Sivut

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Mielihyvää pienistä asioista

Välipuro 27.11.2018

Kylämme toiselta järveltä laskee toiselle järvelle puro, joka paisuu välillä leveäksi ja runsasvetiseksi virraksi. Kävelyreittini kylän keskustaan kulkee puron yli - siltaa pitkin luonnollisesti. Vesi on kiehtova ja muuttuva elementti, jonka vuoksi tavakseni on tullut käydä katsomassa paikkaa useinkin. Kuvassa vasemmalla näkyviin kivipyörylöihin liittyy jokin tarina, jonka olen kuullut, mutta unohtanut. Tarkoitus on vielä kaivaa se esille. Kotiympäristön historia on kiinnostavaa tuntea.

Välipuro 18.11.2018

Puron säännöllinen tarkkaileminen on laajentanut pienillä ilmiöillä elämääni mukavasti. Koskikara on ollut minulle vieras lintu, mutta blogien välityksellä olen siihen tutustunut. Olen päässyt kokemaan onnistumisen iloa, kun olen koskikaran purolla nähnyt ja tunnistanut jo kahdesti. 

Koskikara Välipurossa 27.11.2018 - Uskokaa pois, siellä se on!

En ole kovin hyvä lintujen tunnistaja, mutta kovasti iloitsen niiden seuraamisesta. Blogin myötä olen innostunut yhä enemmän myös opettelemaan lintulajeja. Pihapiirin lintujen tarkkaileminen tarjoaa mukavia hetkiä ja ylläpitää yhteyttä puutarhaan talvellakin. Huolehtimalla lintujen talviruokinnasta ne toivottavasti kiittävät minua napsimalla kesäaikaan kirvat ruusuistani ja kotilot kukkapenkeistä. 

Orava ikkunasta kuvattuna
 
Minulla ei ole kunnollista objektiivia lintujen kuvaamiseen. Toki olisi hauska saada ihan itse kuvattuja otoksia niin pihapiirin linnuista kuin leikkisästi purossa sukeltavasta koskikarasta ja lintulaudalla vierailevasta oravasta. En tee asiasta itselleni ongelmaa ja kynnyskysymystä. Onneksi on monia blogeja, joissa voi käydä ihailemassa loistavia kuvia niin linnuista kuin paljon muustakin. Hiljattain löysin Tillariinan fotoboxin, jonka upeat kuvat sopisivat vaikkapa lintujen tunnistamiseen. Suosikkeihini kuuluu myös Nettimartan pihapiiri, jossa hienot luonto- ja eläinkuvat on maustettu huumoripitoisella tekstillä. 

Välipuro 18.11.2018

Usein ulkoilemme Ukkokullan kanssa ja usein teen pitkiä kävelylenkkejä yksinkin. Yksin liikkumisessa on se hyöty, että saan vapaasti pysähdellä ja katsella maailmaa objektiivin läpi. Ukkokullan kanssa ulkoilu on intervalliliikuntaa, sillä kuvaustaukojeni jälkeen joudun tepastelemaan hetken aikaa reippaassa tahdissa, jotta saan Ukkokullan taas kiinni.

Välipuro 18.11.2018
  
Kuuntelin sunnuntaina radiosta uusintaa "Luonto ja mieli", jossa Minna Pyykkö kävi Tampereella jututtamassa psykologian professori Kalevi Korpelaa aiheesta. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa. Suosittelen. Meille puutarhaihmiselle ehkä tuttua ja omakohtaisesti koettua, mutta ansaitsee silti tulla kerratuksi. 


Yhtään liikaa ei korosteta luonnon ja liikunnan terapeuttista merkitystä. Sormien upottaminen puutarhan multaan vie ajatukset mukanaan ja rauhoittaa stressaantuneen mielen. Näin talviaikaan jäiseen maahan ei uppoa sormet eikä mikään muukaan. Nyt voi ammentaa iloa ja voimaa kävelemällä metsässä tai katselemalla jääkannen peittämää järvimaisemaa. Välillä voi vaikka istua ikkunan ääressä tarkkailemassa pikkulintujen touhuja ja oravien temmellystä. Pienistä asioista saa paljon mielihyvää ja taas jaksaa arkeakin paremmin.


Joulu alkaa olla jo lähellä. Jos ette ehdi kaappeja siivota, laittakaa ovet kiinni ja kellahtakaa välillä sohvalle lepäämään. Ehtii ne kaapit siivota vaikka tammikuussa.