Piippokaipuuta hankien keskellä

Yksi jos toinenkin on jo löytänyt piippoja pihastaan. Intianminttu peräti sinivuokon nupun. Saaripalstan Saila on joka vuosi ensimmäisten joukossa postaamassa ihanista piippolöydöistään. Sailan puutarha sijaitsee "etelämeren" saarella, joka on minun hankien keskellä uinuvasta näkökulmastani oikea peppipitkätossumainen satupaikka. Pikkuisen olen tähän aikaan vuodesta kateellinen edellä mainittujen bloggaajien sinivuokon nupuista ja iiriksen kärjistä, mutta lohdutuksekseni voin sentään silitellä pelaguiden untuvakarvaisia lehtiä työhuoneen ikkunalaudalla.

Lunta meillä ja meidän nurkilla riittää, vaikka toisille jaettavaksi. Kuka haluaa? Annan ihan ilmaiseksi. Hanki on tosin vajonnut melkoisesti helmikuun ennätyslämpiminä päivinä ja muutamien sadekuurojen pehmentämänä. Maaliskuun alun reiluissa pakkasissa lumen pinta on kantanut minuakin ja alapihalla käyskentely on tuntunut, kuin vetten päällä kävelyltä.

Jokunen pälvipaikka on toki meidänkin pihassa. Sulkaneilikka kurkottelee kohmeisena lumen keskellä ja havujen ympärille on sulanut laaja kuoppa. Olen käynyt potkimassa kovaa lunta sulapaikkoihin, jotta havujen tyvi ei liian aikaisin paljastuisi paisteelle.

Pikkupuutarhan kivikin on paljastanut puolet itsestään. Kuukausi sitten koko kivi oli vain valkoinen kummitusmöhkäle hangen keskellä.

Pikkupuutarhan norjanangervo on taipunut poikki lumen painosta. Se ei haittaa, sillä kyseinen pensas on muutenkin leikkauksen tarpeessa. En ole osannut päättää, leikkaanko keväällä vai syksyllä ja niin homma on siirtynyt ja siirtynyt. Lumi teki ratkaisun puolestani. Kunhan käytäviltä lumi sulaa, käyn siistimässä pensaan.

Anteeksi kuvan laatu, obiska ei ihan riitä marjakuuseen saakka.

Pihamme lintubaarit ovat olleet koko talven ahkerassa käytössä. Välillä on niska ihan jumissa, kun keittiössä istuessani tarkkailen tinttien touhuja. Säännöllisinä vierailijoina ovat tali- ja sinitiaiset, pikkuvapuset, viherpeippo, tikat sekä maassa käyvät syömässä mustarastaat ja keltasirkkujen suuri porukka. Kävipä yhtenä päivänä pyrstötiainenkin. Yleensä niitä on useampi yhtä aikaa, mutta nyt ainokaisen kaverit olivat jossain muualla.

Oravia on välillä kaksikin kisailemassa hangella ja kiipeilemässä marjakuusessa. Oravat ovat kuin suomalaisen puutarhan marakatteja roikkuessaan pää alaspäin ulottuakseen syömään talipötköstä.

Marakatti ruokailemassa (heijastumat ovat keittön ikkunalasista).

Siellä se ahmatti on taas tyhjentämässä lintubaarista pähkinöitä ja siemeniä. Tuo muovinen automaatti vetää neljä litraa siemeniä ja pari kertaa viikossa se pitää käydä täyttämässä. Osittain oravien aktiivisten käyntien vuoksi, mutta paljon tuossa käy lintujakin. Kaikkihan ne ruokaa tarvitsevat, niin linnut kuin oravatkin. Kiva on ollut talven mittaan lintujen ja oravien touhuja seurata. Omanlaistaan teatteria sekin.

Kaktukset kukkivat toista kierrostaan. Kukkia on vähemmän, kuin joulun aikaan, kuten tavallista. Kunhan kesä koittaa, nekin pääsevät ulos lomailemaan.

Kaikki neljä itänyttä kelloköynnöstä on koulittu. Ensimmäisten lehtien välistä on jo muodostumassa köynnösten oikea olomuoto. Vielä en ole heittänyt pois itämättömiä kelloköynnöspotteja. Toivon edes muutaman kylvetyn siemenen heräävän vielä henkiin. 

Paprika

  
Lisääkin kylvöjä jo tein. Multaan meni samettikukkia, tomaatteja ja yhtä sun toista muuta. Ehkei ihan kuukalenterin mukaan otollisin kylvöaika, mutta tulevat päivät ovat liian kiireisiä. Pesuhuoneen lattialla on jo varsinainen pottiarsenaali. Itämisen ja koulimisen jälkeen pääsevät kellariin kasvamaan.

Näitä kasvilamppuja on nyt kellarissa kaksi.

Viime kevään tanakoista tomaatintaimista innostuneena ostin toisenkin kunnollisen kasvilampun, jonka Ukkokulta asensi kellarin kattoon roikkumaan. Pelkäsin ikkunattomassa ja vähän viileässä (+14 - +15) kellarissa kasvattamisen olevan kasvien kannalta vaikeaa, vaan erehdyin. Koskaan aiemmin taimeni eivät ole olleet niin hyväkuntoisia. Ainoa huono puoli taitaa olla se, että kun enää ei tarvitse pohtia riittämätöntä ikkunalautatilaa, tuppaa kylväjän mopo karkaamaan liiallisuuksiin. Viime keväänä ei sentään vielä niin käynyt, mutta miten käynee tänä keväänä? Aika näyttää.