Vuosi lähestyy loppuaan Samoin tämän vuoden neulontaputki, jota voisi sukkaputkeksikin kutsua. Sen verran vähän mitään muuta on kuluneen vuoden aikana tullut kudottua. Keräsin tähän postaukseen ne sukat, jotka olen kutonut edellisen sukkapostauksen jälkeen. Laskin samalla, kuinka monet neuleet on tullut pergolassa tai sohvalla tikutettua.
Polvisukkia olen kutonut 12 kpl, aikuisten nilkkasukkia 52 kpl ja lasten sukkia 15 kpl. Pipoja on valmistunut 7 kpl ja tumppuja vain kahdet. Monta sukkaparia olen antanut lahjaksi, vienyt tuliaiseksi tai muuten vain ovat päätyneet jonkun varpaita lämmittämään. Naapurit tietävät kutomisharrastuksestani ja heidän kauttaan sukkia on lähtenyt maailmalle.
Perussukka sujuu nykyisin melkeinpä silmät ummessa. Kirkkaanpunainen raitalangalla somistettuna on sopivan leppoisa välityö marraskuisen sadepäivän iltapuhteena.
Vaaleanvihreästä 7veikan Juhanista syntyi Keikkuvi-pitsisukat. Merja Ojanperän ohje löytyy hänen Kauneimmat villasukat -kirjasta. Pitsikuvio on helppo ja nopea kutoa.
86-vuotias äitini on pitänyt lapsikatraansa vauvasta aikuisuuteen villasukissa ja -tumpuissa. Muutaman sukkaparin hän on tämänkin joulun alla kutonut. Sydänongelmat rajoittavat kuitenkin käsitöiden tekemistä. Kuukausi sitten äiti totesi minulle, ettei hänellä ole ainuttakaan sukkaparia omia jalkojaan lämmittämään. Niinpä lupasin kutoa hänelle sukat.
Ensin kudoin äidille kaaripitsisukat. Lankana on vaaleanpunainen Pirta-sukkalanka, jonka koostumuksessa on 5 % enemmän polyamidia (ja 70 % villaa), kuin esimerkiksi 7veikassa (75 % villaa, 25 % polyamidia). Puikoissa lanka tuntui jotenkin liukkaammalta. Äiti tykkäsi valmiista sukista.
Merja Ojanperän Helmiorvokki -sukkamalliin olen mieltynyt. Siksi niitä onkin tullut kudottua lukuisa määrä. Parhaimmillaan Helmiorvokki on kahdesta yksivärisestä langasta tehtynä. Tässä puhtaan valkoinen yhdistettynä farkunsiniseen. Ohjeeseen kuuluu myös virkattu kukka, mutta sen jätän pois. En ole kovin taitava virkkaaja. Ehkä sellainen kukka on myös vähän hankala laitettaessa villasukkaisia jalkoja kenkiin tai saappaisiin.
Kudoin äidille toisetkin sukat. Helmiorvokit, kuinkas muuten. Äiti pitää viininpunaisesta väristä. Tiedän äidin kutovan mieluummin harmaita tai tummansinisiä sukkia. Sukkien kuulemma pitää olla harmaita. Mielestäni elämässä tulee olla väriä ja niin uhmasin äidin käsityksiä valitsemalla pitsisen mallin ja harmaata iloisemman värin.
Meillä on tosi mukavat naapurit. Vastapäisten talojen rouville kudoin sukat joululämpimiksi. Marit saa Merja Ojanperän Haiku-sukat.
Maritin Pena-miehelle tein vaaleansinisestä 7veikasta Merja Ojanperän Oliverit (Kauneimmat villasukat-kirjasta). Maritin mukaan Penalla on iso jalka. Enpä ole koskaan tullut hänen jalkojaan sukan kokoa silmäillen katsoneeksi. Jotenkin on niin helppo tehdä sukka omaan jalkaan sovitettuna, joten arvailuksi meni, jaksoinko kutoa Penan sukan terästä riittävän pitkän. Toivottavasti.
Toisen vastapäisen naapurin Annelle kudoin Vellamo-sukat, joihin ohjeen löysin netistä, Juurakko Creations-blogista. Ilokseni Annen työkaverit tyhjentävät sukkavarastoni joulun alla, joten Annelle kiitokset ahkerasta sukkakassin kiikuttamisesta.
Pikkuveljen teini-ikäiselle Siirille ja myös hänen äidilleen kudoin mustat perussukat. Kumpikin vei äidilleni lankaa toiveenaan saada uudet sukat. En ollut varma, jaksaako äiti tämän joulun alla sukkia kutoa, joten päätin tehdä omat versioni. Nyt sekä Siiri että äitinsä saavat tuplasti sukkia, koska äitini jaksoi sittenkin vielä muutaman sukkaparin kutoa.
Muutama sukkapari pitää aina olla varalla, jos vaikka tulee yllättävä toive. Marjapuuron punaisesta 7veikasta ja keväällä tarjouksessa olleesta 7veikan Polkasta kudoin kerrosrivinousu-mallilla nilkkasukat. Muutin perinteistä kerrosrivinousua siten, että vaihtelin nostettavan silmukan paikkaa. Kerrosrivinousussa on hyvä lisätä silmukkamäärää puikkoa kohden, sillä mallineule kiristää jonkin verran. Näissä sukissa on 14 silmukkaa/puikko.
Merja Ojanperän Juhannustanssi kuuluu niinikään lempimalleihini. Tosin jätän alkuperäisessä ohjeessa olevan kuvion varresta pois ja toteutan sukan yleensä vain varren röyhelöllä. Jalan päälle kudoin rivin valepalmikkoa. Näissä sukissa röyhelön valkoinen osuus on Novitan pörröistä Pilvi-lankaa (ei taida enää olla tuotannossa). Toisena lankana on Polaris-lankaa. Valitettavasti käyttämäni väri on poistunut myynnistä.
100 gramman kerä oli hieman vajaa, joten kutoessa jännitin, riittääkö lanka loppuun saakka. Kudoin vähän pienemmän sukan taatakseni langan riittävyyden. Tuskin apua oli siitä, että sukkien kärjissä kiihdytin kutomisen vauhtia pelätessäni langan loppuvan.
Polvisukat kudoin tummansinisestä 7-veikasta ja Novitan Korpi-langasta (sävy 995 Koski). Yksinään Korpi-langasta oli vaikea saada symmetrisia sukkia. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan. Mallineuleena 4 o, 1 n. Resorin jälkeen silmukoita on 65, joista pohkeen jälkeen kavensin 10 s. Loput kavensin ennen kantalapun aloittamista, jolloin sukkaosioon jäi 12 s/puikko.
Ensi vuoden puolella on tarkoitus opetella kirjoneuleiden teko tikapuutekniikalla. Näissä tummanvihreällä ja luonnonvalkoisella kudotuissa sukissa ei vielä tikapuutekniikkaa ole käytössä. Resorin jälkeen lisäsin 2 silmukkaa puikkoa kohden, jolloin varressa on 14 silmukkaa puikolla. Tällä kertaa sain kyllä langat kulkemaan niin hyvin, ettei kirjoneule kiristänyt, kuten tavallisesti. Varren lopussa kavensin yhden silmukan kultakin puikolta. Jalkaosiossa silmukoita on 13 puikolla.
Yhden pipon olen jo tänä vuonna itselleni 7veikan kirsikanvärisestä langasta kutonut. Mitoitin pipon siten, että hiukseni mahtuisivat hyvin alle. Siitä huolimatta se on turhan löysä ja niinpä päätin kutoa samasta langasta uuden pipon. Tällä kertaa käytin valepalmikkoa mallineuleena ja vähensin silmukkamäärää. Taisin vähentää liikaa silmukoita. Ja valepalmikkokin on hivenen kireämpi neule, kuin aiempi tuplahelmineule. Joudun siis kutomaan vielä kolmannenkin pipon. Ehkä valitsen vaihteeksi jonkun toisen värin.
5-vuotiaalle sukulaistytölle kudoin tupsupipon Pirtan sukkalangasta, josta aiemmin kudoin äidille kaaripitsisukat. Käsialani pipossa on luvattoman epätasaista. Puolustaudun sillä, että kudoin pipon outoja pyöröpuikkoja käyttäen. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Pirta-lanka on liian liukasta. Menköön harjoitustyönä. Seuraava pipo jollain toisella langalla ja tutummilla pyöröpuikoilla.
Enpä ole puikkoja käsistäni näiden töiden jälkeen laskenut, mutta mahdolliset valmistuvat työt menköön ensi vuoden piikkiin. Kirjoneuleet kiinnostavat minua kovin, mutta niistä tulee aina liian tiukkoja. Suunnitelmissa on opetella tikapuutekniikkaa. Jos sen avulla saisin enemmän joustavuutta ja tasaisuutta kirjoneuleisiini.
Tähän loppuun vielä kuva ihastuttavasta Rozettasta. Kahden vanan kaikki kukat ovat avoinna, osa jo vähän lakastumassa. Kolmas vana kasvaa kahden välissä ja myyjän mukaan Rozetta saattaa tehdä vielä neljännenkin vanan. Johan näiden auenneiden kukkien ihailusta on silmät ymmyrkäisinä. Voiko enää enempää edes vaatia.
PS. Kiitos kaikista postauksiini jättämistänne kommenteista. Palaan niihin, kun olen jälleen toimivan netin äärellä.