Viikko sitten tiistaiaamuna kaaduin keittiön lattialla lyöden pääni ja kylkeni parkettiin. En tiedä, kompastuinko mattoon vai liukastuinko. Ukkokulta oli vartin verran kissan kanssa pihalla ja sisälle palattuaan löysi minut huonovointisena lattialta.
Torstaihin saakka olin vuoteenomana kärsien päänsärystä, pahoinvoinnista ja huimauksesta. Lopulta mies soitti terveysneuvontaan, jossa kehotettiin soittamaan ambulanssi.
Minut toimitettiin päivystävään sairaalaan tutkittavaksi. Olin saanut pahan aivotärähdyksen, kallonmurtuman ja kallon sisäisen verenvuodon sekä kylkiluiden murtuman. Päivystävä lääkäri lähetti minut Töölön sairaalan neurologiselle osastolle seurantaan. Vammassani on mahdollisuus aiheuttaa aivojen turvotusta. Täällä on laitteet ja ammattitaito, mikäli minut olisi pitänyt leikata. Leikkaukseen ei ole tullut tarvetta ja vamma on alkanut parantua. En kuitenkaan pääse kotiin, vaan minut siirretään jatkoseurantaan lähemmäksi kotia.
Ulkona on upea hellesää ja tulppaanit ovat alkaneet kukkia kotipihalla. En pääse niitä hetkeen ihastelemaan. Se ei minua sureta, sillä olen iloinen siitä, että olen hengissä ja toivun vakavasta loukkaantumisesta.
Ihania kevätpäiviä teille kaikille! Palaan taas langoille, kunhan kotiudun.