Taas on saatu uutta lunta. Ei se nyt ihan vanhan surmastakaan käy, sillä pakkasta on ollut sen verran, ettei mikään sula. Ei vanha eikä uusi.
Tuoreessa lumessa näkyy hyvin pihalla kulkeneiden eläinten jäljet. Naapurin kissa tekee säännöllisesti kierroksen meidän pihassa. Se jahtaa aktiivisesti pikkulintuja, mistä en pidä. Mutta se jahtaa hyvin myös hiiriä ja myyriä, mikä taasen sopii minulle hyvin.
 |
| Mustarastas tepasteli tästä pihan poikki |
Mustarastaat ovat jokapäiväisiä vieraita siemenautomaateilla. Tai pikemminkin niiden alla, sillä ahkerasta harjoittelusta huolimatta mustarastaat eivät pysty takertumaan siemenautomaattien reunoihin tai talipallotelineiden metalliruudukoihin. Ilmeisesti ovat kuitenkin tehneet yya-sopimuksen muiden lintujen kanssa. Varsinkin tiaiset räpistelevät syödessään melkoisesti siemeniä ympäriinsä ja niitä sitten mustarastaat pomppivat napostelemassa.
 |
| Oravalla on varpaat harollaan. |
Kotimaan marakatit eli oravat loikkivat automaatilta toiselle. Toisinaan ne ylittävät talon keittiön ikkunan edustalla olevalta siemenautomaatilta vieressä kasvavaa tuijaa pitkin katolle kiiveten. Kaksi oravaa on viime aikoina melkein jokapäiväinen näky siemenautomaatilla.
 |
| Oravan jälkiä nämäkin |
Yhtenä päivänä kuului keittiöön saakka takkahuoneesta kova kolaus. Keltasirkku oli lentänyt ikkunaa päin ja kyyhötti ikkunan edessä olevassa keinussa. Annoin linnun olla, sillä toisinaan ne tokenevat pienen levähdyksen jälkeen. Tämä lintu taisi saada kunnon tällin ja hautajaiset on nyt edessä. Ressukka oli tainnut eksyä reitiltään lumipyryssä.
Moni on jo postannut huonekasvien mullanvaihdosta. Minä en ole päässyt aikomusta edemmäs. Keltainen kliivia on minua aikaansaavempi ja tunkee lehtiensä välistä aukenevia nuppuja. Edellisellä kerralla se kasvatti pitkän varren, jonka päähän kukat aukesivat. Nyt on näköjään niin kiire, että on jättänyt yhden vaiheen kokonaan väliin.
Olen saanut itämättömistä kelloköynnöksistä jonkin sortin päähänpinttymän. Ostin turvenappeja kokeillakseni, saisinko kelloköynnöksen niissä itämään. Kuvassa turvenapit ovat vasta imeneeet itsensä vedestä pulleiksi. Kelloköynnöksen siemenet ovat likoamassa ja pääsevät kohta kokeilemaan itämisen makua nappeihin. Lupaan, että tämän jälkeen en tänä keväänä enää enempää kelloköynnöksiä idätä. Riittäköön ne neljä itänyttä. Alkaa pian aikakin loppua.
Näissä jorinoissa alkaa jo olla "tikusta-asiaa" -maku. Kovasti näpeissä polttelee päästä pihatöihin ja kevään tuoksuja aistimaan. Vaan turha on elämää kiirehtiä. Lumen sulamista odotellessa voi vaikka uppoutua unelmoimaan.