Sivut

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Sekalaista jorinaa

Passiflora caerulea - Kärsimyspassio

Kärsimyskukan ostin edullisesti toukokuun alussa. Siirsin kukan ostopurkista isompaan ruukkuun. Kylmimmän jakson se oli takkahuoneen ikkunalla, jonka jälkeen siirsin sen terassin hyllyyn. Kukassa oli muutama nuppu ostohetkellä. Yksi niistä aukesi, muut kuivuivat ja putosivat aukeamatta pois. Nyt olen lannoittanut kärsimyskukkaa kesäkukkalannoitteella ja se kehittää jatkuvati uusia nuppuja. Nuput myös avautuvat. Aikansa uudessa ruukussa tulevaisuuttaan pohdittuaan kukka on alkanut kasvattaa pituutta.

Rusakko tuijottaa (kuvan keskellä) vastapäisten naapurien rajalta meille.

Jokin aika sitten (postaus löytyy täältä)  kerroin rusakoiden käyneen puutarhassani ruokailemassa aiheuttaen suurta harmitusta. Liljojen nuput ja moni muu kasvi maistui ristihuulille. Kaksi rusakkoa on lähes jokapäiväinen näky. Ne loikkivat huolettomasti puistoalueen halki kävelyteitä pitkin kohti metsää. Yhtenä aamuna adoptiokissa Mami jahtasi rusakoita, jotka pitkillä kintuillaan pääsivät metsän siimekseen karkuun.


Yläpihaa en mitenkään voi siten aidata, että jäniksiltä olisi pääsy estettävissä. Alapiha on kolmelta sivulta lähes kokonaan aidattu. Ainoastaan naapurin vastaisesta nurkkauksesta puuttuu pari aitaelementtiä. Emme vaan ole saaneet niitä asennettua. Lisäksi puuvajan viereen jätimme kulkuaukon kottikärryjä varten. Muuten pitäisi kiertää talon toisesta päädystä. Tai pomputella portaita pitkin, mikä ei tietenkään tule kyseeseen.

Naapurinurkkaukseen kävin heti rusakkovahingot nähtyäni virittämässä väliaikaisen verkkoaidan. Lähiaikoina on tarkoitus mennä kaivamaan kuopat aitatolpilla ja laittaa kellarissa olevat aitaelementit paikoilleen. Puuvajan viereisen kottikärryaukon kohdalla emme jatka elementtiaitaa. Siinä toimii aivan hyvin pala verkkoa, kunhan sen muistaa kulkemisen jälkeen sulkea. Jonkun kerran jätin tämän verkon päiväajaksi auki, mutta nähdessäni rusakot toimeliaina ja ihmisiin melko pelottomasti suhteutuvina, olen pitänyt verkkoportin kiinni myös päivisin. 

Oikeasta yläkulmasta kulki rusakoiden reitti kukkieni pariin.

Yläpihan kautta jänikset pääsevät edelleen alapihallemme seikkailemaan. Ristihuulilla näyttää olevan vakioreitti puistoalueen halki ja alapihamme sattui niiden reitille. Josko ne nyt kiertävät kiltisti aidan viertä pitkin, kun eivät pääse kukkamaideni kautta oikaisemaan. Talvella ne pomppivat yläpihallakin, mutta kesäaikaan en ole niitä nähnyt. Toivottavasti en näekään, sillä yläpihan penkeissä on liljoja ja varjoliljoja sekä muuta jäniksille sopivaa syötävää.

Bellis - Kaunokainen

Niinikään joku aika sitten murehdin bellisten huonoa kasvua ja niiden valumista kukkapenkistä nurmikolle. Edelleen ne valuvat nurmikollekin, mutta ovat kyllä riehaantuneet leviämään ja kukkimaan ruusupensaiden kupeessa. Ruusupenkissä on kaksi ryhmää, joihin olen istuttanut kumpaankin kaksi bellistä. Kuvassa toinen alue. Yhden pienen tuppaan kaivoin kanttausvaosta ja siirsin Päivänliljapenkkiin toivoen, että sielläkin ottaisivat paikkansa. Hyvältä näyttää toiveen toteutuminen.

Parthenocissus - Villiviini

Pari kesää sitten leikkasin talon pationurkkauksessa kasvavasta villiviinistä muutamia kattorakenteisiin luikertelevia versoja pois. Laitoin ne pergolan pöydälle maljakkoon kaunistukseksi. Siinä maljakossa villiviini kehitti versoihin juuret ja istutin ne puuvajan takana olevan muurin multaan. Harmaa betonimuuri on vähän ankean näköinen ja ajattelin villiviinin sitä mukavasti kaunistavan. 

Koe näyttää onnistuneen hyvin. Villiviini tai oikeastaan villiviinit, sillä laitoin pienelle alueelle useamman juuret tehneen verson - kasvaa innokkaasti ja kiemurtelee moneen suuntaan. Hölmöyksissäni istutin villiviinin viereen samalla maljakkosysteemillä juuret kehittäneen köynnöshortensian. Sekin on kotiutunut, mutta hidaskasvuisena uhkaa jäädä villiviinin jalkoihin. Annan sen ainakin hetken vielä vahvistua ja mietin sitten, minne sen siirtäisin.


Villiviini on kasvanut talon L-mutkan seinustalla yli 20 vuotta. Hölmö paikka isolle köynnökselle, mutta sen pois kaivamiseksi pitäisi koko patio purkaa. Leikkaan villiviiniä, jotta se ei peittäisi ikkunoita. Hiukan surullista kauniin kasvin kuritusta. MIeluummin pitäisi istuttaa kasvi sille sopivalle paikalle, eikä pyrkiä saamaan kasvia paikkaan sopivaksi. Vaan minkäs teet, kun aikanaan en ole kaikkea osannut loppuun saakka ajatella.

Villiviinillä on omat ajatuksensa leikkauskurituksesta. Se on lähtenyt luikertelemaan pation alla ja yllättäen pari viikkoa sitten nousi pergolan kohdalla ylös lautojen välistä. Etäisyyttä talon seinustaan on useampi metri. Sehän ei tietenkään villiviinille ole temppu eikä mikään. Sehän kasvaa helposti 10-metriseksi. 

Vitis labrusca Zilga - Viiniköynnös 'Zilga'

Pergolan valmistuttua istutin ritiläseinustan taakse viiniköynnös Zilgan, jotta jonain päivänä pergolassa olisi viherrystä. Tämä on nyt Zilgan 3. kunnollinen kesä ja se näyttää vihdoin ottaneen kasvuspurtin. Viiniköynnöstä pitäisi tietenkin leikata, mutta toistaiseksi en ole jaksanut perehtyä oikeisiin leikkaustapoihin. Lähinnä tarkoitukseni on saada pergolaa kaunistava vihreä köynnös. 

Erään ystäväni kesäkeittiössä viiniköynnös kiemurtelee kattorakenteissa ja lämpimänä kesänä rypäleterttuja roikkuu katossa lukuisia. He eivät ole viiniään sen kummemmin leikanneet. Minusta viinirypäleterttujen katseleminen lämpimässä kesäillassa tuo etelämaan tuntua ja sitä ehkä omaankin pergolaan tavoittelen.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Vuosia sitten sain Mielen lumoa -blogin Intianmintulta lilakukkaisen pioniunikon siemeniä. Älkää kysykä, milloin ja miksi? Asioita listaavana ja monenmoista muistiin merkitsevänä tästä en enää tarkkaa faktaa löytänyt. Ainoastaan siementen lähteen. Intianminttu ehkä asian tarkemmin muistaa. Parin viime kesän aikana kyseinen pioniunikko on ollut vähän vaisu, mutta nyt se on löytänyt uuden vaihteen alapihan puistoreunalla, Syyspenkissä ja Daaliamaassa. Mylläsin alueen viime kesän lopulla totaalisesti, joten ehkä pioniunikot saivat siitä uutta puhtia. Jokunen kissanminttukin näkyy mullasta ponnistavan. Se ei ole ihme, sillä minttuja ei niin vain tuhotakaan.

Lupinus polyphyllus - Lupiini

Uutisissa kehotettiin auttamaan lupiinien siementämisen estämisessä keräämällä niitä maljakkoon. Helppo ja kiva ohje. Nyt on pergolan pöydällä kaunis kukkakimppu, jossa lisäksi omasta maasta riivittyä kurttulehtiruusua. Onneksi on vain pari kurttulehtiruusua hävitettävänä. Näivetysprojekti on ollut menossa jo parin kesän ajan. Ehkä jossain välissä kaivan loputkin juuret ylös.

Veronica chamaedrys - Nurmitädyke

Koskaan aiemmin ei kukkapenkissäni ole kasvanut näin paljon nurmitädykettä, kuin nyt. Oikeastaan kyse ei ole varsinaisesta kukkapenkistä, vaan sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta alueesta, joka kokonaisuudessaan odottaa uudistusta. Normaalisti kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat vallanneet alueella kasvavien pensaiden alustat. Nyt nurmitädyke kukkii valtoimenaan. Nättihän se on kukkivana, mutta kuihtuessaan ei niinkään. Työmaa siis odottamassa.

Vicia cracca - Hiirenvirna

Luonnonkukilla on pääsy puutarhaani sopivassa määrin. Hiirenvirnaa kasvaa siellä täällä. Varsinaisiin kukkapenkkeihin en sitä päästä. En tiedä, kuinka innokas hiirenvirna on leviämään ja tukehduttamaan muita, mutta parempi olla varovainen.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellokin on löytänyt tiensä puutarhaani ja hyvä niin. Se on hento ja kaunis kellokukka, joka ei ainakaan ole agressiivinen valtaaja. Itse asiassa olen aina sanonut harakankelloa kissankelloksi, vaikka se ei tietenkään kissankello ole. Eri kasvi, mutta haitanneeko minun sanomiseni omassa puutarhassa ketään. Tuskin.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikkaa löytyy vähän sieltä sun täältä. Se kasvattaa pitkääkin pidemmän "langan", johon kehittyvillä tupsuilla se kiinnittyy uusiin paikkoihin. Ovela valtaaja, sillä niitä lankoja on välillä vaikea havaita. Ahomansikka on kuitenkin helppo kitkeä sieltä, mihin sitä ei halua. Viime kesänä ahomansikka teki paljon marjaa ja ne olivat isoja. Keräsin kerran jopa rasiallisen käytettäväksi kakunkoristeeksi. Viime viikolla söimme jo ensimmäiset ahomansikat aurinkoisesta rinteestä. Ei tietenkään vatsan täydeltä, mutta pari marjaa maistiaisiksi minulle ja Ukkokullalle.


Kuvan metalliamppelin ostin Plantsusta. Niitä oli eri kokoisia, kuvan amppelin halkaisija n. 30 cm. Kaunis katsella, mutta ruukun ja kukan sijoittamisen kannalta ei kovin käytännöllinen. Ehkä sopiva, eikä kovin painava ruukku vielä tulee vastaan. Ruukkuun ja amppeliin sijoitettava kukka onkin sitten helpompi ratkaistava.

Puutarhan elo on juuri nyt vauhdikasta ja muuttuvaa. Koska kaikesta ei millään ehdi raportoida sen enempää itselle kuin toisillekaan, on parasta pitää kameraa kierroksilla mukana ja räpsiä kuvia pitkää talvea varten. Silloin on ihana palata kesän lämpöön ja kukkien kauneuteen kiireettä.


Johan tuli taas joristua. Leppoisia hetkiä lomailijoille ja aurinkoista juhannusta kaikille tasapuolisesti!