Uitetun akan urakat

Kelloköynnös sateessa

 
Menneen viikonlopun aikana siirryttiin kertaheitolla syksyyn. Mustanpuhuvat pilvenlonkareet seilaavat taivaalla.Välillä aurinko pilkistää jostain välistä ja välillä ukkonenkin kumisee kauempana. Vettä on satanut kuin saavista kaataen. Huoletta voi jakaa ja siirrellä kasveja, eikä niiden kuivuminen ainakaan ole ongelma.

Kivien tarkoitus on pysäyttää edes osa vedestä kasveille.

Isoimman loppukesälle suunnittelun urakan eli Oikearinteen kunnostuksen aloitin ja sain jo loppuunkin elo-syyskuun vaihteessa. Jos vielä joskus kerron upottavani vanhoja mattoja juuriesteeksi, huutakaa heti STOP-tykkänään moiselle ajatukselle. Jos mattoa ei ikinä tarvitse maasta ylös kaivaa, hyvä niin. Jos on pienikin mahdollisuus, että myöhemmin ko. paikalla tarvitaan kaivamista, ei mitään mattojen säilömistä siihen. 

Kasvit olivat kasvattaneet juurensa maton läpi. Puna-apilan juuret olivat pitkiä, paksuja ja tiukkaakin tiukempaa tavaraa. Maksaruohojen, sammalleimun ja sulkaneilikan juuret eivät ulottuneet kovin syvälle, mutta massaa riitti niissäkin. 

Irrotin kasveja niin paljon kuin käsivoimin ja lapion tuppaiden alle ujuttamalla onnistuin. Sitten rautakangella ja lapiolla vääntäen matto irti maasta, jotta sain sen pilkottua mattoveitsellä ja saksilla pieniksi paloiksi. Kun matto oli paloina jäteastiassa, loppu sujuikin lähestulkoon leikiten. Rinteen oikeassa reunassa kasvavaan lamohietakirsikkaan ja sen viereisiin vuorenkilpiin saakka multa oli käännettävä ylhäältä alas ja poistettava rikkaruohot. Siinä mielessä matto hoiti tehtävänsä, että sen mukana ylös nousi vähänkin hennommat rikat.

Kun rinne oli putsattu, alkoi kasvien paluu multaan. Aronioiden alapuolelle siirsin kesän ruukussa olleet maanpeiteruusu Fairyt. Niiden tyven peitin märällä sanomalehdellä, jonka päälle ripottelin kohtuullisen kerroksen katetta. Keskivaiheille istutin sulkaneilikoita reiluina tukkoina ja alareunaan maksaruohoja, jotka kärsivät urakassa liikaakiin.

Vasempaan reunaan jäi kivituhkalla ja hiekalla oleva alue, jonne olen kerännyt mehitähtiä. Tätä aluetta vähän laajensin, jotta sain sinne ruukuissa istutusta odottaneet mehitähdet myös mahtumaan. Näiden oikealle puolelle istutin Nilalta saatua patjarikkoa.

Helmoililjojen taival kohti kevättä alkaa jo syksyllä.

 
Tämän viikon kaatosateiden aikana en ole käynyt katsomassa rinnettä ollenkaan. Todennäköisesti sade on levittänyt katetta, joten sitä täytyy jossain välissä käydä kasaamassa takaisin. Myös linnut kaivelevat ahkerasti katealueita ja tonkivat alla olevat sanomalehdet näkyviin.

Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkki on myös ollut kohennuksen tarpeessa, mutta siellä piti lähinnä vähän hienosäätää kasvien paikkaa. Luin jokin aika sitten Mama's Garden -blogista turveharkkojen käytöstä metsäpuutarhassa. Olen itsekin käyttänyt turveharkkoja, joten materiaali on minulle tuttua. Minua on jo pitkään tympinyt Pikkupuutarhassa (ja muutamassa muussakin paikassa) rajausmateriaalina käyttämäni muovinen nurmireunanauha. Se on rumaa, eikä kestä pitkään sekään. Mitä sen tilalle, kun sopivat kivetkin pitäisi käydä kaupasta ostamassa? Sitä olen pohtinut. Blogikirjoitus sai idealampun päässäni syttymään ja taas tuli lapiolle töitä.

Kriikunapenkki

Aluksi oli tarkoitus kehystää vain Kivipenkki turveharkoilla. Homma lähti totaalisesti lapasesta ja myös Kriikunapenkki sai turveharkot ympärilleen. Vettä tuli taivaalta välillä vähemmän, välillä enemmän. Alkuun juoksin kovimpien sadekuurojen ajaksi sisääntuloterassille odottamaan, mutta työn edetessä ajatuksena oli saada se nopeasti valmiiksi. Samahan tuo, kastuuko akka enemmän tai vähemmän, kun kuitenkin kastuu.

Takavasemmalla Kivipenkki, edessä Pink Annabellen mutka.

Yhden harkon koko on 19 x 19 x 39 cm. Sahasin jokaisen harkon kahtia, sillä kokonaisena penkkien reunuksista olisi tullut liian leveitä ja muutenkin ahtaat käytävät olisivat kaventuneet entisestään. Kaivoin istutusten ympärille harkkoja varten uran (joka siinä itse asiassa oli jo muovireunuksellakin). Paikoin kavensin penkkiä, jotta käytävä vastaavasti levenisi.

Kivipenkissä nostin käytännössä lähes kaikki kasvit pois ja istutin uudelleen. Kriikunapenkistä oli jo aiemmin pensasmustikat lähteneet muualle ja muutenkin siellä on edelleen vapaata multatilaa odottamassa paria keijunkukkaa. Sekä sipuleita.

Kriikunapenkin ja Kivipenkin väli

Projekti on vielä kesken, sillä sateen vuoksi en enää ryhtynyt kärräämään kivituhkaa käytäville ja tiivistämään turveharkkojen tyveä. Haravoin vain sotkut käytäviltä ja vein työvälineet suojaan. 

Urakoin turveharkkotyömaalla kolmena päivänä, joista katena tuntitolkulla putkeen, enkä ainuttakaan kertaa selvinnyt kastumatta. Harvoin pihatöistä sisälle palaa niin likainen ja uitettu nainen, kuin näinä päivinä.

Kahden istutusalueen reunustamiseen meni 18 harkkoa eli 4½ säkkiä. Viidennestä säkistä jäi kaksi harkkoa, jotka puolitin ja laitoin rajaamaan Pink Annabellen käytävänpuoleisen asuinalueen. Sen verran siistiä tuli, että oli pakko mitata vielä yksi pätkä Pikkupuutarhassa, joka tulee sekin saamaan harkkoreunuksen. Kokemuksesta tiedän, että turveharkko kestää vuosia ja pysyy hyvin kuosissaan. Tietenkään sen päällä ei tule saapastella, mutta niin ei ole tarkoituskaan. 

Muovireunusta oli tukemassa pahimmissa mutkakohdissa mukulaisia kiviä. Niitä on nyt pari pinoa odottamassa jatkokäyttöä. Kivet eivät riitä käytävien kiveämiseen, mutta jotain niistä väsään, kunhan sadesää vähän helpottaa.

Poutasäätä odotellessa, mukavaa viikon jatkoa!