Puutarhassa et ole yksin

Amiraali omenamintussa

  
Elokuussa on perhosten aika saapua puutarhavierailulle. Lukuisia keltaisia ja valkoisia perhosia on lennellyt, mutta niistä en ole onnistunut saamaan kuvaa. Ensimmäinen näkemäni amiraali pysähtyi omenamintulle ruokailemaan ja lepäämään pitkäksi toviksi.Siitä sain kuvan.

Clematis Hagley Hybrid ja raitapaita

  
Tänä kesänä puutarhassa ei ole tarvinnut retkeillä yksin. Toukokuussa oli valtatavasti leppäkerttuja joka lehdellä ja nupulla. Nyt elokuussa olen nähnyt vain yhden leppäkertun, joten minne lienevät menneet. Sen sijaan ihan kaikenlaisia muita pörriäisiä surraa ympärillä ja kukkia kuvatessa saa bonuksena ikuistettua ötököitä.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Pikkulintuja talvikaudella ruokkiessa nälkä niiden tunnistamiseen on kasvanut. Keittiön hyllyssä on pino lintukirjoja, ettei turhaan tarvitse kirjastohuoneen hyllyyn lähteä opuksia tarvittaessa etsimään. Onkohan nyt syntymässä uusi tarve tunnistaa kaikki pikkuisetkin ötökät, kun niihin törmää monta kertaa päivässä.

Aikanaan tähän omakotitaloon muuttaessamme eräs vieras kauhisteli sisään lentäneitä kärpäsiä. Kun ovet ja ikkunat ovat pitkin päivää pihalle saakka auki, on totuttava monenlaiseen elämään. Kärpäsiä, ampiaisia, hämähäkkejä, jopa orava ja lintujakin on meille sisälle eksynyt. Kärpäset eivät pahemmin enää hetkauta, eikä kyllä hämähäkitkään. Pieniä ötököitä varten on takan reunalla tyhjä tulitikkurasia, jonka avulla eksyneet siirretään nätisti takaisin pihamaalle. No, kärpäsiä ja hyttysiä tulee kieltämättä välillä lätkittyä hengettömäksi.

Minulla on hiukan ötökkäkammoa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, etten niitä mielelläni käsiini ota. En niitä suuresti vihaa enkä vainoa, sillä ymmärrän ötököilläkin olevan tarkoituksensa ja paikkansa luonnon kiertokulussa. Kirvat saavat joskus kyytiä kunnon vesisuihkulla. Ja kotilot hukutetaan etikkaliemeen. Eli taitaa minussa pieni annos murhanhimoa asustaa. Joskus on tehtävä valintoja; joko kotilot tai kukkani. Eipä ole vaikea arvata, kumpi menee edelle.

Daalia Hartenaas

Tietämättä ja tiedostaen olen istuttanut puutarhaan kasveja, joiden pitäisi houkutella mm. mehiläisiä ja perhosia. Toisinaan se houkuttelevin kasvi ei olekaan puutarhan kaunotar, vaan jokin ihmisen mielestä vähäisempi ja vaatimattomampi. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia pörriäisten kanssa ja kysyä, miksi juuri tämä tai tuo kasvi on heistä niin mieluisa.

Sinipiikkiputki kiehtoo laajaa joukkoa lentäviä ötököitä. Toisinaan näyttää, kuin mehiläiset olisivat vuokranneet useamman sinipiikkipalluran ja viettävät niissä aikaa kömpimällä ja torkkumalla pitkiäkin aikoja. Pikkuisen koskettamalla huomaa, etteivät ole tulleet tekemään kuolemaa, vaan meneillään on lakisääteinen kahvitauko.

Varsinkin hyötykasveissa parveilevat ötökät aiheuttavat kasvattajassa jonkin verran huolta siitä, onko kasvi liiankin mieluisa vierailijoille. Jääkö siitä mitään kasvattajalle? Niinkin välillä käy. Tänä kesänä lehtikaaleista ja salaateista tehtiin niin pitsimäisiä malleja, ettei minun tarvitse käyttää aikaani oman maan lehtikaali- ja salaattiruokiin. Mitäpä tästä opin? Ensi vuonna harso pysyy pidempään paikallaan. 

Kovin hienohelma tai herkkähipiäinen ei voi puutarhassa käyskennellessä ja työskennellessä olla. Milloin tahansa joku ötökkä voi kävellä pitkin käsivartta tai puraista pohkeesta. Maata kaivaessa mullassa mönkii matoja, muurahaisia, siiroja ja jos jonkinlaisia tuhatjalkaisia. Niitä on turha lähteä pakoon juoksemaan. Eivät tule perässä, vaan pikemminkin kiireen vilkkaa yrittävät itse päästä suojaan kaivajalta.

Pikaisesti puutarhaa vilkaistessa ei voi edes käsittää, millainen kuhina ja lajien kirjo siellä liikkuu päivin, öin. Joukkoon mahtuu hyviksiä ja pahiksia, rumia ja kaunottaria. Hyvin on kaikki nämä vuodet niiden kanssa samalle tontille sovittu. Kotilot ehkä eniten ärsyttävät, mutta kun ei niistä kokonaan taida eroon päästä, on vain opittava pitämään yllä jonkinlaista tasapainoa. Siinä vaiheessa, kun tontille alkaa espanjansiruetanat mönkimään, tilaan asfalttifirman töihin. Tai muutan kerrostaloon. Ehkä...

Loppukesän rituaaliin kuuluu rastaiden ilmestyminen pihapiiriin. Ne popsivat kypsyviä aronianmarjoja ja säikähdyttävät ohikulkijan lehahtamalla yhtäkkiä puskasta suoraan yläilmoihin. Vähän väliä mullat on kuopsutettu käytäville eli rastaillakin yhteiselo ötököiden kanssa on omanlaistaan kiertokulkua.

"Että se jaksaa lärpättää. Paras kömpiä takaisin kukan sisään lepäämään." Sanoo kultakuorioiainen ja katoaa Vanille Fraisen uumeniin.

Kuten sanottu, puutarhassa et ole yksin. Sinua ei ehkä tarkkailla. Sen sijaan sinun kannattaa katsella ympärillesi ja kumartua lähemmäs. Paljon mielenkiintoista on tarjolla ötököiden maailmassa.

Lempeitä kesäpäivä kaikille!