Sivut

torstai 10. syyskuuta 2020

Uitetun akan urakat

Kelloköynnös sateessa

 
Menneen viikonlopun aikana siirryttiin kertaheitolla syksyyn. Mustanpuhuvat pilvenlonkareet seilaavat taivaalla.Välillä aurinko pilkistää jostain välistä ja välillä ukkonenkin kumisee kauempana. Vettä on satanut kuin saavista kaataen. Huoletta voi jakaa ja siirrellä kasveja, eikä niiden kuivuminen ainakaan ole ongelma.

Kivien tarkoitus on pysäyttää edes osa vedestä kasveille.


Isoimman loppukesälle suunnittelun urakan eli Oikearinteen kunnostuksen aloitin ja sain jo loppuunkin elo-syyskuun vaihteessa. Jos vielä joskus kerron upottavani vanhoja mattoja juuriesteeksi, huutakaa heti STOP-tykkänään moiselle ajatukselle. Jos mattoa ei ikinä tarvitse maasta ylös kaivaa, hyvä niin. Jos on pienikin mahdollisuus, että myöhemmin ko. paikalla tarvitaan kaivamista, ei mitään mattojen säilömistä siihen. 


Kasvit olivat kasvattaneet juurensa maton läpi. Puna-apilan juuret olivat pitkiä, paksuja ja tiukkaakin tiukempaa tavaraa. Maksaruohojen, sammalleimun ja sulkaneilikan juuret eivät ulottuneet kovin syvälle, mutta massaa riitti niissäkin. 

Irrotin kasveja niin paljon kuin käsivoimin ja lapion tuppaiden alle ujuttamalla onnistuin. Sitten rautakangella ja lapiolla vääntäen matto irti maasta, jotta sain sen pilkottua mattoveitsellä ja saksilla pieniksi paloiksi. Kun matto oli paloina jäteastiassa, loppu sujuikin lähestulkoon leikiten. Rinteen oikeassa reunassa kasvavaan lamohietakirsikkaan ja sen viereisiin vuorenkilpiin saakka multa oli käännettävä ylhäältä alas ja poistettava rikkaruohot. Siinä mielessä matto hoiti tehtävänsä, että sen mukana ylös nousi vähänkin hennommat rikat.

Kun rinne oli putsattu, alkoi kasvien paluu multaan. Aronioiden alapuolelle siirsin kesän ruukussa olleet maanpeiteruusu Fairyt. Niiden tyven peitin märällä sanomalehdellä, jonka päälle ripottelin kohtuullisen kerroksen katetta. Keskivaiheille istutin sulkaneilikoita reiluina tukkoina ja alareunaan maksaruohoja, jotka kärsivät urakassa liikaakiin.

Vasempaan reunaan jäi kivituhkalla ja hiekalla oleva alue, jonne olen kerännyt mehitähtiä. Tätä aluetta vähän laajensin, jotta sain sinne ruukuissa istutusta odottaneet mehitähdet myös mahtumaan. Näiden oikealle puolelle istutin Nilalta saatua patjarikkoa.

Helmoililjojen taival kohti kevättä alkaa jo syksyllä.

 
Tämän viikon kaatosateiden aikana en ole käynyt katsomassa rinnettä ollenkaan. Todennäköisesti sade on levittänyt katetta, joten sitä täytyy jossain välissä käydä kasaamassa takaisin. Myös linnut kaivelevat ahkerasti katealueita ja tonkivat alla olevat sanomalehdet näkyviin.

Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkki on myös ollut kohennuksen tarpeessa, mutta siellä piti lähinnä vähän hienosäätää kasvien paikkaa. Luin jokin aika sitten Mama's Garden -blogista turveharkkojen käytöstä metsäpuutarhassa. Olen itsekin käyttänyt turveharkkoja, joten materiaali on minulle tuttua. Minua on jo pitkään tympinyt Pikkupuutarhassa (ja muutamassa muussakin paikassa) rajausmateriaalina käyttämäni muovinen nurmireunanauha. Se on rumaa, eikä kestä pitkään sekään. Mitä sen tilalle, kun sopivat kivetkin pitäisi käydä kaupasta ostamassa? Sitä olen pohtinut. Blogikirjoitus sai idealampun päässäni syttymään ja taas tuli lapiolle töitä.

Kriikunapenkki

Aluksi oli tarkoitus kehystää vain Kivipenkki turveharkoilla. Homma lähti totaalisesti lapasesta ja myös Kriikunapenkki sai turveharkot ympärilleen. Vettä tuli taivaalta välillä vähemmän, välillä enemmän. Alkuun juoksin kovimpien sadekuurojen ajaksi sisääntuloterassille odottamaan, mutta työn edetessä ajatuksena oli saada se nopeasti valmiiksi. Samahan tuo, kastuuko akka enemmän tai vähemmän, kun kuitenkin kastuu.

Takavasemmalla Kivipenkki, edessä Pink Annabellen mutka.


Yhden harkon koko on 19 x 19 x 39 cm. Sahasin jokaisen harkon kahtia, sillä kokonaisena penkkien reunuksista olisi tullut liian leveitä ja muutenkin ahtaat käytävät olisivat kaventuneet entisestään. Kaivoin istutusten ympärille harkkoja varten uran (joka siinä itse asiassa oli jo muovireunuksellakin). Paikoin kavensin penkkiä, jotta käytävä vastaavasti levenisi.

Kivipenkissä nostin käytännössä lähes kaikki kasvit pois ja istutin uudelleen. Kriikunapenkistä oli jo aiemmin pensasmustikat lähteneet muualle ja muutenkin siellä on edelleen vapaata multatilaa odottamassa paria keijunkukkaa. Sekä sipuleita.

Kriikunapenkin ja Kivipenkin väli


Projekti on vielä kesken, sillä sateen vuoksi en enää ryhtynyt kärräämään kivituhkaa käytäville ja tiivistämään turveharkkojen tyveä. Haravoin vain sotkut käytäviltä ja vein työvälineet suojaan. 

Urakoin turveharkkotyömaalla kolmena päivänä, joista katena tuntitolkulla putkeen, enkä ainuttakaan kertaa selvinnyt kastumatta. Harvoin pihatöistä sisälle palaa niin likainen ja uitettu nainen, kuin näinä päivinä.


Kahden istutusalueen reunustamiseen meni 18 harkkoa eli 4½ säkkiä. Viidennestä säkistä jäi kaksi harkkoa, jotka puolitin ja laitoin rajaamaan Pink Annabellen käytävänpuoleisen asuinalueen. Sen verran siistiä tuli, että oli pakko mitata vielä yksi pätkä Pikkupuutarhassa, joka tulee sekin saamaan harkkoreunuksen. Kokemuksesta tiedän, että turveharkko kestää vuosia ja pysyy hyvin kuosissaan. Tietenkään sen päällä ei tule saapastella, mutta niin ei ole tarkoituskaan. 

Muovireunusta oli tukemassa pahimmissa mutkakohdissa mukulaisia kiviä. Niitä on nyt pari pinoa odottamassa jatkokäyttöä. Kivet eivät riitä käytävien kiveämiseen, mutta jotain niistä väsään, kunhan sadesää vähän helpottaa.


Poutasäätä odotellessa, mukavaa viikon jatkoa!

 
 

26 kommenttia:

  1. Luin itsekin mamman blogista noista turveharkoista. Ovat kivan näköisiä ja sopisi minunkin mökkipihaani. Täytyy harkita. Ovatko kalliita? Sinä sait mukavan näköistä jälkeä aikaiseksi. Mattosavotta kuulosti aika kamalalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säkillinen eli 4 kpl turveharkkoja maksaa muistaakseni 18,50 € (tai 18,90). Eivät siis ihan halpoja, mutta mikäpä olisi. Ulkonäkö on minusta kiva ja ajan myötä pintaan tuleva sammaleisuus vain parantaa sitä. Helppoja työstää ja asentaa paikalleen. Varmasti sopisivat mökkipihaasi.
      Maton poistaminen oli karmea urakka. Vaikka maton päällä ei ollut paljon multaa, kasvit juurineen tekivät siitä äärettömän painavan. Matto oli käytännössä kasvien juurilla muurautunut kiinni maahan ja se nousi ylös muutama sentti kerrallaan. Pieninä palasina leikkaamalla mattoveitsellä ja saksilla. Huhhuhh!

      Poista
  2. Sullon ollu oikee kunnon savottaa. Kovia rykääsyjä, mutta kannatti teherä. Harkkoreunuksistaki tuli siistit ja multa pysyy oikialla pualella. Turveharkoosta mullei ookkaa omakohtaasia kokemuksia.
    Kovin syksyysiksi o ilimat kääntyny. Sataa melekee joka päivä, montaki kertaa ja kastekki pysyy maas pitkälle iltapäivähän asti. Eiline päiväsyrän oli sateeton, mutta se meni muis merkiis ku puutarhatöis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt riittää savottaa joka päivälle. Tai jokaiselle sateettomalle tai vähemmän sateelliselle päivälle. Kaatosateessa ei ole kiva tehdä töitä, kun silmälasit ovat kaiken aikaa sumeat.
      Turveharkot ovat minusta pätevä materiaali puutarhassa. Homma jatkuu, kunhan kerkiän siihen paneutua.

      Poista
  3. Olet ollut tosi ahkera ja palkintona on mittava urakka hyötyä ja silmäniloa! Oikein tuntee, miten maa alkaa hengittää maton poiston jälkeen ja aika ajoin on pakko järjestellä ja siistiä kasvustoja. Nuo turveharkot sopivat hyvin laittamiisi paikkoihin ja lopputuloksesta tuli todella siisti. Hyötyä on ehdottomasti myös mullan pysymisestä omalla alueellaan. Iso helpotus, että sait työn tehtyä nyt syksyllä ja keväällä voi vain ihailla, kun uusi kasvu alkaa kaikilla kasveilla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siisti lopputulos on erinomainen ja houkutteleva palkinto. Sen avulla jaksaa kaatosateessakin raataa. Homman on tarkoitus jatkua, kunhan muilta töiltä ehtii.

      Poista
  4. Vautsi, mitä toimeliaisuutta ja suorastaan rehkimistä! Maton kaivuu ja pilkkominen kuulostaa järkyttävän raskaalta touhulta, ja ärsyttävältäkin. Onneksi se on ohi, ja toivotaan, että katteetkin olisivat siellä, missä kuuluu.
    Turveharkkoreunat ovat todella nättejä.
    Viime päivinä on tosiaan ollut syksyistä. Kumma kyllä, eiliselle luvattiin lähes koko päivälle sadetta, mutta niin vain koko iltapäivä oli kuivana ja kaivelin ruusuja ja perennoja maahan. Vasta yöllä tuli oikein rankkaa sadetta ja tuulta, täytyykin mennä keräilemään kumoon lennelleitä puutarhakalusteita. Täällä jo aurinko tuli aamusta esiin, sinne päin varmaan matkalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katteet ovat pysyneet rinteessä hyvin. Sen sijaan ruusupensaiden tyvellä punarinnat kuopivat etsimässä matoja. Punarinnat ovat sen verran sympaattisia lintuja, että saavat rauhassa laittaa katteet pöllyämään.
      Eilinen tuuli lennätti tavaraa pitkin pihaa. Ikkunasta katsoessa sai arpoa, onko ilmassa enemmän vettä vai vaahteranlehtiä. Meillä oli eilen pitkin päivää sadekuuroja. Tänään sen sijaan on ollut oikein hieno päivä - puutarhahommille.

      Poista
  5. Voi Between, olet kyllä sinnikäs ja periksi antamaton projekteissasi. Minä itse juoksen kipin kapin suojaan sateen sattuessa.
    Uskon, etteivät matot tosiaan ole ihan paras ratkaisu paikassa, jossa kasveja joutuu aika ajoin jakamaan ja nostamaan ylös. Sanomalehdet ovat muutoin hyviä, mutta ongelmaksi tulee juuri tuo lintujen into käydä kuopsuttamassa ne esiin.
    Turveharkot ovat oivia reunuksia ja ryhdistävät penkin ilmettä.
    Alkaa olla pieni huoli takaraivossa näiden runsaiden sateiden johdosta, sillä niin moni projekti on täällä meillä vielä vaiheessa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on yleensä jokin tavoite, jonka yritän saavuttaa yhdellä työskentelyjaksolla. Valmista en välttämättä vaadi. Nyt vain jatkuvat sadekuurot keskeyttivät kovin pahoissa paikoissa.
      Mattoa ei todellakaan kannata laittaa paikkaan, jota joutuu tietyin välein kohentamaan.
      Säätiedotusten seuraamisesta on tullut jokapäiväinen toimenpide. Työt on suunniteltava sen mukaan, mitä sää ja muu elämä sallii.

      Poista
  6. Matto kyllä kuulosti ihan kuningasidealta..ei voi koskaan tietää :)
    Mahoton mylläys sulla pihalla vähän väliä ;D
    Miä kävin just kastumassa sienimetässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matto on kuningasidea, mutta ei todellakaan tuohon paikkaan. Nyt olen taas vähän viisaampi - toivon.
      Mylläystä on tiedossa vielä lisääkin. Muutaman vuoden välein vähintään täytyy paikkoja kohentaa. Plussana tulevat sitten kaikki ideat, joita päähän putkahtaa.
      Toivottavasti sait sieniä, etkä liikaa kastunut.

      Poista
  7. Olet todella ahkera ja tosi sinnikäs toteuttamaan suunnitelmasi, satoi tai paistoi.♥
    Kerran upotin vanhan räsymaton pätkän kukkapenkin pohjalle ja sitten tein uudistuksia penkissä. Olihan se lystiä vedellä kuteita ja loimia, helppo homma nämä melkein lahot kuteet ja loimet. Toisaaltaan aika tympäisevää, tuli tunne kuin olisin pitkiä matoja mullasta kaivellut.
    Ei siis mattoja kukkapenkin pohjalle ellei ole aivan varma, että ne sinne myös jäävät lopullisesti.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä lähden hommiin, jollei sada. Harvemmin sade keskeyttää työt, mutta nyt sellaisia hetkiä on ollut useita.
      Minun mattoni ei suostunut nousemaan, ei kuteina eikä loimina. Ehkä se oli loukkaantunut moisesta arvonalennuksesta ja päätti näyttää minulle. Ei todellakaan mattoja kukkapenkkiin, ei.

      Poista
  8. Turveharkot oli hyvä idea. Matosta menee kaikki läpi mutta kasvimaan käytävillä ne ovat hyviä kun laittaa vaikka sanomalehteä maton alle. Mun kaivelut on olleet ihan nollassa, kunhan kukkasipulit saa maahan. Edellisessä postauksessasi olikin kattava valikoima kukkasipuleita, tuli heti tarve lähteä Plantsuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanomalehteä maton alle, hyvä idea. Olen ennenkin upottanut mattoja ja muita tekstiilejä puutarhaan, mutta paikka on mietittävä jatkossa tarkemmin. Käytäville ne sopivat hyvin.
      Minulla on tälle syksyllä vähän liikaakin projekteja. Kaikissa pitää kaivaa ja ahertaa. Ensin ei pitänyt olla mitään ja nyt vain lista kasvaa.
      Lähditkö Plantsuun? Muutamia sipuleita olit näköjään jo hankkinut.

      Poista
  9. Matot varmasti on parempi ratkasu mullan piällä, ei haudattuna. Joku rako aina jiäpi kuvottuun ja siitä on juurien hyvä mänä syvemmälle. Urakan oot tehny.
    Siisti on turveharkoista tehty reunus ja varjosemmilla paikoilla sammaloituu kauniisti. Meillä ei kuitenkaan kuatamalla satanu eilen, 7mm. mittariin jäi ja tuulenpuuskat ol maltillisia. Mua on kuivoo. Alotettiin varjosen penkin ylösnosto ja uusiminen ja ihmetellään miten on kuiva mua. Mihin ne satteet on männy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kaivukokemuksen jälkeen ei mattoja meidän puutarhan multaan. Ehkä käytäville ja paikkoihin, joissa kaivamista ei jatkossa tule. Vaan ei istutusalueille. No, eipä huonokuntoisia mattoja nyt edes ole.
      Täällä vettä on tullut runsaasti. Joka sateen jälkeen vesimittari on täpösen täynnä. Jospa lähettäisin seuraavat sateet sinne teille, jotta saatte vähän kosteutta maahan.

      Poista
  10. Turveharkkoreunus on kyllä kestävä ja kaunis katsellakin. Ripaus sammmalta pintaan vain kaunistaa sitä lisää.
    Meillä on metsanreunuspenkkiä rajattu turveharkoilla jo siitä taitaa olla jo reilut 10 vuotta, ja hyvin on toiminut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkasin, että meilläkin vanhimmat turveharkot ovat olleet jo noin 10 vuotta ja edelleen ovat hyvässä kuosissa. Maastoutuu puutarhaan paljon paremmin, kuin kiemurainen muovinauha.

      Poista
  11. Olet rehkinyt ihan urakalla! Uitettu olo ja kurainen olemus on tuttua täälläkin viime aikojen sateiden takia. Eilen täällä satoi koko päivän, mutta eipähän puutarhaankaan ehtinyt. Tänään olisi kaunis päivä tulossa, mutta kohta taas töihin lähtö edessä. Toivottavasti huomiselle luvatut sateet siirtyvät suoraan ensi viikolle, jotta saan edes viikonloppuna puuhailla ulkona. Ei se sateessaa kovin lystiä ole.
    Turveharkkoreunuksista tuli siistit. 'Pink Annabelle' kukkii niin suloissti omalla niemekkeellään. Mitähän mahdat mukulakivistä väsätä? Mielenkiinnolla jään odottamaan. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, tulipas kiireessä paljon kirjoitusvirheitä.

      Poista
    2. Ei yhtään sellaista virhettä, joka haittaisi lukemista.
      Sepä noissa sateissa on harmillista, että ne tulevat juuri silloin, kun olisi aikaa tehdä puutarhaprojekteja. Annas olla, kun on muuta elämää, niin silloin aurinko loimottaa täydeltä taivaalta. Sateessa työskentely ei ole kivaa senkään vuoksi, että silmälasit ovat kaiken aikaa huurussa ja sumeat. Mutta mieluummin projekti johonkin sopivaan vaiheeseen, vaikka pikku-ukkoja taivaalta sataisi.
      Mukulakivet saattavat joutua odottamaan toteutusta, sillä niin monta kiireellisempää projektia on ennen niitä jonossa. Huh, tuli ihan sellainen olo, ettei tämä syksy riitä alkuunkaan. Toivottavasti on pitkä ja lempeä syksy.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  12. Oletpa taas urakoinut. Puutarhurointi-intohimon voimalla saa aikaiseksi kaikenlaista. Kiitos harkkovinkistä, nyt saattoi lamppu syttyä minunkin vintilläni. Nuo ovat kauniita ja luontevia reunuksia.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!