Sivut

torstai 15. elokuuta 2019

Puutarhassa et ole yksin

Amiraali omenamintussa
  
Elokuussa on perhosten aika saapua puutarhavierailulle. Lukuisia keltaisia ja valkoisia perhosia on lennellyt, mutta niistä en ole onnistunut saamaan kuvaa. Ensimmäinen näkemäni amiraali pysähtyi omenamintulle ruokailemaan ja lepäämään pitkäksi toviksi.Siitä sain kuvan.

Clematis Hagley Hybrid ja raitapaita
  
Tänä kesänä puutarhassa ei ole tarvinnut retkeillä yksin. Toukokuussa oli valtatavasti leppäkerttuja joka lehdellä ja nupulla. Nyt elokuussa olen nähnyt vain yhden leppäkertun, joten minne lienevät menneet. Sen sijaan ihan kaikenlaisia muita pörriäisiä surraa ympärillä ja kukkia kuvatessa saa bonuksena ikuistettua ötököitä.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Pikkulintuja talvikaudella ruokkiessa nälkä niiden tunnistamiseen on kasvanut. Keittiön hyllyssä on pino lintukirjoja, ettei turhaan tarvitse kirjastohuoneen hyllyyn lähteä opuksia tarvittaessa etsimään. Onkohan nyt syntymässä uusi tarve tunnistaa kaikki pikkuisetkin ötökät, kun niihin törmää monta kertaa päivässä.


Aikanaan tähän omakotitaloon muuttaessamme eräs vieras kauhisteli sisään lentäneitä kärpäsiä. Kun ovet ja ikkunat ovat pitkin päivää pihalle saakka auki, on totuttava monenlaiseen elämään. Kärpäsiä, ampiaisia, hämähäkkejä, jopa orava ja lintujakin on meille sisälle eksynyt. Kärpäset eivät pahemmin enää hetkauta, eikä kyllä hämähäkitkään. Pieniä ötököitä varten on takan reunalla tyhjä tulitikkurasia, jonka avulla eksyneet siirretään nätisti takaisin pihamaalle. No, kärpäsiä ja hyttysiä tulee kieltämättä välillä lätkittyä hengettömäksi.


Minulla on hiukan ötökkäkammoa, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, etten niitä mielelläni käsiini ota. En niitä suuresti vihaa enkä vainoa, sillä ymmärrän ötököilläkin olevan tarkoituksensa ja paikkansa luonnon kiertokulussa. Kirvat saavat joskus kyytiä kunnon vesisuihkulla. Ja kotilot hukutetaan etikkaliemeen. Eli taitaa minussa pieni annos murhanhimoa asustaa. Joskus on tehtävä valintoja; joko kotilot tai kukkani. Eipä ole vaikea arvata, kumpi menee edelle.

Daalia Hartenaas

Tietämättä ja tiedostaen olen istuttanut puutarhaan kasveja, joiden pitäisi houkutella mm. mehiläisiä ja perhosia. Toisinaan se houkuttelevin kasvi ei olekaan puutarhan kaunotar, vaan jokin ihmisen mielestä vähäisempi ja vaatimattomampi. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia pörriäisten kanssa ja kysyä, miksi juuri tämä tai tuo kasvi on heistä niin mieluisa.


Sinipiikkiputki kiehtoo laajaa joukkoa lentäviä ötököitä. Toisinaan näyttää, kuin mehiläiset olisivat vuokranneet useamman sinipiikkipalluran ja viettävät niissä aikaa kömpimällä ja torkkumalla pitkiäkin aikoja. Pikkuisen koskettamalla huomaa, etteivät ole tulleet tekemään kuolemaa, vaan meneillään on lakisääteinen kahvitauko.


Varsinkin hyötykasveissa parveilevat ötökät aiheuttavat kasvattajassa jonkin verran huolta siitä, onko kasvi liiankin mieluisa vierailijoille. Jääkö siitä mitään kasvattajalle? Niinkin välillä käy. Tänä kesänä lehtikaaleista ja salaateista tehtiin niin pitsimäisiä malleja, ettei minun tarvitse käyttää aikaani oman maan lehtikaali- ja salaattiruokiin. Mitäpä tästä opin? Ensi vuonna harso pysyy pidempään paikallaan. 


Kovin hienohelma tai herkkähipiäinen ei voi puutarhassa käyskennellessä ja työskennellessä olla. Milloin tahansa joku ötökkä voi kävellä pitkin käsivartta tai puraista pohkeesta. Maata kaivaessa mullassa mönkii matoja, muurahaisia, siiroja ja jos jonkinlaisia tuhatjalkaisia. Niitä on turha lähteä pakoon juoksemaan. Eivät tule perässä, vaan pikemminkin kiireen vilkkaa yrittävät itse päästä suojaan kaivajalta.


Pikaisesti puutarhaa vilkaistessa ei voi edes käsittää, millainen kuhina ja lajien kirjo siellä liikkuu päivin, öin. Joukkoon mahtuu hyviksiä ja pahiksia, rumia ja kaunottaria. Hyvin on kaikki nämä vuodet niiden kanssa samalle tontille sovittu. Kotilot ehkä eniten ärsyttävät, mutta kun ei niistä kokonaan taida eroon päästä, on vain opittava pitämään yllä jonkinlaista tasapainoa. Siinä vaiheessa, kun tontille alkaa espanjansiruetanat mönkimään, tilaan asfalttifirman töihin. Tai muutan kerrostaloon. Ehkä...


Loppukesän rituaaliin kuuluu rastaiden ilmestyminen pihapiiriin. Ne popsivat kypsyviä aronianmarjoja ja säikähdyttävät ohikulkijan lehahtamalla yhtäkkiä puskasta suoraan yläilmoihin. Vähän väliä mullat on kuopsutettu käytäville eli rastaillakin yhteiselo ötököiden kanssa on omanlaistaan kiertokulkua.


"Että se jaksaa lärpättää. Paras kömpiä takaisin kukan sisään lepäämään." Sanoo kultakuorioiainen ja katoaa Vanille Fraisen uumeniin.


Kuten sanottu, puutarhassa et ole yksin. Sinua ei ehkä tarkkailla. Sen sijaan sinun kannattaa katsella ympärillesi ja kumartua lähemmäs. Paljon mielenkiintoista on tarjolla ötököiden maailmassa.

Lempeitä kesäpäivä kaikille!

41 kommenttia:

  1. Niin, emme ole onneksi yksin...Minulla on blogihuoneen ikkunan edessä korkea puska sinipallo-ohdaketta ihan siksi, että voin katsella näinä kesän viimeisinä viikkoina hyönteisten ja perhosten hyörinää. Sitä muuttuu hienohipiäinenkin pelottomaksi kun hyväksyy ja uskaltaa kurkistaa hiukan "kukkaa syvemmälle". Hyvä kirjoitus ja kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnneliPunneli! Sinulla on hieno ikkunanäkymä. Siinä voi käydä usein niin, että tietokoneruudun sijasta katse etsiytyy sinipallo-ohdakkeeseen. Huomaan itsekin juuttuvani tuijottamaan ötököiden puuhia isommista eläimistä puhumattakaan. Kiinnostus kasveihin on laajentanut kiinnostusta koko luontoon ylipäätään. Kiinnostuksen myötä tieto lisääntyy ja siinä ohessa hienohipiäisyys vähenee tai poistuu kokonaan.

      Poista
  2. Älä nyt sentään kerrostaloon muuta ;)
    Tämä oli ihana postaus puutarhan pörriäisistä. Mahtavia kuvia olet myös saanut! Kimalaiset sinipiikkiputkessa ihastuttivat erityisesti <3
    Lempeitä kesäpäiviä sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei ole tappajaetanoita tontilla näkynyt, joten kerrostaloon muutto ei ole ajankohtaista. Eikä asfalttikaan, onneksi.
      Kimalaiset ovat sympaattisia otuksia ja niiden mönkiminen sinipiikkiputkissa on hauskaa seurattavaa.
      Kivat kesäsäät jatkuvat. Nautihan sinäkin!

      Poista
  3. Kaikellaasta ötökkää ja pörriäästä sitä tuloo puutarhas möyries vastaha. Niihin o nii tottunu, ettei niitä eres huamaa. Paitsi perhoset. Niiton näkyny tasaasehen tahtihi harvakseltaan, koko kesän. Nokkoosperhosiaki ilahruttavan palio. Noliki muutaman kesän liki täysin karoksis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhoset ovat puutarhan odotettuja vierailijoita ja niitä on tosi mukava katsella. Jotenkin mystisiä olentoja - ehkä tähän ajatukseen vaikuttaa lapsuuden sadut.
      Niin monenlaista ötökkää tulee puutarhassa vastaan. On siinä ihmettelemistä välillä.

      Poista
  4. Ötököiden maailma on fantastisen laaja, olisi hieno oppia niistä enemmän. Jokaisesta ötökästä ilahdun hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, hirvikärpäset ja kotilot ovat niitä joista en pidä yhtään. Samaa mieltä, kotiloiden kanssa on opittava elämään, ei niistä kokonaan eroon pääse. Tämän sisäistäminen on myös helpottanut itseä, ei niistä kannata liikaa stressata kun ei asialle voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle oli suuri helpotus ymmärtää, ettei kotiloista pääse kokonaan eroon ja on vain opittava elämään ongelman kanssa. Toki sateen jälkeen käytävillä matelevat otukset nostavat usein kiukun pintaan, mutta siitä vain löydetyt kotilot purkkiin ja muihin hommiin. Elämästä ja puutarhasta menee ilo tyystin, jos hirttää itsensä yhden asian murehtimiseen.
      Kun ymmärtää, ettei kaikki ole pahiksia, on kasvien ja ötököiden yhteiselon seuraaminenkin jännittävää.

      Poista
  5. Hienoja kuvia ja ötököitä! Tosi ilahduttavaa, että osaat nähdä ötököiden kauneuden, vaikka ne hieman hirvittäisivätkin. :)

    Itse en ole ihan varma, kumpi puutarhassa loppujen lopuksi ilahduttaa enemmän: siellä kasvavat kasvit vai kasvillisuuden houkuttelevat eläimet. Taitavat olla yhtä tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä alkuvuosina jouduin hakemaan tasapainoa ötököiden ymmärtämisessä. Puutarhan rakentaminen ja hoitaminen vaatii sopeutumista luonnon kaikkiin ilmiöihin. Ötökät ovat osa ja jopa tärkeä luontoa, niin se vain on. Kun sen sisäistin, yhteiselo alkoi sujua.

      Poista
  6. Meidän pihassa on koko kesän ollut aika paljon perhosia, mutta eivät oikein anna kuvata itseään. Muuten olen varovasti niitä pelastanut kuistilta ja autotallista...kun ovet on ollut auki, niin helposti lentävät sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhosten siirtäminen ulos onkin vaikeaa niitä vahingoittamatta. Miten onnistut siinä? Perhosten kuvaaminen näyttää usein vaativan pitkäjänteisyyttä. Kiireessä se ei tahdo onnistua. Kivahan niitä on ihan vain katsellakin.

      Poista
  7. Tämä kesä on ollut todellinen ötökkäkesä - tai sitten olen vain kiinnittänyt niihin aiempaa enemmän huomiota. Perhoset ja sudenkorennot ovat loppukesän lemppareitani. Niiden lentelyä on kiva seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tänä kesänä on ollut todella paljon ja erilaisia ötököitä. Ehkä sää on ollut niille otollinen. Sudenkorennot ovat tosi hienoja. Meillä niitä näkyi muutamia heinäkuun lopulla, mutta nyt ei yhtään. Onneksi perhosia on alkanut ilmaantua loppukesän tapaan.

      Poista
  8. Erinomainen postaus kuvineen! Juuri puutarhan hoitamisen keskellä eläinpaljouden huomaaminen ja huomioiminen avasi silmäni isommin luonnolle. Meitä on paljon, joiden mielestä meidän pihamme ja puutarhamme on juuri meidän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Olen samaa mieltä siinä, että puutarhaharrastus on reitti laajempaan luontokiinnostukseen. Kasvien hoitamisen kautta ymmärtää, kuinka loppumaton ketju luonnossa vallitsee ja kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      Poista
  9. Luin tämän postauksesi heti aamusta ja ihan todella se sai minut iloiselle mielelle, miten mukavasti toit esille omat näkemyksesi puutarhan pikku eläjistä. Miten onneksi ainakin vielä meillä on elämää puutarhassa, pihoilla ja pelloilla. 🤗 Tosin eivät kaikki ötökät ole niin ” herttaisia” mutta kai niillä kaikilla on jokin merkitys tässä luonnon monimuotoisuuden tasapainossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Eivät todellakaan kaikki ötökät ole herttaisia, mutta kyllä jokaisella on paikkansa luonnon kiertokulussa. En vain lakkaa ihmettelemästä, miten erikoisia ja erilaisia ötököitä puutarhassa mönkii. Jos on ihmettelemistä kirjopikarililjan shakkiruuduissa, on sitä myös kultakuoriaisen kimaltavassa vihreydessä tai tuon valkoisen hämähäkin "juhlapuvussa". Perhosten kauneudesta puhumattakaan.

      Poista
  10. Puutarhassa kohtaa monta pientä ja joskus isompaakin ötökkää. Perhoset ja mehiläiset ilahduttavat aina ja niitä on ihana seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, viikko sitten tuijotin rusakkoa silmästä silmään. Aita oli välissämme ja kumpikin jähmetyimme paikoillemme hetkeksi yllättävästä kohtaamisesta. Miten mahtavat ötökät reagoida tällaisen jättiläisen ilmestyessä niitä katselemaan?

      Poista
  11. Kiva postaus puutarhan pikkuahertajista! Harvemmin kukaan näitä kuvaa,vaikka moni niistä on hyvin tärkeä puutarhan menestymisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Itse asiassa kuvaisin enemmänkin, mutta taito ja välineet eivät riitä. Tänä kesänä ötököitä on ollut niin paljon, että lähes joka kuvauskerroksella johonkin törmää.

      Poista
  12. Ihana postaus! Vaikka komppaan kyllä sinua ötökkäkammoni kanssa. Varsinkin hämähäkit... argh!
    Mutta olen kyllä kaikenlaisia öttiäisiä alkanut enenevissä määrin sietää. Kiitos kuuluu kyllä ihan puutarhaharrastukselle. Huomaan meinaan vieraissamme, jotka eivät pihassa möyri, olevan ihan kauhuissaan jopa kimalaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Hämähäkeistä muistuu mieleen kesä vuosia sitten. Poikani oli alakouluikäinen ja hän keksi kepposen. Hän teki mustasta langasta hämähäkin ja nakkasi sen yllättäen paljaalle olkapäälleni. Pelästyin ja huidoin "ötökän" pois. Olin tosi kiukkuinen pojalle inhottavasta kepposesta. Myöhemmin sille on naurettu. Kammoksuin silloin hämähäkkejä ja kammoksun edelleen, jos ne iholle tulevat. Muuten en.
      Puutarhaharrastuksen ja omakotiasumisen myötä on ollut pakkokin tottua kaikenlaisiin ötököihin. Siedätyshoitoa parhaimmillaan.

      Poista
  13. Mielenkiintoinen ötökkäpostaus! Jostain syystä tänä kesänä on ötököiden huomioiminen jäänyt vähälle. Perhosistakin olen nähnyt vain joitain vaaleita (sitruunaperhosia?) lentelemässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta!
      Kesät ovat erilaisia. Minusta taasen tuntuu, etten muina kesinä ole nähnyt/huomioinut ötököitä näin paljon, kuin nyt. Joka kerran jotain kukkaa kuvatessa mukaan tallustaa ötökkä.
      Eilen aamulla meidän puutarhassa lenteli useita amiraaleja ja nokkosperhosia. En ehtinyt niitä ihailemaan ja kuvaamaan, joten nyt odotan uusintavierailua innolla.

      Poista
  14. Hieno postaus puutarhan kukkasista ja ötököistä :)

    VastaaPoista
  15. Osa perhosista on kovin levottomia. Ötököitä on ulkona paljon. Maata kaivaessani varsinkin kastemadot saavat minut aina iloiselle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, kastemadoista minäkin ilahdun ja koitan kaivuhommissa siirtää niitä suojaisempaan paikkaan jatkamaan tehtäväänsä.

      Poista
  16. Kiva, hyväntuulinen postaus! Puutarhassa tosiaan törmää monenlaisiin mönkiäisiin. Minusta se on sen merkki, että puutarhaa hoidetaan luontoystävällisesti. Minäkään en oikein välittäisi ötököistä sisätiloissa, mutta ulkona ei niin paljoa haittaa, jos joku sattuu joskus vaikka kädellä vipeltämään. Yllättäen iholle tulevat öttiäiset saavat välittömän inhoreaktion kyllä aikaan. Etanoista ja kotiloista en pidä yhtään eikä meillä onneksi vielä tänäkään kesänä ole lehtokotiloita näkynyt. Luulen, ettet kuitenkaan muuttaisi kerrostaloon espanjansiruetanoidenkaan takia. Et hennoisi jättää kasvejasi etanoiden ruuaksi, vaan ryntäisit puolustamaan niitä ahneilta ahmateilta niin kuin tähänkin asti. Tehokkain tapa päästä sekä kotiloista että siruetanoista eroon olisi muutto tarpeeksi pohjoiseen, mutta koko puutarhaansa ei sinnekään kuitenkaan saisi mukaan. Ehkä niiden ahmattien kanssa on vain opittava elämään sitten kun leviävät omaan puutarhaan. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että olette säästyneet lehtokotiloilta. Kyllä niiden kanssa oppii elämään, kun on pakko, mutta mieluummin eläisin ilman.
      Hyvin todennäköistä, etteivät edes espanjansiruetanat saa minua pois puutarhani ääreltä. Tästä on tullut niin tärkeä osa elämää, että taitaisin tuntea itseni puolikkaaksi kerrostalossa.
      En minäkään iholla käveleviä ötököitä ilolla katsele. Kyllä ne kyytiä saavat. Jotenkin on vain niin tottunut kaikenlaisiin ötököihin, kun pihalla tulee möyrittyä ja liikuttua. Olisi puutarhaelämä aika vaikeaa, jos jatkuvasti ötököitä kammoksuisi.

      Poista
  17. Kiva postaus ja kauniita kuvia! Aika usein kun yritän kuvata jotakin kukkaa, paikalle ilmestyy vaikkapa kukkakärpänen. Välillä mietin, inhottaako jotakuta, jos kukkakuvassa on mukana ötökkä. Itse en kärsi ötökkäkammosta paitsi ampiaisten suhteen. Lisäksi isot sudenkorennot haluavat tulla kuolemaan kasvihuoneeseeni ja se on ihan kamalaa (en ymmärrä miksi kammoan niitä kuolleina, en elävinä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen erityisesti tänä kesänä huomannut, että joka kuvaan kömpii bonusötököitä. Jos niiden katseleminen jotakuta inhottaa, sille ei voi mitään. Kuvan katsominen on helppo lopettaa ja siirtyä seuraavaan.
      Aamulla katselin sudenkorennon lentoa ja mieleeni tuli tämä kommenttisi (jonka ehdin lukea ennen pihalle menoa). Mietin, että toivottavasti sudenkorento ei ole matkalla jonkun kasvihuoneeseen kuolemaan. Ilmeisesti ei ollut.

      Poista
  18. Upeita kuvia kukkaisista ja ötököiden elämästä. Monenmoista vipeltäjää kyllä on ja tunnustaa täytyy, että minä en niistä pahemmin välitä... Mutta kuuluvat luontoon (ja puutarhaan), joten sopeuduttava on :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuvuosina minullekin teki välillä tiukkaa rinnakkaiselo joidenkin ötököiden kanssa. Vähitellen olen tottunut niihin ja ymmärrän kullakin olevan tarkoituksensa puutarhan ekosysteemissä. Harvoin ne ovat mitenkään vaarallisia ja se jo helpottaa niiden sietämistä.
      Mukvaa sunnuntai-iltaa sinulle!

      Poista
  19. Ihanasti elämää kasveissa. Jännä vaalea hämähäkki hortensiassa. Suhtaudun myös hieman kaksijakoisesti ötököihin - en arvosta kärpäsiä sisällä, kammoan ajatusta siitä, että hämähäkki laskeutuu päälleni tai takertuu vaatteisiini, mutta ulkona pihalla kaikki ötökät saavat olla rauhassa. Poikkeuksena terassin alle pesää rakentavat ampiaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ne ötökät sisällä niin kivoja ole. Onneksi kärpästen ja ampiaisten lisäksi harvemmin mitään muita täälä näkyy. Tai, ehkä sentään hämähäkkejä, joista minäkään en tykkää, mutta siedän kyllä.
      Viime kesänä ampiaisista meinasi tulla riesa, kun ne rakensivat pesän meidänkin terassin alle. Tänä kesänä on siinä suhteessa ollut helpompaa.

      Poista
  20. Lämmin kiitos sinulle Suvi! Ja koska sunnuntai kääntyy jo kohta iltaan, leppoisaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!