Sivut

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Minne puput kadonneet?


Mennyt helmikuu tarjosi erinomaisia mahdollisuuksia eläinten jälkien tutkimiseen. Pakkanen ja sateettomuus ovat taanneet, että jäljet ovat olleet helposti nähtävissä. Lintujen ruokintapaikkojen alla ja läheisyydessä jälkiä alkaa olla niin paljon, ettei niistä ota tolkkua.


Tunnen huonosti erilaisia eläinten jälkiä. Jänisten jäljet ovat sentään tuttuja. Jänisten vakioreitit ovat aina kulkeneet tonttimme halki, ristiinrastiin. Viereisessä metsikössä jäniksillä on ollut tiukkaan tallatut polut, joita olemme kutsuneet pupujen moottoriteiksi. Vielä syksyllä näin useinkin isokokoisen rusakon loikkivan remppa-alueen halki kohti meidän kotitietä ja sieltä sitten naapurin pihan kautta takana olevaan isoon metsään. 


Viime aikoina jänisten jälkiä on ollut tavattoman vähän. Varmasti alapihan aitaaminen vaikutti jänisten kulkureitteihin, mutta ei se estä meidän pihamaalle pääsyä jäniksiltä. Yksi kaveri olikin viimein keksinyt tontin kulmauksen aukkopaikan ja kierrellyt puutarhassa tutkimassa. Se oli poistunut tuloreittiä, vaikka rinteen kautta se olisi helposti päässyt yläpihalle ja sieltä minne tahansa.


Kaadetun metsikön alueella ei nyt ole jänisten moottoritietä. Ei edes kyläpolkua. Joitakin jäniksenjälkiä ympäristöstä toki löytyy, mutta entisen kaltainen massavaellus tuntuu kadonneen tyystin. Ihan tässä tulee ikävä sitäkin rusakkoa, jonka miltei joka aamu näki vaeltavan kohti metsää. 


Uudenvuodenpäivänä löysin puoliksi kalutun jäniksen talomme päädystä. Silloin moni arveli ketun olleen asialla. Sittemmin mm. naapuri kertoi nähneensä ketun liikkuvan heidän pihallaan. Olisiko kettu karkoittanut jänikset muualle?


Joku veitikka on kokenut kotikiven esteeksi reitilleen ja loikkinut sen yli. Tahi tykännyt, että kiven päältä on hauska tähyillä vähän kauemmaksi. Kiven päällä oli rampattu sen verran tehokkaasti, etten jäljistä ymmärtänyt sitäkään vähää. Saattaapi olla orava tai kenties usein pihapiirissä temmeltävät harakat. Tiedä häntä. Kiva kuitenkin pienessä päässään kehitellä tarinoita muutamia jälkiä katsomalla. Eivät käy päivät yksitoikkoisiksi.