Haavoitetut

Uskollinen nimetön kukkija

Viime syksynä istutin runsaasti tulppaaneja edellisvuosien tapaan. Olin päättänyt keskittyä darwin-tulppaaneihin taatakseni kukinnan vuosiksi eteenpäin. Aika hyvin niitä onnistuin istuttamaankin, mutta paljon multaan pääsi myös jalostettuja kaunottaria.

Tästä keväästä tulikin sitten monin tavoin erilainen. Koko talven pelkäsin lumettomuuden koituvan kasvien, sipulikasvienkin kohtaloksi. Niin ei käynyt tulppaanien kohdalla. Tällä kertaa kohtalolla oli neljä sorkkaa ja nälästä kurniva vatsa. Ensin katosivat krookukset, osa kirjokevättähdistä ja muutama pystykiurunkannus. Aamu toisensa jälkeen tuhoja katsellessani syytin jäniksiä, kunnes myös nousevat tulppaanit olivat järsittyjä ja maasta kiskottuja sipuleita löytyi sorkanjälkien viereltä. Käyhän meillä jäniksiäkin, mutta yö toisensa jälkeen myös peuroja. Jälkien jättäjät ovat ihan peurakohtaisesti näyttäytyneet ikkunoiden alla.

Tulipa 'Persian Pearl'

Loistavaa tulppaanikukintaa ei siis ole odotettavissa. Joissakin tulppuryhmissä nuput ovat olleet vielä mullan sisässä lehtien kadotessa peurojen suihin. Niin siis siellä täällä nousee muutamia nuppuja, joiden avautumista odotan innolla. Tähtitulppaani Persian Pearl kuuluu lempitulppuihini. Pikkuinen koko on ollut niille eduksi, sillä valtaosa niiden nupuista on ollut vielä maan sisässä peurojen vieraillessa.

Yläpihan käytäville on laitettu verkkoviritelmiä, jotta peurat eivät pääsisi alapihalle. Myös talon ja tien välissä oleva Pikkupuutarha on eristetty kokonaan verkoilla. Pikkupuutarhassa en ole peuran jälkiä aitauksen jälkeen nähnyt, enkä tuhoja. Sen sijaan alapihalle peurat edelleen tulevat ilmeisesti verkkojen yli loikkaamalla, sillä joitakin tulppaaneja on aitaamisen jälkeen kadonnut ja tuoreita jälkiä löytynyt.

Ilman muuta peuratuhot edelleen harmittavat. Eniten siksi, että paljon muutakin on kaiken aikaa vaarassa kadota peurojen suihin - niillehän kelpaa miltei kaikki. Ja siksi, että tunnen itseni voimattomaksi moisen luvattoman vierailijan torjunnassa. Tuskin rakennamme tonttimme ympärille 2,5 metristä panssariaitaa ja lukitse sisääntuloa korkein portein. On siis opeteltava elämään riesan kanssa ja unohtamaan jatkossa ainakin tulppaanien istuttaminen. 

Safiirihortensian verkkosuojassa tulppaanitkin ovat säilyneet syömättöminä

Sekalaiset aitaviritykset hankaloittavat puutarhan hoitamista ja talon ympäri sekä ylä- ja alapihan välillä kulkemista. Harva se päivä pohdin, käynkö ottamassa osan verkoista pois ja milloin sen teen. Aitaamisen yhtenä ajatuksena oli totuttaa peurat kulkemaan puiston kautta, mutta luultavasti ne palaavat heti pihaamme esteiden poistuttua.

Varmasti istutan sipuleita tulevanakin syksynä. Ehkä tämä episodi kannustaa minua lisäämään entistä enemmän pikkusipuleita, narsisseja ja laukkoja. Mielessäni olen jo suunnitellut istuttavani sipulit sellaisten puiden ja pensaiden tyvialueille, jotka muutenkin talvikauden ajaksi suojaan verkoilla.

Suurin osa tulppaaneistani on hyvin haavoitetun näköisiä. Repaleisia ja tallottuja. Minun käy heitä sääliksi. Pienihän tämä murhe on maailman mittakaavassa ja sen ylitse kyllä pääsen. Kunhan vähän murisen kärsineiden kaunottarieni puolesta.

Taistelet voikukkien kanssa koko viikonlopun,

ja myöhään maanantai-iltapäivänä 

ne ovat taas siinä terhakkaina,

täydessä ja hehkeässä kukassa, 

mahdottoman nättinä,

kukoistaen niin kuin vain voikukat osaavat

vastoinkäymisten keskelläkin.

- Hal Borland -

PS. Peurakarkoite Trico Gardenia olen ruiskuttanut monien kasvien lehdille. Toistaiseksi en tosaa sanoa juuta enkä jaata sen vaikuttavuudesta. Jatkan kokeilua.