Sivut

maanantai 28. syyskuuta 2020

Sipulihommissa huomattuja

Symphyotrichum novi-belgii - Syysasteri

Jokohan tämän syksyn sipulit olisi kaikki kätketty multaan? Siltä näyttää, vaikka en tietenkään mene vannomaan. Jos kaupassa joku ihanuus edullisesti tulee vastaan, sellaista voi olla vaikea vastustaa. 

Pakko myöntää, etten tykkää sipulien istuttamisesta. Jos puutarha olisi täynnä neitseellisen multavia penkkejä valmiina vastaanottamaan sipuleita, mikä olisi istutellessa. Vaan yleensä sipuleita on tungettava olemassa olevien perennojen juuristoalueille ja siinäpä vasta pähkäilemistä, ettei uutta kauneutta luodessaan vahingoita vanhoja kasveja.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka

 
Sipulikorin kanssa oli kyllä kiva tepastella istutuspaikkoja kuikuilemassa. Seuranani oli useampi punarinta, jotka ovat kovin seurallisia ja pelottomia pikkulintuja. Vähänkin multaa myllättyäni, yksi tai useampi punarinta odotti vuoroaan ja lennähti oitis nappamaan madon jos toisenkin.

Koska sipuliurakkani jakautui useamman viikon ajanjaksolle, ehdin siinä ohessa katsella puutarhaa muussakin, kuin istutusmielessä. Syysasterit ovat tänä syksynä tavallista hitaampia. Pikkupuutarhan lilat (yläkuvassa) ehtivät hyvin kukkaan, mutta alapihan Patricia Ballard on vasta näiden poikkeuksellisten syyskuun lopun lämpimien päivien aikana alkaneet availla nuppujaan. Tuskin siltikään kaikki avautuvat.

Pinkki koreatörmäkukka soi kivan yllätyksen. Kasvatin sen siemenestä ja istutin toukokuun lopulla Allaspenkkiin. Luulin jo, ettei se ole selvinnyt, vaan sielläpä tuo on tehnyt jo toisenkin kukan.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Tuoksuherneet jatkavat kukintaansa kasvarin kulmalla entistä innokkaammin. Aiemmin kesällä leikkasin ahkerasti kuihtuneita kukkia pois edistääkseni kukintaa. Nyt en ole kovin usein edes muistanut käydä tuoksuhernettä katsomassa, puhumattakaan mistään leikkaamisesta. Siellä se pukkaa uusia nuppuja ja kukkia siemenkotien lisäksi.

Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä 'Tove Jansson'


Ruusupenkin Sävelen ja neilikkaruusun lisäksi Pikkupuutarhan Tove Jansson on intoutunut tekemään yhä uusia kukkia vielä näin syyskuun lopulla. Aiemmin näin ei ole käynyt, mutta ehkä pensas on ollut liian nuori ja pieni jaksaakseen toisen kukkimiskierroksen. Tänä kesänä puska on venynyt mittaa mukavasti.

Ilokseni myös Ruusupenkistä Pikkupuutarhan Muuripenkkiin siirtämäni kirjoapteekkarinruusu ja Ilo (joka saattaakin olla Lumo) ovat selvästi juurtuneet ja työntävät jo maasta uutta versoa. Sen sijaan kolmannesta siirtoruususta ei ota tolkkua, alkaako se kotiutua vai heittääkö henkensä. Kevät näyttää, miten käy.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Muistan, kun siemenestä kasvattamani sinipiikkiputki alkoi ensimmäisen kukintansa aikaan muuttua sähkön siniseksi. Olin innoissani ja ihmeissäni. Nyt on muutama kesä tämän kasvin kanssa vierähtänyt ja lienen tottunut siniseen ihmeeseen sen verran liikaa, etten ole sitä pysähtynyt sen kummemmin ihastelemaan. Kunnes yhtenä päivänä pysähdyin katselemaan yksittäisessä kukassa sinnikkäästi mettä imeviä hyönteisiä. On se vaan edelleenkin yhtä jännän sininen.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

On se vaan kumma, etten tähän ikään mennessä ole oppinut yhtään enempää malttia ja kärsivällisyyttä. Kun joku kukka ei heti onnistu, olen maani myymässä ja valmis kierimään epätoivon mullassa. Oli sitten kyse jouluruusuista, syysvuokoista, punahatuista tai syysmyrkkyliljoista. Sama juttu. Ensi-istuttamalla pitäisi tulla kukkien runsautta ja kestoa yli yhden kasvin sietomäärän.

Vaikka kärsivällisyys puuttuu, löytyy onneksi sitkeyttä. Voi sitä tietenkin kutsua myös pettymysten onnelliseksi unohtamiseksi. Tai pään puuhun hakkaamiseksi. Riittävän monta jouluruusua eri paikkoihin istutettuani, aloin vihdoin saada hyviä tuloksia. Sama koskee syysvuokkoja, punahattuja ja nyt myös syysmyrkkyliljoja. Tällä hetkellä niitä nousee neljästä eri paikasta, useampi kustakin. Enimmäkseen olen istuttanut Waterlilyä ja se nouseekin kaikkein uskollisimmin. Albat ja Giantit lymyävät jossain tai ovat kaivautuneet sinne kuuluisaan Kiinaan, minne moni muukin kasvini usein katoaa. 

Vasemmalla Jolly Jewel Purple, oikealla Ballerina, harmaakurjenpolvia kumpikin


Ruusupenkkiä mylläsin kesän mittaan oikein olan takaa. Tai mylläyksen aloitin itse asiassa jo vuosi sitten kaivamalla Valamonruusun pois (teki liikaa juurivesoja naapurin puolelle). Ruusupenkki on pitkänomainen alue, jonka vasemmanpuoleisen päädyn olen tämän kesän aikana pyhittänyt ängelmille, kurjenpolville ja kellukoille. On siellä pari pioniakin ja yksi Austin-ruusu. Toivottavasti jo ensi kesänä näen, miten kasvien sijoittelu on onnistunut. Korkeiksi kasvavat jalo- ja keijuängelmät ovat tietenkin takana, matalimmat harmaakurjenpolvet ihan edessä. Muut sitten limittäin ja lomittain, mikä saattaa vielä jossain vaiheessa aiheuttaa siirtoja.

Vaikka kurjenpolvien sanotaan viihtyvän puolivarjossa, kukkivat ne kyllä meillä paremmin valoisassa paikassa. Ballerina alkoi kukkimaan vasta, kun siirsin sen uuteen paikkaansa. Tietenkin muillakin asioilla on vaikutusta. Nykyisellä paikalla niin Ballerinalla kuin Jolly Jewel Purplella on hyvin multava maa.

Lonicera x heckrottii - Koreanköynnöskuusama

Olen vähän suruissani koreanköynnöskuusaman puolesta. Istutin sen hölmöyksissäni samaan tukeen lumikärhön kanssa kesällä 2016. Tähän saakka lumikärhö on näytellyt pääosaa ja koreanköynnöskuusamasta on näkynyt vain verson pilkahduksia jossain välissä. Tänä kesänä koreanköynnöskuusama on innostunut kukkimaan ja muutama päivä sitten löysin taas uusia nuppuja. Molempien köynnösten juuret ovat todennäköisesti niin tehokkaasti kasvaneet toistensa lomaan, vailla niillä väliä onkin, ettei kannata alkaa kuusamaa pois kaivamaan. Ehkä hankin jossain vaiheessa uuden koreanköynnöskuusaman. Tai sitten en.

Fragaria x rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka


Koristemansikka Pink Panda on hauska veijari. Siellä se kiemurtelee Päivänliljapenkissä muiden kasvien lomassa. Tässä kukka puskee akileijalehdistön läpi itseään esittelemään. Pink Pandasta ei ole tullut minkäänlaista riesaa. Se on varsin maltillinen leviäjä ja sen ruusukkeista on helppo halutessaan jakaa kasvia muuallekin.

Tomaatti piiloutuu persiljan joukkoon

Olen tyhjentänyt kasvimaan viljelylaatikoita. Useimmat laatikot ovatkin jo tyhjinä. Kosmoskukkia on yksi laatikko täynnä ja kahdessa muussa on palmu- ja lehtikaalia. Lehtikaalia pakastin jättikasan ja pussillisen vein naapurillekin. Lauantaina tein ruusukaalipaistosta, johon yhdistin lehtikaalia.

Tillit olen ajat sitten korjannut pakastimeen. Nyt oli persiljan vuoro. Ison persiljamättään joukkoon on näköjään kasvanut pieni tomaatin taimi.  Persilja nousee myös ensi vuonna, mutta tomaattiressukka tulee paleltumaan talven kylmyyteen.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltano kukkii nyt toistamiseen. Eikä yhden vaan useamman varren voimin. Vuosi sitten siirsin sitä myös Vasenrinteeseen - ja unohdin siirtoni. Keväällä ihmettelin, mitä kumman varsia rinteessä kasvavista matalista lehtiruusukkeista nousee. Pian asia selvisi, kun nuput kasvoivat ja alkoivat avautua oransseina. 

Oranssikeltano on uskomattoman sitkeä kasvi. Alun perin istutin sitä yläpihan Syreenipenkkiin. Samaan paikkaan, kuten moneen muuhunkin, nousee jo näin syksyllä lukuisa joukko lemmikin lehtiä. Kitken niitä Syreenipolun kivien välistä ja siinä samalla tulee kitkettyä myös oranssikeltanoa. Siitä huolimatta se ei ole minua jättänyt, vaan pukkaa aina uusia lehtiä ja näitä suloisia kukkia.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva


Manaan usein omaa lahopäisyyttäni. Sitä kuinka muistan monet asiat tasan niin pitkään, kuin ne ovat silmissäni. Minulla ei taida olla yhtään rintataskulla varustettua puseroa. Sellainen olisi puutarhatöissä kätevä, kun sinne taskuun voisi sujauttaa pienen muistikirjan ja kynän tarpeellisia muistiinpanoja varten. Muistikirjasta olisi helppo tsekata, mitä tuli tehtyä ja mitä vielä pitäisi tehdä.

Sipuleita istuttaessani huomasin Kiemurapenkin tuijan kupeessa kasvavan lehtosinilatvan, joka on ollut tarkoitus siirtää yhden jos toisenkin kerran. Siinä se edelleen nökötti onnettomana päätään kumarrellen mahtuakseen yhä isommaksi venyvän tuijan alle. Siltä kykkimiseltäni otin itseäni niskasta kiinni ja kuopaisin lehtosinilatvan lapiolla ylös ja kiikutin heti toiselle puolelle puutarhaa uuteen paikkaan istuttaen. Toivottavasti se huokaisee helpotuksesta ja kiittää minua kaikesta uudesta valon ja tilan määrästä ryhtymällä kasvamaan ja kukkimaan. 

 

Syystyölista alkaa saada tehty-rukseja osakseen mukavaa tahtia. Syyssipulit on istutettu, pensaiden leikkaukset ja haketukset hoidettu. Nyt on ollut uskomattoman kesäisen lämpimiä päiviä, mutta pelaguut toin jo sisälle. Daaliat ja kelloköynnös kukkivat edelleen komeasti ja verenpisaratkin ovat vielä pergolassa. Ruskavärejä alkaa jo olla ympärillä, mutta työntuoksinassa niiden ihailu ja kuvaaminen on jäänyt  lapsipuolen asemaan. Kurjetkin ovat muodostaneet taivaalla aurojaan etelään muuttoa valmistellen. 

Jospa työtahti nyt rauhoittuisi normisyksyn askareisiin ja olisi vuoro nojata haravanvarteen syyspäivien kauneudesta nauttien.


27 kommenttia:

  1. Lämmin sää houkuttelee nyt monta perennaa aukaisemaan kukkiaan varsinaisen kukinta- aikansa jälkeenkin. Daalioiden kukinnastakin on päässyt nauttimaan normaalia pidempään samoin kuin ruukkuruusujenkin, jotka kukkivat vielä täyttä päätä. Onneksi on myös syyskukkijat, joista voi nauttia vielä pitkään.
    Toivottavasti köynnöskuusamasi jaksaa jatkossa pitää puolensa lumikärhöä vastaan ja molemmat pääsevät kukkinnallaan ilahduttamaan sinua mahdollisimman tasapuolisesti.
    Mukavaa syyskuun loppua. Nautitaan töiden ohessa myös meitä nyt hellivistä, poikkeuksellisista ilmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikärhö on niin voimakas, ettei se anna paljoakaan tilaa köynnöskuusamalle. Olisi pitänyt istuttessa ajatella asiaa tarkemmin, mutta näin sitä oppii sen kuuluisan kantapään kautta.
      Viime päivät ovat olleet uskomattoman lämpimiä. Siitä nauttivat niin kasvit kuin kasvien hoitajakin.

      Poista
  2. Paljon on vielä kaunista katseltavaa ja säät ovat tosiaan suosineet meitä puutarhan kuopsuttajia ja taitavat suosia edelleenkin. :)
    Kukkasipulihommissa huomaa tosiaan paljon asioita, joihin ei muuten kiinnittäisi niin huomiota. Kyykkiessä ja istuttaessa katselee puutarhaa vähän eri vinkkelistä kuin seisaaltaan.
    Minä olen ahkeroinnut viime aikoina lähinnä kitkemisen parissa. Olisi niin ihana saada kaikki paikat kitkettyä ennen talven tuloa. Olisi sitten paljon kivempi aloittaa kuin puhtaalta pöydältä keväällä.
    Me taidamme olla kumpikin listaihmisiä, sillä täälläkin on syystyölista avittamissa syyshommissa. Muistikirjakin olisi tosiaan hyvä apuväline. Sitä luulee muistavansa paljon enemmän kuin muistaakaan. Esimerkiksi en ole enää ihan kärryillä mitä kaikki keijunkukkani ovat. Lajikeet ovat muistiinpanoissa, mutta muutamat ovat niin samannäköisiä, etten enää meinaa erottaa niitä toisistaan.
    Aurinkoisia syyspäiviä ja mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyinen kitkeminen kyllä auttaa ja helpottaa seuraavana kesänä. Parina syksynä olen kitkenyt ja kantannut varsin myöhään, jolloin olen huomannut konkreettisesti hyödyn.
      Samoin minä olen mennyt sekaisin keijunkukista. Midnight Rosen sentään erotan, kun sen lehdissä on täpliä. Sinulla taitaa olla samanlainen into pitää kasvien nimet järjestyksessä myös omassa päässä. Sinänsä riittää, että kasvavat ja kukkivat kauniisti, mutta kun olisi niin kiva puhutella heitä omilla nimillään!

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Mukavaa että olet saanut reippaasti rukseja listaasi. Minulla ei ole mitään listaa teen mitä teen. Ihmeen sininen on tuo sinipiikkiputki olenkohan sellaista koskaan nähnytkään 🤔
    Kasvulaatikoissa on minulla vielä syötävää ja siistittävää.
    Multakuormaa odottelen jos saisi vielä jotain penkkejä kuntoon.
    Minulla on sinulle haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla se lista on varmasti päässäsi ja sinne ne tehty-ruksitkin sitten menevät.
      Sinipiikkiputken sinisyys on minusta sitä, mitä kutsutaan sähkönsiniseksi.
      Multakuormaa on aina mukava odotella, vaikka siitä vain osan nyt käyttäisikin. Multaa on hyvä aina olla ihan vain varaltakin.
      Kiitos, otan haasteen mielelläni vastaan.

      Poista
  5. Syksy on ollut kaunista kaikkiin pihapuuhiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ja lämmin syksy pidentää kesää ja lyhentää talven pimeyttä. Näinä päivinä on tullut tankattua valoa varastoon.

      Poista
  6. Syksy on kyllä usein yhtä kiireistä aikaa kuin kevät. Ellei jopa olisi hieman enemmänkin tekemistä. Minulle käy aina niin, että innoissani kasvatan vaikka mitä mutta ne jäävät hyödyntämättä ja eläimet syövät kaikki. No, menehän ne niinkin tietty tarpeeseen. Täällä on vielä tulput istuttamatta ja vielä odottelenkin hetkisen. Pelkään, että nekin joutuvat eläinten ruokalistalle jos nyt jo laitan. Äsken istuttelin kuitenkin Sulevilta tänään tulleet sipulit mm. useita uusia myrkkyliljoja😍
    Kiitos, löysin postauksestasi nimen omalle kurjenpolvelleni jota istutin 10 taimea omenapuuaidan alle. Se on selvästikin tuota 'Jolly Lewel Purple':a👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogisi kautta löysin tuon Sulevin, joka on minulle outo ja uusi paikka. Kävin jo katsomassa valikoimaa, mutta tälle vuodelle en tilaa enää mitään. Laitoin kuitenkin kirjanmerkiksi, sillä monta herkkua sieltä löytyy. Kiitos siis vinkistä!
      Tulppuni taisivat mennä maahan liian aikaisin, mutta tehty mikä tehty. Toivottavasti selviävät kevääseen ja kukkivat silloin.

      Poista
  7. Ihansti siellä on vielä kukkijoita! Nyt on kyllä säät hellineet puutarhuri, on ollut tarpeeksi lämmintä, jotta olen viitsinyt raahata Murusenkin mukana puutarhahommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murunen on varmasti tyytyväinen, kun sekin pääsee nauttimaan syyslämpimistä. Ja saa olla Mamman kanssa viettämässä laatuaikaa.

      Poista
  8. Kiva, kun uusi kierros on taas meneillään, nämä yllätyksellisen lämpimät päivät tekevät kepposia kukkijoille - eivät malta vielä mennä talviunilleen. Keväällä odottelee ja iloitsee linnunlaulusta, syksyisin iloitsee näistä uskollisista paikkalinnuista, jotka tulevat lähelle ihmettelemään, että mitäs puuhailet!? Viikonloppuna sekä punarinta että sinitiaiset hyppelivät läheisissä puissa ja pensaissa ja tuli niin kotoisa olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkulintujen seuraaminen on yhtä kivaa ja mielenkiintoista näin syksllä kuin keväälläkin. Höpötän puutarhahommissa punarinnoille, kun ne tulevat ihan lähelle ja kallistavat nätisti päätään kuin kommentteja odotellen.

      Poista
  9. Kaikellaasta yllätystä näköö puutarhas pyäries. Taitaa osasyynä ainaki olla nämä ihanat ilimat. Aivan mahtavan färine törmäkukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin törmäkukan siemenet edellisten messujen Hyötykasviyhdistyksen standilta. Jotenkin odotin sinistä kukkaa, mutta eikös tuo atropurpurea jo kerro värin. Toivottavasti kukkii myös ensi vuonna.

      Poista
  10. Aika samoja mietteitä täälläkin, sipulien istuttaminen tuntuu ihan pakkopullalta, jota motivoi vain kevään kukinta. Vaikka tämä lämpö on toki ihanaa, on kosteassa kuumuudessa sipulien kanssa kyykkiminen vähän ärsyttävää.

    Mun syysmyrkkyliljat on myös varmaan siellä Kiinassa. Tekivät kesällä ihan mielettömät lehtiryppäät, mutta yhtään kukkaa ei näy. Höh.

    Ihana tuo Pink Panda, siellä se kurkistelee : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kevään kukinnan voimalla minäkin ne sipulit multaan tungen. Ihan hyvä motivaattori onkin.
      Pink Panda varmaan kurkkii kuvasta sinuakin. Tunnistaa "kasvattajaemonsa", sillä sinulta se on meille tullut. Kiitos vieläkin!

      Poista
  11. Olipa kivan leppoisaa tarinaa taas puutarhastasi. Sipulien istuttaminen ei ole mitään herkkua minustakaan. Niitä on kuitenkin keväällä niin mukavaa ihastella ja etsiä piippoja, että kestää sen vuoksi pienen kärsimyksen syksyllä.
    Suloiset myrkkyliljat ja harmaakurjenpolvet! Koreatörmäkukka on todella hidas kasvussaan. Aina menee vähintään elokuun loppuun ennen kuin ensimmäiset kukat aukeavat. Eikä auta, vaikka miten aikaisin laittaisi siemenet esikasvamaan.
    Täällä pyörähti tänään taas semmoinen kasvikaruselli käyntiin, ettei hommalle loppua näykään. Ja kaikki alennustaimetkin ovat vielä istuttamatta! Pitänee lähteä jatkamaan kaivamista, jotta taimien ei tarvitse ihmetellä ruukuissaan viikkotolkulla. Ja kai sitä olisi ne nurmikolle nostetut kasvitkin saatava multaan...
    Aurinkoista syyskuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväinen piippojahti ja kukinnan ihastelu on yksi vuoden kohokohdista ja sen tiedon voimalla jaksaa kyllä sipuleita multaan piilottaa.
      Hyvä tietää, että koreatörmäkukka on loppukesän kaunottaria. Osaan varoa häiritsemästä sitä ja toisaalta odottaa rauhassa kukkien ilmestymistä.
      Onneksi säät suosivat istutushommia. On sinulla niissä hommaa, mutta siitäkin aherruksesta keväällä iloitset. Toivotaan, ettei tule pakkasia ennen, kuin olet kaikki istuttanut.
      Tänään on taivas ollut pilvessä, mutta lämmintä edelleen. Hyviä istutusilmoja sinulle!

      Poista
  12. Sipulien kaivaminen vanhoihin penkkeihin on tosi tylsää, mutta pakko on vain miettiä kevättä, että jaksaa nähdä vaivan. Minäkin olen ihastellut ruusujen kukintaa, ihmeesti ovat vielä tehneet uusia kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sävel ja neilikkaruusu kukkivat lähes yhtä runsaana kuin kesäkuussa. Ihan kiva, ettei kaikki lopeta allakan mukaisesti elokuun viimeisenä päivänä.
      Kevään kukinta on niin hieno asia, että sen eteen jaksaa kyllä mullassa tönkiä. Kaikenlaista voi tehdä, vaikkei tykkäisikään.

      Poista
  13. Kauniisti viellä on kukintoo siellä. Tuo sinipiikkiputken sininen on kyllä erikoinen väri. Koreatörmänkukan taimia sain muutaman keväällä ja nyt en oo kukkia huomannu, käyn ehtimässä. Ruotsinköynnöskuusama meillä vielä uusia kukintoja tekköö ja ruusuissakin on kukkia. Sipulien istutusta ois nyt loppuviikosta ja tännään on meillä vuodenaikaan nähen erikoinen homma, mattopyykki. Kaks vaaleeta mattoo lattialla ollutta, meinasin pestä, vielä kerkiväät kuivoo tälläviikolla. Ihmeellinen syksy kyllä on!

    VastaaPoista
  14. Paljon ihanaa kukintaa sielläkin vielä! Kyllä tämä on ollut kaunis syksy!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!