 |
| Helleborus - Vaalea jouluruusu |
Pikkupuutarhan vaalea jouluruusu on täynnä nuppuja. Vaikka päivisin mittari nousee +6 asteeseen, yöt ovat olleet viileitä, eivätkä nuput ole auenneet. Näin kaupassa isokokoisen jouluruusun, jossa ei kuitenkaan ollut hintaa. Melkoisen tovin seisoin kukkien äärellä arpomassa, ostanko vaiko en. En sitten ostanut, kun en saanut myyjää käsille. Nyt on sen verran lauhaa, että jouluruusu pärjäisi ulkosalla ja sen voisi varmasti myös istuttaa vielä maahan.
 |
| Sadepisarat takkahuoneen ikkunassa. |
Meillä aurinko ja vesisade vuorottelevat, mikä sinänsä on ihan mukavaa. Yritän ajoittaa ulkoilut sateettomiin hetkiin ja keskittyä erilaisiin sisällä tapahtuviin työtehtäviin sateisina aikoina. Viikonloppuna paistoi aurinko niin kirkkaasti, etten kestänyt katsoa pilkullisia ikkunoita. Pesin ulkopinnat, mutta taitavat olla taas samanlaisia.
Pitihän minunkin kokeilla tämän joulun hittitortuksi mediassa mainittua torttutuuttia. Eksyin Ilta-Sanomien kautta ohjeeseen, joka löytyy Annin uunissa -blogista. Myös Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin TarjaK postasi tekemistään torttutuuteista. Omani tein Annin uunissa -blogin ohjeilla. Pikaisesti katsottuna ohjeet ovat muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta samanlaiset.
Tuuttien tekeminen vaati hiukan näpertelyä, mutta vaikeaa se ei missään tapauksessa ollut. Seuraavalla kerralla menee varmasti rutiinilla. Minulla ei ollut valmiita tuuttimuotteja, joten tein ne ohjeen mukaan foliosta. Ehkä seuraavalla kerralla vaihdan tuutin muodon yksinkertaisemmaksi ja yhdistän siihen ohjeen herkullisen täytteen.
 |
| Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa |
Ison osan arjestani nappaa omaishoitohommat. Isä sai kriisipaikan hoivakodista toistaiseksi -mandaatilla. Vastuunjako minua ihmetyttää, kun joudun sooloilemaan hoivakodin ja kotihoidon välissä. Virallisesti isä on edelleen kotihoidon asiakas. Kotihoito ja hoivakoti soittavat ja laittavat minulle viestiä milloin mistäkin asiasta. Toki haluan olla asioista tietoinen ja mukana päättämässä. Välillä vain ihmetyttää, mihin kummaan minua tarvitaan, kun asiat hoituisivat nopeammin ja kätevämmin kotihoidon ja hoivakodin kommunikoidessa suoraan keskenään. Varsinkin, kun minulle ei mitään ilman aktiivista penkomista kerrota. Oletetaan ilmeisesti, että osaan lukea toisten ajatuksia.
 |
| Daucus carota - Villiporkkana |
Äiti siirrettiin sydänosastolta kuntoutussairaalaan. Hänellä on sydänläpän tulehdus, jota hoidetaan suonensisäisellä antibiootilla. Hän ei kestäisi avosydänleikkausta. Äiti aiotaan kotiuttaa jollain aikavälillä, mutta lääkärin mukaan ilman maksimimäärää kotihoidon apua hän ei tule pärjäämään. Nyt äitiä ollaan kotiuttamassa luultavasti jo ensi viikolla. Pelkäänpä, että äidin kohdalla tulee muodostumaan monille vanhuksille tuttu pyöröovisysteemi. Vähän aikaa kotona ja takaisin sairaalaan, kunnes taas kotiutetaan.
Paras ratkaisu olisi saada molemmat johonkin hoivakotiin, jossa he olisivat ympärivuorokautisen hoidon ja turvan piirissä. Olen tätä ehdottanut, mutta aika skeptisesti ehdotuksen etenemiseen on suhtauduttava. Tuntuu lohduttomalta, että vajaan kuukauden päästä 69. hääpäiväänsä viettävä pariskunta joutuu elämään loppuaikansa erillään.
Taidan laittaa loton vetämään. Isolla summalla voisin vaikka hankkia vanhemmille turvallisen ja asianmukaisen avun ja hoitoverkoston. Tavallisen ihmisen palkalla tai eläkkeellä kituutetaan elämän viimeiset hetket kuntien loputtomien säästötoimien vankina.
 |
| Kesäkullero 21.11. Ei tainnut tulla joulukulleroa. |
Marraskuu lähenee loppuaan ja edessä siintää joulukuu kaikkine touhuineen. Sytytetään kynttilöitä ja napostellaan vaikka suklaata joulua odotellessa!
Sinun aiemmasta postauksestasi inspiroituneena, minäkin postasin marraskuusta positiiviseen sävyyn. Kiitos vielä! ikävää tuo vanhempiesi tilanne ja surullista. Minä teen koiran ulkoilutuksien kanssa samoin: tarkkailen säätä ja sateiden välissä lennätän koiran kävelylle. Aina se ei ihan onnistu ja tullaan turkki märkänä takaisin!
VastaaPoistaHieno juttu. Postauksellasi todistat, että positiivisuus tarttuu ja tuo lisää myönteisiä näkökulmia tähän elämään.
PoistaVanhempieni tilanne on tällä hetkellä aika lailla avoin. Eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että kummallekin järjestyisi hoivapaikka. Eivät enää pärjää kotona yhdessä eikä yksin.
Jonkun kerran olen kotimatkalla kastunut oikein kunnolla. Silmälasien käyttäjälle vesisateessa liikkuminen tuottaa ylimääräisiä ongelmia.
Oi, miten paljon nuppuja jouluruusussasi on! Näyttää niin ihanalta, että marraskuisessakin puutarhassa riittää ihmeteltävää.
VastaaPoistaTodella harmillisella tolalla tämä vanhusten hoito Suomessa. Olisi tosiaan ihana, jos vanhukset voisivat pariskuntana elellä yhdessä jossain turvallisessa hoitokodissa. Se varmasti vaikuttaisi niin mielenterveyteen kuin fyysiseenkin vointiin.
Muistelen lapsuuden aikaisia vierailuja äitini kaukaisen sukulaisen Iita-tädin luona vanhainkodissa. Vanhainkoti oli rakennuksena kuin kartano ja jokaisella vanhuksella oli viihtyisät omat huoneet. Kaikki oli kodinomaista eikä yhtään laitosmaista. Pihalla oli suuri puutarha ja Iita-täti virkkasi sisällä keinutuolissa. Ehkä en lapsena ymmärtänyt tai havainnut kaikkea, mutta kyllä sellaiseen vanhainkotiin olisi nykypäivänä lottovoitto päästä.
Ei se raha onnea tuo, mutta voisihan se tuoda arvokkaan vanhuuden.
Kävin tänään katsomassa, ovatko jouluruusun nuput avautuneet. Eivät olleet, mutta kovasti olivat pullistuneet.
PoistaMinulla on samanlaisia muistoja vanhainkodista, jossa Ukkokullan äidinäiti eli viimeiset vuotensa. Hänellä oli oma keittiö ja kamari, jossa hänellä oli kaikki omat tavarat. Sinne hän sai apua voinnin ja kunnon mukaan. Sellaiset paikat on ilmeisesti jo lähes kaikki lopetettu, mikä on sääli. Raha ei todellakaan tuo onnea, mutta kyllä se monessa asiassa helpottaa käytännön asioiden järjestelyä. Juuri kuten sanoit, edesauttaisi arvokkaan vanhuuden luomista.
Kyllä olisi kaupoissa kauniita jouluruusuja ja olisi kiva ostaa, mutta mulla ei ole minne sitä istuttaa, joten pitää tyytyä muihin kukkiin. Harmittaa kun ostin lokakuun lopulla amarylliksen sipulin,eikä siinä vielä ole mitään elonmerkkiä. No vielä melkein kk aikaa jouluun, äkkiähän se kukka nousee kun alkuun pääsee.
VastaaPoistaHyvän hoitokodin valinta/pääseminen on varmaan hankalaa, vielä jos toisella on fyysinen sairaus ja toisella muisti huono, miin vähän erilaista hoivaa ja valvontaa tarvitsisi. Toivottavasti äitisi toipuu hyvin, onhan se hyvä kokeilla miten kotona pärjääminen onnistuu.
Amarylliksen sipulien kanssa en ole kovin montaa kertaa onnistunut. En tosin ole aikoihin edes yrittänyt. Jospa sinun sipulisi siitä heräisi. Tokihan se ilahduttaisi, vaikka kukkisi joulun jälkeenkin.
PoistaOlet oikeassa siinä, että kahden ihmisen erilaisten diagnoosien yhteensovittaminen hoivakodeissa tuottaa hankaluuksia. Toisaalta, vanhuksista olisi kuitenkin toinen toisilleen henkistä tukea, millä on monessakin mielessä iso merkitys.
Äiti ei tule toipumaan ennalleen, mikä on surullista. Lääkärin mukaan hän ei tule pärjäämään kotonakaan ilman massiivista avustajaverkostoa. Hoivakotipaikka olisi tässä tilanteessa parempi vaihtoehto sille, että hän viettäisi tunteja yksin kotona odottamassa kotihoidon ja omaisten saapumista.
Tulipa tyhjä, voimaton ja vihainen olo kun ajattelin vanhempiesi ja heidän laillaan lukemattomien muiden vanhusten elämän hankaluutta. On niin väärin, että heidät nähdään elämänsä loppuvuosina pelkästään kuluerinä ja siirrellään mielivaltaiselta tuntuvin perustein paikasta toiseen. Arvokasta vanhustyötä olisi juurikin se, että olisi erilaisia asumisratkaisuja joissa he kokisivat elämänsä viimeiset vuodet merkityksellisiksi ja olonsa turvalliseksi. Ymmärränhän minäkin, että rahasta kaikki loppuviimeksi on kiinni ja jos sairaalan vuodeosastolle joutuu vaikkapa kaatumisen takia, alkavat vaihtoehdot olla vähissä. Vihastuttaa kuunnella juhlapuheitten hyminöitä ja seuraavalla lehden aukeamalla lukea vanhushoidon räikeistäkin puutteista. Toisaalta tiedän, ettei se työ hoitopuolenkaan näkökulmasta aina ongelmatonta ole. Käsipareja tarvittaisiin enemmän mutta maksuhalukkuutta ei meinaa löytyä. Hoitotyö ei ole tunnetusti enää kovinkaan houkutteleva ala ja parempien palkkojen ja työolojen perässä ammattiväki lähtee pois.
VastaaPoistaTuolla on paljon pelokkaita vanhuksia jotka eniten pelkäävät laitokseen joutumista, meilläkin täällä yksi.
Ainoa minulla oleva helleborus kököttää penkissä ihmeen virkeänä, pitääpä kurkata onko nuppuja näkyvissä. Se on ollut monta vuotta vähän kehnossa paikassa angervoryteikön varjoisammalla puolella. Nyt ovat angervot poissa ja toivottavasti helleborukselle koitti armo uus. Kaupoissa näkee todella komeita jouluruusuja, yhden ihan pienen ostin minäkin. Saa nähdä kauanko pystyn olemaan saman katon alla sen kanssa, edelliskerralla sain vesiputousnuhan joka loppui siihen kun helleborus kannettiin ulos.
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Kihisen kiukusta harva se päivä, kun seikkailen idioottimaisten ja täysin epäinhimmillisten säännösten viidakossa. Vanhukset ovat todellakin vain miinusmerkkisiä kulujaa ihan kaikkien tahojen budjeteissa. Monta vuotta on nytkin vaahdottu vanhuspalveluista, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Silkkaa sanahelinää, johon ei jaksa enää uskoa. Valtava vastuu sysätään myös omaisille huomioimatta, ettei kaikilla ole yhtäläisiä mahdollisuuksia vanhuksiaan hoitaa ja auttaa. Eikä kaikilla edes ole lapsia tai lähiomaisia. Tieto ei kulje eri hoitotahojen välillä, eikä myöskään omaisille kerrota mitään, vaikka heiltä edellytetään/odotetaan täysimittaista panostusta.
PoistaHoitotyössä suorittavan porukan työ on raskasta ja epäkiitollista. Olen kuullut, että ammattiväki ja sitoutuneet ihmiset todellakin lähtevät parempiin hommiin, ehkä vaihtavat alaa kokonaan. Hyviäkin hoitopaikkoja on, mutta valitettavasti niitä ei riitä kaikille. Kun kaikille tarvitsijoille ei löydy turvallista hoivapaikkaa ollenkaan. Minusta on ihan järkyttävää, että kuntien visio on hoitaa vanhukset mahdollisimman pitkään heidän omissa kodeissaan. Se on hieno ajatus niin kauan, kun vanhus saa kotiinsa riittävästi apua ja hoivaa ja hän kokee elävänsä turvallisissa oloissa. Valitettavasti monet viettävät elämänsä viimeiset vuodet yksinäisinä ja peloissaan oman kotinsa vankeina.
Näistä asioista voisi puhua loputtomiin. Tein vuosia edunvalvonta- ja vapaaehtoistyötä mielenterveyskuntoujien parissa. Aikamoista pään seinään hakkaamista oli sekin. Vanhusten osalta olisi samanlainen työsarka, mutta enpä taida enää jaksaa.
Toivottavasti jouluruususi päättää pukata nuppuja oikein urakalla. Minulla on monessa paikassa jouluruusuja, mutta jostain syystä Pikkupuutarhan kaksi Double Elleniä on kaikkein innokkaimpia nuppukoneita. Muut innostuvat yleensä vasta kevään korvilla.
Onko jouluruusukin allergisoiva kasvi? En osta niitä sisätiloihin, sillä saan ne huonelämmössä heittämään henkensä ennätysnopeudella.
Onpa jouluruusussa tosiaan paljon nuppuja! Nuo tuutit ovat menneet minulta kokonaan ohi. Kiitos vinkistä, täytyy testata niitä! Tosi surullinen tuo vanhempiesi tilanne. Toivottavasti asia jotenkin ratkeaisi parhain päin. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaPikkupuutarhan kaksi jouluruusua ovat varsinaisia nuppuautomaatteja. Yhtään kukkaa ei ole avautunut, mutta pulleiksi useimmat nuput ovat viime päivinä kasvaneet. Olisipa jännä, jos jouluruusu kukkisi jouluna. Jos siis lunta ei tule.
PoistaVanhempien tilanne on hankala, mutta isän osalta on hiukan valoa näkyvissä. Taitaa tulla vanhempienkin osalta erilainen joulu.
Hyvää viikonloppua sinullekin Tiiu!
Voimia sinulle ja vanhemmillesi! Lottovoittoa myös toivotan, menisi oikeaan osoitteeseen.
VastaaPoistaKiitos Saila! Voimia ja sitkeyttä tässä tarvitaan. Kaiken aikaa tieto ja osaaminen tässä kamppailussa karttuu, joten joskus myöhemmin voisin ryhtyä vanhusasioiden matkasaarnaajaksi.
PoistaLottovoiton saaminen on sinänsä vähän kinkkistä, kun en ole muistanut edes lotota. Ai niin, mutta eurojackbottiin sijoitin euron. Sehän olisi oiva miljoonan alku...
Ihana, ihana helleborus♥
VastaaPoistaMeillä on nähty vävymme vanhempien erottaminen eri osastoille rouvan dementian takia. No, siitä erottamisesta hän sitten masentui täysin sänkyyn ja kuoli pian. Pappa katuu, että lähtivät ok-talostaan, sillä vaimo ei lähtenyt yksin mihinkään ulos kadulle ja heidän pihakin oli aidattu, kun oli ollut koiria. Hillka Olkinuorahan jossain haastattelussa sanoi monella olevan oman lähtöpaketin, kun aika tulee, ettei vain joudu laitokseen kitumaan. Julmaa!
♥♥
Surullisia tarinoita. Joskus on vain pakko lähteä omasta kodista, kun siellä ei enää omin voimin pärjää. Kotihoitokin käy auttamassa vain muutamia kertoja päivässä, jolloin väliajat joutuu olemaan yksin. Ehkä kertomasi Pappakin olisi pian uupunut hoitaessaan dementoitunutta puolisoaan. Se on rankkaa työtä terveelle ja nuorellekin ihmiselle.
PoistaPaljon on jouluruusussasi nuppuja. Kaunista kukintoo on luvassa.
VastaaPoistaKyllä komppoon Riinoo tuossa vanhainkotiasiassa. Ol se tiällä maalaiskunnissakin ennen mallillaan. Kyllä oon jokapäivä kiitollinen, kun isäni sai paikan hoitokodista. Tiietään isä on turvassa siellä, ei lähe mihinkään hortoilemaan ja apua suapi henkilökunnalta. Toivottavasti siunkin vanhemmat piäsöö hoitokottiin ja vielä ehtoopäivät yhessä olemaan.
Jouluruusussa on suorastaan nuppujen tungos.
PoistaKeskusteluista ja mediasta päätellen vanhushoidon tilanne on valtakunnallisesti surkea. Ei vain jollain tietyllä paikkakunnalla. Hienoa, että isäsi on turvallisessa hoidossa. Se helpottaa omaa oloa ja elämää melkoisesti.
Suomen vanhusten tilanteesta voisi sanoa monta rumaa ja likaista sanaa. Sinun vanhemmilla on vielä sinä tukena mutta monella ei ole ketään ja varmasti pahin paikka kun kukaan ei huolehdi.
VastaaPoistaMukavan paljon nuppuja jouluruususta. Minulla on mennyt tuuttitortut ihan ohi, vaikuttavat hyviltä.
Olen usein ihmetellyt, miten pärjäävät ne vanhukset, joilla ei ole puolestapuhujia. Omaiset saavat olla tiukkana ja todella aktiivisia ajaessaan vanhustensa asioita. Välillä tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta.
PoistaTuuttitortut olivat todella herkullisia. Tuhtia syötävää, joten yksittäisten tuuttien kokoa kannattaa ehkä pienentää.
Jouluruusu on kaunis,kaupassa/puutarhalla olen ihastellut.
VastaaPoistaNuo sateenpieksämät ikkunat,minäkin olen niitä koronan harmaannuttavia ikkunoita pessyt,enpä kehtaa ees sanua ,monestiko .🤪.Jos niitä viiruksia kerta ilmassa on niin kylläkait sade maahan ne hakkaa??
Surullista nuo vanhempasi kohtalo.Tosi surullista🧡👵👴
Kyllä lähtöpakettia!...on ruvettava suunnittelemaan..ettei vaan jää oravanpyöräksi,köyhyttämään kaupunkia,
Muistan kun Anoppi sanoi että hän ei ikinä halua vaivaistaloon.Sairastui,vietti viimeisen reilun puolivuotta,dementtia osastolla.Minun poika kävi joka ikinen päivä mummoa katsomasa.Hän sai yksin omanhuoneen (elettiin -90 lukua)JA minä muistan kuin eilisen päivän ,kun kävin Hänen luonaan,hainkohan avokeittiöstä vettä,mummulla oma kahvikeitin (ei itse osannut keittää,me ,kun vierailimme keitimme aina kahvit,juteltiin ;)Oli keittiöveitsi laatikko auki ,monta isoa leipäveitstä siinä,pukkasin laatikon kiinni,järkytyin ,sillä osasto oli suljettu,hoidokit pitkiäkin aikoja keskenään.Sanoin nätisti,voisko veitset laitta lukkokaappiin/tosi-yläkaappiin?,Haukut sain palkaksi ja silmittömän pahan mielen:(Kuulemma kävimme kyttäämässä,kun mummon luona kävimme:((, tässä vanhenen itekki koko ajan 👵🧓👩🦳..;(meidät suljetaan varmasti niihin koronan -hävittämiin minkkihäkkeihin ,,ruokaa ohi mennen letkulla jos kerkiää suunsa aukaista.ei tartte kuivittaa....
Kaikki on mahdollista!🧡🧡🧡🧡🧡🧡
Vaikka silti toivon että ihmisyys ,inhimmillisyys,vanhuksien Arvo-vielä joskus palautus..?
Voimia Sinulle,ja erityisen HYvää vointia vanhemmillesi!🧓👴🧡 😷
Hyvää alkavaa Adventin aikaa!Sinulle Between!
Lämpöisin halauksin Liisa🤗
Ahaa, sinäkin olet pessyt ahkerasti tuulen ja sateen tuivertamia ikkunoita. Auringonpaisteessa on huomattavasti mukavampi katsella kirkasta ikkunalasia.
PoistaKarrikoiden voisi hyvin kuvitella, että tulevien vanhusten loppusijoituspaikka on minkeiltä tyhjiksi jääneet kopit. Välillä tuntuu, ettei tämän päivän vanhusten tilanne ole paljon sen parempi. Melkoista säilömistä, josta inhimmillisyys on kaukana.
Kiitos Liisa, tsempeistä. Teen parhaani vanhemmpieni hyväksi ja onneksi minulla on pikkuveli ja oma mies tukena.
Sinulle myös valoisaa adventtia ja halauksia!
Ovatpa vanhempasi olleet kauan naimisissa. Olisi tärkeää heidän saada viettää yhteistä aikaa vielä niin kauan kun on mahdollista
VastaaPoistaVanhempani menivät nuorena naimisiin. Nyt ikää alkaa olla reilusti kummallakin.
PoistaHyvä olisi saada heidät samaan paikkaan. Mielellään myös pian, kun aika alkaa käydä molemmilta vähiin.
Enpä ole tuollaisista tuuteista vielä kuullutkaan, täytyykin tutustua. Leivoin tänään ihan perinteisen pellillisen mokkapaloja.
VastaaPoistaIkävää on tuo vanhusten edes takaisin siirtely, toivottavasti heille löytyy pian sopiva paikka ja hoiva💕
Mokkapalat ovat herkullisia ja helppotekoisia. Niitä teen itsekin silloin, kun pitää saada iso määrä leivonnaisia nopeasti.
PoistaSopivaa hoivapaikkaa vanhemmilleni toivon minäkin.
Otsikosta huolimatta oli paljon asiaa tästä postauksesta. Ja olipa kaunis kuva sadepisaroista! Surulliseksi aina tulee näistä vanhusten hoitoasioista. Toivottavasti vanhempiesi tilanne kääntyisi jotenkin hyvin päin. Toivottavasti ensin edes kommunikaatio eri tahojen välillä alkaisi sujua, se nyt ainakin on asia, jonka järjestämisen ei pitäisi olla ylivoimaista. Rahaahan siinä säästyisi (kaiken henkisen säädön lisäksi), jos tarvittavat tiedot kulkisivat mutkattomasti paikasta toiseen. Mutta voi olla aika suuri toive tämäkin, voimia <3
VastaaPoistaVanhempien tilanteessa on pakko saada ratkaisuja aika pian. Nyt keikutaan välitilassa, joka ei ole kenellekään helppoa.
PoistaUskon, että tämä korona on yksi merkittävä syy tämän hetken monenlaisiin ongelmiin terveydenhuollossa. Voimavaroja uppoaa monenlaiseen ylimääräiseen.
Varmaan ainakin 10 vuotta sitten tein noita tuutteja ja oli olevinaan niin suuritöisiä, että on jäänyt sittemmin tekemättä :) Hyviä ne kuitenkin oli.
VastaaPoistaSulla on niin iso asia käsillä, että jos siitä selviät/ selviätte, niin hatunnosto. Kaikki on valtavan byrokraattista nykyään. Jos kotihoidon työntekijänäkään en kaikkea ymmärrä, voin kuvitella mitä se on omaisen näkökulmasta. Tai eihän minun tarvi kuvitella kun olen samalla myäs omainen sekä isälle, jossa käydään parityönä 4 x vrk ja anopille, jossa käydään 3 x päivässä. Minä en siis tietenkään käy, vaan katson tilannetta vierestä. Silti tunnen omaisena olevani jotenkin sivussa. Ehkä olen osittain harkitenkin näin tehnyt. Äitini on isän omaishoitaja ja pystyy selvittelemään asioita ja välillä selvitellään niitä yhdessä. Isällä on kotona syklillä 2 vko ja sitten toinen mokoma lyhytaikaispaikalla palvelutalossa. Aika rahtaamistahan se hänelle on ollut, mutta toisaalta äiti ei jaksaisi ilman näitä lepoviikkoja. Myös useita sairaalareisuja on ollut ja tilanne on mennyt ylä- sekä alamäkeä.
Sitten se lähihoitajan näkökulma, joka on juuri tota, mitä kuvailitkin, että työntekijöitä puuttuu jatkuvasti ja toiset paikkaa näitä. Uusia asiakkaita tulee ns. ovista ja ikkunoista ja lakisääteisesti kaikille on tehtävä alkukartoitus, joka tarkoittaa myös aika massiivista kirjallista osiota. Näiden tekemiseen tulee käytettyä usein ylityötunteja lähes jokaisen aamuvuoron päätteeksi, kun päivän aikana ei muuten ehdi. Minusta jokainen uusi asiakas ansaitsee saada asiallisen ja huomioivan alun (ainakin niin hyvin kuin se on mahdollista...).
Monta työntekijää on lähtenyt minunkin tiimistä. Silti just eilen puhuttiin toisen työntekijän kanssa tästä aiheesta ja kumpikin sanoi pitävänsä työstä tosi paljon, eikä vaihtaminen tule kyseeseen, koska ei edes ole mitään, mihin muualle voisi haluta. Työpäivän päätteeksi ja vapaapäivinäkin huomaa kyllä selvästi, miten väsymys saa yliotteen, eikä enää jaksa niin kuin ennen. Silti voin kuvitella, että suurten kaupunkien tilanne on vielä huomattavasti vaikeampi.
Pariskunnan pillkominen on minusta ollut aina ihan käsittämätön vaihtoehto. Hoitopaikat ovat niin rajoittuneet vastaanottamaan vain tietynkuntoisia ihmisiä, että molempien on tosi vaikea päästä muutenkin vähäisiin hoitopaikkoihin samaan. Toinen on yleensä "paremmassa kunnossa" eikä tarvitse ehkä sitä tehostettua hoitoa. Yksityiset on tosi kalliita, vaikka niihin saisi palvelusetelinkin. Näitäkin selviteltiin anopin kohdalla tuossa taannoin.
Kotihoito voi mielestäni käydä jopa 6 kertaa vuorokaudessa kotona ja hoidetaan tosi huonokuntoisiakin ihmisiä, vaikka aluksi näyttää, että eihän tämä voi onnistua. Kotiin saa kaikenlaisia apuvälineitä sairaalasängystä alkaen. Kaikki vaatii tietysti selvittelyä ja jos ei kotihoidon hoitajat ole aktiivisia selvittelijöitä asiakkaan puolesta, jää omaiselle aika iso kakku.
Voimia teille että selviätte noista sotkuista ja asiat alkavat sujua edes jollain lailla. Kyllä ne kuitenkin lopulta jotenkin aina järjestyy.
Kiitos kommentistasi. Kiva kuulla myös ammattilaisen ja samalla omaisen näkemys tästä vanhustilanteesta. Väkisinkin tulee ajatelleeksi, ettei näissä asioissa inhimmillisyydellä ja maalaisjärjellä on minkäänlaista sijaa. Kaikkeen liittyy valtava määrä byrokratiaa, pykäliin tuijottamista ja paperien pyörittämistä, merkillisiä kriteeritaulukoita ja mittausmenetelmiä. Siinä unohdetaan mennen tullen itse vanhus, eikä hänen omaisillaan ole sitäkään sijaa kuulemisissa ja päätöksenteossa.
PoistaKauhulla odotan vaihtoehtoa, jossa äiti laitetaan yksin kotiin pärjäämään kotihoidon turvin. Vaikka kotihoito kävisi useinkin, vanhan ihmisen turvattomuutta se ei hoida. Äiti jankuttaa kaiken aikaa, että pian hän pääsee kotiin ja ottaa isänkin kanssaan. Ei vain ymmärrä, ettei hänestä ole muistisairaan sokean puolison hoitajaksi. Ei lääkärien eikä omaisten mielestä. Hirveä henkien taisto edessä.
Olen kyllä henkisesti jo nyt aika loppu. Päivisin vielä pärjää, mutta yöt menee pyöriessä ja miettiessä. Aivan varmasti kaikki järjestyy jollain välillä. Kunhan vain jaksaisi kaiken taistelun ja vääntämisen.
En ole vielä keksinyt tuuteille pienempää ja yksinkertaisempaa muotoa. Pohdinnassa on, sillä tuutit ovat tosi herkullisia makunsa puolesta.
Upea on jouluruususi, paljon nuppuja. Pitää minunkin käydä katsomassa omiani ( mökillä) . Minä olen tehnyt joskus tuutin suppilot foliosta ja sitten myöhemmin sain teräs tuutit ja olen tainnut ne joskus esitelläkkin jossain postauksessa. Tuutteja olen tehnyt makealla ja suolasella täytteellä. Niistä tulee herkästi liian isoja, se pitäisi muistaa kun alkaa niitä tekemään. Olen joskus myös laittanut niitä karkkilaatikkoon pakkaseen odottamaan seuraavaa käyttöä. Meinaan tyhjiä tuutteja ja täytän sitten vasta myöhemmin.
VastaaPoistaNämä vanhusten hoidot ja heidän asioiden hoitaminen on raskaita aikoja (kokemusta) toivon teille jaksamisia myös vanhuksille itselle. ❤
Minulla on jouluruusuja monessa paikassa, mutta kaksi Pikkupuutarhan halvalla ostettua vaaleaa jouluruusua on kaikkein innokkaimpia pukkaamaan nuppuja niin syksyllä kuin keväälläkin.
PoistaHyvä idea pakastaa valmiita tuutteja. Mietinkin, että jokin raikkaan hedelmäinen täyte kesäkuumalla olisi mainio.
Kiitos, nyt kyllä tarvitaan voimia ja ideoita tämän vanhusongelman ratkaisemiseksi.
Ihmiset ovat selvästi kanssamme samaa mieltä tämän hetken vanhusten kohtelusta ja yhteiskunnan säästötoimien nappuloita. Kaikki läheiseni ovat saaneet viettää vanhuutensa omissa kodeissaan hyväkuntoisina ja he, jotka ovat tarvinneet suurempaa hoivaa, ovat voineet viettää loppuaikansa laadukkaassa ympärivuorokautisessa hoivassa. Tällä hetkellä en enää usko, että samaan päästään. Toivoa sopii, että nykyiset päättäjät ymmärtävät itsekin olevansa joskus ulkopuolisen hoivan tarpeessa. Ihanan paljon nuppuja jouluruusussasi. Minäkin olen miettinyt uuden jouluruusun ostoa, jos nämä säät tällaisena leutona vielä pidempään pysyvät. Sisällä jouluruusu ei oikein jaksa avata nuppujaan ja niihin tulee kovin helposti kirvoja, joten joulukukaksi en sitä enää aio ostaa. Annin uunissa -blogissa täytynee minunkin vierailla, niin herkullisen näköisiä tuutteja olet leiponut! Mukavaa adventtiaikaa ja voimia vanhustenhoidon kanssa!
VastaaPoistaVanhustenhoito on 10-20 vuodessa mennyt kerrassaan surkeaksi hienoista korulauseista huolimatta. Vaikea uskoa, että olisi muka halvempaa hoitaa monisairaat ja huonokuntoiset ihmiset heidän kodeissaan. Sen sijaan, että heille olisi entisen tyylisiä vanhainkoteja, kodinomaisia paikkoja viimeisille vuosilleen. Ja miksi ihmeessä vanhojen ihmisten kohdalla on pakko säästää nii vimmatusti?
PoistaEn enää osta jouluruusuja sisäkukiksi. Niihin tulee helposti kirvoja ja muutenkin huonelämpö on niille selvästi liikaa. Näin joulunaikaan joluruusuja näkyy olevan kaupoissa, joten ehkä nyt kannattaisi ostaa hyväkuntoinen kukka ihan pihaan istutettavaksi. Tai voisin ajatella talvettaa sellaisen kevääseen vaikka kylmimmillä ilmoilla autotallissa. Koronan vuoksi ei nyt vaan huvita lähteä ostoksille edes kukkakauppoihin.