 |
| Jäätynyt vesitippa norjanangervossa 15.4. |
On jälleen aika kukistaa Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon laittama Kuusi kuvaa kesästä -haaste. Tänä vuonna haasteen aiheena on luonto.
Tämä haaste on jo usean vuoden ajan ollut odotettu ja mieluinen. Pirjo ei päästä haastamiaan helpolla, vaan kunkin vuoden teemalla asettaa bloggaajat miettimään kuvavalintojaan tarkasti ja syvällisesti. Tämän vuoden luonto-teema on minulle aika vaikea, koska koko kesä on kulunut omissa nurkissa ilman retkiä ja reissuja. Luonto on toki läsnä kotipihassakin. Ei kuitenkaan yhtä villi ja vapaa, kuin metsissä, rannoilla ja pellon laitamilla.
Mietin, mikä kesässä on yhteistä niin ympäristön luonnolle kuin kotipihaan rakennetulle puutarhalle. Kiteytän ne seuraavasti:
 |
| Hiirenkorvat 18.4. |
Tuoksut
Kesään kuuluu ehdottomasti erilaiset tuoksut, voimakkaatkin. Kukat tietenkin tuoksuvat kukin omalla tavallaan. Minusta parhaimpia ja unohtumattomimpia kesään liittyviä tuoksuja on koivunlehtien tuoksu, jonka aistii jo hiirenkorvissa ja viimeistään saunavihtaa tehdessä. Hyvänä kakkosena tulee ruohon tuoksu, jonka haistaa jo kaukaa silloinkin, kun naapurit leikkaavat nurmikoitaan.
 |
| Kurjet 8.5. |
Äänet
Kauneimmat kesään kuuluvat äänet ovat mielestäni lintujen tuottamia. Miten innokkaaasti sitä odottaakaan joka kevät saapuvien kurkien, joutsenten ja hanhien laulua. Kun ensimmäiset törähdykset kuuluvat puiden latvojen takaa, nousee katse etsimään taivaalta lintujen auraa ja sen löydettyään seuraa lentoa, kunnes se etääntyy pieneksi pisteeksi kohti pohjoista.
Mustarastaan luritusta koskettavampaa kevätääntä on vaikea löytää. Huilumainen laulu on aina yhtä odotettu merkki kesän saapumisesta. Mustarastasta kuunnellessa voi itsekin kuoriutua talvitunnelmista ja antautua täysillä lisääntyvään lämpöön ja valoon.
Peipposten konsertit ovatkin sitten valmista kesää. Silloin kaikki huilistit, sirkuttajat ja koko iso orkesteri on paikalla juhlistamassa vuoden hienointa aikaa.
 |
| Kotkansiivet 24.5. |
Valo
Valo on asia, joka keväällä ja kesällä on yksi parhaista elementeistä. Valoa riittää parhaimmillaan läpi vuorokauden. Aamuvarhaisesta iltamyöhään se tulee korkealta ja kirkkaana. Ihanimmillaan valo on keväällä ja alkukesästä, talven pitkän pimeyden jälkeen. Valo siivilöityy kauniisti yhä suuremmiksi kasvavien puidenlehtien välistä. Valo saa värit ja varjot leikkimään kasveissa ja tuomaan niiden yksityiskohdat hienosti esille.
 |
| Ötökkä tulppaanilehdellä 30.5. |
Värit
Värit ovat kesäistä ilotulitusta. Puutarha kylpee värikylläisyydessä, eikä luonnossa mikään väri ole keinotekoista tai luonnotonta. Usein pihalla istuessani ihmettelen, miten valtavasti vihreän eri sävyjä kasveissa ja ympärillä onkaan. Värimaailmassakin on runsaasti erilaisia vihreäpohjaisia sanoja: sammalenvihreä, merenvihreä, metsänvihreä, lehtivihreä. Värien runsaus on yksi kesään hienoimpia asioita.
 |
| Sadepilvet 1.7. |
Lämpö
Mitä olisi kesä ilman lämpöä, ei ainakaan kesä. Lämmöstä kertovaa kuvaa oli äärimmäisen vaikea keksiä. Toimikoon taivaalle kertyvät sadepilvet lämmön kuvaajina, sillä useinhan pitkä lämmin kausi päättyy ainakin väliaikaisesti ukkoseen ja rankkasateeseen. Menneenä kesänä ei kovin kummoisesti ukkostanut. Sadetta kyllä saatiin, mutta jälkikäteen muisteltuna ihan sopivasti.
 |
| Orava kriikunassa 27.8. |
Kaikenkarvaiset ötökät
Kesä tuo myös kaikenkarvaiset ötökät esiin koloistaan. Useimmat niistä kuuluvat luontoon ja puutarhaan. Niiden seuraaminen tuottaa iloa ja herättää kiinnostusta tutustua syvemminkin erilaisten ötököiden merkitykseen ja vaikutukseen.
Yleensä kesällä tulee tehtyä kaikenlaisia retkiä. Myös muita kuin puutarharetkiä. Mennyt kesä oli poikkeuksellinen sekä koronan että muutaman muunkin syyn vuoksi. Onneksi on oma piha, jossa kesästä voi nauttia. Onneksi oma piha on käytännössä keskellä ympäröivää luontoa, joka on kaiken aikaa läsnä omassa kesässä.
Laitan Kuusi kuvaa kesästä -haasteen seuraaville blogeille:
Kottikärryn kääntöpiiri
Navettapiian Puuhamaa
Saaripalsta
Kuusi kuvaa kesästä -haasteen teemana on tänä vuonna luonto ja säännöt seuraavat:
Todella hienoja kuvia. Kiitos Between. 💕
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko! Jonkin aikaa sain kyllä pähkäillä löytääkseni sopivan näkökulman ja kuvat.
PoistaToteutit tämän haasteen todella kivalla tavalla ja minä allekirjoitan täysillä kaikki kirjoittamasi asiat. Olit ottanut ja löytänyt kerrassaan kauniita ja osuvia kuvia haasteeseen!
VastaaPoistaKiitän ja kumarran haasteesta, mutta minulla saattaa olla vielä sinuakin vaikeampaa löytää sopivat kuvat aivan samoista syistä :).
Kiitos Päivi! Tiedän kyllä keskittyväni varsin intensiivisesti oman pihan kukkasiin ja kasveihin. Ja vieläpä lähikuviin niistä. Silti yllätyin, miten vähän viime kesänä olen mitään muuta kuvannut. Laidasta laitaan tässä kuvaamisessa näköjään mennään; lasten ollessa pieniä en muuta kuvannut ja nyt sitten vuorossa ovat nämä puutarhan "lapset".
PoistaOnneksi haasteet ovat aina toteutettavissa varsin vapaasti, joten uskon sinunkin vielä siinä onnistuvan.
Aivan ihanasti totetutettu haaste. Kuvat täydentävät tekstiä loistavasti enkä sanaakaan muuttaisi, kaiken voin allekirjoittaa itsekin.
VastaaPoistaVoi Hirnakka, miten sinä osaatkin aina olla niin kannustava ja positiivinen. Sanasi lämmittävät mieltäni valtavasti ja tuovat valoa ja lohtua hetki sitten päättyneen puhelun aiheuttamaan mielipahaan.
PoistaKiitos Suvi! Tänään tosiaan alkoi marraskuu. Toivottavasti se on sinullekin lempeä.
VastaaPoistaKiitos ihanasta haasteesta! Olipa mukavasti pohdittu. Tuoksu-kohdassa kyllä mietin, että toivottavasti hajuaistisi palaa, kun juuri nuo tuoksut ovat niin ihana osa kesää. Kevään ensimmäinen mullantuoksuinen päivä on myös yhtä juhlaa.
VastaaPoistaSinulle pukkaa nyt haasteita näköjään useampiakin, mutta ainahan niitä voi säästää kaatosadepäivien varalle.
PoistaToivon itsekin hajuaistin palaamista, mutta mitään merkkejä siitä ei ole. Hajuaistin puuttuminen on melkoinen puute. Muisto leikatun nurmikon tuoksusta on hyvin voimakas ja sen saatan aistia muistoihin paneutumalla. Onneksi muut aistit ovat tallella, enkä siis kaikesta jää paitsi. Päinvastoin.
Hieno postaus!
VastaaPoistaKiitos Maarit! Tällaisena syysmyrkskyiltana on kiva muistella kesää.
PoistaKesähän on justihin nuata kaikkia! Kiitos haasteesta! Hmm....mutta mistähän niitä luantokuvia.....
VastaaPoistaSinänsä hauska juttu, että niin moni puutarhaihminen keskittyy kesän aikana omaan puutarhaansa ja se on yhtä kuin luonto. Tämä haaste herätti taas miettimään, josko jatkossa tähtäilisi kameralla muutakin kuin omia puskia.
PoistaAh, kesän värit ja tuoksut ja se lämpö.
VastaaPoistaSiinäpä ne. Meille kaikille yhtä tutut ja mieluisat.
PoistaUpeita kuvia ja tunnelmia!
VastaaPoistaKyllä meillä on upea luonto.
Kiitos Riina! Meillä on aivan upea luonto. Mikä parasta, siitä pääsee nauttimaan toisten kuvien välityksellä, vaikka itse pörräisi kameransa kanssa pelkästään omissa puskissa - kuten minä näköjään.
PoistaVoi miten kiva vastaus haasteeseen! Kiitos☘
VastaaPoistaHuh, hilkulla keksin tällaisen näkökulman. Kiitos kovasti jälleen kerran tästä haasteesta ja erityisesti teeman nostattamista ajatuksista suhteessa omiin kuvaustapoihin.
PoistaOlipa kiva postaus, luonto <3
VastaaPoistaKiitos Eeva, kiva, että tykkäsit.
PoistaKiitos taas näistä ihanista kuvista. Kurre on söpöläinen vaikka onkin aika roisto.
VastaaPoistaOravat ovat aikamoisia marakatteja. Meillä eivät onneksi ole tehneet mitään tuhoja.
PoistaHienoja kuvia!
VastaaPoistaKiitos Kuvakehrääjä!
PoistaUpeat kuvat ja kivat aiheet! Luonnosta löytyy monenlaista ilon aihetta ja kauneuden määrä on mittaamaton!
VastaaPoistaTismalleen, olet oikeassa. Luonto on hieno asia ja melkein säästä kuin säästäkin löytyy hyviä puolia, kunhan katsoo tarkkaan. Tänään ihailin sinililaa taivaanrantaa, kun aurinko paistoi sadepilviin.
PoistaMielettömän hienoja kuvia! Ihania kertakaikkiaan, katsoin nämä useamman kerran. Olet todella hyvä kuvaaaja.
VastaaPoistaVoi, kiitos Anneli. Olen hurjan kriittinen omien kuvieni suhteen, mutta ehkä minun pitää hissukseen alkaa niitäkin arvostaa.
Poista