Hyvää Uutta Vuotta 2021!

Uuden Vuoden kynnyksellä....
edessä on sata ovea, tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi
tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.

Jos erehdyt, uskalla itkeä,
uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,
älä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

 

 

Lämmin kiitos menneen vuoden mukavista blogihetkistä.

Onnea ja iloa, kaikkea hyvää tasapuolisesti
jokaisen uudelle vuodelle 2021!

Laiskanpulskeaa olemista

 

Joulunpyhät alkaa olla tältä erää juhlittu. Hiukan on tuntunut omituiselta, kun kaikki tavanomaiseen jouluun liittyvät ihmiskontaktit ovat olleet minimissä. Toisaalta joulu on kerrankin ollut täydellistä lepoa ja laiskanpulskeaa olemista.

Krookukset kuvittelevat kevään olevan käsillä.

Ukkokullan kanssa on syöty ja juotu jouluisia ruokia siihen malliin, että nyt voikin jo siirtyä johonkin vähemmän perinteiseen ja kevyempään. Joulupäivänä teimme pitkän lenkin, jonka varrella näimme ihmisiä reippailemassa. Frisbee-radallakin oli porukkaa runsaasti. Paluumatkalla alkoi leijailla kevyttä lunta.

Päivät ovat olleet pilvisen pimeitä ja lämpötila on seikkaillut parin pakkasasteen ja yhden plusasteen välillä. Maata kattaa ohut lumikerros, joka jopa hieman paksuuntui sunnuntain lumisateessa. Valosarjat ja kynttilät ovat piristäneet tavallistakin enemmän.

Tapaninpäivänä eksyin National Geographicin tv-kanavalle katsomaan professori Bettany Hughesin esittelemiä maailmanhistorian upeimpia aarteita faaraoiden Egyptissä ja Vesuviuksen laavasta ylös kaivetussa Pompeijissa. 

Pompeijissa ja Vesuviuksella kävimme helteisenä kesänä 1993. Kaupungin asukkaiden katastrofaalinen kohtalo järkyttää sitäkin enemmän, kun on itse käynyt paikan päällä katselemassa myrkyllisiin kaasuihin tukehtuneiden ihmisten kipsivaloksia. Pompeijin kiertämisen jälkeen ajoimme vielä bussilla kilometrin korkeuteen Vesuviuksen rinteelle ja kävelimme siitä vajaan 300 metrin matkan huipulle kurkkimaan tulivuoren kraatteriin. Unohtumaton kokemus.

Historia on aina kiinnostanut minua kovasti ja niinpä professori Hughesin matkassa kulkeminen niin Pompeijissa kuin Egyptissäkin tempasi minut mukaansa (ohjelmat uusitaan tammikuun alussa). Jo pikkutyttönä löysin kodin  kirjahyllystä C.W. Ceramin kirjan Muinaisaarteita etsimässä. Erityisen innokkaasti luin kirjan 16. luvun, jossa kerrotaan yhdestä vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Siitä, kuinka Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan. Hauta oli lähes koskematon ja hautavarustus yksi parhaiten säilyneitä. 

Ceramin kirja on painettu v. 1951. Moneen asiaan on kirjan julkaisun jälkeen saatu lisää tietoa. Kirjan edellisestä lukukerrasta taitaa olla jo 20 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Niinpä ajattelin lukea sen vielä alkuvuodesta uudelleen, sillä faaraoiden historia on minusta yhä kiehtovaa ja mielenkiintoista.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan viimeisimmässä eli Auringon sisaressa olen nyt melkein puolivälissä. Yli 900-sivuinen, kovakantinen kirja on hankala käsitellä niin istualleen lukien kuin sängyssäkin. Jollei tarina olisi kovin koukuttava, olisin aikaa sitten tehnyt opuksesta kasviprässin. Joulusuklaiden mussuttaminenkin on jäänyt vähemmälle, kun molemmat kädet ovat tarpeen kirjan pitelemisessä.

Joulun alla innostuin tekemään neulekransseja, eikä tekemisen halu ole mihinkään kaikonnut. Isoimpaan kranssiin käytin luonnonvalkoista Isoveli-lankaa. Kahteen pienempään laatikosta löytynyttä akryylilankaa, jonka käytin kaksinkertaisena saadakseni riittävän paksun neulekerroksen piilottamaan alla olevan styrox-renkaan. 

Nyt olen tehnyt kaksi isoa ja neljä pientä neulekranssia. Yhden annoin naapurin Maritille. Muillekin löytyy kyllä saajansa. Ehkä teen vielä muutaman lisää, jos vain löydän lisää styrox-renkaita.

Neulekranssien valmistuttua sukkapuikot osuivat taas hyppysiin. Miss Farkku -mallineule löytyy Pirjo Iivosen Jämälankasukkia -kirjasta. Ajattelin tehdä tällä ohjeella toisenkin sukkaparin.

Valkoinen amaryllis kukkii ylenpalttisesti.

Pari kertaa olen vieraillut mm. Impectan sivustolla siemeniä katselemassa. Tilausta en ole tehnyt, mutta ei se kaukana ole. Kellarissa kävin jo järjestelemässä tilaa kasvilampun alle sijoitettavalle pöytälevylle. Ei sillä vielä mitään kiirettä ole, mutta olenpa senkin suhteen ajoissa liikkeellä. Samalla tuli muutenkin järjesteltyä kellaria ja ihmeteltyä vuosien aikana kertynyttä tavaramäärää. Jokunen kama löysi jo tiensä jätesäkkiin ja tulevat saamaan seuraa.

Punainen amaryllis kurkistelee.

Joulua on joka vuosi kiva odottaa ja valmistella. Yhtä kivaa on joulun jälkeen siirtyä uusiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Niitä maistellessa toivotan kaikille mukavia välipäiviä!

 

Terassiasetelma ja neulekranssi

 

Jouluun kuuluu hyvä mieli ja ilon tuottaminen. Naapurin Marit on todella taitava tekemään pienestäkin asiasta ison ilon. Hän on erityisen taitava poimimaan ihmisten puheista ja tekemisistä yksityiskohtia, joista sitten rakentaa niin nimipäivä- kuin muitakin kivoja muistamisia.

Sammalta hankin ehkä vielä mullan pintaa verhoamaan.

Pari päivää sitten Marit toi meille oman joulupakettinsa ja -kukkansa. Hän oli ostanut minulle jouluruusun ja punaisia tulppaaneja sipuleineen. Olin juuri lukenut Mama's Garden -blogin Minnan postauksen ihastuttavan jouluisista terassi-istutuksista. Ilmeisesti Marit lukee myös ajatuksia, sillä tuomisillaan hän soi minullekin mahdollisuuden luoda mieleinen asetelma.

Istutin jouluruusut ja tulppaanit isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin sisäänkäynnin terassille. Ruukku on metallitelineessä, ei siis aivan lattiatasolla. Talon toisella puolella olisi ehkä ollut enemmän tilaa niin terassilla kuin pergolassakin, mutta emme me siellä tällaiseen pimeään aikaan oleskele tai edes kulje. Sisäänkäynnissä voin ihastella ja hoitaa istutuksia. Siinä ne ovat myös kaikkien kotiimme tulevien nähtävissä.

Viime päivinä lämpötila on ollut yötäpäivää +4-5 asteessa, joten sen enempää jouluruusulla kuin tulppaaneillakaan ei ole hätää. Seuraan lämpötilaa ja jos mennään reilusti pakkasen puolelle, nostan ruukun lämmittämättömään autotalliin. Toivottavasti saan jouluruusun pysymään hengissä kevääseen. Mikäli leuto sää jatkuu reilusti joulun yli, saatan siirtää jouluruusun maahan.

Tarkoitukseni oli kutoa pitkästä aikaa sukat ihan itselle. Vaan kuinkas taas kävikään? Ihastuin Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin hienoihin neulekransseihin. Sattumoisin työhuoneen hyllyssä oli yksi  25-senttinen ja kaksi 20-senttistä styrox-rengasta. Ensin kudoin "villatakin" isolle renkaalle luonnonvalkoisesta Isoveli-langasta. Onnistui täydellisesti, joten siitä vain ohjetta muokkaamaan, jotta sain sopivat "villatakit" myös pienemmille renkaille. Käytin toiseen harmaata Isoveli-lankaa ja toiseen valkoista Hile-lankaa, jossa on hieman kimalletta mukana. Somistin kranssit nauhoilla.

Näiden kranssien tekeminen on mukavaa ja lopputulos kiva. Ruokakaupassa käydessä pitikin sitten poiketa Tokmannille hakemaan lisää styrox-renkaita. Isoja oli vain yksi, joten ilman muuta ostin sen ja kumppaniksi kahden pienemmän renkaan paketin.

 
Ei kahta ilman kolmatta eli kehutaan saman tien vielä Navettapiian Puuhamaa -blogista löytämääni vinkkiä. Navettapiika oli koristellut oman huonekuusensa valosarjalla ja punaisilla palloilla. Postausta lukiessani muistin, että minullakin on tallessa ohut ja kevyt valosarja, josta saisin mainion koristuksen omaan huonekuuseeni. Ehkä ripustan oksille vielä pari pikkuista punaista palloa. Muuta joulukuusta meillä ei tänä vuonna olekaan.

Joulu onkin tässä ja nyt. Joulutoivotukseni olen jo teille lukijoilleni esittänyt, mutta mikä estää toistamisen eli

Hyvää Joulua kaikille!

Hyvää Joulua!

Hyvää ja turvallista joulua
ihan jokaiselle!

 

Vielä hetki pimeää

 

Vuoden pimein aika on käsillä, mutta täällä etelässä vasta pimeää onkin. Sisällä on pidettävä valaistusta päällä päivälläkin, eikä auringosta ole moneen päivään näkynyt vilaustakaan. Pitääköhän sekin turvaetäisyyttä, vai onko muuten vain väsähtäneenä jäänyt taivaanrannan taa loikoilemaan.

Markettikukkia usein moititaan, mutta tällä kertaa ainakin valkoinen amaryllis ylittää kaikki odotukset. Prismassa oli valkoisia amarylliksiä kahden hintaisina. Kotimainen merkkikukka kaksivanaisena maksoi vajaan kympin. Toisella hyllyllä oli niinikään kotimaisia amarylliksiä vajaalla 7 eurolla. Olivat vielä hyvin nuppuisia, mutta parista enemmän avautuneesta näin niiden olevan kerrottuja. Mitään mainintaa vanamäärästä ei lapuissa ollut. Löysin kuitenkin yhden kolmevanaisen ja toisen, jossa on peräti neljä vanaa.

Kolmevanainen avaa lämpimässä huoneilmassa nuppujaan melkoista vauhtia. Nelivanainen tulee hyvää vauhtia perässä. Kumpikin kasvattaa myös varsiaan siihen malliin, että katsoin parhaaksi laittaa niille tuet. Vaikka amaryllis on kaunis leikkonakin, soisin näiden kukkivan omassa sipulissaan.

Monissa blogeissa on esitelty ihastuttavia joulukukka-asetelmia. Olette te osaavia ja inspiroivia. Minulla ei ole ollut aikaa, eikä oikein taitoakaan. Laitoin kolme halvalla hankittua hyasinttia kunkin omiin ruukkuihinsa. Sipulien ympärille laitoin valkoista silkkipaperia ja hain pihasta kävyt.

Hyasintit olivat ostaessa tiukassa nupussa, joten väristä ei voinut sanoa mitään. Yksi on ainakin sininen ja kiivainta vauhtia kasvava valkoinen hujoppi. Kolmannesta en vieläkään osaa sanoa mitään. Hyasintti on minusta aina ollut ihka oikea joulukukka tuoksuineen ja sievine ulkomuotoineen. Vuosiin en kestänyt sisätiloissa sen voimakasta tuoksua. Nyt en haista mitään, joten eipä haittaa tuoksutkaan. Toivottavasti saan sipulit säilymään kevääseen, jotta voin istuttaa ne puutarhaan.

Tilasin netistä tekoturkistupsuja. Ihan en saanut haluamiani, sillä ne olivat monesta verkkokaupasta loppu. Ilmeisesti porukka on kutonut tupsupipoja joulupukin konttiin ahkerasti. Niin tein minäkin. Lankamaailman sivuilta löysin valepalmikkopipon ohjeen. Helppo ja nopeatekoinen. Kudoin pipot aikuisen koossa ruskeana ja sinisenä sekä lapsen koossa roosana. 

Valitan kuvien hämärää laatua. Valaistus on turhan vaatimatonta kuvaamiseen.

Maanantaina 21.12. on talvipäivänseisaus. Silloin päivän pituus on Helsingissä 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Tämän jälkeen päivät alkavat hissukseen pidentyä. Ensin sekunneissa, pian vauhdikkaammin.

Kävin jo kurkkaamassa, josko nettikaupoissa olisi uudet siemenluettelot tulleet. Eivät olleet, mutta pian kuulemma tulevat.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka 19.12.20

Poltetaan nyt ahkerasti kynttilöitä ja nautitaan hämärän hyssystä. Hyvä kirja hyppysiin ja suklaarasia käden ulottuville. Tankataan henkistä ja fyysistä voimaa, sillä pian on aika ryhtyä piilottamaan siemeniä kylvömultaan. 

Kuvan sormustinkukka näyttää meille mallia, miten terhakkaasti kurkotetaan kohti valoisampia aikoja.

Joulun TOP 3

Leikkimökki tammikuussa 2016

 

Kristiina Kortelahden - elämää Ahvenanmaalla -blogissa oli mukava Joulun TOP3 -idea, jossa voi kertoa omista jouluun liittyvistä traditioista. Tämä on sopivaa ajanvietettä joulua odotellessa ja kohti uutta puutarhakautta kulkiessa.

Lähitallin heppa tammikuussa 2016

 
Joulu on ajankohta, johon liittyy valtavasti erilaisia perinteitä. Jouluun kaikki suhtautuvat enemmän tai vähemmän tunteella. Jokaisella on runsaasti jouluun liittyviä muistoja. Useimmilla iloisia, mutta monilla myös surullisia ja kipeitä. 

Suomalaisessa kulttuurissa joulu on aina ollut vuoden merkittävin juhla. Jouluun on panostettu pitkin vuotta ja ajankohdan lähestyessä järjestelyjen tahti on vain kiihtynyt. Joulun viettäminen on aina ollut hyvin perhekeskeistä. Joulun on sanottu olevan erityisesti lasten juhla. Maailman muuttuessa jouluunkin on tullut keveyttä ja vapautta. Enää kaikkien ei ole pakko noudattaa tiettyjä rituaaleja, vaan jokainen voi vapaasti rakentaa joulustaan juuri itselleen mieluisan. 

 
Meidän perheen joulut ovat noudattaneet suomalaisia perinteitä. Tutut jouluruoat ja -koristeet, työpaikan pikkujoulut, juhlat lasten päiväkodeissa ja kouluissa. Aattona kokoontuminen yhteiseen pöytään vaihtelevilla kokoonpanoilla ja illansuussa joulupukin kolistelu ovella lahjasäkkeineen. Joulunpyhinä kahvittelukäynnit lähisukulaisten luona.

 
Lasten aikuistuessa ja muuttaessa omiin koteihinsa, on omakin joulu muuttunut. Moni perinne on karissut pois ja toisaalta taas uusia tapoja on tullut tilalle. Lahjavyörystä on aikuisten kesken yhteisellä päätöksellä luovuttu. Pikkulapsia ei juuri nyt lähipiirissä ole.

Kaksi edellistä joulua olemme Ukkokullan kanssa viettäneet ulkomailla. Meille se on sopinut oikein hyvin. Suunnitelmissa oli matkustaa tänäkin jouluna jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan, mutta koronan ja lähipiirin vanhusten huonon kunnon vuoksi vietämme joulun kotona.

 
Siitä huolimatta, että jouluun liittyvät perinteet ovat kaikille tuttuakin tutumpia, löytyy niistä omia variaatioita ja mieltymyksiä. Osa vastauksistani tuli helposti, osaa jouduin miettimään pidempään.

JOULURUOAT:

1.
Kalaruoat eli graavilohi, kylmäsavulohi ja savukala sekä sinappisilli.
2.
Savukalkkuna on jo vuosien ajan korvannut kinkun. Kalkkunaa kyyditetään itse tehdyllä sinapilla. Myös itse valmistettu riimihärkä kuuluu joulupöytään.
3.
Joulupöydän jälkiruoka on Viktorian kiisseli, jota voisi kuvata hienommaksi jalostetuksi riisipuuroksi. Viktorian kiisselin syömme mansikkasoseen kera.

JOULUJUOMAT:

1.
Täyteläinen gruusialainen punaviini, jota on sopivasti yksi pojan Gruusian matkalta tuoma tuliaispullo tallessa.
Kyseistä viiniä Alko ei myy, eikä nyt pääse Tallinnastakaan hakemaan.
2.
Tumma olut
3.
Glögi ja jälkiruokakahvi

JOULULAULUT:

Lasten ollessa pieniä joululauluja laulettiin leipoessa, pukiessa ja milloin missäkin. Joululaulut kuuluivat joulun odotukseen ja niitä myös kuunneltiin paljon. Lapset lauloivat pienenä isovanhemmille ja joulupukillekin.
Nykyisin musiikki soi joka paikassa kyllästymiseen saakka, joten omassa kodissa arvostan enemmän hiljaisuutta. Keittiössä kokatessa ja leipoessa kuuntelen radiota. Ja autossa, saatan jopa laulaa mukana - jollei ole kuunteliljoita.

1.
Walking in the Air (Lumiukko-elokuvan tunnussävel)
2.
Pieni rumpalipoika (The Little Drummer Boy)
3.
Joulumaa

JOULULEFFAT

Vähemmän tulee joulunakaan television ääressä aikaa vietettyä. Lumiukko esitetään usein juuri silloin, kun keittiössä on ruokien viimeistely ja pöydän kattaminen meneillään. Lumiukon voi nykyisin katsella myös Areenasta tai nauhalta, joten nyt sen kauniin tunnussävelen pariin on mahdollista asettautua itselleen sopivaan aikaan.

1.
Lumiukko
2.
Fanny ja Alexander
Fanny ja Alexander ei välttämättä ole mikään jouluelokuva, mutta leffan joulukohtaus on tunnelmallinen ja ruotsalainen kulttuuri lähellä meidän omaamme.

JOULUNAJAN HERKKU:

1.
Juustotarjotin kuuluu joulupöytäämme.
2.
Charlotte Russe luumun makuisella rahkatäytteellä
3.
Suklaarasiat

JOULUMAKEINEN:

1.
Fazerin Julia
2.
Mon Cheri (kirsikkalikööritäytteinen suklaakonvehti)
3.
Pieni marsipaanipossu, jonka poika yleensä käy ostamassa Stockmannilta.
Sain ensimmäisen jouluisen marsipaanipossun pikkutyttönä isältä.
Aikuisena kerroin muiston pojalle, joka on tehnyt marsipaanipossun antamisesta oman jouluperinteensä.

JOULUN PARAS HETKI:

1.
Perheen kokoontuminen yhteisen joulupöydän ääreen; jutellaan ja nautitaan hitaasti ja pitkän kaavan mukaan.
2.
Aattoilta, kun vatsat täynnä herkkuja asettaudutaan vain olemaan.
3.
Joulukaan ei ole ikuinen ja siksi olennaisesti jouluun liittyvä asia on koristeiden pakkaaminen seuraavaa joulua varten. Vuosi on melkein paketissa ja innolla voi lähteä taas kohti uusia koitoksia.

JOULUTEKEMISET:

1.
Joulukauden aloittaminen ensimmäisillä valoilla ja kynttilöittä
2.
Etukäteen valmistettavat ruoat ja leipomiset
3.
Joulunalusajan hulinan ja aaton ruokapöydän jälkeen asettautuminen hyvän kirjan ja suklarasian pariin.

JOULUN AJAN LEIVONNAINEN:

 1.
Taatelikakun olen jouluksi leiponut iät ja ajat. Yleensä leivon useamman taatelikakun, jotta voin antaa niitä myös läheisille.
2.
Piparkakut leivon äidiltä saadun Pohjanmaan piparit -ohjeella (äiti on kyllä satakuntalainen). Lapsesta saakka joulupipareissa tärkeintä lienee taikina, josta on ihan pakko lusikalla kuopaista muutama maistiainen.
3.
Joulutorttuja tulee vuosittain leivottua ja niiden suhteen kokeilen myös kulloinkin julkisuuteen nousevia ideoita (vihreä kuula-täyte, torttutuutit yms.)

JOULUPUKEUTUMINEN:

1.
Aattona mekko päälle ja tukka nätisti
2.
Mukava oloasu, kuten muulloinkin
3.
Säähän sopivat ulkoiluvaatteet "kinkunsulatus"-kävelylle.

JOULUMIELEN TUOJA:

1.
Joulukorttien askartelu ja lähettäminen, joulukukat, kodin koristeleminen
2.
Jouluun valmistautuminen ruokia ja leivonnaisia suunnittelemalla ja tekemällä.
3.
Lämminhenkiset jouluntoivotukset läheisten ja ystävien kesken.

JOULULAHJATOIVE:

Aikuisten kesken emme osta joululahjoja. Aikuisille lapsillemme toimitamme kassillisen jotain hyvää syötävää, sillä tämän joulun vietämme koronan vuoksi kukin omissa kodeissamme. 

Toivon, että minä ja kaikki läheiseni pysyisimme terveinä. Toivon myös, että vanhemmilleni järjestyisi hoivakotipaikka mahdollisimman pian.

 

Tämä ei ole haaste. 

Jokainen voi halutessaan ottaa idean omassa blogissaan käsiteltäväksi.

 

Älkäähän uurastako itseänne uuvuksiin.
Valoisaa joulun odotusta kaikille!

 

 

Herkkuja joulupöytään

 

Näyttää yhä vahvemmin siltä, että vietämme lähestyvän joulun Ukkokullan kanssa kahden. Korona jyllää Uudellamaalla ja ihmisiä suositellaan rajoittamaan tapaamiset vain välttämättömiin ja mielellään samassa taloudessa asuviin ihmisiin. Joulu on yhdessäolon juhla, mutta tässä tilanteessa on laitettava itse kunkin terveys etusijalle. En halua itse sairastua ja olisi todella raskasta tietää sairastuttaneensa jonkun toisen. Varsinkin, kun lähipiirissä on kolme haurasta ja huonokuntoista vanhusta.

Amaryllis Rozetta

Viime vuosina olen koristellut kotia jouluna yhä vähemmällä tilpehöörillä. Sisällä on erilaisia valosarjoja ja kynttilöitä. Talon molemmin puolin on valosarjat isoissa tuijissa ja parissa muussa paikassa.  Kukkia en edes yritä vastustaa. Vaaleanpunainen Rozetta-amaryllis avasi juuri toisessa kukkavanassaan neljännen nupun. Ruokakaupasta ostin kaksi valkoista amaryllistä, joiden pitäisi olla kerrottuja. Ja aloituskuvan valkoinen joulutähti on juuri niin kaunis, kuin odottaa sopiikin.

Meillä juodaan aika vähän mehuja. Oman puutarhan herukoista tuli tänäkin vuonna useampi litra mehua ja siitä valmistin jokusen purkillisen hyytelöä hillosokerilla. Makeaahan hyytelö on, mutta eipä sitä kauhatolkulla syödäkään. Punaherukkahyytelö sopii hyvin vaikkapa lihan lisukkeeksi. Monena syksynä olen tehnyt vastaavanlaista hyytelöä myös aroniamehusta. Oikein hyvää sekin.

Hyytelöpurkit ovat kiva lahja. Annan muutamalle ihmiselle purkillisen joulukukan sijasta tai kera.

Sinappia olen tehnyt vuosikausia jouluksi itselle ja muille annettavaksi. Teen aika tujakkaa sinappia, jonka tänä vuonna maustoin konjakilla. Ensi vuodeksi täytyy taas pyytää vauvaperheiltä pilttipurkkeja, sillä kovin isoihin purkkeihin sinappia ei ole järkevää pakata.

Jokaisella sinapinvalmistajalla lienee omat suosikkiohjeensa. En muista, mistä omani on peräisin. Sinapin tekeminen on nopeaa, eikä yhtään vaikeaa. Jauheen määrää lisäämällä saa sinappiin sopivasti ytyä, jos tykkää nenän aukeavan sitä syömällä.

Tässä käyttämäni sinappiohje, jos jotakuta kiinnostaa. Netistä ja keittokirjoista löytyy varmasti lisää.

HERKKUSINAPPI

1 ½ dl sinappijauhetta
1 ½ dl sokeria
2 dl kermaa (tai 1 dl kermaa ja 1 dl mustaa kahvia)
4 munaa
1 tl maissijauhoja
1 rkl ruokaöljyä
1 tl etikkaa
madeiraa, sherryä tai konjakkia maun mukaan

Ainekset sekoitetaan huolellisesti keskenään. Seos kaadetaan laakeapohjai-seen kattilaan ja kiehautetaan nopeasti koko ajan hämmentäen (palaa helposti pohjaan, joten muista hämmentäminen). Jäähdytä nopeasti ja purkita. Säilyy hyvin – maku vain paranee. Jos haluat voimakkaampaa sinappia, lisää vain jauhemäärää.

Joka vuosi innokkaat leipojat keksivät uusia vaihtoehtoja niin joulutorttujen täytteeksi kuin piparien mausteeksi. Luumuisella moussella täytetyt torttutuutit on jo tullut kokeiltua ja hyväksi havaittua. Seuraavaksi testasin Omar-karkeilla ryyditettyjä joulupipareita.

Omar-karkki laitetaan kahden kaulitun piparin väliin. Piparin mallilla ei liene merkitystä. Käytin pyöreää muottia. Nipistin hiukan taikinoita toisiinsa kiinni, sillä ajattelin toffeekaramellin pehmentyvän ja valuvan välistä. Ei valunut, ei edes muuttanut muotoaan piparin sisässä. Makuasia tietenkin, mutta en kokenut Omar-karkin tuovan pipareihin sen kummempaa lisäarvoa. Joku suklaakonvehti voisi olla enemmän minun makuuni. Etenkin, jos suklaa vähän sulaa piparin sisässä.

 
Leivon jouluisin taatelikakkuja vietäväksi läheisille. Vaihtelu virkistää, joten nappasin Suvikumpu-blogista hedelmäkakun ohjeen ja tein sillä muutaman pienen kakun. Kakut onnistuivat hyvin, koristeluna käyttämäni valkosuklaaganache sen sijaan ei. Siitä tuli lähinnä epämiellyttävän rään näköistä, anteeksi vain. Tiedän, mikä meni vikaan, joten jatkossa toivon mukaan onnistun paremmin. Harmi vain, että tuli harjoiteltua koristelemalla juuri niitä kakkuja, jotka on tarkoitus antaa toisille. En ota tällaisista asioista turhia paineita. Eiköhän kakut tule syödyiksi, sillä maku on ulkonäköä parempi.

Metallirengas on pyöreä, kuva vääristää.

Tilasin Elsan lempituoli -verkkokaupasta kivan näköisiä kynttiläkransseja. Metallirenkaassa on antiikkikynttilälle sopivankokoinen pesä. Kranssia voi tuunata vaikka puutarhan kasveilla. Kuvausta varten laitoin kranssiin patteritoimisen kynttilän ja vanhan jouluaiheisen mansetin. Kranssi on toistaiseksi etsinyt sopivaa paikkaa ja nyt uskon sen löytäneen hyvän paikan riippumassa olo- ja takkahuoneen välisessä kattopalkissa. 

Ostin näitä kransseja useamman, sillä niitä on mukava antaa joulukukan kera tai sijasta.

Muutamina aamuina aurinko on saanut taivaanrannan punastumaan. Vaikka päivällä pilviverho onkin kattanut koko tienoon, pienikin auringon pilkistys virkistää. Siellä se on tallessa odottamassa sopivaa ajankohtaa ilmestyäkseen lämmittämään ja valaisemaan.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!