Kanttauskierros loppuun

Viikontakaiset sateet ja sen jälkeen saapunut lämpö ovat saaneet puutarhan rehevöitymään melkoisesti. Tuntuuko vain, vai onko kaikki tänä vuonna tavallista aikaisemmassa? Varjoliljat, pionit, osa ruusuista, kellukat ja moni muu pukkaa nuppuja ja aukookin niitä jo aktiivisesti. Hedelmäpuiden ja koristeomenoiden kukinta tuli ja meni, mutta syreenit jatkavat. Oksat suorastaan notkuvat kukkien paljoudesta.

 Päivänliljapenkki

Viime viikonloppuna jatkoin kanttaamista ja sain kesän ensimmäisen kierroksen tehtyä. Hetkeen ei tarvitse kanttauspuuhiin ryhtyä, sillä muutaman vuoden säännöllinen kanttaaminen tuottaa kiitettävää ja pitkäkestoista tulosta. Nurmikko ei helpolla istutusalueille leviä ja yksittäiset rikat saa penkeistä tavallisen ylläpitosiivouksen avulla pois kohtalaisen helposti.

Viimeiset kanttaukset tein kilvan sadepilvien vyörymisen kanssa. Marjapensaiden kanttaus sujui vielä auringonpaisteessa, mutta rinteen alareunan loppumetreillä sadepisarat jo putosivat päähän. Tuumasin, etten ole sokerista, enkä kastumalla sula. Urakan päätteeksi työvälineet kyllä vein paikoilleen juoksuaskelin ja sitten sisälle ja suihkuun. Sunnuntai-iltana leikkasin vielä pitkäksi venähtäneen nurmikon, jotta voisin aloittaa uuden viikon nauttimalla  puutarhan siististä ulkoasusta.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Alapihan kotikiven kupeeseen istutin syskyllä nuokkutähdikkiä. Se sopii hyvin vieressä kasvavan kääpiöhopeakuusen pariksi. Kerrankin minullakin joku väri sointuu ympäristöönsä.  Harmaa tiikerikissani Juuso nukkuu ikiuntaan kotikiven kupeessa hänkin. Kaikki harmaat kaverit siis samassa paikassa. Etualalla sulkaneilikankin kasvusto on hopeanharmaata.

Rhodorendron Nova Zembla

Rhodoista Cunningham's Whiten kukinta on jo ohi. Nova Zembla availee muutamaa hassua kukkaansa ja kaksi Catawbiense Grandiflorumia sitten kukkiikin useamman kukan voimin. Pelkäsin rhodojeni menehtyvän tai ainakin kärsivän liikaa lisääntyneestä paisteesta. Toistaiseksi ne näyttävät päinvastoin virkistyneen verrattuna sankan metsikön varjossa elämiseen. Nyt ne saavat kevyttä varjoa suhteellisen nuoresta tuijarivistöstä ja rajalla kasvavasta isosta tuomesta.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Kylvöhistoriani ensimmäinen jättiverbena aloittaa kukinnan. Minulla oli tuuria jättiverbenan kanssa, sillä vaikka kylmäkäsittelyssä olleista siemenistä ei yksikään itänyt, kokeeksi pesuhuoneen lattialämmössä olleista kylvöksistä osa iti hyvin. Neljä tainta jatkoi kasvuaan ja päätyi nyt terassilla olevaan isoon ruukkuun. Taimia olisi pitänyt latvoa, mikä jäi tekemättä. Siksi kasvi on hassun näköinen pitkäksi venyneine huiskuloineen. Hassu ulkonäkö ei himmennä onnistumisen iloa. Toivottavasti saan kuvata jättiverbenaani vielä lisääkin.

Tukikepit peittyvät aikanaan lehdistön lomaan

Kelloköynnösten kanssa kävi vähän huonommin. Ne itivät ja kasvoivat loistavasti. Osan istutin jo kellarissa ollessa isoihin muoviruukkuihin. Pergolan sisäänkäyntiin tarkoitetut jätin odottamaan lämpimämpiä kelejä, jotta voisin laittaa ne kahteen isoon keramiikkaruukkuun. Ruukut ovat mullalla täytettyinä niin painavia, etten olisi jaksanut kantaa niitä kellarista ulos.

Huonovointinen kelloköynnös on jo toipumassa

Istuttaessa olin ehkä liian kovakourainen tai huolimaton, sillä osa keramiikkaruukkuihin laitetuista taimista otti ja kuoli. Laitoin istutetuille taimille harsot suojaamaan niitä alkuun auringolta ja öisin mahdolliselta kylmyydeltä. Muoviruukuissa kasvuun lähteneet saivat harsoista huolimatta muutamia vaurioita, jotka ovat alkaneet korjaantua. Sen sijaan painaviin ruukkuihin istutetut, eloon jääneet ovat vasta nyt aloittaneet kasvunsa. Kun on kahden edellisen kesän aikana tottunut komeaan kasvustoon, näyttävät kelloköynnökset nyt aneemisilta. Jatkossa siis istutus isompiin ruukkuihin aiemmin ja huolellisuutta joka vaiheessa. Oppia ikä ja kaikki tässäkin asiassa.

Naapurin magnolia

Naapurissa kasvaa ja kukkii ihastuttava magnolia. Siinä on lukuisia nuppuja, jotka näkyvät väripilkkuina meidän keittiön ikkunasta katsoessani. Kävin kuvaamassa magnolian avautuneita nuppuja. Näiden ihanuuksien katseleminen johti taas tuttuun pähkäilyyn: milloin ja minne omaan puutarhaani tällaisen istuttaisin?

Kiemurapenkin lemmikkikukoistusta

Sieltä täältä on taas kertynyt joukko istutettavia taimia. Kovasti haluaisin saada ne maahan, mutta näin lämpimällä säällä taitaa olla parempi pitää kasvit purkeissaan ja odottaa hetki, kunnes helteet hellitävät. Halusimme tai emme, niin yleensä käy. Jos kuiva ja aurinkoinen sää jatkuu, otan istutusasian harkintaan.

Yllä oleva kuva on voimakkaasti suurennettu, sillä kamerani zoom ei ulotu  kovin pitkälle. Joka päivä isokokoinen rusakko loikkii puiston halki. Usein se oikaisee yläpihamme halki tielle ja naapureiden pihaan. Tuolla se istuu leikkipaikan toisella puolella miettimässä, mihin suuntaan lähtisi. Tällä kertaa se päätti mennä erään lähinaapurin pihaan.

Aronia

Nauttikaahan viikonlopusta ja upean lämpimästä auringonpaisteesta!