Sivut

lauantai 24. elokuuta 2019

Bermudankolmio työn alla


Talomme sisäänkäynnin yhteydessä on istutusalue, jonka olen joskus vuosia sitten nimennyt Bermudankolmioksi. Istutin pihakäytävää reunustamaan kuunliljaa ja jostain kumman syystä tuohon kulmaukseen osui muita suurempi kuunlilja. Se on voinut hyvin, mutta kaikki muut kasvit ovat kärsineet kuivuudesta ja luultavasti myös kilpailusta lähellä kasvavien puiden juurien kanssa.


Kasvit ovat kaivanneet jakamista ja multatila möyhennystä ja uudistamista. Reunakivet olivat painuneet kovin alas, kun vuosien aikana on pihakäytävien kivituhkapintaa uusittu. Kulmakuunliljasta on kumpaakin suuntaan kuuden metrin käytäväreunus. 

Koko alue reunakivistä marjakuuseen ja syyshortensiaan on uusittava. Jostain on aloitettava, joten kaivoin toisen kuusimetrisen sivun reunimmaiset kasvit ylös noin 70 cm:n leveydeltä. Käänsin ja puhdistin mullan, jota itse asiassa oli ihan reilusti. Se oli vain tiivistynyt todella tehokkaasti.


Turveharkkoreunus, joka jää myöhemmin lisätyn mullan ja kasvien alle.

Nostin käytävän reunakiviä ylemmäs ja toisen pitkän sivun rajasin turveharkoilla. Näin sain nostettua ja tasattua multatilaa, joka muuten viettää käytävältä marjakuuselle vähän liikaa. Kekkilän pussissa on neljä turveharkkoa, jotka halkaisin sahalla pitkittäin puoliksi. Turveharkot pysyvät hyvin kasassa ja kestävät sahaamisen. Ne myös pysyvät vuosia kuosissaan. Lisään työn lopuksi penkkiin multaa, jolloin turveharkot naamioituvat paremmin. Myös kasvillisuus aikanaan peittää harkot.

Lopuksi kärräsin uutta multaa sekoitettavaksi vanhaan. Jaoin kuunliljat ja jaloangervot ja istutin niistä osan valmistuneeseen osioon. Tuin ylös nostettuja ja uudelleen asennettuja reunakiviä kivituhkalla, jota täytyy kärrätä vielä lisää, kunhan työ kokonaisuudessaan on loppusuoralla.


Puolet kuudesta metristä tehty.

Ensimmäisen kuuden metrin sivuun meni lähes kokonainen päivä. Välillä piti käydä syömässä ja kahvillakin. Puoli kahdeksalta illalla ymmärsin lopettaa ja lähteä suihkuun. Naamakin oli mullasta mustana, kun tuli pyyhittyä otsalle pursuavaa hikeä pölyisillä hanskoilla.

Seuraavan osion aloittaminen onnistui vasta pari päivää myöhemmin. Tässä reunassa istutusalue on erotettu käytävästä laudalla. Painekyllästetty lauta on kestänyt maatumatta lähes 30 vuotta, mutta se on auttamattomasti liian matala ja vähän jo vinoonkin kallistunut. Tarkoitukseni oli ostaa uusia reunakiviä, mutta keksin käyttää tierempan yhteydessä portiltamme hyödyttömiksi jääneet vesikourukivet. Huomasin, että kääntämällä kivet pystyyn vesikourupuoli multaan päin, ne käyvät erinomaisesti reunakivestä.


Jälleen sama kaivaminen ja mullan puhdistus. Sivun toiselle reunalle turveharkkoja rajaamaan tätäkin aluetta samalla tavoin, kuin toisella sivulla. Kivien huolellinen asennus ja lopulta kasvien jakaminen ja istutus takaisin sekä kastelua. Aikaa oli vain yksi ilta, joten homma jäi auttamattomasti kesken. Jatkamaan pääsen vasta muutaman päivän päästä tai ensi viikolla. Puolet jälkimmäisestä kuudesta metristä on tekemättä. Se sujunee jo helpommin, kun rutiini on hallussa ja kaivettavana pelkästään kuunliljoja. 


Projekti ei vielä sittenkään ole valmis, sillä seuraavaksi on kohennettava pitkien sivujen keskelle jäävä kolmiomainen alue. Siinä kasvaa syysleimuja, jaloangervoa, päivänliljaa, iristä sekä sipulikukkia. Maanpeitekasvina kevätkaihonkukkaa. Ja jos jonkinlaista rikkaruohoa sekä maahumalaa ihan liikaa. Tarkoitus on kaivaa säästettävät kasvit ylös, putsata niiden juuret ja multa sekä tuoda uutta multaa lisäksi. Myös tämän kolmion mallisen alueen rajaan turveharkoilla, jotta saan multatilasta tasaisemman. Ja samalla selkeän rajan marjakuusen alle tulevalle kuorikatteelle.


Perennojen takana kasvaa isokokoinen marjakuusi ja siitä vasemmalle kaksi syyshortensiaa sekä norjanangervoita ja juhannusruusua. Niiden alustalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, joka kevätkautta lukuunottamatta kärsii muun ajan kuivuudesta. Marjakuusi ja syyshortensiat ovat olleet paikoillaan vuosikausia, joten niiden tyvi on juuria täynnä. Siellä ei mitään juuria vahingoittamatta kaivella. Ajattelin laittaa marjakuusen ja syyshortensioiden alustalle kuorikatetta. Se toisi niille vähän enemmän kosteutta ja siistisi alueen ulkonäköä. Siellä täällä kuivina nököttävät kevätkaihonkukat eivät ole mieltä ylentävää katsottavaa.


Istutusalueiden uusintaprojektit ovat raskaita. Työ sisältää monta erilaista asiaa. On kaivettava vanhoja kasveja ylös, jaettava niitä ja jakaessa selvitettävä kasvien kunto. Kasveja saattaa joutua välivarastoimaan, kunnes paikka on kunnostettu uusintaistutusta varten. Kaivettu tila on putsattava rikkaruohoista ja multaakin on yleensä tuotava lisää. Työhön tarvitaan lapiota, kottikärryjä, ämpäreitä ja astioita kasveja varten, ja monenmoista pienempää työkalua. Vesiletkukin on vedettävä työmaan viereen. Myös yllätyksiin on syytä varautua. Aina ei kaikki mene siten, kuin on suunnitellut. Puhumatakaan siitä, että työn edetessä suunnitelmat saattavat muuttua ja uusia ideoita putkahdella.

Amiraali tykkää kallionauhuksesta.

Vielä en voi helpotuksesta huokaista, sillä työtä on edessä toinen mokoma. Olo on kuitenkin jo parempi, kun olen saanut pitkään mieltä vaivanneen projektin käyntiin. Tiedän, että työn valmistuttua ihmettelen, miksi en tarttunut siihen jo aiemmin. Joskus aloittaminen vaatii oman muhimisaikansa. Kyllä se kiitos siellä lopussa taas seisoo.

Viikonloppuna voi ihailla vaikka loppukesän vierailulle saapuneita perhosia.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!


25 kommenttia:

  1. Kyllä, muutostyöt koettelevat selkää, polvia ja välillä myös kärsivällisyyttä, mutta lopputulos on niiiin palkitsevaa. Nättiä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kaivu-urakka tuntuu erityisesti selässä. Aikatauluongelmien lisäksi myös selän vuoksi täytyy pitää välipäiviä, ettei ihan jumiin mene.
      On kyllä niin mukava katsoa puolivalmistakin työtä, kun homman aloittaminen on pitkään ollut listalla.

      Poista
  2. Vanhojen penkkien uudistaminen on sen verran pitkä homma, että ei sitä aina edes ehdi aloittaa. Joskus aika vaan on kypsä sillekin hommalle. Hyvin sinulla edistyy! Ja kierrättäminen on viisautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän homman suuruus on tympinyt ja siksi sen aloittaminenkin siirtynyt ja siirtynyt. Eilen sain yhden osion tehtyä ja kolmannes vielä jäljellä.
      Kierrätyskivet osoittautuivat erinomaisiksi. Olisi saanut olla toinen mokoma lisää.

      Poista
  3. Sinulla istutusalueitten uudistaminen on sujunut mallikkaasti. Se on palkitsevaa työtä. Minun pihanuudistusprojekti on tällä hetkellä ihan jäissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, kuinka pitkään tämä projekti on odottanut aloitusta. Toisaalta hyvä niin, sillä suunnitelma on selkeytynyt.

      Poista
  4. Työn aloittaminen onkin monesti se vaikein osio. Vähän niin kuin siivoamisessakin. Ensi keväänä minunkin pitäisi kunnostaa yksi vanha kukkapenkki ja vähän kauhistuttaa jo nyt miten siitäkin selviää. Vaiheita on monia, kuten osuvasti kuvailitkin. Sinulla on jo hyvällä mallilla penkin uudistaminen. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Kun homman saa vihdoin alkuun, tekeminen ei enää ole ongelma. Pilko sinäkin kukkapenkki osiin, jotta kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Se helpottaa.

      Poista
  5. Turveharkot ovat kivoja! Hyvä kuulla, että voivat säilyä vuosia. Jos joskus niitä hankkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on rinteen yhdessä osiossa turveharkot olleet 8 vuotta ja edelleen tanakasti koossa. Hyvää materiaalia, suosittelen.

      Poista
  6. Iso urakka mutta miten hyvä mieli kun tulee valmiiksi. Hyvä idea hyödyntää kourut reunuksena, eivät jääneet tyhjänpanteiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesikourukivet ovat tuhtia tavaraa ja pystyyn asennettuna ne näyttävät reunakiviltä. Ja sellaisena hyvin toimivatkin. Harmi, ettei ollut niin paljon, että olisin saanut toisenkin sivun kiveyksen niistä tehtyä.

      Poista
  7. Tuosta tulee hyvä! Kiva idea käyttää turveharkkoja ja kierrätyskiviä. Penkkien kunnostuksessa on kyllä kova homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä hommassa on saanut lapiota heiluttaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt jo, vaikka eilisen jälkeen kolmannes on vielä tekemättä.n

      Poista
  8. ja Kaunis kiitos seisookin:)
    kukkapenkkien muokkaus "käy työstä"...
    Kauniita kuvia edellä,
    Nyt on ollut paljon auniita perhosia lennolla:)
    ..ja syksyn ensimmäinen kurkiparvi,upealla auralla ,lensi kohti lämpöä....toivotin hyvää matkaa..tavataan keväällä:)
    Sinulle toivottelen kauniita elokuun viimeisiä päiviä!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran on kovaa työtä, ettei paljon muuta samana päivänä jaksakaan. Eikä ehdi.
      Minäkin näin ison kurkiauran viikolla. Tuli hiukan haikea olo, mutta kuten sanoit, keväällä taas tavataan.
      Kiitos Liisa, samoin sinulle aurinkoisia elokuun lopun päiviä!

      Poista
  9. On siinä hommoo vanhoo penkkii uuvistoo. Alotus onkin noissa hommissa vaikeinta ja asssiita pittää hauvutella jonkinaikoo. Meilläkin ois tarkotus myllätä. Lamohietakirsikka on kasvanu kivituhkan piälle ja meinataan kokonaan se tuosta poistoo. Siirretään muualle. Ostettiin tuohon mehtäalalle tuota turveharkkoa ja halakastiin myökin sitä. Kauniisti on varjossa käyny sammaloitumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapiot eivät ole niitä hauskimpia puutarhatöitä, mutta ilman niitä ei mitään synny. Millainen juurakko lamohietakirsikalla mahtaa olla? Siinä onkin kaivamista.
      Turveharkko tosiaan sammaloituu kauniisti. Yllättävän kätevä moneen paikkaan.

      Poista
  10. iso urakka, mut kyl kannattaa, nyt jo näyttää hienolta! kierrätystä parhaimmillaan tuo vesikourukivien käyttö. itse olen etsinyt niitä Hulevesipenkkini vesikouruksi, viel en ole onnistunut niitä löytämään mistään käytettyinä.
    työn jaksotus on järkevää, ettei jumi ihan totaalisesti itse. mukavaa nähdä, millainen Bermudankolmiostasi lopulta tulee. perhoset tosiaan siivittävät työntekoakin mukavasti:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesikourukivet olivat ihan uuden veroisia, joten niitä saattoi hyvin käyttää. Pystyyn nostettuina eivät mitenkään erotu reunakivistä. Riittivät juuri ja juuri toiseen sivuun ja toiseen sivuun käytin vanhoja reunakiviä. Uusiin olisi mennyt jokunen satanen, joten säästö tuntui ihan kivalta.
      Kaksi kolmannesta työstä on tehty, mutta kolmas osa joutuu vielä vähän odottamaan. Pitää välillä keittää aronia-kriikuna-mehua.

      Poista
  11. Kokonaisen ison penkin peruskunnostus on sellainen työmaa, että pakko nostaa sinulle hattua. Joskus sekin on tosiaan tehtävä, jotta kasvit saavat taas uutta puhtia kasvaa ja kukkia. Onneksi omissa penkeissäni ei vielä ole sellaiselle tarvetta, vaan siirtelyt ja jakamiset ovat yleensä pienimuotoisia uudelleen järjestelyjä tai tyhjien kohtien täyttöjä. Näppärä oivallus käyttää vesikourukivet reunakivinä. Työn iloa loppupenkin uudistamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran iso urakka nyt on käsillä, että jatkossa yritän kohentaa muita penkkejä säännöllisin välein. Silloin ei tule kerralla tällaista urakkaa. Kiitos sateiden, uudelleen istutettuja ei ole tarvinnut paljon kastella.
      Vesikourukivistä olen iloinen. Säästyipä taas muutama satanen, kun ei tarvinnut uusia reunakiviä ostaa.
      Kiitos tsempistä, hiukan sitä vielä tarvitaan.

      Poista
  12. Melkoisen työn olet jo tehnyt ja kuten sanoit, loppu sujuu varmasti jo rutiinilla.
    Kaunista ja siistiä jälkeä ja saatan kokemuksesta hyvin kuvitella sen tyydytyksen ja hyvän mielen mikä valtaa, kun saat urakan täysin valmiiksi. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpoin homma on vielä tekemättä eli kolmannen osion kaivaminen ja kasvien uudellleen istutus. Kuorikatteen laittaminen onkin sitten jo keveää hommaa.
      Sillähän sitä näihin isoihin urakoihin saa voimaa, kun ajattelee valmista työtä. Kiitos tsempistä.

      Poista
  13. Melkoinen urakka siellä käynnissä, huuh! Heti tulee mieleen omastakin pihasta alueita joita pitäisi jo käydä läpi vaikka aikaa on kulunut vain vajaat 10 vuotta. Ehkä minullakin pyörähtää helposti vielä muutama kymmenen ennen kuin tartun lapioon :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!