Sivut

torstai 13. elokuuta 2020

Tiikereitä puutarhassa

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 

Pionien, ruusujen ja muiden kaunotarten kukkimista ihastellessa ihan unohtuu, että loppukesäksikin on odotettavissa monenlaisia hienoja kasveja. Keltaiset ja oranssit kukat ovat monen inhokkeja, mutta osa niistä on hyvinkin kauniita. Lisäksi keltaiset ja oranssit tuovat valoa ja paistetta loppukesän usvaisiin aamuihin ja hämärtyviin iltoihin. Perhosetkin tykkäävät monista alkusyksyn kukkijoista.

Lilium lancifolium - Tiikerililja
 
 
Aloituskuvan kerrotun tiikerililja Flore Plenon istutin syksyllä 2018. Se lähti heti seuraavana keväänä hyvin kasvamaan ja kukkimaan, kuten tekee nytkin. Sopii hienosti  kaveriksi perinteiselle tiikerililjalle, jota minulla on ollut jo pidempään. Se vain on kasvanut ihan oudoissa paikoissa, joista olen sitä yrittänyt huonolla menestyksellä siirtää. Olen myös kerännyt varren itusilmuja ja laittanut niitä mielestäni parempiin paikkoihin. Vihdoin nämä oranssit turbaanihatut näyttävät kotiutuneen Flore Plenon viereen.

Hemerocallis 'Pink Damask'

 

Tämä kesä ei ole ollut paras mahdollinen päivänliljoille. Yleensäkin niiden kukinta on hetkessä ohi. Nyt sekä kovat sateet että helteet ovat osuneet juuri parahiksi päivänliljojen kukinnan kanssa samaan aikaan. Jollei ehdi liljojaan kukkien avautuessa katsomaan ja kuvaamaan, onkin se jo myöhäistä ja tarjolla on ollut lähinnä lakastuvia jämiä. Onneksi nuppuja on useita, joten vähintään yhden kohdalla onni suosii.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - ehkä

 

Tämän keltaisen nimestä en ole varma. Puhuttelen häntä Stella d'Oroksi. Eipä tuo ole pahastunut. Toisinaan mielleyhtymät ovat enemmän tai vähemmän outoja. Minulle tulee jo tämän kukan nupuistakin ja viimeistään avautuneesta kukasta aina mieleen vähän yliaikainen banaani.

Lilium 'Spring Pink

 

Muisti tekee vähän väliä tepposiaan. Itsensä kanssa saa painia, kun ei ole muistanut kirjata kaikkia istutuksiaan ajoissa  kirjoihin ja kansiin. Ihan turha väittää itselleen muistavansa jonkun kasvin nimen ja paikan seuraavana keväänä, kun sitä ei muista enää parin kuukauden päästäkään. Olin täysin vakuuttunut istuttaneeni sisäänkäyntiä vastapäätä keväällä tiikerililja Sweet Surrenderiä. Siitähän tykkään tosi paljon. Niinpä olin niinsanotusti äimänkäkenä, kun liljat avauduttuaan eivät olleetkaan kermanvalkoisia. Potutukseen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä Spring Pink on kaunis sekin. Katsokaa, miten hienostunut väri terälehdissä on. Erityisesti tuo ohuen ohuella siveltimellä piirretty viiva terälehtien tyvestä alkaen on upea.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

 

Joku kasvi saa sydämen läikähtämään vahvasti heti ensikohtaamisella. Tällainen on jonkun blogissa näkemäni jaloängelmä Elin. Jostain syystä rakastan palluraisia nuppuja. Sellaisia on esimerkiksi lumikärhössä ja syysvuokossa. Katsokaa, miten ihanat pallurat Elinissä on. Ja miten herkän kaunis kukka siitä palluraisesta nupusta avautuu. Kun Elin vihdoin ja viimein Muhevaisella osui silmiini, oli ostopäätös siinä samassa sinetöity. Onnellisena kannoin Elinin kotipuutarhaan ja istutin sen Ruusupenkkiin. Siellä se huitelee melko korkeana ja vaikeasti kuvattavana. Saadakseni ikuistettua nuput ja avautuvat kukat, piti tallustella vähän aikaa sitten uuitun penkin kasvien välissä puutarhakengilläni, mutta oli se sen arvoista. Eikä onneksi mikään vahingoittunut.

Thalictrum rochebrunianum - Keijuängelmä

 

Jos on ihana Elin, niin yhtään vähemmälle rakkaudelle ei jää eräästä puutarhamyymälästä toukokuussa ostamani keijuängelmätkään. Nämä ovat pikkuisen matalampia, kuin Elin, vaan aika korkeita silti.

Kahden edellisen kesän helteissä kotilot kaivautuivat poteroihinsa, eikä niitä pahemmin näkynyt. Ehdin jo kuvitella päässeeni riesasta eroon. Tämä kesä on yhtä kotiloiden juhlaa. Sopivan lämmintä ja kosteaa, jotta kaikki kasvaa kohisten tarjoten hyviä piiloja ja muhimispaikkoja sekä runsaasti syötävää. Pesuainepurkki poikineen kulkee vakiovarusteena pihatöissä, jotta kaikki eteen osuvat kotilot on helppo pudottaa etikkaan marinoitumaan. 

Luulisi, että käsityöihminen tykkää pitsisomisteisista kasvinlehdistä, vaan eivät ne minua erityisemmin ihastuta. Toisaalta olen jo niin tottunut yhteiseloon kotiloiden kanssa, etten jaksa niistä suurempaa stressiä ottaa. Mitään kasvia ne eivät ole onnistuneet kokonaan hävittämään. Päättymätön kotilotaistelu jatkukoon. Onhan se omanlaisensa murhe, mutta pientä monen muun asian rinnalla.

Pelkäsin menettäväni nämä kaksi viime syksynä istutettua kärhöä sekä mahdolliselle lakastumistaudille että kotiloille. Pikkutalvio kasvoi uhkaavasti kärhöjen tyveen kiinni ja sen kosteissa uumenissa kotilot viihtyivät pulskiksi lihoen. Vasemmanpuoleisen kärhön hyvin kasvanut varsi menehtyi. Pelkäsin kyseessä olevan lakastumistauti, mutta nyt kyllä uumoilen tuhon syynä olleen kotilot. 

Kaivoin ja kitkin pikkutalvion pois kärhöjen ympäriltä. Musta muovireuna ei ole kauneinta katsottavaa, mutta hätätilassa sain sillä rajattua kärhöjen multatilan. Netistä löytämässäni ohjeessa neuvottiin laittamaan kärhöjen tyvelle hiekkaa tai lecasoraa, jotta tyvi ei ole kosketuksessa kosteaan multaan. Minulla sattui olemaan säkki lecasoraa. 

Kumpikin kärhö saa nyt paremmin ilmaa ja kasvavat taas reippaasti. Näillekin kärhöille on uusi tuki tulossa. Kärhöjen ympäristö on hölmön näköinen, mutta se on väliaikainen ongelma. Tuo alue on yksi tämän syksyn kohennuskohteista.

Näin loppukesästä iristen lehdet retkottavat pitkin pituuttaan muiden päällä ja kaatuvat myös käytäville. Aamukasteessa ja sateen jälkeen niiden vieritse on tylsä kulkea, kun märät lehdet  lätsähtävät paljaille jaloille tai kastelevat housunlahkeet. Vuosia sitten näin netissä jonkun liittäneen iristen lehdet lyhdenipuiksi, jota ideaa olen sen jälkeen tyytyväisenä käyttänyt. Sitomiseen käytän muovitettua sidontalankaa, jonka voi käyttää kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Dianthus amurensis - Amurinneilikka

 

Amurinneilikkani on vielä aika harvakasvuinen. Sen pitäisi houkutella perhosia. Yksi neitoperho tätä neilikkaa kuvatessani liihotteli lähistöllä, mutta se ei ollut kiinnostunut mallin roolista. Odotellaan siis perhosia puutarhoihimme ja nautitaan siinä ohessa näistä elokuun päivistä.


40 kommenttia:

  1. Kylläpä vain on hienon värinen tuo Spring Pink liljasi ja jaloängelmäsi on tosi kaunis kuten myös keijuängelmä. Päivänliljat ovat minulle ikuinen arvoitus, en ole niitä saanut kukkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivänliljoilla on kaunis kasvutyyli, mutta ilman muuta kukat ovat toivottuja. Omani näyttävät kukkivan vuorovuosina tuolta keltaista ja Pink Damaskia lukuunottamatta.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Spring Pink on todella hemaiseva kaunis, mutta olihan tässä kattauksessa monta hienoa liljaa. Minullakin on syksykesään kuulunut keltaoranssia väriä, se jotenkin sopii alkavaan ruskaan hyvin - ja nämä kasvit todella ovat hyviä perhosmagneetteja.
    Oih, elvytti jälleen kaipuuni hankintalistalla olleeseen keijuängelmään, emme ole sattuneet kohtaamaan taimimyymälöissä, mutta ehkä joskus löydän sen tänne ihailtavaksi.
    Toivottavasti sait tekemälläsi toimenpiteillä kärhöt elvytettyä, lecasora auttaa kärhöä ja luulisi sen myös olevan epämieluisa kotiloille.
    Tuo lehtien sitomisniksi pitää muistaa siinä vaiheessa kun omat iirikseni kasvavat kokoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miksi keiju- ja jaloängelmää on niin vähän myynnissä. Näköjään ne on heti napattava ostoskoriin, kun vastaan tulevat. Jaloängelmää oli vain yksi kappale, keijuängelmää sentään kaksi. Otin heti kummatkin.
      Eikö keltaoranssit sovikin hyvin alkavaan ruskaan ja syksyyn. Pörriäiset ja perhosetkin niistä tykkäävät.
      Kärhöt näyttävät nyt aika tyytyväisiltä. Lecasora ei houkuta kotiloita ja nyt kärhöjen tyvi on muutenkin ilmavampi. Toivottavasti ei liian ilmava niiden selviytymistä ajatellen.

      Poista
  3. Ihania liljoja ja päivänliljoja! Pätevän kuuloinen temppu kärhöjen pelastamiseksi, kiitos. Yksi on nyt minulla lakastunut, mutta syytä en tiedä, varsi on voinut mennä tuulessa poikki, oli niin myrskyisät kesäsäät, tai kuivuus, tai kotilot, tai lakastumistauti. Jopa kotiloita olen tänä kesänä nähnyt pihassani muutaman, mutta en ole varma siitä, ovatko ne lehtokotiloita. Yksi oli melko lailla sen näköinen. Yleensä niitä ei näy ollenkaan, liian kuivaa.
    Ängelmät ovat niin ihania! Kunpa ne viihtyisivät minulla paremmin, ovat tosi huonona joka kesä, jopa nyt, vaikka heinäkuussa satoi sopivasti. Hyvin kuvaat tuota palleronuppujen ihanuutta, ne ovat tosiaan söpöset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kotilot löytäneet sinunkin kotipihasi? Toivottavasti vain muutama yksilö ja nekin vaikkapa viinimäkikotiloita. Tietenkään en ole varma, ovatko juuri kotilot syynä kärhöjen lakastumiselle. Joka tapauksessa kärhöt ovat nyt piristyneet. Olisi helpompi suojata ja pelastaa kasvejaan, jos osaisi tulkita niiden ongelmia paremmin. Kaikkea täytyy siis kokeilla.

      Poista
  4. Kauniita liljoja! Katsotaan, josko minullakin olisi muutaman vuoden päästä tiikerililja. Tilasin vuosi vai pari sitten itusilmuja varmaan Hyöytykasviyhdistykseltä. Luulin pikkuruisten taimien uuvahtaneen viime kesän kuumuuteen, mutta ainakin yksi sitkeä sissi penkissä näkyy kasvavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari edellistä kesää oli tiikerililjoille ilmeisesti kärsimystä, mutta nyt kukkivat komeasti. Toivottavasti sitkeä sissisi jaksaa sinnitellä ja ehkä jo ensi kesänä ilahduttaa sinua kukinnallaan.

      Poista
  5. Minä tykkään oransseista ja keltaisista kukista. Ne sopivat etenkin syyskesän väreihin! Päivänliljat ovat suosikkejani, vaikka tosiaan, näyttäväthän ne aika banaaneilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, oranssit ja keltaiset ovat erinomaisia värejä loppukesän puutarhaan ja sopivat hyvin alkavaan ruskaan. Viime päivät olen ihastellut tiikerililjojeni kauneutta.
      Onneksi vain Stella d'oro tuo minulle banaanin mieleen. Tykkään kyllä banaanista ja niin tykkään tästä Stellastakin.

      Poista
  6. Kyllä pitäisi tiikerililjoja tälläisessä kissallisesssa ouutarhassa, ihan ehdottomasti. Tuo kerrottu on kyllä hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flore Pleno on minustakin tosi hieno. Sen ja tavallisen tiikerililjan runsaana kukkiva näkymä on viime päivien mieluista katsottavaa.
      Juuri nyt puutarhassani on muitakin tiikereitä. Vähän kauempana asuvan naapurin pikimusta kissa istuu parhaillaan keittiön ikkunan edustalla.

      Poista
  7. Liljat on ihania, minulla on menossa jokin vaaleanpunainen kausi, kun niin monenlaista hempeää liljaa näyttää täällä nousevan. Ängelmän nuppupalleroista ja-kukista ei voi olla pitämättä, herkän kauniita ovat. Kiva idea sitoa kurjenmiekkojen lehdet, minä taas leikkelen niitä kimppuihin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljoissa on paljon vaaleanpunaisia versioita. Niitä minullakin taitaa olla eniten näiden oranssisten tiikerililjojen lisäksi.
      Enpä olekaan aikoihin muistanut ottaa iristen lehtiä kukkakimppuun. Kiitos, että mainitsit asian.
      Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Ensimmäinen kerrottu lilja on ihan huikea! Oikea makrokuvaajan unelma! Kauniita ovat muutkin, mutta tiikeri teki loikan sydämeeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flore Plenoa löytyy ainakin Viherpeukaloilta. Se loikkasi minunkin sydämeeni heti sen kuvissa nähtyäni. Ja pian sen jälkeen puutarhaani. Olen iloinen, että se näyttää viihtyvän ja lisääntyvän hyvin.

      Poista
  9. Mäki oon hommannu nua molemmat tiikerit. Kerratun löyrin muutama vuasi sitte taimihulinoolta, harrastajan taimipöyrältä. Tavallista sainki mettästää muutaman vuaren. Viimme kesänä sitte löyrin. Vaan ompa tua 'Spring Pink' elekantti, tiikerien vastakohta. Varmasti kärhöt tykkää lecasorapetistä. Mulla muutama kärhö kualla kupsahtaa joka kesä, nii nykki. Useen kuitenki nousoo taas seuraavana kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallinen tiikerinlilja on monessa puutarhassa tuttu perinnekasvi. Jännä, että sitä on niin vaikea löytää kaupoista. Nyt kumpaakin on mm. Viherpeukaloilla myynnissä.
      Kärhöjen suhteen ensimmäisestä katoamisesta ei välttämättä vielä tarvitse huolestua. Kuinkahan monta kärhöä minullakin on kadonnut ja palannut seuraavana kesänä. Nytkin on kaksi kärhöä sanonut heipat, joista toinen luultavasti lopullisesti.

      Poista
  10. Ängelmät ovat niin kauniita joka vaiheessaan. Minäkin bongasin keijuängelmän jostain blogista ja ostin heti, kun taimimyymälässä tuli vastaan. Blogeista saa niin paljon, hyviä ideoitakin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin sait oman ängelmäsi. Yllättävän harvoin sitä kaupoista löytää, joten heti pitää sellaisen nähdessään ostaa.
      Blogimaailmasta minunkin ängelmäinnostukseni sai pontta.

      Poista
  11. Sinulla on ihan valtavasti eri lajikkeita pihalla! Kiva nähdä vertailukuvia. Noi vaaleanpunavivahtavat ja tiikerit on erikoisen näkösiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa! Kasvit vaan ovat niin houkuttelevia. Varsinkin, kun monet esittelevät omiaan, tulee tarve saada itsellekin.
      Tiikerit ovat upeita ja tänä kesänä erityisen runsaasti kukkivia.

      Poista
  12. Järisyttävän kaunis kuva keijuängelmästä♥

    Minullakin on vanhan pihan peruina tiikerililjaa. Onneksi ei tarvetta siirrellä:)

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!
      Tiikerililja on vanhoissa pihoissa yleinen kaunotar. Mukavaa, että sitä löytyy sinultakin.

      Poista
  13. Loppukesästä on paljon kaikkea kaunista!
    Tiikerinlilja ja muut liljat ovat niin kauniita. Minullakin on hieman eri aikaan kukkivia liljoja. On ihana, että liljojen kukinta kestää pitkään. Niitä voisikin kyllä lisätä vielä puutarhaan.

    Ja mulla on myös sama ongelma kärhöjen kanssa. Pari kärhöä ei jaksa nousta ollenkaan, kun kotilot käyvät heti uuden maasta työntyvän verson kimppuun. Olen noukkinut niitä kymmenittäin uusien kärhöjen tyveltä. Ärsyttävää!
    Mutta olen myös jotenkin tyytynyt kohtaloon ja olen nykyään stressivapaampi kotiloiden kanssa. Olen tajunnut, etten saa niitä ikinä kokonaan pois meidän tontilta. Tontti on suuri, lehtomainen ja ympäröivät ojat ja pellot pitävät huolen että kotiloiden majapaikkoja löytyy. Mutta onneksi ne eivät pysty koko puutarhaa syömään, vaikka kuinka yrittävät.

    Ihanaa tulevaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sinun postanneen kärhö-kotilo -ongelmasta. Sen perusteella aloin sitä omassakin pihassa epäillä ja tarkkailla. Pikkutalvion uumenista löytyi lukuisia pulleita kotiloita. Näkeehän niitä kaikkialla, mutta lecasora ja kärhöjen ympäristön avartuminen on selvästi auttanut kotilo-ongelmassa.

      Olemista ja elämistä auttaa paljon, kun tekee itselleen selvästi, ettei kotilotaistelua voi voittaa, mutta eivät ne tosiaankaan koko puutarhaa syö. Tänä kesänä kotiloita on todella paljon. Vaikka oman pihansa pyrkii hoitamaan ja kotiloita torjumaan, ympäristö tarjoaa niille paljon piiloja.

      Poista
  14. Keijuängelmä on kyllä niin hieno! Hyvä idea tuo iiristen yhteensitominen, taidanpa kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iristen sitomisen minäkin olen netistä bongannut, joten vinkki on vapaasti lainattavissa. Eivät ainakaan repsota ympäriinsä.
      Toivon keijuängelmäni viihtyvän ja runsastuvan. Ehkä ostan lisääkin, jos jossain näen.

      Poista
  15. Tuo tiikerililja on ihanan näköinen ja värinen <3 hyvää viikonloppua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Tiikerililjat ovat tänä kesänä erityisen näyttäviä.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  16. Kauniita liljoja. Spring Pink on aivan ihana!����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kuvakehrääjä! Spring Pink on kuin taideteos hienoine siveltimenvetoineen.

      Poista
  17. Tiikerililja on kyllä upea perinnekasvi! Kukan muoto muistuttaa varjoliljan kukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tiikerililjan kukka nuokkuu samalla tavoin kuin varjoliljassa. Koko on vain paljon suurempi.

      Poista
  18. Kauniita kukkasia ja kauniita kuvia 🤍 Tuo tiikerililja on kyllä upea ilmestys myös ja jaloängelmään en olekaan aiemmin törmännyt - on se vaan todella suloisen näköinen 🤍
    Päivänliljat eivät jostain syystä ole tänä kesänä päässeet minulla kukinnan vauhtiin. Juuri tuossa viikolla ihmettelin, eikö niihin tule muutamaa kukkaa enempää... Mutta toivottavasti vielä ehtivät.
    Kotiloita olen minäkin keväästä asti etikassa "marinoinut" ja sadoittain kerännyt. Rei'itettyjä lehtiä kyllä löytyy täältäkin, mutta taistelu jatkukoon 😉
    Kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Sama juttu päivänliljojen suhteen. Osa ei ole kukkinut laisinkaan ja osa kukkii varsin niukasti. Toivotaan, etä lisää kukkia vielä tulee. Ellei tule, ollaan iloisia näistäkin ja toivotaan ensi vuodeksi runsaampaa kukintaa.
      Joidenkin kasvien lehdet ovat niin reikäisiä, ettei niitä lehdiksi kohta enää tunnista. Jatketaan siis marinointia.
      Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua sinulle!

      Poista
  19. Täällä on tiikerit ollut nupullaan vaikka kuinka kauan. Olen niitä odotellut, tykkään niistä kovasti. Tänään juuri huomasin että vihdoin kukkivat ja nyt seuraavaksi päädyinkin tänne blogiisi katsomaan niitä lisää, mikäs sen mukavampaa. Aivan ihania nuo ängelmät, molemmat ja niin kauniit kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinun tiikerisi kukkiva tyhtä uhkeina kuin minun tänä vuonna.
      Ängelmät ovat niin herkän kauniita. Taidan hankkia niitä heti lisää, kun vastaan tulee.

      Poista
  20. Päivänliljat ja kurjenmiekat ovat yksiä lempiperennojani. Tuo sitomistemppu kiinnostaa, voisi olle keväällä helpompi leikata kuihtuneet lehdet poos.:)
    Jokaisella värillä on paikkansa puutarhassa. Oranssi ja keltainen piristävät kummasti vaaleanpunakukkaisissa penkeissä, ettei värimaailma mene liian hempeäksi.
    Olet saanut hienon kuvan kotilosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on helpompi leikata iristen lehtiä, kun ne on valmiiksi niputettuna. Muutenhan lehdet makaavat joka suuntaan levällään. Jotenkin tuo lyhdemallinen iriskimppu sopii loppukesän ja syksyn näkymiin.
      Oranssit tiikerililjat ovat todella kauniita tällaisena elokuisena aamuna, kun kömpii sängystä ja vilkaisee ikkunasta.
      Suorastaan järkytyin eilen, kun aamukosteudessa kotiloita oli melkein joka kasvissa. Hyvä, etten niiltä sijoilta lähtenyt Ferramolia levittämään ja etikkapurkin kanssa kotiloita metsästämään. Päivän paisteessa kömpivät piiloihinsa, mutta todennäköisesti ne ovat taas esillä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!