Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Kaksoissateenkaari 19.6.2018

Sain "Viisi puutahamuistoa kesältä" -haasteen Saaripalstan Sailalta. Haasteen on laittanut liikkeelle Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu. Haasteen tarkoituksena on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä vuodelta.

Kiitos Hilulle haasteen alulle laittamisesta ja Sailalle haastamisesta. Tällaisena harmaan pimeänä marraskuun päivänä on mukava palata kesäisen lämpimään puutarhaan ja kukkien runsauteen. Kylläpä taas aika on kullannut muistot, sillä kuvia katsellessa unohtui tyystin puutarhaa kurittanut kuivuus ja tietyörempan meluisa pölyisyys. Niin vain kuvatiedostoja selatessani liitelin kukalta kukalle ja nautiskelin ihoa ja mieltä hellivästä lämmöstä.

Tällaiset tiettyjä rajoituksia sisältävät haasteet aiheuttavat jonkinmoisia valinnan tuskia, kun mieli tekisi täyttää postaus kaikilla kesän herkuilla, mutta karsiminen vaan on pakollista. Toisaalta on nautinnollista ja muistia virkistävää palata moniin ihaniin asioihin. Kaikki aistit siinä touhussa herkistyvät. Sormissa tuntuu tomaattien pyöreys, korvissa soi lintujen liverrys ja nenässä tuoksuu vastaleikattu nurmi.

Mitkä ovatkaan minun viisi puutarhamuistoani kesältä 2018? Kesäni on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas ja pitkällisen pohdinnan tuloksena nousivat seuraavat puutarhamuistot päällimmäisiksi:

Mittari lupasi sadetta, jota saatiin kuitenkin todella vähän.

Lämpö helli ja vähän kyllä kurittikin

Pitkät hellejaksot jäävät varmasti kaikille mieleen. Päivä toisensa jälkeen, jopa viikosta toiseen lämpömittari kipusi lähes ja ylikin +30 asteen. Eikä vaan kivunnut, vaan lakikorkeuden saavutettuaan lämpö pysyi aamusta iltaan helteisenä. Kivitalo imi kaiken lämmön seiniinsä ja ainut viileä paikka oli kellarissa. Sateettomuus ja tuulisuus yhdistettynä helteisiin aiheutti melkoista kuivuutta ja puutarhan kasvit kärsivät. Luultavasti kuivuuden seurauksena kasvituhoihin törmätään vielä tulevallakin kasvukaudella.

Vaikka puutarhan kärsimykset kuivuudessa saivatkin välillä mielen murheelliseksi, tarjosi lämpö erinomaisen syyn laiskotella ja uppoutua kirjojen maailmaan. Luultavasti lepäsin enemmän, kuin aikoihin yhteensä. Pesukonettakaan ei tarvinnut kovin paljon käynnistää, kun vaatetus oli riisuttu minimiin.

Ikimuistoinen tomaattikesä

Kuluneesta kesästä muodostui tomaatinkasvatushistoriani tuottoisimmaksi. Hyvän sysäyksen tomaattien kasvattamiselle sain kellariin hankkimastani tehokkaasta kasvivalaisimesta. Koskaan aiemmin tomaatintaimeni eivät ole olleet yhtä vankkoja ja hyvälaatuisia. Siirsin taimet kasvariin virittämääni harsotelttaan toukokuun alussa. Eipä ollut paleltumisesta pelkoa, kun ei ollut yöhallaa ja päivälämpötilatkin lähtivät hyvin nousuun.

Tomaatti Indigo Rose

Tomaatit alkoivat kypsyä jo heinäkuussa ja satoa riitti taukoamatta kasvukauden loppuun saakka. Ainuttakaan tomaattia ei tarvinnut kantaa kesän lopulla sisälle kypsymään, vaan kaikki ehtivät kypsyä kasvarissa. Ylimääräisiä tomaatintaimia en  raaskinut heittää kompostiin, vaan sijoitin ne talon seinustalle. Aiemminkin olen kasvattanut tomaatteja ulkosalla, mutta nyt tuotto niissä oli lähes yhtä hyvää, kuin kasvarissakin. Nam, mikä tomaattikesä!

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös hurmasi kertarysäyksellä

Ensimmäisen kerran tutustuin omatoimisesti kelloköynnökseen vuosi sitten. Silloin yksi taimi selvisi ulos saakka ja kasvoikin hyvin. Se teki yhden nupun, joka ei jaksanut syksyn koleudessa avautua. Tänä vuonna kylvin useita kelloköynnöksen siemeniä kahdessa vaiheessa ja hyvin itivät ja kasvoivat. Istutin kahteen isoon piharuukkuun, kolme tainta kumpaankin ja sijoitin ruukut pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. 

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Alkuvaiheessa ohjailin versoja tukinarulla. Pian versot lähtivät kiipeämään pitkin pergolan pylväitä ja syksyllä köynnös kiemurteli katossa ja pergolan rännissä. Kukkiminen oli runsasta ja kiehtovan kaunista. Pörräsin koko kesän kelloköynnöksen ympärillä, kuin mehiläiset kukissa konsanaan. Hurmaannuin niin täydellisesti, että paluuta kelloköynnöksettömään elämään ei taida olla.

Clematis vit. Polish Spirit

Kärhökukinnan runsautta

Kärhöjen salaisuus alkaa hissukseen minulle avautumaan. Siitä kiitän monia blogiystäviä ja erityisesti Puutarhan Lumoa -blogin Kruunu Vuokkoa, jonka upeat kärhöt ja erinomaiset kasvatus- ja hoito-ohjeet ovat lisänneet tietouttani melkoisesti. Useimmat kärhöistäni ovat vielä nuoria ja niiden loistoa saan odottaa. Olen kokenut hyväksi keinoksi istuttaa uusia kärhöjä kesän ajaksi ruukkuun ja siirtää ne sitten loppukesästä maahan. Näin kärhön juuret ovat vahvistuneet ja sopiva paikkakin on kesän mittaan löytynyt. 

Loistokärhö - Clematis Warszwska Nike

Edellisenä kesänä satoi runsaasti ja varmasti se edesauttoi kärhöjen tämän kesäistä kukinnan runsautta. Kaikki kärhöni nousivat keväällä mullasta ilman sen kummempaa maan rapsuttamista ja kuivien versojen odottavaa tuijottamista. Kukinnan runsaasta kauneudesta pääsi iloitsemaan pitkään ja hartaasti. Polish Spirit venytti kukintansa lokakuulle saakka.

Tieremontin loppusuora

Maaliskuussa 2017 alkanut alueen tieremontti jatkui. Suurin hyörinä meluineen ja pölyineen keskittyi viime kesänä ihan meidän nurkille. Monenmoista traktoria, kaivuria, kallioporaa, maansiirtokonetta, rekka-autoa ja työmiestä työskenteli aamuvarhaisesta vähintäänkin pitkälle iltapäivään, toisinaan jopa iltaan kaikkina arkipäivinä. Joskus jopa viikonloppuina. Tieremontin vuoksi kaatunut metsä toi puutarhaamme valoa, lämpöä ja tuulta ja muutti kasvien olosuhteita radikaalisti. Edelliskesänä muutos ei puutarhaa liikaa kurittanut kostean ja kolean kesän vuoksi. Tänä kesänä varjoisan metsän puuttuminen yhdistettynä kuumuuteen ja kuivuuteen näkyi konkreettisesti kasvien kokemana kärsimyksenä.

Kesän edetessä tiet saatiin kuntoon, pallokenttä ja leikkipaikka valmistui, suunnitellut istutukset toteutuivat. Jotain pientä fiksausta on ilmeisesti vielä tehtävänä, mutta alueen ilme on kohentunut merkittävästi. Meitä ilahduttaa puutarhaamme vuosien jälkeen saapunut runsas valoisuus ja avaruus. On ihanaa, kun vielä illallakin voi nauttia omalla pihalla auringonpaisteesta ja sohvalla istuessa näkee horisontin ja taivaan pilvineen. Tykkään myös siitä, että alueen kadut ja kevyet kulkuväylät on hyvin valaistu. Iloisin asia on projektin myötä aitamme taakse istutetut mongolianvaahterat ja syreenit. Odotan kovasti syreenien kukintaa ja mongolianvaahteroiden syysväritystä.

Haastan seuraavat blogit:

Viherrin - muuttaa maailmaa vihreämmäksi ja kauniimmaksi
Kottikärryn kääntöpiiri
Puutarha on kotini

Tässä haasteen säännöt: 

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

• Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.