin.
 

Aronia

Jos syysväriä puutarhaan haluaa, aronia on siihen tarkoitukseen takuuvarma valinta. Meidän aroniamme eivät ole tänä vuonna niin paloauton punaisia, kuin lähinaapurissa. Sijainnilla on ilmeisesti siihen vaikutuksensa. 

Aiemmin aroniamme saivat kasvaa omaan tahtiinsa. Parin viime vuoden aikana olen leikannut osan niistä voimakkaammin, jotta ne eivät lamoaisi rinteen kasvien päälle. Rehevä ja yläosastaan levenevä aroniapensas oli alunperinkin huono valinta rinteen yläosaan, mutta pärjään niiden kanssa näinkin. 
 

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervossa syysväritys ei ehkä ole mikään päällimmäisin hankintakriteeri. Usein se menee ensimmäisten kylmien öiden aikana pikemminkin ruskeaksi. Nyt sekin laittaa parastaan ja värejä löytyy valoisan vaaleasta tummaan viininpunaiseen.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Vuorenkilpi on hauska yllättäjä. Valtaosa sen lehdistä säilyttää kirkkaan vihreän värinsä pakkasista huolimatta. Sinne tänne sen kasvustoon ilmestyy joka syksy muutamia punertavia yksilöitä. Joskus todella kirkkaitakin punaisia. 

Vuorenkilpi kuuluu niihin kasveihin, joiden suhteen en osaa päättää, tykkäänkö vaiko en. On se uskomattoman kestävä ja vähään tyytyvä kasvi ja keväällä kukkiessaan kauniskin. Ja eriomainen valinta naamioimaan vähemmän kauniita alueita.
 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red'

Syyshortensioita jaksan ihastella ja kehua keväästä syksyyn. Tänä vuonna niiden kukinta ei ollut parasta ykkösluokkaa, mutta joskushan meidän jokaisen on levättävä ja kerättävä voimia tulevia koitoksia varten. Niin myös syyshortensioiden. Vim's Red kyllä kukki runsaasti, mutta kukat olivat pienikokoisia, eivätkä loistaneet alun valkoisuuden jälkeen viininpunaisina. Lehtiensä syysväreissä se onkin sitten täysin pidättelemätön. Ohi kulkiessani kiitän sitä ja toivotan sille voimia tulevan talven unia varten.

Vaahteranlehti - Acer platanoides

Vaahteroita meidän talon ympärillä riittää, vaikka yksi niistä keväällä kaadettiin. Varaparkkipaikalla se ei vain mahtunut olemaan. Toinen pikkujätti kasvaa autotallin kupeessa ja sillekin on suunniteltu lähtöä. Sen jatkuvasti venyvät oksat makaavat kohta talon katolla, lisäävät sammalkertymää tiilikatteelle ja putoavat lehdet täyttävät rännit. Osa lehdistä sataa syksyllä naapurin pihaan. Eivät ole suoraan valittaneet, mutta eivät lehdistä tykkääkään. Ymmärrän, ettei kukaan halua lisäriesaa naapureilta. Rakennusten läheisyyden ja muutenkin olemattoman tilan vuoksi kaataminen vaatii ammattilaisen. Siinä projekti kevättalvelle.
 

Imukärhivilliviini – Parthenocissus quinquefolia

Honkkarin kolme köynnöstä kympillä on ollut halpa ja täydellinen satsaus myös syysväreihin. Istutin tarjousvilliviinit vuosi sitten rehevöittämään alapihan aitaa. Kaksi villiviiniä on kasvanut hitaammin, mutta yksi on suorastaan riehaantunut venyttämään versojaan niin aidalle kuin pitkin maatakin. Välillä nostan versoja maasta ja pujotan niitä aidan rakoihin. Alkuun päästyään versot eivät ohjailua kaipaa, vaan löytävät reittinsä ihan itse.
 

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös muuttui osin viininpunaiseksi viileiden ilmojen saavuttua. Pari pakkasyötä väsytti kesäisen kaverini ja viikolla silppusin sen kompostiin. Erään tuttavani kanssa esitimme köynnöksen kuullen toiveen, että se muuttuisi monivuotiseksi ja jatkaisi eloaan vuodesta toiseen. Olisi kyllä aika huikea köynnös meidän pergolaamme vihertämään. Taidan odotella villiviinin ja Zilgan hoitavan viherryshomman aikanaan.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Verikurjenpolvi ei ole koskaan koko olemuksellaan loistanut syysväreissä, mutta aina jokunen verso värittyy mukavasti. Nyt siihen on iskenyt oikein kunnon kilpailuvietti, kun muutama verso näkyy punaisena loisteena jo pitkälle alapihan portaita lähestyessä. Syysvärin vuoksi verikurjenpolvea ei kannata hankkia, mutta muuten se on kyllä kiva kasvi. Kuten minusta kaikki kurjenpolvet.

Kuunlilja - Hosta

Kuunliljojen kullankeltaisuus ilmestyy vasta ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. Tässä tapauksessa kauneus piilee lähes yksinomaan kauniissa ja etenkin auringonvalossa loistavassa keltaisuudessa. Todellisuudessa kuunlilja on tässä tilassa aikamoisen märkä limanuljaska. Pian tuokin kullannuppu joutaa kompostin täytteeksi.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Jotkut kasvit säilyttävät päättäväisesti värinsä tai värittömyytensä. Ikivihreät ovat tietenkin vihreitä läpi vuoden. Hopeatäpläpeippi taasen erottuu komeassa syysruskassakin vaaleana valopisteenä puutarhan "lattialla". Ei se mitenkään pimeässä loista, mutta harmaana syyspäivänä tuo pirteää ilmettä ruskeaksi muuttuvien vaahteranlehtien sen päällä maatessa.

Pensasmustikka – Vaccinium corymbosum (Aino tai Alvar)

Tämä on kiva haaste, varsinkin näin komean ruskan aikaan. Monessa blogissa haaste on jo käynyt ja moni blogi on postannut ilman haastettakin ihastuttavia kuvia upeista syysväreistä. Ajelin viikolla kiemuraista reittiä kotia kohti ja meinasin ajaa tieltä pellolle ihastellessani auringon kultaamia puita metsän reunassa.

Haasteen saa ilman muuta ottaa haastamattakin, mutta haastanpa kuitenkin seuraavat blogit (muistathan, ettei haastetta ole pakko ottaa vastaan ja jos otatkin, sen voi toteuttaa ihan milloin itselle sopii):

Kottikärryn kääntöpiiri

Pihakuiskaajan matkassa

Valkoista salviaa

Haasteen säännöt: 

• kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

• haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

• käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - suurien unelmien puutarha-blogin Syksyn sävyt postauksen kommenttikenttään

• voit osallistua myös Instagramissa. Merkitse silloin kuvasi  #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki

Kärpässieni - Amanita