Sivut

maanantai 28. joulukuuta 2020

Laiskanpulskeaa olemista

 

Joulunpyhät alkaa olla tältä erää juhlittu. Hiukan on tuntunut omituiselta, kun kaikki tavanomaiseen jouluun liittyvät ihmiskontaktit ovat olleet minimissä. Toisaalta joulu on kerrankin ollut täydellistä lepoa ja laiskanpulskeaa olemista.

Krookukset kuvittelevat kevään olevan käsillä.


Ukkokullan kanssa on syöty ja juotu jouluisia ruokia siihen malliin, että nyt voikin jo siirtyä johonkin vähemmän perinteiseen ja kevyempään. Joulupäivänä teimme pitkän lenkin, jonka varrella näimme ihmisiä reippailemassa. Frisbee-radallakin oli porukkaa runsaasti. Paluumatkalla alkoi leijailla kevyttä lunta.


Päivät ovat olleet pilvisen pimeitä ja lämpötila on seikkaillut parin pakkasasteen ja yhden plusasteen välillä. Maata kattaa ohut lumikerros, joka jopa hieman paksuuntui sunnuntain lumisateessa. Valosarjat ja kynttilät ovat piristäneet tavallistakin enemmän.


Tapaninpäivänä eksyin National Geographicin tv-kanavalle katsomaan professori Bettany Hughesin esittelemiä maailmanhistorian upeimpia aarteita faaraoiden Egyptissä ja Vesuviuksen laavasta ylös kaivetussa Pompeijissa. 

Pompeijissa ja Vesuviuksella kävimme helteisenä kesänä 1993. Kaupungin asukkaiden katastrofaalinen kohtalo järkyttää sitäkin enemmän, kun on itse käynyt paikan päällä katselemassa myrkyllisiin kaasuihin tukehtuneiden ihmisten kipsivaloksia. Pompeijin kiertämisen jälkeen ajoimme vielä bussilla kilometrin korkeuteen Vesuviuksen rinteelle ja kävelimme siitä vajaan 300 metrin matkan huipulle kurkkimaan tulivuoren kraatteriin. Unohtumaton kokemus.


Historia on aina kiinnostanut minua kovasti ja niinpä professori Hughesin matkassa kulkeminen niin Pompeijissa kuin Egyptissäkin tempasi minut mukaansa (ohjelmat uusitaan tammikuun alussa). Jo pikkutyttönä löysin kodin  kirjahyllystä C.W. Ceramin kirjan Muinaisaarteita etsimässä. Erityisen innokkaasti luin kirjan 16. luvun, jossa kerrotaan yhdestä vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Siitä, kuinka Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan. Hauta oli lähes koskematon ja hautavarustus yksi parhaiten säilyneitä. 

Ceramin kirja on painettu v. 1951. Moneen asiaan on kirjan julkaisun jälkeen saatu lisää tietoa. Kirjan edellisestä lukukerrasta taitaa olla jo 20 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Niinpä ajattelin lukea sen vielä alkuvuodesta uudelleen, sillä faaraoiden historia on minusta yhä kiehtovaa ja mielenkiintoista.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan viimeisimmässä eli Auringon sisaressa olen nyt melkein puolivälissä. Yli 900-sivuinen, kovakantinen kirja on hankala käsitellä niin istualleen lukien kuin sängyssäkin. Jollei tarina olisi kovin koukuttava, olisin aikaa sitten tehnyt opuksesta kasviprässin. Joulusuklaiden mussuttaminenkin on jäänyt vähemmälle, kun molemmat kädet ovat tarpeen kirjan pitelemisessä.

Joulun alla innostuin tekemään neulekransseja, eikä tekemisen halu ole mihinkään kaikonnut. Isoimpaan kranssiin käytin luonnonvalkoista Isoveli-lankaa. Kahteen pienempään laatikosta löytynyttä akryylilankaa, jonka käytin kaksinkertaisena saadakseni riittävän paksun neulekerroksen piilottamaan alla olevan styrox-renkaan. 

Nyt olen tehnyt kaksi isoa ja neljä pientä neulekranssia. Yhden annoin naapurin Maritille. Muillekin löytyy kyllä saajansa. Ehkä teen vielä muutaman lisää, jos vain löydän lisää styrox-renkaita.


Neulekranssien valmistuttua sukkapuikot osuivat taas hyppysiin. Miss Farkku -mallineule löytyy Pirjo Iivosen Jämälankasukkia -kirjasta. Ajattelin tehdä tällä ohjeella toisenkin sukkaparin.

Valkoinen amaryllis kukkii ylenpalttisesti.

Pari kertaa olen vieraillut mm. Impectan sivustolla siemeniä katselemassa. Tilausta en ole tehnyt, mutta ei se kaukana ole. Kellarissa kävin jo järjestelemässä tilaa kasvilampun alle sijoitettavalle pöytälevylle. Ei sillä vielä mitään kiirettä ole, mutta olenpa senkin suhteen ajoissa liikkeellä. Samalla tuli muutenkin järjesteltyä kellaria ja ihmeteltyä vuosien aikana kertynyttä tavaramäärää. Jokunen kama löysi jo tiensä jätesäkkiin ja tulevat saamaan seuraa.

Punainen amaryllis kurkistelee.

Joulua on joka vuosi kiva odottaa ja valmistella. Yhtä kivaa on joulun jälkeen siirtyä uusiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Niitä maistellessa toivotan kaikille mukavia välipäiviä!

 

32 kommenttia:

  1. Onpa valtavan suloiset neulekranssit! Ihana idea ja todella söpöt pastellivärisenä ryhmänä.
    Faaraot, samoin kuin Pompeji, kiinnostavat ja kiehtovat. Kiitos vinkistä, en olekaan eksynyt ko. kanavalle piiiitkään aikaan, joten katson uusinnat sitten, kun ne tulevat, kiitos vinkistä! Siskon anoppi mainitsi katsovansa Pompejia tapaninpäivänä, eikä minulla silloin syttynyt lamppu päässä. Ykköseltäkin on toisaalta tullut joku pyramidisarja. Ylen kanavia tulee useimmiten katsottua, kun niissä on vähiten hömppää.
    Auringon sisar oli tosiaan melkoinen järkäle. Luin sitä suurimmaksi osaksi nojatuolissa sivuttain istuen, jolloin kirjaa pystyi pitämään käsinojan yli menevien jalkojen päälllä. Sängyssä lukiessa kirja oli melko painava kannatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulekranssihomma koukutti niin tehokkaasti, että hain tänään muutaman uuden styrox-rinkulan. Niihin voi huoletta käyttää langat, joille ei muuten keksi kohdetta.
      Luin siitä ykkösen pyramidi-ohjelmasta ja aion katsoa, jos vaan muistan ja ehdin. Nuo NG-kanavan historiaohjelmat vain lisäsivät tiedonjanoa. Enimmäkseen meilläkin katsotaan Ylen kanavia, kun ei vaan jaksa hömppätositv-juttuja eikä tuhannetta kertaa uusittavia leffoja.
      Auringon sisaren lukemisessa on tullut kehitettyä jos jonkinlaisia kirjatukiviritelmiä. Voi olla hetken aika orpo olo, kun viimeinenkin järkäle on pian luettu, luultavasti jo tänä iltana. Nyt pitää vuosi kärvistellä sitä 7. osaa odotellessa. Minua on viehättänyt jokaisen kirjan sijoittuminen eri maanosiin ja kulttuureihin. Fktio-osuudet ovat herättäneet mielenkiinnon tutkia kutakin aihetta enemmän. Australian karttaakin tutkin muutaman päivän intensiivisesti ja nyt olen tutustunut maasai-heimon kulttuuriin.

      Poista
    2. Sepä ihana lukea, ihan sama täällä, karttoja tuli selattua ja hirveä tarve perehtyä mm. Australian kolkkiin ja maasai-heimoon :-D Heräsi myös kova halu matkustaa Keniaan, mikä ei aiemmin ollut nostanut minussa päätään ollenkaan :-D

      Poista
    3. En ole aiemmin ollut erityisen innostunut kaukomatkoista, mutta meilläkin haaveillaan Australiasta. Uskon koronan muuttavan matkailua mahdollisesti pysyvästi, joten asennoidun niin, että omat matkat saattavat olla pitkään lähinnä toiveunia.

      Poista
  2. Historia kyllä kiinnostaa, pitääkin seurata milloin nuo ohjelmat tulevat taas. Voihan ne olla tallennettunakin tai sitten olen joskus katsonut.
    Mulla on joku jumi, en yleensä lainaa hyvin paksuja kirjoja. Jos sarjan aloittaisi, voi olla että kiinnostuisi sitten.
    Hienoja käsitöitä olet taas tehnyt.
    Voi valtava tuotakin amaryllistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen, että mainitsemani Pompeijia ja faaraoiden historiaa käsittelevät ohjelmat uusitaan useamman kerran ihan tammikuun alusta lähtien.
      Rileyn kirjat on ehkä helpompi lukea pokkareina, jolloin ne eivät paksuudesta huolimatta paina niin paljon. Osa on varmasti saatavana myös äänikirjoina. Kirjojen tarina koukuttaa, eikä niitä aloitettuaan malta jättää kesken.
      Valkoiset amaryllikset ovat kerrassaan valtavia. Toisessa on kolme vanaa ja toisessa neljä. Ja jokainen vana pullollaan avautuneita kukkia. Kuudelle eurolle sain kauneutta yllinkyllin.

      Poista
  3. Historiasta löytyy todella paljon mielenkiintoista luettavaa ja katsottavaa.
    Käsitöitä on taittu tänä syksynä ja talvena tehdä joka puolella ennätysmäärät. Puikot on liikkuneet täälläkin muutamien sukkien verran😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityöt ovat jo useamman vuoden olleet muodissa ja korona vain lisäsi harrastuksen laajuutta. Mukavaa, että yhä useammat ihmiset löytävät käsillä tekemisen ilon.

      Poista
  4. Historia on aina kiinnostavaa. Eniten yllättävät asiat, joita on saatu valotettua vasta myöhemmin, kun olet luullut asian jo loppuun kalutuksi. Joku aika sitten tuli sarja itänaapurin vankileireistä ja etenkin niiden laajuudesta.
    Oletko lukenut Christian Jacq n kirjoja? Niissä on kivasti pyramidien taikaa fantasian ja fiktion muodossa.
    Kiva olis alottaa uusia neulejuttuja, mut tartuin syksyllä kesken jääneeseen villapaitaneuleeseen, eikä sille tunnu loppua näkyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykytekniikasta on paljon apua myös historiallisten asioiden tutkimisessa. Esimerkiksi faaraoiden muumioita ei nykyisin tarvitse avata, koska niitä voidaan tutkia uusilla kuvausmenetelmillä kolmiulotteisesti.
      Kiitos tuosta lukuvinkistä. christian Jacq on minulle uusi tuttavuus. Täytyypä tutustua.
      Ei ihme, jos villapaitasi ei edisty. Olet taatusti siinä ohessa saanut valmiiksi vinon pinon sukkia ja muita kivoja juttuja. Ja täytyyhän sinun välillä rapsuttaa Merriäkin.

      Poista
  5. Erikoinen, mutta niin rauhallinen joulu on tosiaan takana!
    Mutta ei se ihan joululta tuntunut, kun ei nähnyt sukulaisia lainkaan.
    Ehkä taas ensi vuonna sukujoulu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan erikoinen joulu on tosiaan takana. Toivotaan, että ensi vuoden joulu on ainakin koronan suhteen erilainen. Mielellään koronaton.

      Poista
  6. Naurahdin ääneen tuota laiskanpulskeaa joulun viettoa :D Täällä on ollut sama laiskanpulskea meininki! Ilahduin niin kovasti siitä, kuinka koukutuit neulekranssien tekemiseen. Niitä olen itsekin neulonut joulun aikana useamman. Olet neulonut myös ihanat villasukat! <3 Hyvää vuoden viimeistä viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä joku tekeminen innostaa muita enemmän. Niin kävi noiden neulekranssien kanssa. Olen tehnyt niitä kuusi ja tänään hain kolme styrox-rengasta lisää. Niitä on mukava tehdä ja samalla käyttää esimerkiksi villasukkiin kelpaamattomia lankoja. Lämmin kiitos kivasta vinkistä!
      Postauksen villasukat ovat jo valmiina ja toiset samalla mallilla valmistumassa. Kiva malli sekin.
      Mukavia vuoden viimeisiä päiviä sinulle!

      Poista
  7. Puuhakkaat pyhäthän siellä ovat olleet, vaikka mitä olette touhunneet. Siivoamista ja jätesäkin täytettä löytyisi täältäkin mutta en vain saa aikaiseksi. Siemet on kyllä jo tilattu ja daaliatkin livahtaneet ostoskoriin😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen enemmän toiminnan ihminen, vaikka joulunpyhinä tuli kyllä laiskoteltuakin.
      Meillä on 220 neliötä kellaritilaa, joten voit kuvitella tavaraa sinne kertyvän. Siellä on sukulaisten ja tuttujen muuttotilanteita varten varastoituja kapineita ja kaikenlaista rakentamiseen liittyvää tavaraa. Siltä varalta, että joskus tarvitaan ja valtaosa täysin turhaa. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen olen vihdoin saanut kellarinsiivousvaihteen päälle. Hidasta on, mutta etenee.

      Poista
  8. Hyvin erilaista joulua vietettiin täällä meilläkin koronasta johtuen. Pitkille kävelylenkeille, sudokuille, ristikoille, lukemiselle ja leffojen katselulle on kuitenkin ollut nyt runsaasti aikaa.
    Kauniita kransseja. Saajat ovat varmasti iloissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin joulusi kuuluu menneen mukavasti ja rennosti. Eiköhän niille vanhan ajan jouluillekin vielä tule aikansa.
      Kransseja on ollut kiva tehdä. Toivottavasti saajat ovat yhtä iloisia kuin tekihjä.

      Poista
  9. Kranssisi ovat ihania! Neulominen on niin koukuttavaa! Kun on muutama päivä vapaata, ei malta pitää näppejään irti puikoista! Ja voi mahdoton tuota amaryllistä! On se upea! Ulkoilaan ja nautitaan joutilaisuudesta, vielä hetken saavat taimihommat odottaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa enää ollenkaan istua ilman käsityötä. Aina on vähintään jokin suunnitelma päässä pyörimässä.
      Eikö olekin hurmaava amaryllis. Koko komeuden ikuistaminen oli pimeän päivän vuoksi hankalaa, mutta kyllä kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen.
      Saimme vähän luntakin ja nyt voimme ulkoilla vaihteeksi vähän talvisimmissa maisemissa.

      Poista
  10. Ompa kaunis tuo kerrottu valakonen amaryllis. Ja neulomuksetkin on kauniit. Tilikkupeittoprojekti jatkuu miulla ja jos sais ihestään irti pienelle kävelylle tänäpäivänä. Onneks ei tarvii enemmälti ruokia laitella, tuunata vuan entisii. Miel tekköö jo porkkanaraastetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokien suhteen meilläkin on pärjätty jouluantimia tuunaamalla. Porkkanaraaste maistuu laatikoiden ja rosollien jälkeen herkulliselta.
      Tilkkupeitossa onkin runsaasti tekemistä. Esittelethän sen, kun saat peiton valmiiksi.

      Poista
  11. Ny oon teheny lorvaalun ennätyksen; ei navettatöitä, ei jouluviarahia, ei joululeipomisia. Ruakaa sentäs tein :) Munki kiinnostus het herää, jos TV:stä tuloo jotaki historiallista ohojelmaa. Vautsi mikä amaryllis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin on sitten ollut kaikki laiskottelun elementit joulussasi. Tuntuu aika oudolta, kun on tottunut touhuamaan, mutta hyvin selvittiin tästäkin joulusta.
      Historiaa käsitteleviä ohjelmia voisi tulla enemmänkin telkusta. Eilen sentään Ylessä oli Gizan pyramidia käsittelevä juttu, mielenkiintoinen sekin.
      Markettiamaryllis on ylittänyt kaikki odotukset. Oikea rinsessaunelma.

      Poista
  12. Taisin katsoa osan ainakin tosta ohjelmasta. On joskus tullu käytyä myös näissä maisemissa. Jestas mitä kransseja, hienoa käsityötä. 🤗❤
    Lumen ollaan nyt saatu maahan ja kuinka kauan se pysyy jää nähtäväksi.
    Kellarissa kävin mökillä katsomassa kuinka siellä pärjäillään ja toistaiseksi kaikki hyvin. Sinulla on upeat nuput jouluruusussasi ja krookukset on tosiaan päättänyt pinnistää kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutut maisemat tuovat ohjelmaan lisäbonusta, jonka vuoksi niitä on myös kiva katsella.
      Luonto näyttää lumisena tosi kauniilta. Kovin hyvältä lumen pysyminen täällä etelässä ei näytä, mutta toivottavasti on edes hetken.
      Krookukset tykkäsivät selvästi joulukuun leudoista säistä. Toivottavasti jänikset eivät käy niitä napostelemassa. Peuroilta ko. penkki on aidattu.

      Poista
  13. Totesin miehelleni, että jos tämä joululomailu jatkuu vielä pidempään, joudumme kohta hakemaan vaatteemme liinavaatekaapista, mikään muu kuin pussilakana ei kohta mahdu päälle. Mutta onpa ollut mukava velttoilla ihan kaikessa rauhassa, tehdä vain välttämättömät hommat ja huilata sitten ihan ajatuksella.
    Cave canem -kuva on tuttu minullekin, aikoinani Napolin seudulla asuessani kolusin Pompeijin ja Ercolanon useaan kertaan.
    Käsityösi ovat niin kauniita, todella mainio idea tuo kranssi.
    Impecta pommittaa sähköpostilla monta kertaa viikossa, minä jo alustavaa siemenvalintaa siellä tein mutta en viimeistellyt tilausta. Tuoksuherneet tilasin ja sain jo ennen joulua ja eilen huomasin miettiväni chilien kylvöä. Ihan kohta on kylvöjen aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun se "pussilakana" yllä muutaman päivän kotona tepastelee, ei enää millään haluaisi kireisiin farkkuihin ahtautua.
      Napolin nurkilla asuessasi olet varmaan kolunnut Amalfin rannikkoa ristiin rastiin, Caprit ja muutkin kohteet. Mieleen ja kieleen on jäänyt elävästi ne valtavan kokoiset ja makeat sitruunat, joita alueella kasvatetaan.
      Impectalta tulee minullekin harva se päivä postia. Jostain syystä en vain saa tilauspäätöstä valmiiksi, mutta ehtiihän sen.

      Poista
  14. On niin nautinnollista viettää välillä kunnolla ansaittua laiskottelua. Minä otin vinkistäsi vaarin ja tilasin äänikirjana Seitsemän sisarta kirjasarjan ekan osan. Sain lapsilta tosi laadukkaat korvakuulokkeet lahjaksi, joten olen nauttinut äänikirjasta pitkillä lenkeillä ja muutenkin. Silmäni ovat sen verran heikot, että paksuja opuksia lukiessa alkaa näkö sumentua rajusti parin tunnin kohdalla. Hyvät kirjat koukuttavat niin, ettei millään malttaisi lopettaa silmien tehdessä stopin. Olen iloinen, että vinkkasitte Sailan kanssa tästä kirjasarjasta!!
    Pitääkin aloittaa siemenhankintojen pohtiminen pikapuolin, ihanaa mennä kevättä päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että rohkenit aloittamaan Seitsemän sisarta sarjan. Kirjoina ne ovat kyllä oikeita tiiliskiviä, joten äänikirja on taatusti hellävaraisempi tapa tutustua tarinaan. Sain tänään viimeisen eli Auringon sisaren luettua. Ensi syksynä tulee vielä Kadonnut sisar -kirja eli vielä jäi jännättävää.
      Vuoden toiseksi viimeinen päivä on ollut sateinen ja nytkin tuulee kovaa. Tuokoon sade ja tuuli kevään tullessaan - hiljalleen ainakin.

      Poista
  15. Between hyvää ja antoisaa vuotta 2021♥

    Sinulla on sentään nuput jouluruusussasi. Saanko käyttää tätä kuvaa verrokkina, kun just laitoin äidiltä samanlaisen, mutta ei hyytynyttä, eräältä joulukuulta? Mainitsen blogisi tietysti!

    Kiitos tästä vuodesta♥♥

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!