Sivut

tiistai 21. toukokuuta 2019

Silmät pitäisi olla selässäkin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Koko pitkän talven odotan kevättä ja kesää. Kyllä se odottaminen kannattaa. Voi, miten valtavasti pieniä ilon aiheita putkahtaa päivittäin niin mullasta kuin kasvien nupuistakin. Jos yhtenä päivänä ei puutarhaa ehdi kiertää, seuraavana päivänä täytyy tehdä kaksi kierrosta kaiken uuden nähdäkseen. Silmät pitäisi olla varmaan selässäkin. Muuten tulee pyörittyä hyrränä nurmikolla ja jollei pyörimisestä kuukahda maahan pitkin pituuttaan, niin silkasta näkemisen nautinnosta.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Yksi tämän hetken ihanimmista kukista on minusta tarhakylmänkukka. Karvaisine olemuksineen se on todella viehättävä. Ensimmäisen kylmänkukkani istutin omituiseen paikkaan, portaiden tyveen rinteeseen. Minusta kukka olisi ansainnut "hienomman" paikan, mutta siinä hän viihtyy. Runsastuu vuosi vuodelta ja tyytyväisenä nousee joka kevät.

Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin myöhemmin lisää lilaa, punaista ja valkoisen kylmänkukan. Valkoisesta ei vielä näy nuppuakaan. Kasvi on niin pieni ja hentoinen, ettei ehkä kuki. Pääasia, että on hengissä. Kukkikoon myöhemmin. Monessa blogissa olen nähnyt vaaleanpunaisia tarhakylmänkukkia. Arvatkaa vain, haluanko sellaisen meillekin? No, tietysti haluan.

Fritillaria uva-vulpis - Assyrianpikarililja

Viileä toukokuun alku on pidentänyt monien kevätkukkijoiden kukintaa. Kun ihasteltavaa ja kuvattavaa on niin paljon, kaikista ei ehdi blogissa raportoimaan. Scillat ja monet muut ovat jo lopettamassa tältä kaudelta. Keltareunaisia assyrianpikarililjoja istutin muutama vuosi sitten. Niistä nousi tänä keväänä vain kaksi. Iloitsen niistäkin.
 
Corydalis solida Beth Evans - Pysstykiurunkannus
  
Pystykiurunkannus Beth Evansia olen jo muutaman kerran blogissa hehkuttanut. Enkä suotta. On se vaan ihastuttava kaunotar pinkkine hamosineen. Kukinta on jo loppusuoralla, vaan kauanpa se on kestänytkin.

Muscari armeniacum - Helmililja
  
Helmililjoista pidän kovasti. Runsaimmat esiintymät lienevät omenapuiden alla. Istuttamisten, haravoinnin ja muiden puutarhatöiden myötä pikkuruisia helmililjan sipuleita on scillojen ohella kulkeutunut eri paikkoihin, enkä uusia ole enää vuosiin istuttanut. Helmililjojen vihreitä lehtiä nousee usein vielä myöhään syksyllä omenapuiden alle. Jänikset käyvät niitä tasaamassa viimeistään lumien keväällä sulettua. Kukka-aihe piilottelee mullassa ja nousee sieltä ajallaan puutarhaa sulostuttamaan. Eikä näytä uusista lehdistäkään olevan pulaa.

Muscari 'Grape Ice'
  
Kaksiväristä helmililjaa istutin syksyllä 2017. Se nousi kiitettävästi tänäkin vuonna. Erikoisuuksista usein valtaosa häviää aikojen kuluessa muille maille. Ilokseni tämä Grape Ice jaksaa toistaiseksi nousta ja kukkia useamman varren voimin.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjasta tykkään myös kovasti (kohta on helpompi kertoa, mistä en tykkää). Sitä pyrin istuttamaan joka syksy ainakin yhden pussillisen lisää, jotta keväällä saisin ihailla taidokasta shakkiruutukuvioitua kukintoa. Mix-pusseissa mukana tulleet valkoiset eivät jaksa samalla tavoin kukkia vuodesta toiseen. Tänäkin keväänä niitä taisi nousta vain kaksi.

Hyasinthus Pink Surprise, Hyasinthus Woodstock
  
Saalipalstan Sailan puutarhassa hyasintit ovat kukkineet tänä keväänä upeasti. Ajattelin, että siellä Sailan etelämeren saarella hyasintitkin viihtyvät paremmin, kuin minun puutarhassani. Vaan kas, niin vain ovat nousseet hyasintit meidänkin puutarhassa. Sekä viime syksynä istutetut, että vanhemmat. Jopa keväällä multaan työntämäni jouluhyasintit ovat kukkineet.

Jouluhyasintti
 

Kieltämättä jouluhyasintit ovat vähän hassuja harvoine "hiuksineen", mutta silti iloisia väriläiskiä vihreyden keskellä. Yhdessä penkissä kukki jokin aika sitten samanaikaisesti edellisen pääsiäisen tetenarsissit ja vaaleanpunainen jouluhyasintti sulassa sovussa. Heistä oli varmaan hauska treffata keväisessä kukkapenkissä, kun muuten joulu- ja pääsiäiskukat eivät tapaa.


Tämä luultavasti keltainen hyasintti on syksyn 2014 mix-pussista, kuten seuraavankin kuvan hyasintti. Viime vuonna näitä ei näkynyt laisinkaan. Taisivat kerätä voimia mullassa tai sitten nousivat väärään suuntaan kukkien kiinalaisille.


Anemone nemorosa -Valkovuokko

Valkovuokkojen kukinta on tänä keväänä ollut pitkää. Ne ovat vuosien varrella siirtyneet vähitellen kunnan puolelta meille. Kuvan pöheikkö kasvaa pienen karviaispensaan tyvellä ja kasvusto jatkuu myös nurmikon puolelle. Olen leikannut nurmikon jo kahdesti, mutta valkovuokkojen kohdalta vasta, kun kukinta on täysin ohi. Muutaman valkovuokon ryhmiä on ilmestynyt muillekin istutusalueille. Minua ne eivät häiritse, koska kukinnan jälkeen koko kasvi katoaa ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä.

Anemone nemorosa f. caerulea. - Hämyvuokko
  
Hämyvuokon olen istuttanut 2014. Se näköjään lisääntyy hidasta vauhtia. Muutaman kukan voimin se keväisin kukkii.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko
  
Samoin keltavuokon hankin kesällä 2014. Niin kelta- kuin hämyvuokkokin kuuluvat niihin kasveihin, joita olen bongannut toisten blogeista ja niiden suhteen on tullut "täytyy saada" -reaktio. Keltavuokkokaan ei ole suuria alueita valloittanut, mutta joka kevät se nousee keltaisena väripilkkuna lähelle rajanaapuria ja pyykkitelinettä. Täytyyhän sitä kaunista katseltavaa olla silloinkin, kun sukkia ja pyyhkeitä narulle ripustaa.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikin historiaa en edes muista. Sellainen mielikuva on, että olisin saanut sitä joltain tutulta. Hyvin se on kotiutunut kahteenkin paikkaan. Kuulin, että siitä olisi vaikea päästä eroon. En ole kokeillut, koska tarvetta eroonpääsyyn ei ole ollut. Varhaisena kukkijana mukulaleinikki on mukava.

Kotilo - murrr...
  
Sitten pari mäntimpää asiaa, jotta kukaan ei kuvittelisi minun elävän paratiisissa:

Viime kesän kuivuudessa ei pahemmin kotiloita tarvinnut kerätä. Ehti jo syntyä mielikuva, että ne olisivat joko heittäneet kokonaan henkensä tai vaihtoehtoisesti keränneet kamansa tuonne kotiloonsa ja muuttaneet kosteammille maille. Mitä vielä, viikontakaisen kunnon vesisadepäivän iltana menin kellariin sammuttamaan kasvivaloja ja matkasta tulikin pitkäkestoisempi. Keräsin käytäviltä kymmenittäin kotiloita etikkapurkkiin. Vesisateessa. Jos jotakuta kiinnostaa agressioidensa purku, tervetuloa meille kotiloita keräämään. Vesisateessa tai heti vesisateen jälkeen. Silloin ne tulevat näytille.

Tuo vimmatun vintiö kuvassa rouskutti mullasta nousseen Ville de Lyon -kärhön vantteran verson suihinsa. Ehdin pelastaa vain pienen pätkän, joka kärsineenä heitti henkensä. Onneksi mullasta nousee pari muutakin versoa, joiden ympärille ripottelin ferramolia. Mikään ei puutarhassa ota minua niin paljon päähän, kuin kotilot. Sen verran pitkään olen niitä vastaan taistellut, etten sentään hermojani menetä. Kesän mittaan kotilojen keräilystä tulee yksi jokakesäinen ja välttämätön ohjelmanumero. Kun ei niille mitään voi, on vain tehtävä parhaansa eli kerättävä kaverit etikkapurkkiin. Ja ripoteltava huisin kallista ferramolia.

Vaahteravauva - yksi miljoonista

Pikkuisen on vielä muristava vaahteravauvoista. Ihan mahdoton määrä niitä on tänä keväänä joka paikassa. Jollen nyt ihan miljoonaa ole nyppinyt, niin satoja ainakin. Ja joka päivä uusia nousee mullasta eli työmaata vielä riittää. 

Minulle on kehittynyt omanlaisensa ympäristön silmäilykyky, joka auttaa bongaamaan muiden kasvien seasta pikkuiset vaahterantaimet. Mitä suuremmaksi ja peittävämmäksi muut kasvit kasvavat, sen vaikeampi vaahteroita on huomata. Siellä ne lymyävät ja kasvattavat etupäässä juuriaan. Tuollaisella kuvan kahden lehden taimella on jo pitkä ja vahva juuri, jonka nyhtäminen vaatii voimaa ja välillä jopa molempia käsiä. 

Vaahteravauvoja käytävällä

Puutarhassa kulkiessani kumarrun vähän väliä nyppäämään vaahteran sieltä, toisen täältä. Aina ei nyrkki tai aika riitä ja silloin pudotan vauvat käytävälle myöhemmin siivottavaksi tai jätän mullan päälle kuivumaan. Nyppimättä niitä ei voi jättää, sillä kokemuksesta tiedän pian kukkapenkissä kasvavan 20 senttisen vaahteran. Mitä suurempi taimi, sen työläämpi  taimen poistaminen. Isoja vaahteroita on ympäristössä riittävästi. Ei sentään kukkapenkkiin isoa puuta, kiitos.

Oxalis

Puutarhasta tarinoiminen on mukavaa, mutta lukijoita säästääkseni lopetettakoon tällä erää. Toiste taas lisää. Kiva, jos jaksoit loppuun saakka. 

Aurinkoisia ja lämpimiä puutarhahetkiä teille kaikille!


 

37 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Kylläpä pihallasi kukkii monenlaista kaunokaista. Aurinkoista päivää Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä postaukset alkavat kulkea jälkijunassa, sillä lämpö edistää kukintaa ja yhä uusia kukkia ilmestyy jo ennen, kuin edellisten kuvat on saanut siirrettyä koneelle. Vapaa-aika kuluu kukkia tuijotellessa - niin tai ylipäätään puutarhassa.
      Aurinkoa on riittänyt. Toivottavasti sinäkin olet ehtinyt siitä nauttia.

      Poista
  2. Hienoja kuvia alkukesän ihanuuksista!
    Tarhakylmänkukkaa on kokeiltava uudelleen, ensimmäinen yritys epäonnistui:(

    Aurinkoista tiistaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Siten minäkin löysin sopivan paikan ja yhteiselo kylmänkukan kanssa on alkanut luistaa.
      Tiistai on illassa ja aurinkoa on riittänyt. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Valtavasti kauniita kukkia pihallasi tällä hetkellä. En yhtään ihmettele, jos pää menee välillä pyörälle kaiken tuon värikkyyden ja kauneuden keskellä. Itsellänikin on vähän sama fiilis. Oikein harmittaa olla päivät töissä, kun voisi sen sijaan kierrellä pihalla ihmettelemässä ja ihastelemassa uusia tulokkaita. No, onneksi töiden jälkeenkin vielä ennättää puutarhaan :) Meilläkin on aivan valtava määrä pieniä vaahteran alkuja joka paikassa. Mielestäni aikaisempina vuosina niitä ei ole ollut näin runsaasti. Mikähän tässä keväässä on niin erityistä? Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Suomen kesä tarjoaa pitkät valoisat illat. Ehtii päivätyön jälkeen vielä kukistakin nauttia. Hetki sitten kävin ihastelemassa koristeomenapuiden alkanutta kukintaa.
      Minäkin tuumailin, että nyt vaahterantaimia on erityisen paljon. Joka vuosi niitä jonkun verran on, mutta nyt nyhtämistä riittää päivä toisensa jälkeen ja paljon. Ehkä viime kesä oli suotuisa vaahteroiden siementuotannolle. Niistä "nenistähän" se taimi itää.
      Viikko on alkanut mukavasti. Samaa toivon sinulle!

      Poista
  4. Oli mukava lukea kevätkuulumisia ja katsella hienoja kuvia! Aurinkoista ja touhukasta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sinulle. Touhua riittää jatkossakin, auringosta ei koskaan tiedä. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  5. Voi ärsytys noita kotiloita! Kyllä varmaan ketuttaa, kun kärhön nousevat varret pistelevät poskeensa. Vaahteroiden suhteen meillä on sama harrastus, miten niitä riittääkin. Joka vuosi niitä tulee kitkettyä satoja ellei tuhansia. Usein mietin hankkiutuvani eroon lopuistakin pihan vaahteroista. Mutta kun yksi niistä on riippumattopuu, missäs sitten köllin. Ja en kuulisi sitä pörriäisten surinaa pään yläpuolelta kölliessäni, se olisi suuri menetys.
    Ihanat kylmänkukat! Se ensimmäinen rinnepaikka on varmasti kylmänkukalle täydellinen, se kun kaipaa kuivahkoa kasvipaikkaa, vesi ei saa missään nimessä vaivata sen tyveä.
    Sinulla varmaan kasvaa Beth Evans varjoisammassa kuin minulla, sillä aurikoisella paikalla sen kukinta oli hetkessä ohi, sama joka kevät.
    Ihanaa, että hyasintit viettävät huippuvuotta sielläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään luonto tarjoaa jokaiselle riesansa. Sinulle peurat ja minulle kotilot.
      Juuri tulin pihakierrokselta, jossa kukkien ihailun lomassa nypin kymmenittäin vaahteroita. Joka vuosi niitä on, mutta nyt kyllä erityisen paljon. Silti en osaa niin paljon itse vaahterapuita inhota, että meiltä ne kaataisin. Eikä se auttaisikaan, kun kunnan puolella on useampi puu. Täytyy ottaa jumpan kannalta. Työelämä kumarreltua ja kierrettyä tontti säännöllisesti. Samalla huomaa myös kaikkea muuta.
      Sitä minä vähän ajattelinkin, että tarhakylmänkukka ei tykkää seisovasta vedestä. Rinne on aika monelle suotuisa paikka. Myös komein jouluruusuni on samaisessa rinteessä.
      Beth Evans on aurinkoisessa paikassa ja ihmettelin, eikö se jo läkähdy. Sunnuntaina ei enää näkynyt punaista väriä, mutta kauan se kukki. Täytyypä katsoa tarkemmin kuvista aloitusaika, mutta kolme viikkoa ainakin.
      Leppoisia päiviä sinulle ja pojille!

      Poista
  6. Hyvin jaksoin loppuun asti, kirjoitat niin kivasti : ) Kotiloita keräillään meilläkin, sekä omasta pihasta että heti aidan takaa metsästä. Tunnen jo niiden piilot ja kierrän kaikki tarkasti. Inhottavia otuksia todella!!

    Haaveilen myös vaaleanpunaisesta kylmänkukasta ja valkoinenkin olisi kiva. Eiköhän ne joskus vastaan tule, jossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiloiden lymypaikat on jo löydetty, mutta aina niitä riittää. Ehkä seudun kaikki kotilot muuttavatkin nyt meille, kun kunnan puolelta hyvät lymypaikat poistui.
      Olen selannut eri taimikauppiaiden verkkosivuja, mutta vaaleanpunaista kylmänkukkaa ei ole tarjolla. Valkoisen taisin tilata pari-kolme vuotta sitten Viherpeukaloilta. Kyllä se pinkki vielä vastaan tulee. Meille kummallekin.

      Poista
  7. Hei,
    En tiedä mistä ostat ferramolia mutta minä olen hakenut maatalouskaupasta 10 kg säkin. Millään pikkupakkauksilla ei meillä ole mitään hyötyä.
    Kotilot ilmestyivät ykskaks jonkun maakuorman mukana ja aika pian totesin että kukaan ei pysty sitä kotilomäärää poimimaan.
    Eroon niistä ei kokonaan pääse mutta ferramolilla ja poimimalla edes pysyvät kurissa.
    Hyvää alkukesää ja voimia kotilojahtiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 10 kg:n säkkejä minäkin ostan. Ei niistä pikkupaketeista riitä kuin alkupalaksi kotiloille. 99 euroa on minusta kyllä aika kallis, mutta minkä mahtaa, kun keinoja ei kovin paljon ole.
      Alkuvuosina kotiloita ei meillä ollut. Nykyisin niitä rapisee kenkien alla sateisina päivinä kylän raitillakin kulkiessa.
      En tykkää kotiloista, mutta luultavasti ovat loputon riesa. Kerään sen minkä löydän ja ehdin, kylvän ferramolia ja loppujen kanssa yritän tulla huumorilla toimeen. Tosin välillä kyllä kiukuttaa.
      Samoin sinulle voimia kotiloiden metsästämään ja oikein kaunista toukokuun loppua!

      Poista
  8. Ihana tuo punainen tarhakylmäkukka, en ole täällä tavannut taimimyymälöissä. On sinulla monenlaista ihanaa puutarhassasi - paitsi nuo mainitsemasi kotilot. Saa nähdä, miten kauan voin niiltä säästyä, meille ne eivät nimittäin ole vielä löytäneet ja toivon hartaasti, etteivät löydäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punainen tarhakylmänkukka on hieno ja toivon sen runsastuvan liian tavoin. Kaikkea kaunista tulee nyt sellaiseen tahtiin, ettei perässä pysy. Hetki sitten tulin sisälle ihasteltuani aikani koristeomenapuiden kukintaa. Royalty ja Aamurusko ovat täynnä avautuvia nuppuja.
      Kotilot on varsinainen riesa. Ei niitä täälläkään alkuvuosina ollut. Nyt jo kaikkialla. Kotiloista huolimatta puutarhassa on niin paljon muuta hyvää, etten menetä hermojani.
      Toivotaan, etteivät kotilot ole innokkaita muuttamaan teille.

      Poista
  9. Kotiloille maistuu liiankin hyvin ihanat kasvit. Vaaherat ovat ovelia. Kun luulee, että nyt kaikki on nypitty, niin piilossa on kymmeniä lisää ja uudet vasta alkavat itää.

    Minulla on yhdessä penkissä vain valkoisia kirjopikarililjoja. Ne ovat nyt ehkä jopa lisääntyneet siemenistä, sillä tänä vuonna niitä kukki enemmän kuin viime vuonna. Ovat olleet samalla paikalla jo useampia vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisia herkkusuita kotilot ovat. Kallionauhuksen olen niille sovinnolla luvannut, mutta kärhöistä ei kyllä puhuttu mitään. Ferramol-kosto elää.
      Epäilen vaahteroiden käyneen naamiointikurssilla. Sen verran ovelasti ne piiloutuu muiden kasvien sekaan ja kumartuu niin, ettei heti niitä huomaa.
      Vau, lsääntyneitä valkoisia kirjopikarililjoja. Ehkä pitää syksyllä panostaa enemmän valkoisiin ja tarjota niille oma paikka. Jospa siementäisivät. Kiva juttu.

      Poista
  10. Vaahterat on ovelia, kun kitket viisi pois niin viikon päästä samalla paikalla on viis uutta taimet jotka päättivät itää hukan myöhemmin. Terrassa oli Ferramol 10kg Lahdessa 89e, säkin ostin ja ahkerasti olen sitä levitellyt. Vaaleanpunainen kylmänkukka on minullakin hankintalistalla, taidan lisätä sinne tuon vaaleanpunaisen kiurunkannuksenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Luultavasti vaahterat odottavat mullan alla, kunnes puutarhuri on kierroksensa tehnyt ja heti tämän poistuttua aloittavat uuden kilpanousun.
      Huomasin Tuusulan Terrassa Ferramolin olevan myös 89 euroa eli sieltä seuraavaksi. Lähin K-Rauta myi kympin kalliimmalla.
      Pystykiurunkannus Beth Evans on mieluisa löytö. OmaPiha-lehden lukijatarjous keväällä. Kannatti ottaa.

      Poista
  11. Nyt puutarhassa tapahtuu todella nopeaan tahtiin ja täytyykin olla valppaana, jottei mitään odotettua jää huomaamatta.
    Tuota punakukkaista tarhakylmänkukkaa minäkin ihailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkosrintama kulki hetki sitten kylän yli, joten sadekuuron jälkeen kosteus ja lämpö nostattaa taas uusia kukkijoita. Kunhan piha vähän kuivahtaa, lähden iltakierrokselle.
      Punainen kylmänkukka on hieno ja muutamissa blogeissa näkemäni vaaleanpunainen myös.

      Poista
  12. Minäkin haluaisin vaaleanpunaisen tarhakylmänkukan. Ja tummanpunaisen myös. Elättelen toiveita, että siemenkylvöksissä olisi liilojen lisäksi edes joku muu väri. Minun pieni valkoiseni tekee nuppuja lisää sen minkä ehtii: aluksi niitä näkyi kaksi, sitten neljä ja niistäkin olin jo onnellinen. Nytpä juurelle on ilmestynyt ilokseni kolme lisää. Lehtokotilot ovat inhottavia. Voisivat pysyä kiltisti jossain metsässä eivätkä tulla toisten puutarhoihin syömään kallisarvoisia aarteita. Kärhönkin mokoma uskalsi pistellä poskeensa! Meillä ei vielä ole, mutta ajan kysymyshän se on, kun heti parin sadan metrin päässä niitä on ollut jo vuosikaudet. Aurinkoisia päiviä ja kotilonsyöntiin erikoistuneita lintuja teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, sinä olet kylvänyt kylmänkukkaa siemenestä. Onpa jännä kuulla, miten kylvösi onnistuvat ja mitä värejä sieltä nousee. Hauska kuulla, ettei valkoinen kylmänkukka ole sen laiskempi kukkimaan, kuin lilakaan. Kaipa se on myös paikasta kiinni. Ehkä siirrän oman valkoiseni samaiseen rinteeseen lilan kanssa, kun siellä ne viihtyvät.
      Aika hyvin olette kotiloilta säästyneet, jos niitä niinkin lähellä jo on. Ovat ne aikamoinen riesa, mutta näköjään niidenkin kanssa oppii elämään. Hetki sitten meillä oli kunnon ukkosmyrsky sateineen ja luultavasti kotilot ovat nousseet käytäville. Täytynee kohta lähteä niitä keräämään. Räkättirastaat napsivat kotiloita, muista linnuista en tiedä.
      Aurinkoisia loppuviikon päiviä sinulle!

      Poista
  13. Minun pitä aina harkita tarkoin ajankohta, milloin piipahdan blogissasi. Kukkaloistoasi on ihana katsella, mutta kun kääntää katseensa tänne muutaman sata kilometriä pohjoisempana sijaitsevaan puutarhaan, voisi saada vaikka pikkuahdistuksen aikaiseksi. Mutta enää en saa, sillä näillä mennään ja ihastellaan vaikka vain yhtä sinivuokkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, älä vaan saa ahdistusta. Jokainen puutarha on omalla tavallaan kaunis. Varmasti teillä on jotain sellaista, mitä minä mielelläni ihailen. Pohjoisemmat puutarhat tulevat yleensä pienellä viiveellä perässä ja jossain vaiheessa kesää mennään jo ihan tasatahtia.
      Tuntuu kyllä todella mukavalta saada kehuja, joten lämmin kiitos ihanista sanoistasi.

      Poista
  14. Aivan ihania kukkia sulla on. Mä olen istuttanut myös hyasintteja ja saanut ne myös kukkimaan. Olin tosi epäileväinen kun toissasyksynä ekan kerran niitä istutin. Tarhakylmänkukkaa olen tänä keväänä ihastellut ja kyllä sitä on saatava omaankin penkkiin. Aurinkoisia päiviä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa näissä puutarha-asioissakin pätee se, että aina kannattaa kokeilla. Minäkin kuvittelin joskus, että tuskin hyasintit kesäisin puutarhassa kasvavat. Ne mieltää jouluun kuuluvaksi, mutta jossain päin maailmaa ovat todennäköisesti normikukkia.
      Ilman muuta sinun täytyy saada tarhakylmänkukkaa. Suosittelen lämpimästi. Ei ollut lainkaan niin vaikea kasvi, kuin aikanaan kuvittelin.
      Aurinkoisia päiviä sinullekin!

      Poista
  15. On sulla aivan ihana kukkapiha. Näin aikaisin noin paljon kukkia.
    Kotelot ovat kauhea riesa, meillä onneksi vielä vähäsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Tämän postauksen kuvat alkavat jo olla ohikukkineita ja nyt vuorossa ovat omenapuut, koristeomenapuut, syreenit, arovuokot ja monet muut. Lämpö on saanut puutarhan roihahtamaan kukintaan. Ehkä luvattu viileneminen vähän hidastaa tahtia.
      Leppoisia päiviä sinulle!

      Poista
  16. Viime vuosina liljakukkoja on ollut aika vähän. Olisiko nyt siis niiden esiinmarssin vuoro. Pelästyin jo yhden liljan puoleen kumartuneena nähdessäni punaista pilkottavan. Olikin leppäkerttu. Tarkkana pitää niiden liljakukkojen kanssa olla, etteivät pääse mellastamaan.
    Kenenkähän blogissa viikko sitten ihailin vaaleanpunaisia tarhakylmänkukkia. Eikä se edes ollut ainoa paikka. Aivan ihana ja ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  17. Kyllä kevät on niin ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ilman muuta. Niin paljon katseltavaa ja ihasteltavaa.

      Poista
  18. Ihailen suuresti,tuota sinun kukkaloistoa!!!
    Kaunis on pihasi,,,,
    Paljon kevät kukkaa ja kaunista!
    Kiitos !
    Tästä kukkais-tarinasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Aika paljon olen tehnyt työtä kukinnan eteen, mutta se ei tunnu lainkaan raskaalta. Nautin valtavasti puutarhatöistä ja kaikki kaunis palkitsee niiden eteen tehdyn työn.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  19. Oijoi, ole varovainen mukulaleinikin kanssa! Minä en tajunnut aikanani olla ja nykyään se valloittaa koko puutarhan tähän aikaan vuodesta. Onneksi kasvi katoaa näkymättömiin viimeistään kesä-heinäkuussa, mutta tähän aikaan vuodesta ei esim. matalia tulppaaneja erota mukulaleinikin seasta. Vissiin lisääntyy tehokkaasti sekä mukuloilla että siemenillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos varoituksesta Kati! Olen kuullut muualtakin huolestuneita kommentteja. Toistaiseksi olen pärjännyt leinikin kanssa hyvin ja sitä on vain pienellä alueella. Töyhtäangervo on jo kasvullaan peittänyt leinikit, eikä niistä paljon enää näy. Mutta ehdottomasti kannattaa olla varovainen.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!